Siinä kunnellessani metsän ääniä kiinnitin huomioni metsän hiljaisuuteen, muistissa on alkusyksyinen äänimaailma, oli lintujen ääniä jos jonkinlaisia. Nyt oli yllättävän hiljaista, ei ollut edes tiaisten tunnusomaisia ääniä eikä hippiäisten pujahtelua puiden oksistossa. Yritin hakea hippiäistä marraspinnaksi ja yllättäin näin yläpuolellani jonkun linnun, kaivoin oman lintujen atrapin esille ja soitin hippiäisen ääntä, tulihan tämä kaveri lähemmäksi mutta en saanut sitä kunnolla kiikareihini mutta pienet äänet ja linnun hyvin pieni koko viitasivat vahvasti hippiäiseen, näin sen määritin. Marraspinna nro 31 oli tosiasia.
Hippiäinen, |
Siitä innostuneena päätin taas käydä Lavajoella katsomassa koskikaraa, en tällä kertaa mustalintua (joka ei ollut enää paikalla). Hain lintua joesta puolen tuntia, muita lintuja kyllä kuulin, esim palokärjen ja korpin sekä aika ison rastasparven jotka olivat tyhjentämässä jotain pihlajaa. Näitä rastaita en nähnyt mutta kuulin niiden ääntelyn, mielestäni ne olivat räkättirastaita, kuulin yhden mustarastaan äänen sieltä seasta. Näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt lähteä seulomaan rastasparvea vähän tarkemmin jos siellä olisi ollut muitakin lajeja. Asiasta on turha marista, laiskuus on ainoa intohimomme joka on yllättävän vahva tunne ja se saa meidät olemaan tekemättä erinäisiä asioita jotka sitten jälkikäteen harmittavat.
Samaan satoon paikalle tuli Isokivijärven Kari, joka myös haki marraspinnaa koskikarasta. Saatoin auttaa ystävää paljastamalla joen olevan ainakin nyt tyhjä karasta joten Kari lähti toiseen paikkaan hakemaan puuttuvaa pinnaa itselleen. Täytynee tarkastaa tiirasta onko kara ollut siellä, jos on nin tiedänpä mihin auton nokan suuntaan tulevina päivinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti