Lunta ei ole valaisemassa eikä peittämässä kaikkea syksyn ankeutta ja märkyyttä. Aina kun on satanut ne pari kertaa lunta ja maa peittynyt valkoiseen on ihmisten mieli paljon pirteämpi ja kummasti ote elämään on paljon riuskempi. Suomalainen luonne on tottunut lumeen ja pakkaseen. Sitä ainakin tuntee saavansa itsestä enemmän irti. Mielestäni Suomen luonto kaipaa sitä paljon odotettua lunta.
Pelto meidän vieressä on aika syksyisen näköinen |
Lintujen talviruokinta on meneillään, omalla ruokinnalla käyvät talitiaiset, sinitiaiset, pikkuvarpuset, keltasirkut, harakat, naakat, käpytikka, viherpeippo aina silloin tällöin samoin kuin närhi. Siinähän ovat ne talvilinnut jotka ovat meidän ruokinnan vakivierata. Ruokaa kuluu aika kiitettävään tahtiin, laitoin tänään uudet läskinpalat tikoille, mutta taitavat naakat ja harakat ehtiä ahneempina ensimmäisinä. Talipallojen roikkumistelineeseen tein lisäyksen joten nyt on apetta tikoillekin, tulkaa vaan vierailulle! Olen valmistautunut siihen että se vaseti (valkoselkätikka) tulee käymään. On jo aika taikka sitten tikoista pienin pikkutikkakin kyllä käy tai sitten harmaapäätikka. Onhan näitä vaihtoehtoja. Pääasia on se että Suomen monipuolinen linnusto saa turvaa ja tukea tänä pimeimpänä aikana, kyllä se valoisa valtaa jälleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti