Linnuista ja vähän muustakin

Ekaksi lintuasiaa tai asiatonta, kuinka vaan. Tämän päivän lintu on eittämättä tiltaltti. Summasin niitä kaikkiaan 6 laulavaa lintua. Onhan se nyt mahdollista että samakin lintu on joissakin kohtaa kyseessä, mutta päivän mittaan kuulin lintujen oluen tiputtelua eri puolilta tonttia. Hyönteissyöjät ovat jo lähtökuopissa etelänmaille talvehtimisalueilleen ja tiltaltteja on näinä päivinä ollut aika runsaasti. Selvästi enemmän kuin kesällä.

Tiltaltt, kuva luontoportin sivuilta

Päivän toinen lintumaailman ääni on ollut korpin huutelua. Meidän kodin lähimetsässä on varmaankin ollut korpilla onnistunut pesintä. Joku aika sitten  (1-2 kk) näin taivaalla korppipoikueen joka harjoitteli lentoaan ja sitten olen nähnyt tai kuullut korpin kovaa ääntä aika useasti. Korppihan ei ole asutuskeskuksien lintu vaan rauhallisempien seutujen asukki.

Päivän kolmas lintumaailman havainto on närhien seikkailut pihan tammessa. Närhi tuntuu pitävän tammenterhoista ja olenkin monena päivänä nähnyt kuinka tammen oksat liikkuvan. Kun olen mennyt katsomaan mikä siellä on, paljastuu sieltä närhi tai kaksi närheä. Linnut ovat pienten tammenterhojen kimpussa. Yllättävän hiljaisina nämä veijarit ovat olleet näiden herkkupalojen kimpusssa. Mielenkiintoista seurata kuinka terhot maistuvat ja kuinka pitkään niiden kanssa menee?

Närhi, kuva luontoportin sivuilta

Sitten mennään "terve metsä-lehden" juttuun jossa kerrotaan hyvin mielenkiintoisesti naavoista ja luposta. Artikkelin on kirjoittanut Anitta Illi ja hän kertoo omat muistonsa lapsuudesta jonka kaltaisia muistoja on minullakin. Hän kertoo kuinka hänen lapsuudessaan oli ollut kotimetsässä kuusissa roikkumassa pitkiä naavatupsuja. Sitten ne olivat kadonneet, ei enää voinut leikkiä naavoilla kuvitellen niiden olleen pitkiä partoja. Nyt ovat naava- ja luppoparran tekotarpeet taasen ilmaantuneet metsiimme, kun ilmakehä on puhdistunut rikkioksidista.

Etelän metsissä olevaa kellertävän vihertävää naavaa ja pohjoisen metsissä roikkuvia säikeitä, väriltään ruskehtavan harmaita kutsutaan lupoksi. Toki luppoja voi olla myös etelänkin metsissä. ja vastaavasti naavoja voi olla jonkin verran Lapissakin. Naavamaiset jäkälät ovat erittäin herkkiä ilmansaasteille.  1980-luvulla ilman epäpuhtaudet hävittivät ne etelän metsistä. Naavat ja lupot ovat alkaneet elpyä etelän metsissä, siellä missä on niille sopivia kasvupaikkoja.

Naavat ja lupot ovat epifyyttijäkäliä hotka muodostuvat sienten ja levän symbioosista. Luomuksen museomestari Sampsa Lommin mukaan ne kasvavat hyvin hitaasti, korkeintaan sentin vuodessa. Naavamaiset jäkälät lähtevät kasvamaan hyvin pienestäkin, usein lintujen kuljettamista muruista. Nämä jäkälät pärjäävät hyvin niukalla ravinnolla. Tarvitsemansa ravintoaineet ne ottavat sadevedestä, kertoo lehden artikkeli. Naavoja ja luppoja käytetään lankojen värjäyksessä. Luppo on Lapissa porojen talviruokaa. Tällaisen artikkelin luin siis "Terve metsä" lehdestä.