Ylläksellä kaarnikassa

Vietin siskoni Annikin ansaitseman lomaviikon pohjois-Suomessa, Ylläksen maisemissa. Olimme siellä kolmen porukalla, Annikki, Riitta ja meikä poika. Maisemat olivat edellisiltä lapin käynneiltä tuttuja mutta kyllä ne aina Hämeenkyrön metsäiset paikat voittavat. Luonnossa hallitsivat mustikat ja meikäpojalle "uusi tuttavuus" kaarnikka eli variksenmarja. Niitä tuntui olevan jokapuolella samoin kuin mustikoitakin, lohdutukseksi lappiin lähtijöille voisi todeta että mustikat eivät vielä olleet aivan huipussaan eli marjoja riittää vielä pitkään. Aivan samoin on kaarnikan kanssa, niiden kasvukausi ulottuu vielä pari kuukautta eteenpäin. Tämä kaarnikka on oikea vitamiinipommi! Marja sisältää flavonoideja huimat määrät ja siksi kaarnikka on Suomen marjoista vitamiinirikkain. Niitä tuli kerättyä pieni määrä tulevan talven syöntiin.

Mustikkaa vasemmalla ja kaarnikoita oikealla 

Ylläksellä olivat samaan aikaan Suomen hiihtomaajoukkue leireilemässä ja harjoittelemassa. Näin Ylläksen huipulle johtavalla tiellä rullasuksihiihtäjiä ja menin juttelemaan tien varressa olevan kaverin kanssa ja hän kertoi että näillä rullilla hiihtäjillä ei ollut muita suojuksia kui kypärä päässä ja laskiessaan tunturin huipulta alaspäin heidän vauhtinsa voi kohota aina 60 km/h. Huimaa vauhtia, jos siinä tulee joku yllättävä asia eteen niin on siinä tekemistä, ei auta muu kuin mennä pöpelikköön. Näin niitä hurjapäitä tehdään.

Lintumaailma oli yllättävän hiljainen, kuukkelit olivat päivittäin vieraina. Yhden mökin pihassa kuulin yllättäin tutun rantasipin äänen ja näinkin linnun. Käpytikkojen vaellus tuntuu yltävän pohjois-Suomeenkin kun eräällä retkellä havaitsin kolme käpytikkaa, näiden tikkojen levinnäisyysalue ei ihan yllä näin ylös. Urpiaisparvi oli yhden päivän havainnoissa. Niittykirvisen ääni oli hyvin yleinen, liekö valmistautunut jo syysmuuttoon (?) ja samoin näin eräänä päivänä järripeippoparven mökkimme lähellä. Kerran pääsin katselemaan puukiipijän ravinnon hakemista mökin ikkunasta. Pikkukäpylintujen parvia (10-20 yks) näkyi parina päivänä.


Kotieläimemme poro oli myös päivittäin vieraanamme. Nämä jäkälän purijat olivat hauskoja katsella, yllättävän lähelle ne tulivat mutta kyllä ne halusivat pitää hajurakoa etelän ihmisiin jotka niitä ihmettelivät. Tulipa sekin eläin nyt nähtyä tälle vuodelle. Aina tällainen pohjoisen loma tuo uusia näkökulmia ja uutta ihmeteltävää!