Soinimäellä kuvattu kuukkeli |
Pitkäaikainen haaveeni olisi vielä nähdä kuukkeli Hämeenkyrössä, käytännön realiteetit sen kuitenkin kumoavat. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä kuukkelin reiteistä mutta todennäköisyydet sen kyllä kumoavat. Hämeenkyrössä ei ole sille sopivia pesintäympäristöjä, siitä pitää huolen nykyinen metsätalous. Vanhoja metsiä ei ole, lähimmillään ehkäpä olisi Seitsemisen kansallispuistossa Ikaalisten ja Parkanon rajamailla.
Olisi se hienoa olla leirinuotiolla ja saada yllättävä vieras norkoilemaan evästä! Kyllä taittaisin eväsleipää riemu rinnoin, jos kuukkeli sitä hakisi. Ei voi kuin leikkiä omissa ajatuksissaan tällaisella mahdollisuudella. Mitähän sitä tekisi jos sellainen tilanne tulisi eteen? Siinä voisi kädet vapisten näprätä kännykkää ja toivoa että lintu pysyisi vieraana pitkään. Tällaisessa haavemaailmassa on hyvä kuvitella elävänsä. Tule takaisin kuukkeli!!
Kävin Ylläksen maisemissa kesän aikana 2 krt ja näin joitakin kuukkeleita. Ne ovat täysin omalla reviirillään ja niitä ei uhkaa mikään. Oli oikein mukavaa nähdä lintu omassa elinpiirissään ja elinalueillaan. Päivittäin oli vähintään kaksi kuukkelia mökkimme vieressä, se oli oikea lintumiehen unelma. Opin tuntemaan kuukkelin äänenkin ja muutenkin linnun olemus tuli oikein tutuksi. Kuukkeli on aivan kuin närhi, varislintuihin kuuluva. Lähimmillään kuukkeli oli parin metrin päässä. Sain kuvattua lintua eräänä päivänä, otos on jutun lopussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti