Tulihan se viimein

On ollut aika huikea vapunaatto. Kävellessäni pihassa kuulin kun västäräkit rupesivat varoittelemaan tyypilliseen tapaan kun haukka on ilmassa. Hain heti varpushaukka tai tuulihaukkaa, huomasin hieman isomman petolinnun liitävän pihan yli ja onneksi se vielä näytti yläperänsä joka "loisti" valkeana, piekana tuli vihdoin tonttipinnaksi nro 141.

Kuvassa Laurilan peltoaukealla talvehtimista yrittänyt piekana, kuva Kari Isokivijärvi 

Tätä piekanan tapausta edelsi vielä kirjosiepon paluu. Koiras kirjosieppo lenteli omenapuun oksilla, lintu kävi tarkastamassa usean pihapöntön suuaukoilla ja sitten vielä ruokinnalla. Tällä hetkellä kirjosieppoa ei enää näy, jatkoiko hän muuttoaan vai missä lienee. Hieno nähdä kuitenkin tämän hyönteisten metsästäjän paluu! Kyllä pöntöissä vielä on varaa valita joten uskon että kaikille halukkaille on pesimäpaikka.

Seuraava aika myöhäinen havainto oli metsähanhista joita oli parinkymmenen linnun parvi edeten suoraan E-suuntaan. Harmittavasti näin linnut vain perästä päin joten seassa olleet muut hanhilajit jäi tarkastamatta. Linnut kyllä näyttivät kaikki olevan metsähanhia, ainakin tiiraan ilmoitin ne sellaisina.

Rautiaisen laulu aiheutti piene hälytyksen meikäläisellä, kun kuulin sen laulavan vain parin metrin päässä. Hieno kokemus tämäkin. Punatulkku-pari käy visiitillä ruokinnalla aika usein, viimeiset kauransiemenet tuntuvat kelpaavan näille värikkäille metsänasukeille. Naakat penkovat tarmokkaasti linturuokinnan eväitä ja ne heittävät siemeniä ympäriinsä ja muut vierailijat saavat hyvin nauttia maasta. Olen lopettanut tämän vuotisen ruokinnan tarkkailun ja ylläpitämisen, mitä nyt tässä sivusilmällä teen havaintoja.

Rannassa kuulin kalatiirojen elämöintiä, näinkin kahden linnun lentävän toisiaan jahdaten. Se on kesä nyt, tai sitten loppukevät!