Pe-la-su-ma-ti elokuun lopulla

Aloitin tekstin tekemisen jo pe 26.8. kun oli sopivasti hyvin aikaa. Sain ajettua nurmikon ja nyt saan katsella sen kasvamista viikon verran ennenkuin tartun Stigaan seuraavan kerran. Aamulla, kun oli vielä liian kosteeta nurmikon ajamiseen, ehdin hieman seurailla pihan lintujen liikehdintää. Punarintoja tuntui olevan paljon liikkeellä tai sitten ne harvat liikkuivat tosi nopeasti, näin ainakin 5-6 yksilöä, samoissa puskissa liikkui myös tali ja sinitiaisia hyönteisjahdissa. Oli oikein mukava seurailla näitä pienempiä tipuja, yhtään isompaa en nähnyt noina aamun hetkinä. Iltapäivällä kiinnitin huomiota taivaalla näkyvään lintuparveen jonka ajattelin olevan sepelkyyhkyjä mutta lähemmäksi lennettyään parvi osoittautuikin naakoiksi, seassa oli myös pari varista. Lintuja oli varmaankin 50 yksilöä. Vielä näin yksinäisen kuikan tekevän laskeutumisen Lavajärveen.

Lauantai oli välipäivä, silloin alkoi tuulla vähän p.....sti eikä sen vuoksi ole hyvä käyttää nettiä. Sehän oli kadonnut jo iltapäivällä ja netti saatiin takaisin sunnuntaina eli tänään. päivän lintuhavikset ovat aika vähissä, hiirihaukka (p) äänteli ja näinkin kaverin. Kurki samoin p huuteli epätoivoisesti Laurilan peltojen suunnalla. Tiltaltti yritti myös lauleskella, Rastaat ovat ilmestyneet, kylläkin vielä metsän peitoissa eli pihlajanmarjasato kelpaa niille. Omenasadosta tuntuu tulevan ainakin kohtalainen jos ei jopa hyvä, omenoita oli pudonnut aika paljon lauantain tuulimyrskyssä. Niitä on jaettu vähän joka suuntaan, hyvä kun maistuu.

Sunnuntai oli ja meni, oli aikalailla touhua ja menemistä, ei ehtinyt yhtään tihruileen ympäristöä, samoin maanantai tuntuu menevän tässä sadetta pidellessä. Nyt on kaikki toivo asetettu tiistaille!

Tiistaina oli aamulla sateista joten ei ollut kiire tekemään haviksia. Sateen loputtua menin pihalle puuhastelemaan, siivoilemaan ja samalla saatoin kuunnella, katsella. Naakkoja lenteli ainakin 60 linnun parvi. Näin kolmen hanhen lentävän etelään, eipä sattunut kiikareita olemaan apuna joten määritys jäi hyvin epäselväksi. Vihervarpusia tuntui olevan paljon äänessä ja liikkeellä, samoin yksinäisen (?) punatulkun ääntelyä kuului mökin maastosta. Peipon ääntelyä kuului myös  aika paljon. Yksinäinen käpytikka koputteli lähimaastossa hakien ruokaansa. Selvästi linnut olivat piristyneet sateen jäljiltä. Katseeni kiinnittyi taivaalle lentävään lintuun, oliko kyseessä lokki vai joku petolintu? Haukaksi lintu paljastui, se liisi ja löi siivillään edeten etelän suuntaan. Ainoa tuntomerkki jonka sain oli linnun pitkäsiipisyys. Mikähän kaveri lie ollut kyseessä?

Rastaitakin tuntuu olevan jo liikkeellä runsaan pihlajamarjasadon perässä

Tässä samalla kun kirjoittelen niin katselen pihalle, pientä lintua liikkuu puiden oksilla, phyllareita, punarinta, tiaiset tulee mieleen. On selvästi syysmuuton elkeitä. Tässähän täytyy varustautua jo syysmuuton tarkkailuun Ketunkivellä.

En malta olla lisäämättä iltapäivän hetken saalistani pihmaalta. Vaaleajalkaisia phyllareita oli ainakin 10 yksilöä, pihassa lauloi pari tiltalttia "tilt-talt" ja varmaankin useimmat olivat pajulintuja.. Yksinäinen naarasvästäräkki etsi syötävää pihamaalta pyörien pitkin poikin hiekkamaalla. Peipot pitivät djup-ääntä, ainakin 5-6 yksilöä taivaalla. Korppi kronkkui ja näinkin kaksi lentävää mustanpuhuvaa lintua. Laurilan peltojen suunnasta kuului hiirihaukan ääntelyä. Taas oli äänessä metsäkirvisiä jossain muuttolennossa. Ainakin yksi pyrstötiainen äänteli lähellä puiden lehvästössä, uskoisin niitä olleen useampikin.

Sitten tähän lopuksi hieno hetki perhosten kanssa.  Pihan aluella oli ainakin 4-5 neitoperhosta. niiden lentoa oli kiva seurata. Yksinäinen suruvaippa haki aurinkoiselta seinämältä jotain "purtavaa" ja vielä näin yhden amiraaliperhosen, se oli varmaankin tämän vuotista "satoa". Katsoin perhoskirjasta hieman osviittaa näiden kaverusten lentämisestä ja sieltähän selvisi hyvin asioita. Eli lukeminen kannattaa aina!

Puolukassa

Teimme yllättävän päätöksen ke iltapäivällä, lähdimme metsästämään kanttarelleja ja puolukoita. Vaimon sana on laki, olen sen todennut pienen eloni varrella. Läksimme katsomaan aivan tuosta läheltä niitä kanttarelleja ja mukaan otimme noukkurit varmuuden vuoksi.

Eikä se paikka pettänyt, ei saalis nyt aivan ruhtinaallisen iso ollut mutta kuitenkin nyt jotain saatiin paistinpannun pohjalle. Olemme tottuneet jo tähän että hyvin rikkaat saaliit kiertävät meitä. Yhden ämpärillisen verran kun vielä joskus löytäisi. Parempi tyytyä edes tähän vähään eikä hamuta pilviä taivaalta.

Onneksi mukana olivat noukkurit, niille löytyi nyt käyttöä. Paikka oli kuin kuiva mäntykangas, Puolukoita tuntui löytyvän aika hyvin, olimme vajaan tunnin ja saaliina oli kaksi ämpärillistä tätä metsän herkkua joka maistuu kyllä sitten talven kylminä aikoina. Siinä noukkuroidessani marjoja muistelin samalla edellisiä vuosia jolloin ollessani marjassa kuulin kurkien ääntelyä ja taivaalta löytyi kaartelevia pitkäkauloja. Ilmassa oli jo syksyn tuntua.

Koiramme Heta oli myös mukana, "hän" pysyi hyvin lähellämme eikä vinkunut yhtään minnekään vaikka lähellä oli yksi koirahoitola josta kuului haukuntaa. Toki olimme hyvin tarkkana koko ajan sillä koiran retkistä ei koskaan tiedä. Puolukoita ei koiramme kyllä syö, sen havaitsimme, eikä ihme, onhan ne niin ärhäköitä koirankin suuhun. Puolukka oli hyvä kerätä, niitä sai aika nopeasti noukkurin verran ja hetkessä oli ämpäri täynnä. Siitä takaisn kotiin ja perkaamaan päivän saalista. Sekin työ oli paljon helpompaa kuin mustikoiden perkuu.

Kävimme vielä kerran päivän päätteksi katsomassa oliko eräällä vuorella yhtään puolukoita mutta saimme pettyä, niitä oli hyvin vähän mutta teimme uuden löydön kun saimme seuraksemme yhden syksyisen vanhan tuttavamme eli hirvikärpäsen. Niitä tuntui olevan aika lailla eikä siellä voinut hakea yhtään hetkeä pitempään vaan oli syytä suunnata kotiin suorittamaan hirvikärpästarkastus sillä ne ovat aika epämiellyttäviä vieraita ihollamme. Kun otin paitani pois niin näitä venkoilijoita löytyi ainakin 4 kappaletta t-paidasta. Näin oli syksyn puolukkareissut avattu.

Lintuhavainnot jäivät aika vähiin, palokärki huuteli päivän ekan reissun aikana ja samoin käpytikka. Toisella reissulla sain havainnot sini ja talitiaisista, saattoi siellä olla joku phyllarikin. Kotona peratessa marjoja kuulin kun paikalliset kurjet huutelivat tuossa Laurilan peltovainoilla. Samoin näin kun yksinäinen tuulihaukka lensi pihan yli. Lntumaailma on vielä hyvin hiljainen.

 

Aamuvakio kotipihassa 20.8.

Päätin perjantai-illan huumassa että uhraan lauantai-aamun parituntisen linnuille ja yllättäen pystyin sen jopa toteuttamaan. Panin kännykkään herätyksen kuudelta ja normaalisti siinä menee puolisen tuntia kun saa kaikki aamutoimet tehtyä, näin tänäänkin. Aloitin 6.30 aktiivimman tarkkailun ja sitä kesti aina pari tuntia 8.30:een jolloin sain viimeisen lajin kirjattua joka oli räystäspääsky, niitä lenteli joitakin kappaleita Lavajärven päällä hyönteisjahdissa.

Muuten sain kasaan yhteensä 22 lajia. Taivas oli aivan pilvessä kun aloitin. Oli ollut jonkin verran kostea yö, maasto oli aika märkää mutta muuten oli oikein hieno ja lämmin syksyinen aamu. Kun lopettelin niin taivaalla ei ollut paljon pilviä, oli tulossa oikein hieno elokuinen päivä. Samalla kun tein näitä lintuhavaintoja katselin pihan väriloistoa. Laitan tähän muutamia kuvia värikkäistä kukista ja kasveista jotka tuovat paljon iloa tällaiselle "yksinkertaiselle" tasamaan tallaajalle joka ei aina huomaa tuota kukkamerta ympärillään.

Omenapuu tuottaa hyvän sadon

Linnuista laitan pienin kommentein lajit tulojärjestyksessä. Aamun eka merkintä tuli sinitiaiselle. Serkku talitiainen sai kunnian tulla hopealle ja ylväs aamun huutelija kurki tuli kolmanneksi. Kurki olikin äänessä sitten aika aktiivisesti! Peipon äänen tunnistin seuraavaksi ja sitten olikin jo vuorossa vihervarpunen joita tuntui lentelevän puiden lomassa. Punatulkun äänen tunnistin mutta en nähnyt itse lintua. Kulttuurilintu Harri harakka ilmoitti myös olemassa olostaan.Punarinnan tiksuttelua rupesi kuulumaan pensaisen alaosista, siellä riittää hyönteisiä niiden ravinnoksi.

Muuttavien metsäkirvisen ääniä myös kuului, niitä tuntui olevan jo useita. Arvioisin niitä olleen puolen kymmentä. Yllättäen kuulin kahden tikkalajin ääntä melkein samalla kellon lyömällä. Paikallinen käpytikka oli "herännyt" ja liikuskeli jossain lähimaastoissa ja sen huomattavasti isompi serkku palokärki kuikutteli aktiivisesti. En ole aivan varma oliko kyseessä jopa kaksi eri palokärkeä kun olin kuulevinani myös toisen palokärjen ääntelyä. Se havainto jäi vielä varmistamatta. Yksi kaveri oli kyllä hyvin aktiivisesti äänessä.

Hieno keltainen kukkanen, nimeä en tiedä 

Yksinäinen kalalokki liihotteli kohti Lavajärveä. Näin näitä lokkeja vielä joitakin yksilöitä tämän parituntisen aikana mutta en saanut varmistettua yhtään näistä liihottelijoista harmaalokeiksi. Näin jonkun vesilinnun lentävän Lavajärveltä päin, sen tuntui olevan jotain muuta lajia kuin tavalliset sorsat, silkkiuikkuhan siinä lensi, sain samalla tälle vuodelle silkkarista tonttipinnan joka oli nro 88. Muita Lavameren tuotteita en sitten päivän aikana saanutkaan.

Keltainen tuntuu olevan hyvin suosittu syksyn väri

Välillä kävin sisällä kahvin keitossa ja taas palattuani hommiin vaeltelin pihamaalla ja kuulin kuusitiaisen huutelevan jossain samoilla suunnilla missä sen pesä oli ollut. Suomen yleisin lintu pajulintu yritti vielä laulaakin mutta hyvin vaimeasti. Töyhtötiaisen ääntelyä kuulin tien toiselta puolen kun olin kävelyllä postilaatikolla. Naakkojen kajatusta rupesi kuulumaan, näinkin pienen parven lentelevän, hyvä lisä päivän lajeihin. Kuulin aivan kuin joku lintu olisi sirahtanut, puukiipijän ääntelyä kuului vaikka taas itse lintu jäi näkemättä. Hömötiaisen äänen kuulin vain kerran. Västäräkin ääntelyä kuului mutta äänen aiheuttaja jäi jälleen piiloon. Yksinäinen varis lensi kohti itää. Tässä oli päivän lajilistaa.

Pihalajanmarjasato on hyvin sunsas

Aina kun vaan saa itsensä hilattua sängystä ylös on se melkein lottovoitto. Tänäänkin sain yhden tonttipinnan ja sitten paljon hienoja elämyksiä. Olen hyvin tyytyväinen näihin kuvamateriaaleihin joita sain kuvattua elokuisesta pihastamme.

Sadesään vallitessa 16.8.

Nyt mennään elokuun puoltaväliä, olympialaiset pauhaavat Riossa ja kotona sataa! Taas kerran, elokuussa on ollut vähin päin kaikki päivät sateisia, koska alkavat ne hienot syyspoudat? Olemme käyneet silloin tällöin metsän puolella mutta sieltä ei ole ollut paljon tuliaisia, nyt odotetaan puolukoitten kypsymistä.

Kanttarelleja emme ole löytäneet vaikka niitä pitäisi olla

Linturintamalla on ollut hyvin hiljaista, joitakin pikkutirpppoja on nähty, punatulkun ääntelyä parina päivänä mökin lähellä ja phyllareitten "huit" ääntelyä aina kun metsässä liikkuu ja myöskin pihan ympäristössä. Näistä äänistä ei voi varmuudella sanoa, todennäköisesti pajulintuja. Nyt ei tule mieleen muita pikkulintujen havaintoja. Pääskysten parveilua on havaittavissa, kylläkin aika vähissä määrin, syksyä kohti mennään!

Isommista linnuista olen havainnut, pääasiassa kuullut hiirihaukan ääntelyä ja tuulihaukan ilmoittelua olemassaolostaan. Kurjet ovat pitäneet omaa mekkalaansa Laurilan peltojen tienoilla. Missä lienevät pesineet? Käpytikkakin on pari kertaa huudellut Lavajärven rantamailla. Mitään vesilintuja en ole nähnyt pitkään aikaan, edes joutsenista ei ole havaintoja.

Onneksi muut lintumiehet ovat huomattavasti aktiivisempia ja onneksi he laittavat joitakin hyviä kuvia tänne julkaistavaksi, ohessa Partasen Harrin välittämä ja ottama kuva Parikkalasta jalohaikarasta jossain siellä hänen lintuparatiisissaan.

Samoin ovat puolet kurppakomppaniasta linturetkellä Islannissa. Kuva yllä, Kari vas ja Hanski oik. He laittavat aina päivittäin lajilistan havaitsemistaan lajeista, esim eilen oli okulaareihin tullut lunni (-ja?). Tämä viesti oli varustettu hyvällä kysymyksellä että näkyykö näitä täällä "Lavamerellä". Meidän täytyy tyytyä aivan muihin lajeihin, eikä täällä ole myöskän geysiirejä. Nämä kuittailut sallittakoon näin 60-v matkan merkeissä juhlijoille.

Täydennän näin jälkikäteen hieman tekstiä kun tuli mieleen asioita. Eli mullahan on tapana kerätä vähintään kymmenen lajia aina kun olen saunasta terassilla vilvoittelemassa. Ehkä tämän hetken lintujen aktiivisuutta kuvaa hyvin ne pari viimeistä kertaa kun olen ollut terassilla. Lajimäärä ei ole täyttynyt vaan olen pakotettu luovuttamaan kun en ole saanut kymmentä täyteen. Tänään en saanut kuin kaksi lintua, todennäköisesti tiaisia jotka lensivät pihan yli. Ei ainuttakaan muuta tirppaa, ei ääntäkään! Tämän päivän sateinen keli kyllä selittää hieman, en minäkään lentelisi tai sitten liikkuisi jos siivet kastuisivat ja muutenkin olisi kylmä olo. Täytyy herätä tässä joku aamu ja pitää päivän bongausta niin selviää ovatko linnut hävinneet. Kun nyt tulisi vaan sopiva aamu eikä sataisi vaan olisi kauniinpi keli. Sitä toivoen ja odottaen.

Lauantai-illan huumaa

Taas on aika kirjoitella jos suoni sykkisi, eiköhän sitä nyt aina sen verta että yhden blogitekstin saa aikaiseksi.
Kävimme perheen päällikön kanssa hakemassa hieman vadelmia, meillä oli Heta-koiramme mukana. Koiruus sai kulkea aivan vapaasti sillä yleensä se kyllä pysyy lähellämme. Ylättäen kuulin kun aivan kuin joku koiraeläin tappelisi läheisen pellon toisella puolen. Huusin heti vaimolleni onko koira lähellä? Olihan se onneksi, sillä se ääntely oli kyllä aivan kuin tosi olisi kyseessä. Ne ääntelyn aiheuttajat lienevät olleet esim ketun poikasia tai supikoiran jälkeläisiä?? No onneksi meidän lapinkoiramme oli aivan lähellämme, laitoimme flexin jotta saimme kerätä vielä hetken marjoja joita tulikin ihan hyvä määrä. Suosittelen kaikille metsään menemistä, nyt on oikea marjojen huippuvuosi. Löytyy mustikoita, vadelmia, puolukatkim rupeavat kypsymään. Sitten on aivan oma lukunsa nämä sienet, niitä kasvaa näiden sateiden myötä aivan runsaasti. Mekin onnistuimme löytämään vielä retkemme päätteksi mustia torvisieniä.

Minulla on tapana viettää tovi aina sopivan paikan tullen terassilla ja "bongata" lintulajeja. Nytkin tässä sauna lämpiämistä odotellessa istuin terassilla ja päätin että en lähde ennen kuin kymmenen lajia tulee täyteen. Siinä meinasi oma usko melkein loppua kun lajeja ei vaan ruvennut kuulumaan. Lopulta tuli tinki täyteen jopa yhdellä ylikin kun naurulokki lensi Lavajärvelle hieman korkeammalla. Ehkä parhain laji oli hiirihaukka (?) joka liiteli Laurilan aukealta kohti pohjoista. En laita näistä lajeista mitään tarkempaa listaa, hyvin vaisua oli lintumaailman ääntely. Ehkä toinen miellyttävä yllätysääni oli kun kuulin punatulkun lentävän (ja ääntelevän) mökkimme päällä.

Nyt tuntuu olevan aika runsaasti pihlajanmarjoja. Se tietäisi hyvää syksyä marjalinnuille, räkätit etunenässä nauttivat näistä pihlajan punaposkisista herkuista. Vanha kansa on sanonut että pihlaja ei kanna kahta satoa eli tulisi hyvin vähäluminen talvi! No aika näyttää sen pitävätkö vanhojen ennustajien puheet paikkansa.

Meillä on kymmenkunta pihlajaa pihan laidoillla joten luvassa on hyvä lintusyksy ainakin siinä mielessä. Mitä syksyn lintuhommat sitten ovat, aika sen näyttää. Nyt täytyisi panostaa kaikin voimin näihin luonnon marjoihin ja sieniin, niitä pitää kerätä talven varastoihin jotta paremmin jaksaa taas käydä hommiin käsiksi.

Loma vietetty

Olen hieman tarkoituksella pitänyt taukoa kirjoittamisessani ja ladannut omia akkujani tässä kesän vieton ohessa. Nyt tuli taas sellainen tunne että loma on vietetty ja on aika palata sorvin ääreen. Olen saanut tässä kesän aikana joitakin kuvia eri lähteistä ja ajattelin näillä kuvilla aloittaa, ne kertovat hyvin missä mennään.

Järvisen Hannu laittoi kuvan tämän kesän mehiläishaukoista, kuva on otettu rengastusreissun yhteydessä Mahnalassa 3.8. Petolinturengastajilla on nyt kiireinen aika, poikaset ovat kasvaneet ja kaikki "täytyisi" saada kihlattua. Osa pesistä on vielä kateissa mutta pääosin on kaikki tiedossa. Hannu laittoi viestiä hiirihaukan onnistunesta pesinnästä, varpushaukan samoin, myös nuolihaukalla on onnistunut pesintä, samoin usealla tuulihaukalla. Ruskosuohaukalla on nähty lintu kantavan saalista pesälle. Samoin mehiläishaukka oli jälleen vanhalla reviirillään josta Hannu oli rengastanut vuonna 1997 poikaset. Paikalla on käynyt kuitenkin metsuri ja nykyinen pesä on kateissa.
Näille uraa uurtaville miehille täytyy kyllä nostaa hattua ja kumartaa syvään, niin hienoa työtä he tekevät!

Seuraavassa otoksessa on kuvassa nuolihaukka Siikalahdelta Partasen Harrin kuvaamana. Tämä Parikkalan lahja lintumaailmalle on ahkerasti käynyt tiirailemassa Siikalahden elämää josta todisteena on oheinen kuva. Hienoa että jotkut jaksavat kiertää ja kuvailla.

Kuvassa on joku pienempi lintu (?) pesällään, samoin Harrin kuvaamana.

Minua hieman harmittaa kun en ole saanut itsestäni irti ja kuvattua kesän satoa. Ehtiihän ne kuvat ottamaan vielä myöhemminkin!

Kuvassa on harmaahaikara Harrin ottamassa kuvassa jälleen Siikalahdelta. Hieno kuva tästä kosteikkojen saalistajasta.

Hakalan Kari on työmatkallaan nähnyt jonkun linnunraadon tienpenkalla ja kun hän pysähtyi tarkastamaan mikä lintu oli kyseessä niin lehtopöllöksi uhri paljastui. Jalassa sillä oli ollut rengas ja toisessa jalassa vielä kynsissään myyrä. Kiasen Hannun toteamuksena oli että ei lintu varmaankaan nälkään kuollut, todennäköisesti syynä on ollut auto joka on tullut juuri pahaan aikaan kun pöllöllä on takanaan onnistunut saalistus.