Saunasta terassilla

Minulla on tapana vilvoitella saunan löylyistä aina terassilla ja en saa poistua takaisin sauna löylyihin ennen kuin olen tunnistanut kymmenen lintulajia. Toki varhaisemmin keväällä olin hieman joustavampi sen kymmenen suhteen mutta näin loppukeväällä pidän tiukasti kiinni kymmenestä lajista.

Tänään takana oli hyvä puuhastelupäivä, viimeiseksi niitin ennen saunaa tuota meikäläisen "vihaamaa" voikukkaa ja muita ylimääräisiä viherkasveja aivan talon nurkalta. jäi sitä niitettävää vielä seuraavillekin päiville mutta eipä se tekeminen lopu näin omakotiasujalla. Täytyy vaan olla tarkkana mitä sattuu viikatteen terän alle. Olen ainakin yhden jalopuun taimen onnistunut tuhoamaan kun en muistanut juuri istuttamaani pientä tainta, arvaa harmittiko!!

Vilvottelujakson lajit koostuivat hyvin tavallisista pihapiirin linnuista. Peippo, pajulintu, kirjosieppo, räkättirastas ensimmäisiä lajeja. Sitten istuessani aivan rauhassa terassilla niin näin yhden harakan lentävän puiden takana, kuulin punakylkirastaan äänen jostain järven toiselta puolen. Yhtäkkiä näin laulurastaan lentävän pihan yli. Sinitiainen pesii pihan pöntössä (ellei kirjosieppo ole onnistunut sitä tuhoamaan!) ja kuulin tintin äänen. Myös tuttua pikkuvarpusen ääntelyä rupesi kuulumaan. Hyvin kaukaa kuulin lehtokertun livertelyä. Tässähän rupeaa jo olemaan kymmenen lajia. Samassa tuli yksi naakka lähimännyn oksalle ja sepelkyyhkypari lensi pihan yli. Eli kymmenen lajia tuli helposti, aikaa meni noin viisi minuuttia.

Tämä tapa on hyvä linnun äänien omaksumisen treenaamista. Uskon että tämän "leikin" avulla olen painanut joitain ääniä mieleni sopukoihin tämänkin kevään aikana. Suosittelen kaikille vastaavaa treeniä, se auttaa aina vaikeiden lintujen äänten opettelussa. Ei koskaan voi sanoa osaavansa riittävän hyvin vaan aina on parannettavaa!

Nyt saa linnut olla ja seuraavaksi on työn alla päiväperhosten opettelu. Meillä on kavereiden kanssa pieni "kisa" perhosten näkemiseksi. Viime vuosi oli aika huono perhosvuosi ja siksi jatketaan tänäkin vuonna hienoa kisaa. Tällä hetkellä minulla on yhdeksän "pinnaa", uusimpana sain tänään sitruunaperhosen plakkariini. Uskon tämän vuotisesta kilpailusta tulevan aika mielenkiintoinen ja ennen kaikkea hyvin opettava jakso tässä perhosten tunnistamisen jalossa maailmassa. Raportoin tänne sivuille sitten kesän päätyttyä mihin olen päässyt.

Esikko

Yksi myös mielenkiintoinen alue on kukkien värikäs maailma. Vaimoni on hyvin innokas eri taimien hoitaja ja uusien värikkäiden kukkien istuttaja, yritän auttaa häntä tässä puuhassa. Niinpä meidän pihalla on aika monta kukkaa ja ne ovat aina eri aikaan puhkeamassa loistoon. Yritän opetella jatkuvasti niiden nimiä, välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Tämän päivän yksi nimi oli "Amaryllis" joka on tekemässä kukkaa ja tunnistin tämän hienon kukan. Olen aika ylpeä!

Vielä kun kuulisi kaulushaikaran tuosta viiden kilometrin päästä niin se olisi aika hyvä piriste ja lisä pihapinnoihin. Mutalassa on botte (Botaurus stellaris) äänessä ja se voisi hyvällä tsäkällä myös kuulua tänne, se olisi pihapinna nro 141. Täytynee olla hereillä puolen yön aikoihin. Yrittänyttä ei rangaista!