Jussin kisa 2016

Taas on yksi juhannus takanapäin, onnistunut sellainen. Haastoin veljet taasen kisailemaan lajen löytymisessä, mukaan lähti kaikkiaan neljä huippuosaajaa, Anska Ylöjärveltä, Helge Nokialta, Kari ja Hanski Sasista ja meikäpoika Lavajärveltä. Kisa oli jälleen mukava lisä juhannuksen veittoon, tällä kertaa säännöt sallivat vapaan liikkumisen Pilyn alueella. Tätä poikkevaa sääntöä käyttivät hyväkseen ainakin allekirjoittanut ja Helge käymällä keskustassa ja vähän muuallakin Juhannusvisiitillä, Sasin parivaljakko oli pitäytynyt vanhoihin oman tontin rajoihin.

Helge laittoikin hauskan kokoomaviestin jossa kävi selväksi hänen vierailunsa kellontarkasti ja samalla lajien määrän kehitys. Helge suosittelikin vastaavaa meille kaikille seuraavaan kisaan. Saapas nyt nähdä mihinkä säännöt kehittyvät!!

Kisa-aika oli aatosta (pe) klo 12 seuraavaan sunnuntaihin klo 12. Tämä pitkä aika mahdollisti hyvin pienen juhlinnan ja siltikin jäi hyvin aikaa vielä kiriä menetetty aika takaisin. Itsellä meni aika pienten käyntien lisäksi puutalkoissa mökillä. Hyttysten ininä oli kyllä paarmojen hyökkäilyn lisäksi ainoa viihdyke, niitä olikin paljon ja yllättävän kiihkeitä hyökkäyksiä ne suorittivat.

Lavajärven lajit olivat seuraavat kirjaamisjärjestyksessä: peippo, keltasirkku, pajulintu, kalalokki, punakylkirastas, kirjosieppo, viherpeippo, västäräkki (pesä jossain puupinossa!) pensaskerttu, vihervarpunen, (10) harakka, räystäspääsky, punavarpunen, tervapääsky, korppi (näin kerralla 6 korppia, oliko kyseessä lentopoikue?), naurulokki, kalatiira, pajusirkku, varis, naakka (20), varpunen, tuulihaukka, räkättirastas, laulurastas, mustarastas, punarinta, talitiainen, kuusitiainen, käpytikka, pikkuvarpunen (30), lehtokerttu, kuovi, kurki, sinitiainen, lehtokurppa (näin kaksi yhtäaikaa), ruisrääkkä (tuli samalla täle vuodelle pihapinna), sepelkyyhky, harmaalokki, hippiäinen, kulorastas (40), sirittäjä, tiltaltti, metsäkirvinen, töyhtöhyyppä, haarapääsky, ruokokerttunen, kuikka, telkkä (aikuinen + 5 poikasta), rantasipi (49).

Kokkoa ei poltettu mutta nautittiin muiden kokoista!

Anterolla oli mökillään ollut 38 lajia, valitten hän totesi että ei nähnyt lainkaan pääskysiä eikä räkättirastasta. Samoin oli ollut puutelistalla talitiainen Sasin listoilla. Lavajärven puutelistassa on monia lajeja mutta nyt tulee mieleen lehtopöllö joka äänteli (poikaset) lähimetsässä noin viikko ennen kisaa ja heti kisan jälkeisenä yönä! Ainahan on noita puutteita ja pahoja mokia mutta nehän ovat juuri yämän harrastuksen suola joka antaa hyvän lisämausteen puuhastelulle.

Kisan voittajaa ei voida suoranaisesti julistaa mutta kisan kärkenä hääri Nokian Helge (56!!) ja Hämeenkyrön Kari&Hanski (45) ja Lavajärven ponkari (49). Kisa kannattaa aina, se tuo mukavia yllätyksiä ja elämyksiä!

Turkkilan altaalla

Suomen kesä tarjoaa usein aika mielenpainuvia elämyksiä. Hyvä ystäväni Kiasen Hannu oli käymässä Hämeenkyrön Turkkilan altaalla, varmaankin tavoitteenaan saada pikku-uikusta havainto tälle vuodelle. Kyllähän sen uikun näki mutta siinäkin havainnossa oli pientä draamaa.

Pikku-uikku ajoi telkän lentoon, se ei sietänyt tätä vesilintua samalla lammella. Uikku oli niin agressiivinen ja päätti ajaa telkän pois, se ui telkkää kohti koko ajan äännellen. Olisko siellä taas pesintä suunnitteilla! Turkkilan tekoallas on Pirkanmaan ainoita pikku-uikun pesintäpaikkoja.

Tervapääsky

Päivän toinen vaikuttava hetki tuli kun Hannu havaitsi nuolihaukan yrittävän pyydystää itselleen päivän annosta. Tervapääsky oli kohteena ja yritys oli tervapääskyn kannalta todella vaarallinen. Pääsky lensi pakoon, sai väistettyä nopeasti lentävän nuolihaukan tappoiskut aivan viime hetkillä. Nuolihaukka oli yrittänyt ainakin parikymmentä kertaa iskeä tervapääskyä. Näiden iskujen lomassa oli pääsky nostanut itseään yhä korkeammalle ja nuolihaukka oli seurannut koko ajan. Ollessaan tosi korkealla oli nuolihaukka sitten luovuttanut, Hanskin mukaan hän melkein kuuli Tervapääskyn helpotuksen houkauksen!

Nuolihaukka

Hannu kertoi että hän on luullut aina tervapääskyn olevan ilmojen valtias mutta nyt hänenkin täytyy jo muuttaa käsitystään. Sen verran vaikuttava oli nuolihaukan pyydystämislento ollut. Mielenkiintoista seurattavaa oli tämä tapahtuma ollut. Hanski muisteli samalla tapahtumaa Hailuodossa kun kaksi nuolihaukkaa olivat pyydystäneet yhteistuumin törmäpääskyn lennosta. Törmäpääsky oli pudonnut kaislikkoon eikä tarinan kertoja osaa sanoa kuinka pääskyn kävi. Arvatenkin huonosti!

Luonto tarjoaa upeita tapahtumia ja henkeäsalpaavia elämyksiä. Näin voidaan todeta. Nyt ei mitään muuta kuin pois sohvalta ja ulos maastoon kaikki aistit valppaina!

Kaulushaikara ja yli 40 rengastusta

Kävin juomassa ja samalla terassilla pienellä kuuntelulla yölaulajien toivossa. Se kannatti sillä kuulin Ylöjärven suunnalta kaulushaikaran sumutorvea muistuttavan äänen. Lintu puhalteli pulloon jossain Hirvijärven tai sitten Lepojärven maisemista. Matkaa on havaintopaikalta noin 6 kilometriä mutta yö oli hyvin hiljainen, ei tuullut joten ääni kantoi hyvin. Veikkaisin itse Lepojärveä! Kuitenkin oikein kiva ja hyvä tonttipinna nro 141.

Tamperelaiset rengastajat Kim Kuntze ja Meri Öhman kävivät rengastusreissulla ja kiersivät meikäläisen pöntöt. Tällä kertaa löytyi aika hyvin rengastettavaa, kaikkiaan neljää eri lajia, melkein viittäkin lajia kun räksän pesä löytyi erään pöntön läheltä mutta siellä oli vielä munat joten niiden rengastaminen siirtyi seuraavaan kertaan joskus Juhannuksen jälkeen. Kirjosieppoja oli kaikkaan neljässä pöntössä, Talitiaisia oli eniten, seitsemässä pöntössä, sinitiainen löytyi vain yhdestä pöntöstä ja oikein kiva uusi pönttölaji meikäläiselle kuusitiainen oli yhdessä pöntössä.

Heidi ja Neea tarkkaavaisina oppilaina

Tällä kuusitiaisella oli 7 poikasta jotka saattoi jo rengastaa. Pesään jäi vielä kaksi munaa jotka todennäköisesti eivät kehity ollenkaan. Kuusitintti on laulanut jo kevätaikaan hyvin useasti aivan tontin rajoilla joten osasin heti epäillä lajin pesintää. En vain uskonut linnun pesivän pöntössäni koska kuusitiainen vaatii aika pienireikäistä pönttöä ja minulla on vain joitakin pienireikäisiä pönttöjä. Hyvä että kävi näin. Saivat rengastajatkin uudet rengastuspinnat tästä pönttölajista.

Kimi ja Meri opastavat 

Rengastus on aika vaativaa puuhaa, siinä täytyy tietää ainakin kaikki yleisimmät pönttölajit ja sitten jos haluaa hieman laajemman rengastusluvan niin sitten vaan rengastustenttiin. Näitä asteita on aika monia, lintuasemalupa ehkä vaativampana. Meikäläisestä ei olisi moiseen puuhaan. Minulle riittää se että teen pönttöjä, niistäkin huolehtiminen tuppaa unohtumaan. Sen havaitsin kun kiersimme eilen pönttöjäni, useat kaipaavat huoltoa tai sitten jopa vallan uusimista. Töitä on tiedossa.

Talitiainen on saanut renkaansa

Rengastusopissa olivat kaksi nuorta tyttöä Hämeenkyröstä, Heidi ja Neea. Tytöt olivat maineikkaan petolinturengastajan Hannu Järvisen entisiä oppilaita joiden itävää siementä haluttiin tukea. Hannu kertoi tyttöjen tunteneen jo alakouluiässä paljon lintuja, Kimi ja Meri kertoivat reissun aikana paljon rengastusmaailmasta ja tytöt saivatkin aimo annoksen tästä harrastuksesta kiertäessään reissulla mukana.  Tytöt saivat itsekin rengastaa muistaakseni tiaisen poikasia, Meri lupasikin laittaa tytöille viestiä jos näistä rengastuksista tulee löytöilmoituksia. Sehän olisikin aika sykähdyttävä pommi tytöille ja varmaan kova saavutus joka poikisi jatkoa tällä uralla.

Päivän aikana rengastettiin yhteensä 42 poikasta ja yksi kirjosieppo aikuinen naaraslintu. Useita munapesiä tai sitten poikaset olivat liian pieniä rengastettaviksi jäi vielä tulevan rengastusretken työksi. Tämän kertainen reissu antoi hyvää pontta jotta jaksaa taas nakertaa ja rakentaa.