Meitä oli tuttu jengi, Miika, Antero, Helge ja Risto. Kevätlaskenta on siitä hyvä että siinä on pari tuntia enemmän aikaa kuin talvilaskennassa joten kiirettä ei ollut. Siinä ehdittiin rupatella taas monenlaista, opittiin mikä on kontra-mänty, Antero kertoi ja opetti meille tietämättömille. Samoin selviteltiin pihta-kuusen saloja. Näin luonnontuntemus lisääntyi jälleen!
Reissun valtalajina oli sinitiainen (116 yksilöä), hopealle kipusi tallari (94). Muut reissun lajit olivat tuttua kauraa, viherpeippo (52, keltasirkku (29, varislinnuista runsain oli harakka (40), varis (23), naakka (15) korppi (4) ja närhi (3)
Varpushaukka kuvattuna Parikkalasta, Harri Partanen |
Metsän muista tiaisista näkyi kuusitiaisia (10), hömötiaisia (11) ja kolme pyrstötiaista. Vain yksi puunkylkiä kipuava sirahtelija puukiipijä kuului. Käpytikkoja (11) löytyi aika monilta paikoilta. Sitten vielä hippiäinen (9), yksi urpiainen, jonka löysi Antero erään puun latvasta.
Kuten alussa totesin niin vuodenvaihteessa jälleen kootaan rivimme ja aloitetaan tämä laskentarumba, talvilaskennat ja kevätlaskennat, kaksi kutakin. Nokian Naulonvuoren kiertäminen ja Takamaan Vanhan koulun tien kierros. Jos tästä laskennasta voi jotain oppia niin treeniä kaivataan, etenkin kropalle, mieli on kyllä aina valmis kuin Melperi sotaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti