Kevään viimeinen Harjunmäki ? 25.4.2015

Olemme käyneet huhtikuussa aika aktiivisesti Harjunmäen rinteillä muutontarkkailussa, välillä isommalla porukalla ja sitten taas pienellä rytmiryhmällä. Harjunmäen al timers-lista on saanut hyviä ja yllättäviäkin lisäyksiä, nykyinen saldo on vielä alle sadan (96), jos tulisi käytyä kesän korvalla ja sitten syksyllä niin varmaan lajisaldo monipuolistuisi ja sadan raja rikkoontuisi. Tämänlaisen lajilistan pitäminen on hieno ja arvokas lintu"tieteellinen" muisto jälkipolville ja itsellekin pieni motivointi päivän touhuihin.

Ystävämme Mette Mannonen oli luvannut kerrankin todella upean sään ja meitä innokkaita löytyikin runsaasti. Perusporukkaa oli tietenkin koolla nimiä mainitsematta ja Ylöjärveltä olimme saaneet pätevää lintutuntemusta kolmen kaverin myötä, Jämsän Miika, Paulaniemen Niklas ja Kangasniemen Lassi. Vierailevana tähtenä kävi myös Kososen Lasse Tampereelta.

En nyt lähde luettelemaan kaikkia lajeja, niitä kertyi tänään hulppeat 53! Se on tämän kevään ennätysmäärä, joskus viime vuonna päästiin loppukeväästä kerran ainakin yli 60 mutta se oli viime vuonna. Päivän hienointa elämystä esittivät iltapäivän kurjet joita kertyi kaikkiaan 505 muuttavaa. Kurkimuutto alkoi aika tarkkaan 11.30 jolloin löydettiin ensimmäiset kurkijonot yllättävän korkealta sinitaivaalta.  Niitä sitten tulikin pientä lepohetkeä lukuunottamatta parin tunnin ajan. Nauhat olivat todella korkealla, eipä niitä olisi aina ollut mahdollisuutta löytääkään ilman kiikareiden tai kaukoputkien apua. Pari kertaa havaitsimme kurkiauran äänten perusteella. Kuitenkin päivän kurjet olivat määrällisesti koko valtakunnan viiden parhaimman paikan joukossa! Kurkien muuttoa oli odotettu kun tiedettiin niitä tulevan myötätuulella.

Hanhien olisi pitänyt tulla aamun ensimmäisten joukossa mutta eiväthän ne tätä käsikirjoitusta noudattaneet ja melkein jättivät päivän väliin. Näimme vain kaksi hanhijonoa joista toinen määritettiin tundrametsähanhiksi (rossicus), niitä oli 18 joilla on selvästi lyhyemmän oloinen kaula. Toinen hanhiporukka (9) jäi ansert sp:ksi.  Vesilintuja näimme tuolla hiekkakankaalla telkkäparin, sinisorsaparin sekä isokoskeloita ainakin kaksi eri porukkaa yhteensä noin kolmekymmentä.

Hiha eli hiirihaukka

Petopuolelta näimme useita paikallisia hihoja (väh 6p) ja varppareita yhdeksän joista 5 oli muuttavaa ja 4 paikalliseksi luokiteltua.  Muita haukkoja tuli myös aika hyvin, tuulihaukkoja (6m), ruskosuohaukkoja (2m) ja yksi sinisuohaukka. Kalasääskiä kertyi aika kiva määrä eli 4m. Ei paha päivä petojen osalta. Muista lajeista voisi mainita metsäkirvisen joka meni onneks aivan ylitsemme päästäen tutun lentoäänensä. Tämä kirvinen oli aika aikainen muuttaja. Hemppojakin kuultiin ylilentävinä ja rautiaisten "hili" ääntä pari kertaa. Paikalla varmaankin pesineet kivitaskut olivat myös saapuneet yhden parin voimin. Yksinäinen kangaskiuru lensi myös ylitsemme.

Kaksi pyrstötiaista kävi myös vieraisilla

Mitään ei koskaan näe tai havaitse jos ei lähde liikkeelle. Aurinkoa saimme oikein roppakaupalla sillä mollikka paistoi koko aamupäivän pilvettömältä taivaalta. Iltapäivällä pilvet nousivat ja tuuli yltyi jopa 1-3 m/s voimakkuuteen. Tässäkin mielessä oli päivän staijaus rupeama tosi miellyttävä, porukan seura teki myös päivästä onnistuneen.

Miksi kiusata hyvää miestä?

Miksi kiusata hyvää miestä tai miehiä kun voi olla paljon inhimillisemmissä olosuhteissa kotona lämpöisen kahvikupin ääressä? Tämä kysymys tuli mieleen kun värjöttelimme Harjunmäen sorakuopan laella ja tuulen voimakkuus oli yli 5 m/s. Siinähän kädetkin palelivat ja silmistä vuosi vettä kun yritti tehdä "työtään" eli katsella taivaanrannasta mahdollisia tipusia. Eivätkä äänetkään kuuluneet aamun tahtiin kuin aamulla.
Olimme jälleen "eläkeläisretkellä" hyvällä muutonseuraamispaikassa 22.4. Ensimmäisenä paikalle ehti Helgen autollinen (Helge, Risto, koira Heta). Hieman jälkijunassa saapui Naskalin Jari joten rytmiryhmä oli jälleen koossa. Mausteen aamun ensimmäisten tuntien havainnoille antoi Hakalan Kari haastamalla meidät "kisaan" lajimäärästä hänen viettäessään aamun tunnit kotipihalla. Me saimme kasaan 31 lajia ja Karilla lajimäärä oli hulppeat 37. Parhaana lajinaan Kari piti metsokoirasta ja kalatiirojen (4) muuttoa yhdessä lokkien kanssa. Myös petopuolelta hän kertoi nähneensä yhden muuttavan varpushaukan ja sinisuohaukan. Jälleen opimme sen että kotipihassaankin voi tehdä hyviä ja mielenkiintoisia havaintoja. Tietenkin tämä on kiinni asuinpaikasta. Tappion "karvasta kalkkia" saimme niellä.

Meidän työpäivämme alkoi hyvin hanhien muutolla kun hanhien jonoja alkoi lentää kohden pohjoista. Ekassa parvessa oli kuusi metsähanhea, seuraavassa parisenkymmentä. Näiden väliin meni kyllä tunnistamattomia harmaahanhia 7 ja 12 linnun parvet. Vielä kun lisää tähän että päivän ensimmäinen petolintu varpushaukka ilmaantui kiertelemään taivaalle samoihin satoihin niin alkoi tuntua oikein hienolta muuttopäivältä. Rastaatkin olivat hyvin liikkeellä. Punarintojen laulu oli oikein miellyttävää kuunnella, se on niin iloista pulputtelua. Vielä kun tuuli oli aamun ensimmäiset tunnit hyvinkin siedettävä niin mieliala oli hyvin korkealla. Tarinaa iskettiin ja mielipiteitä vaihdettiin esim vaalituloksista. Tämä oli oikea miesten ompeluseura!

Cir cya

Kellon käydessä kohden ensimmäistä lakisääteistä kahvitaukoa oli tuulenvire jo astetta kovempi eikä ilman niitä hanskoja voinut ajatellakaan olemista. Ainakin oma taukoni siirtyi lähelle kymmentä eikä ollut silloinkaan puhetta paljain käsin termarin esiin kaivamisesta. Osuvasti Helge sanoi että harrastuksen tulee olla mukavaa! Kuitenkin tiedämme monen ajattelevan että sehän on täysin pukeutumiskysymys. Jari puolestaan kertoi että pilkilläkään ei hänellä ole näin paljon vaatetusta päällä, Kaikesta huolimatta ehdimme tehdä myös hyviä havaintoja, suohaukkoja oli saapunut etelästä.
Näimme kaksi naaraspukuista sinisuohaukkaa, nehän voivat olla joko nuoria koiraita tai sitten naaraita. Samoin näimme päivän aikana kaksi ruskosuohaukkaa ja sitten vielä yhden circus sp:n eli kyseessä saattoi olla joko sisu tai ruskis. Tuulihaukkoja yhytimme kaksi muuttolennossa olevaa. Varpushaukkoja löytyi kolme selkeästi muuttavaa yksilöä sekä neljä paikalliseksi arvioimaamme nisaria. Kanahaukkoja oli ainakin yksi muuttolennossa.

Lapin lintujen tilhien muuttoparvia löytyi kaikenkaikkiaan neljä, yksi vähän isompi (32) ja kolme muuta parvea (6, 10, 15). Pikkukäpylinnuilla arveltiin jo olevan poikue lennossa, nämä ristinokat viihtyivät mäen lähellä pitkän tovin, niitä oli vähintään 3-5 yksilöä.
Tässähän tämä päivän liturgia olisi, hieman haikeilla mielin jätettiin Harjunmäen kukkula nyt taakse harmitellen päivän tuulta, tämä harrastus on täysin vapaaehtoista joten siellä pitää viihtyä täysin rinnoin. Päivästä jäi vielä mieleen alkava rastasmuutto ja peippomuutto, rastaita emme kirjanneet mutta peippolintujen sarakkeeseen saimme lähelle 300 lintua, isoimmat parvet olivat jo ihan hienoja, näissä lukumäärät olivat 50 ja 40. Olisiko niin että ensi viikonloppuna tulee rysähdyksen omaisesti tavaraa?

Sormikkailla ei pärjää

Aamulla oli kylmää, pakkasta asteen verran. Sitä kesti pari, kolme tuntia ennen kuin lämpötila nousi nollan yläpuolelle. Pitkään lämpötila pysyi +viiden asteen tuntumassa kunnes keskipäivällä se selkeästi nousi. Sen huomasi siitä että ei tarvinnut enään kintaita tai sitten tumppuja käsissään. Katti mattia eli aurinkoa emme ainakaan Helgen kanssa ehtineet nähdä ennen lähtöämme puoli yhden aikoihin. Veljet jäivät vielä jatkamaan ahkerointia. Päivän lounas oli tuttuun tyyliin nuotion lämmössä tehtyä makkarapainotteista, kellä mustempi kellä ei. Hyvin se maistui, tästä kiitos nuotiomestari Helgelle.
Meitä oli koolla tuttua ryhmää, Helge, Kari, Antsa, Hanski ja allekirjoittanut sekä tietenkin Heta vahtimassa rauhaamme. Puhuttiin että nyt rupeaa olemaan viimeisiä kertoja staijaamassa, linnustaminen siirtyy enemmän kiertelyyn ja täsmäretkeilyyn. Tornien taisto on toukokuussa 9 pv jolloin miehitämme Hämeenkyrön Kirkkojärven tornia.

Tämä päivän lintuhavainnot alkoivat kertyä jo yhden auton osalta saapuessa Harjunmäelle kun metso oli lentänyt melkein auton ikkunasta sisään. Tämä oli hieno todiste että paikalla on vielä jonkinlainen metsokanta. Toisen kanalinnun, teeren osalta on menossa selkeästi soidinaikaa, niin kova oli pulputus ja pulina joka kuului mäelle.

Päivän kovimmaksi lajiksi sai vankkumattoman kannatuksen pohjoiseen matkaava pere eli muuttohaukka. Lintu lensi suhteellisen läheltä, kuitenkin kaukoputkimäärityksenä. Tämän peren lentotyyli eroaa kuitenkin selvästi muiden jalohaukkojen (paitsi tunturihaukka) lentämisestä, se on niin voimakasta ja määrätietoista että sitä ei voi paljon sekoittaa muihin haukkoihin. Muita mielenkiintoisia petohavaintoja olivat yksinäinen lapin lintu piekana joka oli matkalla pesimäsijoilleen. Hiirihaukkoja näimme yhteensä 7 paikallisiksi luokiteltua hihaa. Lopultakin näimme selkeitä muutavia varpushaukkoja, niitäkin oli kirjoihin merkittynä 7 yksilöä. Tuulihaukat (2) katsottiin myös paikallisiksi.
Harjunmäen alltimers-lista sai jälleen yhden lisäyksen kun lentävistä lokeista tunnistettiin yksi merilokki joka oli matkalla pohjoiseen.

Kahlaajalinnuista näimme kuoveja (25) sekä taivaanvuohia (7 m + 3 p) sekä metsävikloja (3 m). Näiden lintujen osalta tuntui muutto olevan selvästikin käynnissä joten niiden lisääntyvä määrä tulee näkymään jokapuolella. Töyhtöhyypillä ei ollut enään mitään havaittavaa muuttoa.Jaa niin, onhan kapustarintakin kahlaaja, niitä oli kaksi jotka löytyivät aivan päältämme äänen perusteella. Isolepinkäisellä on todettu olevan yksi ääni joka muistuttaa kapustan ääntä joten sen äänen kanssa oltiin enemmän kuin tarkkoja.

Yksi päivän mielenkiintoinen luontohavainto oli kun pieni tilhiparvi oli evästämässä pajunkissoja. Mitähän ravintoa niissä oli? Kaiken kaikkiaan näimme tänään yhteensä 32 muutaviksi luokiteltavaa tilheä.  Peippolinnuilla olivat jo parvikoot kasvaneet sitten viime käynnin, nyt niitä laskettiin yhteensä 360 joten tulevina päivinä on luvassa yhä kiihtyvämpää "djup" tai ryystävämpää järripeipon ääntä luonnossa ja isompia eläviä ja ruokailevia parvia maastoissa

Hanhia ei enää ollut matkalla pohjoiseen tai koilliseen. Ovatko hanhet jo menneet? Niiden parvia on kuitenkin vielä länsi-Suomen pelloilla tankkaamassa itseään, kyse on siitä että onko pelipaikalla silloin kun nämä satapäiset hanhijonot lähtevät loppumatkalleen.  Kyllä tässä vielä riittää haasteita joten voi olla että lähiaikoina on jälleen Harjunmäki miehitettynä.

Latauspäivä kotiterassilla 12.4.2015

Tekstin otsikko juontaa juurensa siitä että mies tarvii myös hetken kotona, varsinkin silloin kun kaikki lähimmäiset ovat pelipaikalla. Olin kyllä sen verran itsekäs että vietin suurimman osan aikaa kotiterassilla kiikarin kanssa kun muut seurustelivat, tuntevathan he isänsä / miehensä, tähän aikaan keväästä ei "äijää" paljon näe ja eikä hän kuule muuta kuin linnun laulun. "Ristimme itse kullakin"

Heräsin ennen kahdeksaa ja koska keli oli suotuisa niin päätin viettää aamun tunnit terassilla, vaikka ne aamun tunnit hieman venyivät. Iltapäivällä ennen kahta lopetin aktiivistaijauksen ja siirryin sitätiloihin tekemään näitä kirjallisia töitä. Lintuihmisten tiira-palveluun on hyvä laittaa havainnot mahdollisimman pian vaikka ne kyllä ehtii sinne naputtelemaan huomennakin. Sitten on minulla tämä blogi johon olen pyrkinyt laittamaan nämä tapahtumat aika tuoreeltaan.

Päivän sankareista sitten seuraavasti, en kuitenkaan ihan kaikista lajeista kirjoita mutta näistä "mielenkiintoisimmista" vähäsen enemmän. Päätähdeksi nostaisin muuttavan kalasääsken joka matkasi NE matalalla aika läheltä. Hieno havainto, kalasääskeä ei aina näe muuttolennossa, ainakaan kotiterassilta. Päivän toinen petolaji oli hiirihaukka joista näin kaksi paikallisiksi määrittelemääni lintua jotka matkasivat myös matalalla kohden W peräjälkeen, havainnoilla oli aikaeroa noin 3 min.
Yhden but sp:n (joko hiirihaukka tai piekana) näin matkaavan aika kaukana.

Toinen melkein yhtä mukava laji oli metsäviklo joita laitoin kirjoihin kaikkiaan kaksi eri yksilöä. Ensimmäinen kaveri matkasi Lavajärveä seuraten W ja toisen kerran kuulin jostain läheltä yhden äänen. Tiira-palvelusta näin että metsävikloja oli havannoitu muuallakin. Metsäviklo ja taivaanvuohi ovat töyhtöhyypän lisäksi ensimmäisiä kahlaajalintuja aina keväisin. "Jos kuulet kuovin äänen niin älä mene järven jäälle" on vanha sanonta joka nyt ainakin pitää täysin paikkansa. Kuoveja näin ainakin yhden ja kuulin vielä yhden äänen eli kaksi summa summarum.

Kurkien muuttoauroja meni kaikkiaan kuusi, parhaimmissa oli lintuja arviolta n 40 (meni aika kaukaa) ja toisessa mikä matkasi aivan pään yli oli 24 pitkäkaulaa. Yhteensä summasin kurkia 89 yksilöä. Kun katsoin tiira-palvelua niin sieltä näin että jonkinlaista kurkimuuttoa oli tälle päivälle merkitty. Nyt näyttää siltä että mitään isoa kurkirysähdystä ei tule vaan kurjet matkaavat pitkällä aikavälillä pesimäsoilleen. Hanhien muuttoparvia oli liikkeellä vain pari pottia, yksi 20 linnun harmaiksi hanhiksi jäänyt parvi ja yksi 7-linnun metsähanhiksi määritettyjä lintuja, onneksi se parvi meni aika läheltä.

Naurulokit ovat palanneet, niitä näkyi aamupäivän hetkinä yhteensä arviolta 150 kaartelevaa tai muuten kohti E (Näsijärvi?) matkaavaa lintua. Isoimmassa parvessa joka ohitti talomme oli varmaankin 50 naurulokkia. Kalalokkejakin näkyi joitakin yksilöitä, ei mitään kymmeniä vaan niiden määrä ei noussut serkkujensa summiin. Heittäisin omana arviona kalalokkien määrästä tältä aamulta parisenkymmentä.

Kyllä lintuhavannoinia voi harrastaa kotiterassilta, tämä päivä todisti sen. Ei aina tarvitse lähteä pitkälle vaan voi tarkkailla niin äänimaailmaa ja kuin taivaitakin kiikareiden kanssa. Onhan tässä eväspaikka lähellä ja paikka jossa voi lämmitellä.

Eläkeläiset taas reissussa, isolantut yllättivät

Harjunmäen laelle kipusi  auringonnousun aikaan 10.4. taas ryhmä rämä eli kurppakomppanian eläkeläiset vahvistettuna Heta-koiralla. Helge, Antero ja Risto viettivät mukavan aamupäivän mäen rinteillä, sää suosi aina aamupäivän klo 10,30 asti jolloin tuuli jälleen koveni aikalailla. Kyllä ne meteorologit  tietävät tai osaavat lukea ilmamassojen liikkeitä kun ennusteiden mukaan tuulen olisikin pitänyt yltyä.
Nuotiomakkarat saatiin paistettua heti nuotion syttymisen jälkeen, tehtiin oikea kivimuuri nuotion avustamiseksi. Makkarat maistuivat hyvin, Hetakin sai jäämäpalat ja kaikki olivat tyytyväisiä ja onnellisia hetkestä raikkaan ulkoilman parissa.

Päivän päätähtien parhaimmistoa edustivat 3 isolepinkäistä sekä hanhien ja kurkien muutto. Lapinharakat löydettiin äänten perusteella aivan päältämme, hetken siinä mietittiin mitähän lajia nuo edustavat kuullessamme niiden äänet, mutta pian ne paljastuivat kaikki lepinkäisiksi. Olisiko niin että paikallinen pari olisi saanut kilpailijan sillä linnut hieman nahistelivat yllämme. Havis oli kuitenkin hieno todiste lapinharakka-parin reviirin olemassolosta.

Metsähanhia muutti yhteensä 41 (6 a), suurin parvi oli 12. Harmaahanhia nähtiin 77 (5 a) eli hanhet yhteensä 118 yksilöä. Uskoaksemme vieläkin niitä hanhia jäi tulematta joten tulevina päivinä voi nähdä hyvinkin joidenkin satojen hanhien etenevän kohti pesimäseutujaan. Kurkien alkavaa muuttoa saatiin kokea kun nähtiin 206 kurjen lentävän jonoissa, parvia löytyi kaikkiaan 15. Myös kurkien pääjoukot ovat vielä tulematta.

Peippolinnuilla oli myös selkeästi alkavaa muuttoa, joitakin parinkymmenen linnun parvia alkoi jo löytymään taivaalta. Päivän yhteissummaksi saatiin 274 kirjattua peippolintua. Tämä sarakehan sisältää peipot, järripeipot ja muut saman kokoluokan pienet linnut. Toki siellä seassa saattaa olla vaikka mitä lajeja tahansa mutta kun ne linnut menevät niin kaukana että niiden lentotavasta päätellään kuuluvaksi peippolintuihin.

Muita päivän tunnistettuja pikkulintuja olivat västäräkit joita kuultiin kaikkiaan 2 sekä niittykirviset (5 m) joilla on hyvin helppo äänitunniste "ist-ist". Äänen mukaisesti lintua kutsutaan usein pelkästään isteiksi. Urpiaisiakin tuntui olevan liikkeellä mutta niitä ei erikseen kirjattu, samoin kuin vihervarpusien kanssa. Pikkulintujen lisääntyneen määrän lisäksi öiden lämpenemisen huomaa lisääntyneinä rastaina. Punakylkirastaan venytettyä "psiih" ääntä kuului heti aamulla sekä räkättien määrä oli selvästi lisääntynyt.

Sepelkyyhkyiltä pitäisi ottaa lentolupakirja pois heti niiden saavuttua sillä niin paljon ne aiheuttavat ylimääräistä katselua ja epävarmuutta kun ne sukeltavat soidinlennoissaan ylös ja alas. Seplut on helppo sekoittaa petolintuihin jos ne näkee vaan lyhyen aikaa. Uuttukyyhkyjä näimme yhteensä 6 kpl, 5 linnun parvi meni aika läheltä kohti pohjoista ja yhden kaverin myös todettiin lentävän lännen suuntaan.

Huomiseksi on luvassa selvästi heikkotuulisempi  ja lämpimämpi päivä joten nyt kannattaisi viettää tuleva päivä ulkoilmassa ja nauttia kevään riemusta. Tämä on harvinaista herkkua, vaikka se kesä tulee joka vuosi ja tuo tullessaan muuttolinnut tänne Pohjolan perukoille. Kun antanut lintukärpäsen puraista niin sitä syyhyä ei saa millään laantumaan, miksi pitäisi!

3 Uutta lajia ja muuta mukavaa

Meitä kokoontui kuin aivan kuin vanhaan malliin 70-luvulla Vatulan harjulle Kurppakomppanian väkeä tällä kertaa Harjunmäen hiekkakuopalle. Auringonnousun aikaan kuuden jälkeen olimme pelipaikalla, Helge, Kari, Hanski, Antsu, uutena kasvona Naskalin Jari ja sitten meikäpoika. Koiruuden olin jättänyt kotiin, hän on "arvokas vanha rouva" joka haluaa nukkua pitkään.
Auringonnousu oli aivan upea vaaleanpunaisen nousevan auringon kanssa, tuli jotenkin mieleen Siikasaaren auringonnousut!

Risto keräsi heti alkajaisiksi kaikilta pois veikkauslistat päivän lajeista, olihan meillä kyseessä Harjunmäen kunkun löytäminen. Kunkuksi pääsee hän, joka arvaa eniten oikein 40 lajin listasta joka täytyi laatia etukäteen päivän haviksista. Palaan kisaan jutun lopussa.

Hienoista yllärilajeista ensin:
Kyhmyjoutsen; 1 muutti korkealla yksinään N Ei ensin uskottu että voiko olla kyseessä kyhmäri mutta kun sitä tarkemmin putkilla katseltiin niin kyllä se oli. Hieno uusi mäenpinna!

Kyhmäri (ei mäellä nähty)

Pulu eli kesykyyhky; tämän linnun kohdalla oli myös kaukoputki tarpeen, lintu matkasi myös yksinään korkealla kohti SE, Lintu oli hienon vaaleanruskea yksilö. Mäenpinna nro 2 oli tosiasia.
Lapinsirkku; Tästä linnusta on aikaisemmin ollut paljon puhetta, aluksi lintu lensi ylitsemme äännellen tyypillistä lapinsirkun hieman hemppomaista lentoääntä josta jo heti alettiin epäillä. Lintu pysähtyi onneksi lähipuun latvukseen josta kaukoputkilla jälleen saatiin varmennus asiaan. Harjunmäenpinna nro 3.

Lapinsirkku netistä

Hanhimuutto alkoi aivan yllättäin, kun etelänpuolelta alkoi löytymään hanhijonoja joista kertyi päivän mittaan aika hyvä määrä, 444 muuttavaa kohti NE, parvia oli 24. Kaksi tundrahanhea löytyi eräästä aivan päältämme lentäneestä porukasta. Puhuimme että kyllä niitä hanhia vielä jäi reippaasti tulematta, tässä oli vasta yhden alueen muutolle lähtenyttä ryhmää. Kun seuraavan kerran on taas yhtä hyvä myötätuuli niin silloin repeää taas uusi aalto. Joutsenilla oli myös jonkinlaista muuttoa, päivän saldoksi saimme 118 (25a) pohjoisen suuntiin matkaavaa Suomen kansallislintua.

Töyhtöhyyppiä ei kirjattu ylös, linnuilla oli jonkinlaista liikettä S-suuntiin. Sepelkyyhkyillä oli samoin jonkinlaista liikehdintää, kuitenkaan ei havaittu mitään kiihkeää muuttoa. Onnistuimme näkemään yhden uuttukyyhkyn joka lensi aivan ylitsemme kohden NE. Odottelimme peippolintujen liikettä mutta eivät ne halunneet lähteä vielä sankoin joukoin, arvioimme muuttavien määräksi alle 100 lintua. Peipot ovat myös niitä jotka lähtevät muutolle kunhan yöt lämpiävät ja mielellään tulee vielä myötätuulta. Rastaat kuuluvat myös niihin lintuihin jotka tulevat kunhan yöt lämpiävät, nyt näimme varmasti vain yhden punakylkirastaan sekä joitakin räkättiparvia. Kulorastaita ja mustarastaita oli myös joitakin muuttavia.

