Harjunmäellä tuulen vietävävänä 26.3.

Olin kuin pikkupoika edellisenä päivänä kun tiesin että "pääsen" linturetkelle hyvien kavereiden kanssa. Vaimokin asiaa ihmetteli mutta miehensä tuntien hän hyväksyi asian. Nukkumaan ajoissa ja herätys 5.45. Siltikin ehti Helge pihaan ja kolkuttamaan ovea aamulla minua hakiessaan. En ollut kuitenkaan riittävän nopea vaan hakija joutui odottamaan minua joitakin minuutteja. Koiramme Heta oli tuttu Helgelle jo entuudestaan ja tietenkin päinvastoin joten ei ne aamuminuutit menneet hukkaan koiran kannalta ainakaan, niin paljon ehti Helge rapsuttaa meidän vanhaa rouvaa.

Mäelle ehdittin juuri ennen seitsemää ja meidän automme pölyjä nieleskellen saapui myös samalla hetkellä Alhon Antero. Näin oli (taas) koossa eläkeläisryhmä joka halusi viettää aamuhetket raikkaassa ilmassa Harjunmäen sorakuopilla. Aamun ensimmäinen linnun ääni oli teeren pulputus ja tuttu kilisevä ääni jota heti osattiin epäillä lapin pulmuseksi. Tämä ääni on vuosi vuodelta harvinaisempi, asiaa muisteltiin aamupäivän hetkinä kuinka pulmusia oli vähän jokapuolella näin maalis- ja huhtikuussa. Eipä ole enään näitä puhtaita, valkoisia lumihiutaleen tapaisia lintuja lentelemässä peltojen päällä. Onneksi linnun ääni on sen verran tuttu että osattiin heti laittaa kirjoihin pulmusen kohdalle merkintä.

Pulmunen Luontoportin sivuilta

Naarasteeri aiheutti oman mielenkiintoisen hetkensä ollessaan kaukoputki-etäisyydellä männyn latvassa. Lintua epäiltiin koppeloksi (metsonaaras) mutta Helgellä oli onneksi lintumiesten raamattu mukanaan josta saatoimme jälleen kerran opiskella teeri- ja metsonaaraan eroja. Näinhän se on että tämä lintuharrastus on ikuista opiskelua. Vaikka juuri on jonkun linnun tuntomerkit kerrannut niin annapa olla olet sen jo ehtinyt unohtaa seuraavaan kertaan mennessä. Edellisen kerran näitä samoja tuntomerkkejä opiskeltiin vuosi sitten samassa paikassa.

Päivän muita "hyviä" havaintoja olivat kiurujen (10 yks), sepelkyyhkyjen (5), töyhtöhyyppien (8), peippojen (6 ) ja järripeippojen (5 ->N) muuton alkulupaukset. Joutseniakin oli kuuden linnun muuttava (tai kiertelevä) parvi sekä jotkut selkeästi pariutuneet pariskunnat.

Oma hetkensä oli päivän ateriointi nuotiomakkaroiden kanssa. Toimme mukanamme hieman kuivia puita ja sytytykseen annos puiden tervasia lastuja.  Päivän sää oli kuitenkin niin tuulta antava että joiduimme turvautumaan joihinkin vanhoihin sanomalehden sivuihin jotta makkaranuotio saatiin kunnolla syttymään. En tiedä olimmeko vain uusiavuttomia vai miksi nuotioa ei "halunnut" heti roihahtaa liekkeihin, vai oliko meillä niin kova makkaranälkä. Oli asia niin tai näin saimme paistetuksi hyvässä nuotiossa päivän annoksemme. Koiruus päivysti uskollisesti lähettyvillä saisiko herkkupaloja mutta joutui nyt odottamaan omia herkkupalojaan hieman myöhemmälle. Siinä paistellessa laitettiin taas kerran maailman asiat järjestykseen. Näin tapahtuu aina ja se on hyvä, tämä nuotiopiiri on meidän miesten ompeluseura ja sellaisena se pysyköön.

Antsu ja Helge (selin)

Noustuamme ruokahetken jälkeiselle kahvihetkelle staijauspaikkaan mäen huipulle huomasimme tuulen nousseen sen verran kovaksi että päätimme luovuttaa tältä päivältä.Aamupäivällä säästä keskustellessamme totesimme että tuulen ollessa 5 m/s on se raja jonka jälkeen alkaa tällaisella hiekkamäellä olla jo vaikeaa kuulla edes omaa ääntään saatikka ylilentäviä tai laulavia lintuja, kaiken huipuksi voi tuuli jo aiheuttaa hiekkaa pöllytellessään omat vahinkonsa katselijoiden silmiin. Sitten on käynyt niin että kaukoputketkin kaatuilevat ja kevyemmät tavarat vaihtavat paikkaa ihan omasta tahdostaan riippumatta. Tästä lintuharrastuksesta tulee voida puhtaasti nauttia eikä kärsiä nauttiessaan. Sovimme että homma jatkuu kelien näin kertoessa.
Päivän lajimääräksi tuli hulppea talvilintulaskentalukema 17 !. Se ehkä kertoo kevään kulusta hyvin, ainakin miehet yrittivät katsella kiikareilla ja putkilla ahkerasti taivaanrantaa koluten, jos lintu ei liiku niin sitten ei liiku.