Täsmäisku onnistui

Olen jo kauan yrittänyt koskikaraa ekopinnakseni Lavajoelta (kuten olet voinut lukea blogistani). Tänään 17.2. se onnistui, olin huomannut tiira-havainnoista että Lavajoella oli ollut yksi kara tässä viikonloppuna, sen oli havainnut Mäenpään Oiva joka myös oli ihmetellyt karan katoamista Lavajoelta. Hän oli käynyt joella ja nähnyt pitkästä aikaa yksinäisen koskikaran. Tästä havainnosta rohkaistuneena päätin tehdä kelkkaretken karapurolle, olihan ilmakin sopiva. Pakkasta pari astetta eikä satanut lunta, ei tuullut mainittavasti, ainoa mikä puuttui oli auringonpaiste.

Koskikara jossain itärajalla (Harri Partanen)

Tie sinne Lavajoelle oli aivan kelvollinen potkukelkalle, sitä ei ollut hiekotettu paitsi mäkikohdat. Siitähän ei voi olla vihainen hiekoittajille, sillä autojen juuttuminen ylämäkiin vasta nostaisi myrskyn vesilasiin. Minulla meni koko reissuun aikaa tunti 20 min eli aika haipakkaa pääsin kelkotteleen. Näin matkalle yhden kyläläisen miehen joka on vanhoilla päivillään innostunut kuntoilemaan, yritin mennä tämän kaverin kanssa samaa tahtia, hän juosten ja minä kelkalla, kelkkaa tosin sai hiekan takia hieman varovammin potkia mutta kuitenkin tahtimme oli sama. Kateellisena totesin Maurille että hän on päässyt huippukuntoon! Jospa minäkin vielä joskus.....

Karapurolla löysin karan istumassa pienen jään reunalla, minulla ei ollut nyt kameraa mukana todisteaineiston ottamiseksi, laitan tähän mukaan Harri Partasen ottaman kuvan rajavyöhykkeeltä Parikkalasta läheltä neukkujen rajaa.

Muita lintuhavaintoja ei sitten paljon tullutkaan, ainoastaan kerran pysähdyin kuuntelemaan kun havaitsin usean pienemmän linnun lentävän tien ylitse, ne olivat tiaisia. Summasin niitä olleen ainakin kolmisenkymmentä, pääasiassa sini- ja talitiaisia. Kuulin kyllä useampia hömötiaisen ääniä sekä ainakin yhden töyhtötiaisen äänen. Punatulkkuja tuntui olevan koko retken aikana aika paljon, arvioisin näin jälkikäteen että kymmenkunta lintua, niin useasti sen äänen saattoi yhyttää. Nytkin tässä tätä kirjoitellessani huomasin ikkunasta kahden punatulkun tulevan ruokinnalleni, koiraan ja naaraan. Samoin olen tässä katsellut kun parinkymmenen keltasirkun parvi nauttii kauransiemenistä. Nytkin eräs keltasirkku katselee kummissaan närheä joka hakkaa talipalloa kovalla innolla, oppiikohan se hetken päästä itsekin että tuossa voisi olla jotain einettä mahan täytteeksi?
Kaksi käpytikkaa, luulin ensin että  kyseessä olisi koiras ja naaras mutta tarkemmin kiikareilla niitä katsoessani huomasin niiden olevan kummankin naaraita, liekö toinen edellisvuoden nuorikko joka joutunee antamaan tilaa koiraalle kunhan kevät etenee. Tiedossa on siis tikkojen iloista takaa-ajoa ja kovaa rummutusta tolppien peltisuojuksiin kevätauringon lisääntyessä.

Lintumiehillä on kova polte sisikunnassaan kun tietää että kuukauden sisään tulevat jo ekat muuttajat näille tantereille. Ensimmäisenä odotellaan.... jaa no jääköön kirjoittamatta kun niitä mahdollisuuksia on niin paljon. Aika näyttää!