Taivaanvuohi pääsi hieman yllättämään (vaikka pari kaveria olikin veikannut lintua). Yksi mäkättäjä lensi ylitsemme (onneksi), tulkitsimme tämän linnun kierteleväksi. Hienoa että kahlaajarintamalle myös saatiin saapujia. Myös yksi hyvin odotettu laji oli kangaskiuru joka lensi ylitsemme hienosti kujerrellen omaa tuttua ääntään. Siirrytään sitten petopuolelle.

Haukkoja rupesi nousemaan taivaalle ilman lämmettessä, hihat (hiirihaukat) olivat päivän runsain petolaji. Niitä löytyi kaikkiaan 9 yksilöä, kolmella taholla soidintavia lintuja oli 6 ja kolme muuttavaksi tulkittavaa. Yksi kanahaukka löytyi selkeästi muuttavana, sitä lintua seurattiin kilometrikaupalla kohti NE. Samoin yksi kiertelvä varpushaukka löytyi, hieman kyllä päiviteltiin että missä ovat muuttavat varpparit? Tulimme siihen lopputulokseen että kun ei ole pikkulintujen muuttoa vielä alkanut toden teolla niin eivät myös niitä ravintonaan käyttävät saalistajatkaan ole lähteneet liikkeelle.

Harmaapäätikka  (kuva Partanen Harri Parikkalasta) 

Harmaapäätikka kuului ensin huutavan laskevaa ääntään ja lopuksi lintu tuli vielä näytillekin harjun päälle. Hyvä että reviirille on vielä omistaja tallella. Pajusirkkuja nähtiin nyt 2 paikalliseksi luokiteltua lintua. Samoin pulmuset eivät vielä ole lähteneet vaan hienosti äänteleviä lapin lintuja nähtiin kaikkiaan 3 (1+2). Meille kaikille "uusi" tuttavuus lapinharakka monine erilaisine äänineen näyttäytyi myös aamupäivällä. Tämän linnun runsasta äänivarastoa ihmeteltiin jälleen kerran. Aamun pulisija eli teeri ei ehkä ole vielä aloittanut kunnolla soidintaan, niiden pulinaa kestää niin lyhyen aikaa vaikka niitä nähtiinkin aika hyvä parvi (27). Muisteltiin edellisen vuoden innokasta soidintaistelua joka jatkui aamulla hyvin pitkään. Kunhan lämpötila hieman paranee niin alkavat tosi kovat turnajaiset, eihän niitä päästä helposti näkemään mutta linnuilla on selkeästi erilainen "tatsi" omassa kevään kulussaan. Retken kokonaislajimäärä nousi oikein hyvään 45 lajin määrään.

Antero Alho kruunattiin Harjunmäen kunkuksi, hänellä oli eniten oikein, 36 pistettä (ässä tilhestä eli kaksi pistettä) Hopealle nousi Helge Hakala saaden 34 pojoa, (ässänä uuttkyyhky). Sukulais"poika" Hakalan Kari sai pronssia häviten vain yhden pisteen. Neljäs tila tuli kisan organisaattorille Ristolle 31 pisteen turvin, ässälajina hänellä tundrahanhi. Hanski ja Jari kävivät kovan taiston seuraavasta paikasta, voiton vei Hanski 29 pistettä ja Jari joutui tyytymään pisteen hävinneenä harakka ässänään jäännössijaan.

Alhon Antero vasemmalla

   

Mekot aloitti ja pietsu lopetti 3.4.

Kokoonnuimme jälleen Harjunmäen rinteeseen, tällä kertaa pohjoisosan rinteen päälle joka oli katsottu edellisellä käynnillä. Tästä uudesta paikasta näkyy itäpuolen maastot paremmin. Staijaus- urakkamme alkoi jälleen hiukan ennen auringonnousua vaikka itse aurinko ei suostunut näyttäytymään. Matka Harjunmäelle tehtiin vielä "pimeässä", niinpä pääsimme yllättämään yhden lehtokurpan tieltä. Se oli jo päivän toinen kurppa, ensimmäisen kuulin odottaesssani Karia kotipihassa. Samoin pääsin aamulla todistamaan lehtopöllön kiivasta soidinääntelyä aivan kotipihan vieressä, tietenkään se ei suostunut ääntelemään Karille. Alhon Antero tuli myös mäelle samoihin aikoihin. Heta-koira ei suostunut nousemaan Karin autoon, syytä ei keksitty, joten se jäi kotiin jatkamaan hieman kesken jääneitä uniaan


Aamumme alkoi hyvin, merikotka löytyi ensimmäisen tunnin aikana matkaamasta pohjoiseen. Tätä lintua saimme katsella hyvin, se mennä liiteli matkalentoaan niin paljon läheltä. Aluksi lajivaihtoehdot kävivät kyllä joko mako tai meko, mutta lopulta se oli selkeä merikotka. Nyt peto-oppaasta katsottuna se oli todennäköisesti 1. kv (kalenterivuoden) lintu. Seuraava meko nähtiin klo 8.00 ja sitä seuraava 8.05 matkalennossa kohti koillista. Nämä kaverit menivät hieman kauempaa. Joskus uramme alkuvuosina (1970-luvulla) tällaisesta kotkien muutosta ei voinut uneksiakaan. Nyt ne kuitattiin tunnistamisen jälkeen merkitsemällä havisvihkoon ja sillä hyvä.

Kuvan hanhet ovat Parikkalasta, kahta eri lajia, mitä? Kuvaaja Harri Partanen

Puhuimme paljon länsi-Suomessa olevista hanhista joita on satamäärin siellä lepäilemässä. Koska ne lähtevät jatkamaan muuttoaan ja siitä että niiden mahdollinen reitti kulkee tästä koilliseen, onhan niitä nähty muina vuosina isoja määriä. Jälleen tänään jouduimme pettymään, näimme 3 parvea joissa oli yhteensä 9 lintua. Täytyy vain toivoa että osuisi hanhien menopäivänä Harjunmäen rinteelle, sieltä on niin hyvä näköala. Joutseniakin meni yli 80 yksilöä 14 parvessa, lisäksi kuului paljon lähijärvien kailottajien huutelua. Yhdessä 4 yksilön parvessa oli selvästi muita pienempi joutsen mutta kun sitä kaikki kolme olivat riittävästi tarkastelleet päädyimme lajin sisäiseen vaihteluun (koon puolesta) ja niin jäi pikkujoutsen vielä odottamaan.

Määritettyä lokkia emme saaneet mutta yhden ison (n 20 yksilöä) parven Antsu löysi W-puolelta. Niitä katsellessa vaihtoehdot kävivät harmaalokin ja naurulokin välillä, etäisyyttä lokkeihin oli kuitenkin niin paljon että varmuuden vuoksi määritys jäi larus sp:ksi. Pikkulinnuista jäi mieleen muuttavaksi luokiteltavien mustarastaiden määrä (12), paikallisia laulajia todettiin aamun hetkinä olevan 4 taholla. Pikkurastaita (punakylkirastas tai laulurastas) näkyi pari kappaletta.

Kiuruja summattiin 16 muuttavaa, laulavia kiuruja kyllä kuului useasti mutta näitä emme laittaneet erikseen ylös, vain selkeästi muuttavat kiurut. Töyhtöhyyppiä laskettiin vajaa kolmekymmentä muuttavaksi luokiteltavaa, sepelkyyhkyjen (51 m) kohdalla jäimme vielä odottamaan isompaa muuttoryntäystä. Harjunmäen rinteet tuntuvat vetävän pajusirkkuja puoleensa, tänään nähtiin kaksi pajusirkkua, tässä kuivassa mäntykankaan hiekkaharjulla!  Korpeilla löytyi mienkiintoinen keräytymä tai sitten se oli muuttoparvi kun 10 linnun parvi lipui hiljakseen pohjoista kohti. Pulmunenkaan ei ollut vielä jättänyt etelän asukkeja, ainakin yksi ääntelevä pulmunen nähtiin.

Taas tänään saimme hyvän oppitunnin isolepinkäisen äänistä ja käyttäytymisestä. "Ison lantun" (lanius excubitor) äänistä sanotaan että hyvin monipuolinen äänivalikoima, matkintoja yms... Eli lintu on hyvin hankala kaveri koska se voidaan sekoittaa hyvin moniin lajieihin. Aina täytyy löytää äänen aiheuttaja ennen kuin voi varmasti sanoa mikä se on.
Käyttäytymiseen liittyvät oppitunti tuli kun löysimme "lantun" läheisestä puusta suussaan pieni hiiri tai myyrä. Lintu laittoi saalistaan puun oksahankaan ja otti makupaloja, nappasi syötävän taas suuhunsa ja vaihtoi oksanhankaa ja näin toimien se jäi nauttimaan saaliistaan kun emme jaksaneet sitä kovin pitkään seurata. Hetken päästä lintu oli kadonnut saaliineen.

Piekana netistä kaapattuna

Piekana lopetti päivän urakoinnin, näinhän totean otsikossa. Tätä pietsua ennen olimme yhyttäneet yhden muuttavan hiirihaukan Antsun löytämänä, tämä piekana löytyi W-puolelta Karin ansiokkaan haravoinnin seurauksena. Muistelimme maineikkaan Vatulanharjun kovia piekanan muuttoparvia haikeina, se oli hienoa aikaa. Päivän lajisummaksi saatiin 30 lajia, tämän kevään "ennätys" Samoin tehtiin päivän lämpötiloissa ennätys kun celciusasteet kohosivat lähes kuuteen asteeseen kun aurinko näyttäytyi hienosti lämmittäen. Päivän tuulet olivat aivan mahtavat (0-1 m/s), kertaakaan ei tarvinnut keräillä mitään ja makkaranuotiolla saattoi olla paljain käsin. Se vasta oli mitä parhainta retkielämää.

Toivioretki Lintuharjulle 1.4.

Aprillipäivän uhallakin uskalsin lähteä lintumetsälle, kylläkin heräilin vasta 7,30 aikoihin. Eväitten teko ja koiran tavarat mukaan, niin oli päivän tarvekalut koossa, suunnaksi Hämeenkyrön Lintuharju, siellä sorakuoppa ja siellä olevan korkealle kohoavan hiekkakasan päälle josta on suht hyvä näkyväisyys ilmansuuntiin WN -- E eli 180 astetta. Pirkanhiihdon latupohja menee aivan hiekkakasan vierestä ja senpä vuoksi siinä latu-uralla oli vielä lunta paksu kerros, muualla ei ollut paljon lunta näkyvissä, mitä nyt oli aamutuimaan satanut pieni kerros joka suli pois aamupäivän aikana.
Pilvet roikkuivat aivan alhaalla, sen huomasi siitä kun katsoi läheisiä mastoja, ne katosivat tämän tästä pilviharson sisään. Mette Mannonen "lupasi" pilviverhon rakoilevan mutta taisin olla liian hätäinen. Iltapäivällä lopetellessani staijausta vasta rupesi näkymään paremmin. Onneksi aamulla ollut lumisade ei toistunut vaan sain viettää aamuhetkeni ilman uutta lunta, sää oli muuten aika keväisen raikas, asteet lievästi pakkasella tai ainakin siltä tuntui, tuuli oli 2-3 m/s joten siitä ei ollut haittaa.
Tämä retki oli toivioretki kymmenen kilometrin päässä kotoa olevalle suht hyvälle staijauspaikalle, jos sieltä näkyisi mitään kevään lintuja. Ja kyllä niitä näkyi aivan hyvin kun vaan jaksoi hakea tipusia taivaalta tai sitten pitää kuuloelimet tarkkoina.

Päivä alkoi heti mäelle kivuttuani mustarastaan kauniilla lurituksella lähimaastosta, pian siihen yhtyi lajitoveri joka esitti vastavedon ensimmäiselle eli kaksi reviirillään olevaa koirasta lauloivat. Näin päivän mittaan vielä ainakin 3 kertaa lentäviä mustarastaita jotka vaikuttivat muuttavilta. Seuraava äänilöytö oli kurkien kailotus lähisuolta. Todennäköisesti kurjet olivat palanneet muutolta vanhoille reviireilleen ja nyt ne tepastelivat pesintäpaikkojen lähettyvillä kailottaen saapumisen riemuaan. Muita kurkia näin joitakin lentäviä, ei kuitenkaan mitään muuttoon viittaavaa.

Kuvan kurki ei ole tämänpäiväisiä

Laulujoutsenia oli 5 linnun parvi joka selkeästi muutti E. Muita valkokauloja lähinnä kuului joidenkin yksilöiden äänien muodossa. Hanhia hieman odottelin mutta täytyi tyytyä vain 2 etelään matkaavaan kaveriin, lajina oli selkeästi metsähanhi. Joitakin sorsalintuja lensi sinne sun tänne, en onnistunut näitä veijareita tunnistamaan. Pari harmaalokkia lensi kirkkojärven suuntaan.

Töyhtöhyypillä oli selvästi meno päällä, löysin yhteensä 49 muuttavaa kuudessa parvessa. Kaikilla oli selkeästi muuttosuuntana E tai NE. Sepelkyyhkyjä onnistuin näkemään pari parvea, niissä oli lintuja yht 18. Päivän mielenkiintoisin petolintuhavainto tuli kun löysin pilvien seasta liitävän linnun, en onnistunut saamaan kaukoputkeen tätä petoa vaan se jäi täysin kiikarihavainnon varaan. Sen kuitenkin näin että kyseessä oli varmasti haukka ja hieman isompi sellainen. Päädyin lajiarveluissani todennäköisen buteon puoleen, joko hiirihaukka tai piekana.

Varislinnuilla tuntui olevan myös meno päällä, yksittäisiä tai pieniä parin kolmen linnun parvia meni kohden pohjoista / koillista. Naakka, varis ja yksinäinen harakka olivat ainoat sen lajiryhmän edustajat. Kiurulla oli muuttoa, kuulin päivän mittaan parisenkymmentä kertaa kiurun ääntä ja aina kun löysin kiurun niin niitä olikin useampia. Paljonko oli todellinen määrä yksilöistä jää täysin arvailujen varaan. Peippolintuja summasin tällä kertaa kolmisenkymmentä, peippolintuihin luetaan kaikki peipot, järripeipot, viherpeipot ja muut samaa kokoluokkaa olevat linnut jotka jäävät tunnistamatta. Palokärki myös huuteli SE-puolella eli samalla kohdin kuin aikaisempanakin vuotena.
Tässä oli tämän aamuisen retkeni lintuharjulle saldoa mutta homma jatkui heti kun olin ehtinyt kotiin koska sää oli parantunut.

Kotiterassilta näin seuraavan tunnin kuluessa  kaksi metsähanhea, joilla oli selvä kokoero. Todennäköisesti kyseessä oli lajinsisäinen vaihtelu eivätkä linnut olleet kahta eri lajia hanhia. Myös isokoskelo-koiraan näin lentävän kohden Lavajärveä. Isokoskeloksi sen tunnistin selvästä värirajasta pään tumman ja valkea kaulan osalla. Mikäli tätä värirajaa en olisi nähnyt niin lintu olisi voinut olla tukkakoskelo. Töyhtöhyyppiä matkasi koilliseen pari parvea, 12+6 lintua. Varislintujen muutto tuntui jatkuvan koska näin kotiterassiltakin parisenkymmentä N / NE matkaavaa lintua. Pikkulinnuista piristäviä olivat urpiaiset (väh 3) ja puukiipijän ääni lähimetsästä. Myös pitkästä aikaa kuulin hömötiaisen tiititystä ja kuusitiaisen kolmiosaista laulua.