Löylystä hankeen!

Olen innostunut pyörähtämään hangessa löylyn myötä. Se tuntuu aina joka vuosi yhtä karmaisevalta kun sen aloittaa. Mutta hienoa se on! Käyväthän jotkut avannossakin ja kylmässä altaassa mutta näin maalla asuessa ei se avanto ole ihan mun juttu, koska se vaatisi sen avannon pitämistä auki ja sitten on vielä tuo matka tuonne järvelle, jyrkkä alamäki ja 150 metrin matka.

Näin äkkisiltään se tuntuu helpolta rastilta mutta on siinä niin paljon työtä että en ole siihen ryhtynyt. Minulle kelpaa tämä hangessa pyörähtäminen kun se on niin helppoa mennä terassilta. Tämän vuoden eka kerta siirtyi aina tähän hetkeen asti, tammikuun puoliväli. Lumen vähyys aiheutti viivästyksen.

Olen saanut tartutettua tämän itsensä kiduttamisen myös jälkipolville kun lapset menevät aina kotona saunoessaan automaattisesti terassille vilvoittelemaan ja siitä myös hankeen asti. Eipä tuon virkistävämpää tunnetta ole kuin käynti hangessa. Itse olen havainnut että minulla ei ole ollut nuhaa ollenkaan siihen tahtiin kuin kanssaihmisillä. Onko sitten syynä tämä pyörähtely hangessa vai joku muu asia? Kuitenkin tämä hangessa käynti on tärkeä juttu. Voin vain suositella sitä kaikille, aluksi hirvittää mutta sitten sitä alkaa jo kaivata täysin itsestään selvyytenä.

Kuvan jäljet ovat eiliseltä saunareissulta, ensinnä kävi poikani yhdessä tyttöystävänsä kanssa ja äänistä päätellen heillä oli hauskaa. Itse pääsin sitten omalla vuorollani. Kävin näin aluksi vain kerran vaikka poikani heittikin hieman haastetta peliin. Aloitin tämän vuotisen kauden varovasti. Totesin lumihangen virkistävän otteen, tuli yöunikin hyvin. Vaikka muu väki pitää hommaa itsensä kiduttamisena uskon kuitenkin tähän hulluuteen.

Vaikka hanki ei ole paksu, on se riittävvä