Harjunmäen sorakuopat "löydettiin" pari vuotta sitten uudeksi kevätpaikaksi kun meille niin tuttu Vatulan harju oli umpeenkasvanut. Mäeltä on näkyväisyys 360 astetta eli joka suuntaan on esteetön näköala. Nyt (kuten aina keväisin) oli hiekkakuopat jo aivan lumettomia, tie paikalla oli hyvässä kunnossa, iltapäivällä pois lähtiessä saattoi ounastella tulevia rospuuttoaikoja kun tien jääpeite alkoi sulaa. Harjunmäki ja tuuli kuuluvat aina yhteen eli kannattaa katsoa hieman ennusteita tuulen voimakkuudesta, tänään oli (vain!) 3-4 m/s, paikoin puuskissa kylläkin 5-7 m/s ja hiekka pöllysi tuttuun tyyliin. Näissä puitteissa vietin 4 tuntisen staijaushetken yhdessä koiruuden kanssa, Heta on vanha Harjunmäen kävijä, se on siellä viettänyt useita tunteja aiempina vuosina. Koira teki heti saavuttuamme kierroksen lähimaastoissa ja asettui sen jälkeen viereeni (odottamaan eväshetkeä!).
Päivän tarkkailun kohteista voisi yhteisesti sanoa, ennen kuin aloitan lajikohtaisen raportin, sen verta että aikaisessa ollaan. Olin kylläkin ne aamun parhaat tunnit mäeltä pois, sain kasaan täsmälleen saman määrän lajeja kuin edellisenä päivänä kotiterassilta eli 16 lajia. Kyllä huomaa että on vielä alkukevät, eivät linnut liiku niin ahkeraan kuin kohti kesää mentäessä. Muutto oli tänään melkein pysähdyksissä, vain joitakin kavereita meni kohti pohjoista, toisilla puolestaan oli selkeästi matka kohti S eli paluumuuttoa. Ainakin kiuruilla ja töyhtöhyypillä oli suuntana etelä-Suomen viljavat ja lumesta vapaat pellot, vai onko linnuilla jonkinlaiset anturit jotka antoivat viestiä tulevasta ilman kylmenemisestä?
vihervarpusen kuva netistä |
Päivän parhaimmat eli tiiraan ilmoitettavat lajit olivat sitten seuraavat. Harmaapäätikka joka piti tunnistettavaa ääntään mäen W-puolella. Kiuruja merkkasin kaiken kaikkiaan 17 yksilöä (10a), huomioitavaa on se että aina kun kuulin kiurun äänen ja onnistuin näkemään äänilähteen, oli kyseessä 1-3 lintua. Jos en nähnyt ääntelevää lintua, merkkasin vain yhden havisvihkoon. Töyhtöhyyppiä (11 yks) näin kaksi parvea jotka suuntasivat etelään. Kanahaukkoja näin kaksi jotka selkeästi olivat pariutuneet, koiras pienempi ja naaras isompi), pitäen omaa ilmalentonäytöstään mäen S-puolella. Päivän kruunasi merikotka, joka oli vanha yksilö valkoisen pyrstönsä kanssa. Lintu löytyi mäen N-puolelta ja katosi pian kohti N.
Hyvien eväiden ja kosolti aurinkoa saaneena voin sanoa että kevään staijausrupeama on korkattu onnistuneesti. Näitä haluaa lisää ja uskon että myös Heta oli onnellinen. Uskon myös siihen että saan muitakin kavereita mukaani tuleville retkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti