Kevätesikoiden aikaan Stora Karlsö 16-20.5.2015

Olipa huikeaa kukkamerta lähes jokapuolella, sitten lisäksi kiislojen ja ruokkien ääntelyä vuorenseinämältä. Siinä ne puitteet jossa vietimme tämänvuotisen "arktikastaijauksen" naapurimaan itäpuolella lähellä Gotlantia. Meitä oli Kurppakomppanian rytmiryhmässä mukana myös naisväriä kun pari lintumiehen vaimoa oli mukana.

Kevätesikko

Eli porukkamme oli Helge, Risto, Hanski + Riitta, Kari + Ulla. Tällä samaisella ryhmällä ollaan oltu keväisin Siikasaaressa, kerran Espanjassa, tällä kertaa päädyttiin Stora Karlsölle, pienelle 3 km kanttiinsa kalliosaarelle Gotlannin vieressä. Siellä oli meitä vastassa hieno saari jossa kukat, kevätesikot, kämmekät ja monia muita kauniita kukkia olivat juuri aloittamassa väriloistoaan. Saaressa ei ollut kuin isompia "metsiköitä", vain pientä matalakasvuista katajikkoa ja sitten kivikkoisia polkuja. Saari oli luonnonsuojelualuetta jossa ei ollut lupa ottaa kasveja, kiviä mukaansa eikä saanut kulkea ihan missä vaan. Saaren reunoilla oli kymmenien metrien jyrkät pystysuorat kalliot jotka tarjosivat etelänkiisloille ja ruokeille huimat pesintäolosuhteet. Näin tasamaantallaajana ei tehnyt mieli mennä aivan kallioseinämien reunoille kurkkimaan vaan tuli pysyttyä hyvin tarkkaan turvallisen välimatkan päässä.

Storalla alkoi samaan aikaan kämmekkäpäivät kun lähdimme pois sieltä, saimme pientä esimakua tästä kukkaloistosta kuljeskellessamme viikon ajan saareen tutustuen. Eräässä notkelmassa löysimme hienon "pellon" jossa varmaankin oli ollut ennen vanhaan joku asumus tms, siellä oli valtavasti värikkäitä kukkia, keltaista, valkoista, punaista ja kaikkien näiden värien sekoitusta.

Ruokit ja etelänkiislat olivat niitä lintuja joita varmasti tiedettiin olevan saarella, niiden määrä vaan pääsi yllättämään. Lintujen äänet olivat pesintäkallion reunalla aika ihmeellisiä, välillä tuli mieleen allien laulu, välillä tuli mieleen gorillan puhkuminen viidakossa, välillä tuli mieleen lapinpöllön soidinääni ja kaikki äänet noiden väliltä. Itse lintujen tunnistaminen lennosta on tällä hetkellä helpompaa mutta entä ensi vuonna kun tämä ihmisen muisti on niin rajallinen! Kuitenkin nyt on paljon paremmat mahdollisuudet tunnistaa kun takana on hieno kokemus linnuista niiden kotiseuduilta.

Ruokki

Etelänkiisloja

Storalla pesii vakiosti noin 80 lajia, siellä tehtyjen lintulaskentojen mukaan. Me saimme kasaan Storalta viikon aikana 93 eri lajia. Mielenkiintoisin laji oli varmaankin sepelsieppo josta meikäläinen ei valitettavasti saanut oikein hyvää "kuvaa" verkkokalvolleen, laji tuli vasta toiseksi viimeisenä päivänä ja siinä touhutessani atrapin kanssa en oikein ehtinyt katselemaan saalista kun se oli vain hetken hyvin näkyvissä. Aina ei voi voittaa!

Loppupäässä reissua pääsimme katselemaan jonkinlaista arktikaa kun ohitsemme lensi kolmisentuhatta valkkaria ja joitakin harmaahanhia ja sepelhanhia. Oli hieno kokemus tämäkin kun pääsi näkemään valkoposkihanhien lähtöä kohti koti-Suomea. Valitettavasti parvet menivät aika kaukaa, vain joitakin parvia meni aivan läheltä. Kuikkalintujen (varmaankin kaikki kuikkia) meno oli aika rauhallista, lukumäärän ollessa parisen sataa. Vain yksi merikihu nähtiin koko reissulla. Etukäteen olin ainakin itse hieman ounastellut näkeväni jonkinlaista petomuuttoa mutta siinä saatiin pettyä petolintujen jäädessä kalasääskeen (1), tuulihaukkaan (1-2), mehiläishaukkaan (1) ja ampuhaukkaan (1)

Pikkulintujen eli hyönteisyöjien kanssa olimme myös etukäteen hyvin toivekkaita. Kirjokerttu oli jo tänä vuonna havaittu mutta tämä onnistui olemaan hyvin piilossa tai sitten oli jo jatkanut muuttomatkaansa. Kirjokerttuja pesii saarella 4-6 paria vuosittain. Kaikki tavalliset kertut kyllä havaittiin. Kirjokertun ääntä yritettiin opiskella ahkerasti vastaisuuden varalle.

Majapaikkamme kiislakallion laella ja majakan vieressä

Sorsalintuja emme saaresta havainnet juuri ollenkaan, sekin oli jonkinasteinen yllätys. Saarella ei ollut kivikkojen lisäksi tarjota muunlaista rantaa joten kyllä sen ymmärtääkin että siellä ei ollut kuin sini- ja harmaasorsia sekä tukkakoskeloita ja joitakin isosellaisia. Haahkojen pesiä löytyi yhden polun varrelta kilometrin matkalta kymmenkunta joten pieniä haahkoja oli odotettavissa vielä paljon rannoilla nytten nähtyjen seuraksi. Hanhia ei ollut paikallisina kuin merihanhia (paras parvi taisi olla n 40) Kahlaajia ei ollut juuri nimeksikään, ainoastaan punajalkaviklo joka pesii saarella, joitakin rantasipejä ja tyllejä sekä töyhtöhyyppiä. Eli saaren paikalliset linnut olivat aika vähissä, se kyllä tiedettiin kun oltiin valmistauduttu matkaan. Mustarastaita oli lähes kymmenen paria mutta muita rastaita ei saaresta löytynyt! Lokkilinnuista nähtiin päivittäin kala-, harmaa-, nauru-, selkä- ja merilokkeja. Vain yksi muuttava pikkulokki osui kiikareihimme viikon aikana joka olikin saarella hyvä laji.

 Loppuun vielä yhteenvetona voisi todeta että reissu oli oikein hyvä opintoreissu ruokkilintujen maailmaan mausteena siinä sivussa sepelsieppo. Kevätarktika nähtynä näin Ruotsin puolelta jäi hieman vajaaksi mutta antoi sentään jotain. Päivittäiset kävelyt saaren kallioisilla paikoilla olivat hyvää kuntoilua niin jaloille kuin mielelle ja kropalle. Yhtä asiaa näin härmäläisenä junttina jäimme kaipaamaan, kaikkihan sen arvaa että saunaa tietenkin!

Viimeisenä päivänä oli lähellä että olisimme joutuneet työmarkkinakiistojen uhriksi kun SAS:n lentäjät uhkasivat jäädä lakkoon. Mekin jo ehdimme laatia suunitelma B:n  asian tultua ilmi, olisimme lähteneet lakon iskiessä laivalla mantereelle ja sitten junalla Tuknolmaan ja laivalla meren yli. Onneksi ei tähän tarvinnut turvautua vaan pääsimme palaaman kotimaan kamaralle lentäen. Taas on yksi onnistunut linturetki takana.

Kurppakomppania keltapaidat, edessä onnellinen voittaja

Matkan lintukisan voitti Hanski yllättävän selvällä erolla meihin muihin, hän sai palkinnoksi hyvän mielen lisäksi lintuaiheisen kirjan joka ojennetaan hänelle kunhan seuraavan kerran tapaamme.

Tehtiin ennätys!

Tornien taistossa päästiin uuteen ennätykseen kun Kurppakomppanian joukkue (Kari, Hanski, Antsa ja Risto) lopettivat huippuaikaisin päivän työt. Joukkueen pinnasaldo nopusi aina 47:ään joka on uusi pienin lajimäärä kurppiksilla tornien taistossa. Isoin lajimäärä on meillä ollut yli 70:n ja yleensä lajit ovat olleet 55-65 yksilössä. Tämän vuotinen pienuus johtui monien asioiden yhtäaikaisuudesta, oli kylmä ja sateinen sää, kävi kova puuskittainen tuuli. Vesilinnut olivat jo hajaantuneet paremmille pesintäpaikoilleen eikä päivän sää suosinut muuttajia. Kahlaajien osalta oli hyvä pudotuskeli mutta edelleenkään päivän sää ei suosinut muuttajia. Hyönteisyöjien osalta on muutto vasta aluillaan eivätkä lintujen äänet kuuluneet päivän kovassa tuulessa. Petolinnuilla on muutto jo massojen osalta ohitse eivätkä paikalliset linnut tulleet esille päivän säässä.

Kari katselee jotain

Käyn seuraavassa läpi kaikki nähdyt lajit pienin kommentein jos on aihetta:

Laulujoutsen -- paikallinen parivaljakko piti joutsenten kunniaa esillä.
Kanadanhanhi -- yksinäinen paikallinen kanukki löytyi loppumetreillä.
Valkoposkihanhi -- 10 linnun parvi kierteli ja kaarteli Kirkkojärven päällä hakien laskeutumispaikkaa
Sinisorsa -- päivän aikana max 10 yksilöä
Punasotka -- ensimmäisen punasotkan löytyessä järven päällä lentämässä olimme juuri aloittaneet                            kirjaamisen. Lintuja olikin kaksi
Tukkasotka -- Joitakin sotkia uiskenteli vastarannalla
Mustalintu -- Tämä yksilö aiheutti lajimäärityksen kanssa pientä problematiikkaa, lintu viihtyi koko                         ajan lähivesissä
Telkkä --  Arviolta n kymmenkunta telkkää näkyvissä, ei kuitenkaan ainuttakaan pönttöä!
Isokoskelo -- Vain yksi kaveri
Silkkiuikku -- Laskin kaikkiaan alle kymmenen uivaa silkkaria kaukoputkella
Ruskosuohaukka -- Kerran pääsimme näkemään yhden yksilön
Sääksi -- Yksi paikallinen "kalastaja" ennen yhdeksää
Varpushaukka -- Yksi paikkalliseksi luokiteltu
Tuulihaukka -- Tuulentallaajia oli vain yksi
Kurki --  Paikalliset pesivät kurjet pitivät heti aamusta kovaa ääntä ja näkyivät vastarannalla
Töyhtöhyyppä --  Emme nähneet normaalisti pelloilla esiintyvää lintua vakipaikoillaan, vain joitakin                            yksilöitä palasi etelään eli lentelivät sinne tänne.
Kuovi --  Paikalliset kuovit näkyivät ja kuuluivat.
Rantasipi -- Hotelliketjun mainoslintu esiintyi yhden paikalliusen parin voimin
Pikkulokki --  Näimme yhdentoista linnun muuttavan parven etenevän hyvin korkealla N
Nauru, Kala, -- Paikallisia kymmeniä

Hanski hakee

Harmaalokki --  Ei kovin runsaslukuinen
Selkälokki -- Vain yksi tunnistettu kaveri
Kalatiira --  Ei kovin runsaasti, alle kymmenen lintua
Sepelkyyhky -- Joitakin kierteleviä
Törmäpääsky -- Yksi tunnistettu yksilö hdr-parvessa
Haarapääsky -- Kalalahden suunnassa kymmeniä saalistajia järven pinnalla, lähempänäkin joitakin
Räystäspääsky -- Vain kaksi tunnistettua lintua hdr-parvessa
Västäräkki -- joitakin
Rautiainen -- Ainakin yksi innokkaasti laulava lintu ihan aamulla, saattoi olla toinenkin
Satakieli -- Hieno kuulla satakielen laulua kahdesta suunnasta, saattoi vaihtaa paikkaa, aktiivinen                          laulaja
Pensastasku -- Yksi kaveri oli hyvin näytillä lähi puiden latvassa, all-time listalle uusi tulokas!
Mustarastas -- Joitakin laulajia
Räkättirastas -- Yllättävän vähälukuinen
Punakylkirastas -- Ehkäpä voidaan sanoa että kymmeniä
Pajulintu -- Suomen yleisintä lintua kyllä kuului
Kirjosieppo -- Onneksi oli jätetty puuston kaatamisen jäljiltä puita pöntöille
Sinitiainen ja Talitiainen -- vrt kirjosieppo
Harakka -- Joitakin kavereita
Naakka -- Onneksi Epa on pöntöttänyt Kirkkojärven seudun!!
Varis -- Joitakin
Peippo -- Emme aluksi olleet kuulla peipon laulua mutta sitten taivas aukesi
Viherpeippo -- Joitakin
Vihervarpunen -- Yllättävästi näimme vielä kymmenen linnun parvenkin

Antsu töissään

Tässähän tätä tarinaa oli linnuista, mitä sitten muuta voisi vielä kirjoittaa. Hämeenkyrön seurakunta oli tehnyt puuston raivausta, aika paljon oli lähtenyt lehtipuuta jolla ei varmaankaan ole jälleenmyyntiarvoa, määrällisesti sitä ei ollut niin paljon. Jälki oli sen mukaista, koneen urat


näkyivät pahasti maastossa, ainoa hyvä puoli voisi olla että joidenkin vuosien päästä siihen noussee uusi kasvaimisto. Kuten kirjoitin lintuosiossa metsurit olivat jättäneet ainakin 5 pönttöä. Eikä sinne nykypuustolla enempää mahtuisikaan. Hautausmaan sijainti lähellä nosti monta kysymystä ilmoille.
Pitkospuut kaipaavat ehostusta kuten myös itse tornikin, siinä riittää puuhaa, ehkä sitten joskus.

Lopetimme aktiivistaijauksen jo yhdentoista aikoihin, ei tehnyt mieli kastella itseään. Miksi hyvää kaveria kiusata! Kuten Kari osuvasti sanoikin, harrastuksesta pitää voida nauttia eikä kärsiä tuulessa ja kastua sateessa. Sitähän me ollaan jo monena vuonna tehty ja nyt me olimme hieman itsekkäitä ja lopetimme touhun kun siltä tuntui. Kohti uusia haasteita!!