Kuusitiainen kadoksissa

Tammikuun alku ja sen huomaa, pakkanen huitelee -20, tuuli saa viiman tuntumaan paljon kylmemmältä. Nyt on talvi, onneksi on satanut hieman lunta niin talven tuntu on paljon todenmakuisempaa. Olen yrittänyt tihrustaa tuolta ruokinnalta kuusitiaista mutta turhaan, lintu on lähtenyt muutolle tai sitten on iso käsi käynyt. Tänäänkin on siellä ollut kyllä tiaisia, pääasiassa talia kymmenkunta lintua. Sain hyvän ja helpon lajin pois kun yhytin pari viherpeippoa ruokinnalta. Näin ne lajimäärä kasvaa kohti sataa.

Pakkanen on veikeä vieras, toisaalta sitä kammoksuu ja pelkää ja toisaalta on sitä jo kestänyt lähes kuusikymmentä vuotta ja sen on oppinut hyväksymään. Aina se on yhtä kylmän viileä "ystävä" ja sitä on täytynyt oppia myös kunnioittamaan. Linturetkillä on todettu kokemuksesta että pääasiassa se kuuluu pukeutumiskysymyksen piiriin. Jokaisella on kaapeissaan niin paljon vaatteita että ulkona ei pitäisi palella. Eri asia on ulkonäkö jos siitä kantaa huolta, jostakin täytyy aina maksaa eikä aina voi miellyttää edes itseään! Mutta kerrospukeutuminen on hyvin suositeltavaa, se pitää kylmän loitolla ja mielen virkeänä.

Kuvasssa pelto ennen suuuria lumisateita

Nyt mennään niitä tammikuun kylmiä päiviä jolloin mitataan ihmismielen sietokykyä. Olen nuoruudessani palellut monta kertaa Kyröskosken urheilukentän laitamilla, ehkä kannan siitä veroa nyt vanhemmiten mutta kyllä se kannatti, oli siellä niin paljon hauskoja hetkiä, kädet kohmeessa mutta olla täytyi. Vanhemmiten osaan jo pukeutua lämpimästi ja pitää kylmän kauempana vaikka se aina jostain hiipii luihin ja ytimiin. Niin kävi myös tänään kun käveleskelin tuolla ulkosalla ja yritin tarkkailla luonnon elämää. Täytyi vaan ottaa lusikka kauniisti käteen ja tulla neljän seinän sisäpuolelle ja uskoa että nyt on TALVI !

Sain tälle päivämäärälle havaintoja aika nirkoisesti, oikeastaan en mitään maata mullistavaa joten päivä meni täysin "pelastusarmeijalle".  Vain sen verran sain tehtyä että täytin lomakkeen poikien Takamaan laskennasta, sillä olin jo tehnyt oman päätökseni laskennan skippaamisesta. Takamaan laskentaa on tehty vuodesta 1993 jolloin se aloitettiin. Laskenta on 12 km pitkä joten sitä on tilskitty nyt 588 km! Aika heitto on suoritettuna. Jämsän Miikan kanssa on aloitettu ja nyt täytyy myöntää että se on varmaankin omalta kohdaltani ohitse, pienellä kysymysmerkillä varustettuna. Mieleni minun tekevi ja aivoni ajattelevi vaan ei kanna "heikot jalat".

Koskara (kuva Harri Partanen)

Nyt tavoitteena voisi olla edes käydä pihalla, ottaa kola esiin ja olla tekevinään hommia ja tulla sisään keittämään kuppi kuumaa ja tehdä pienet voikut, kuten eräässä mainoksessa sanotaan. Sitten voisi jälleen tarkkailla pihan ruokintoja ja toivoa jotain ilmestyvän. Siinähän se päivä kulkee sujuvasti. On aivan turha haaveilla mitään utopistisia ulkolenkkejä, nyt voi aivan hyvillä mielin istahtaa sohvan nurkkaan kirja kädessä ja hautautua sen syövereihin. Tai sitten voisi katsella netin ihmeellisestä maailmasta upeita kuvia ja tarinoita.

Niin niistä Takamaan havainnoista: Pojat eli Miika ja Juha Tuominen,  onnistuivat näkemään 2 koskikaraa sekä yhden hyvän talvihavainnon, peippo (koiras, talvipukuinen) Ahdepäässä. Yhteensä he näkivät 386 lintua, määrä on oikein hyvä näin tammikuussa. Varmaankin vanhalla koululla he näkivät  pari teertä, saldoon kuului myös yksinäinen tilhi, pari hippiäistä sekä kanahaukka. Myös pyrstötiaisia näkyi 5 kappaletta. Täytyy vielä tuoda esille ennen hyvin yleinen varpunen joita pojat saivat silmiinsä kolme yksilöä.. Reissun valtalajiksi tuli talitiainen (83), seuraavana oli sinitiainen (73) ja pronssitilan sai viherpeippo (52). Hyvä reissu ja meikäpojan tavoitteena on päästä mukaan kevätlaskentaan.