Sorvajärven tiellä

Lähdin tänään kävelylenkille, olin jo pitkään pohtinut ja halunnut tehdä tämän. Talvilintulaskennat tulevat aika pian ja muistissa on ne ankarat kivut joita olen joutunut potemaan ja jättämään kävelyn jopa kesken. Tänä vuonna en halua sitä tehdä vaan urhoollisesti kävelen ne lenkit läpi. Matkat ovat Lavajärvi kiertäen (12 km), Takamaan laskenta (12 km) ja Nokian Naulonvuori (8 km).

Päivän lenkkinä kävelin kotoa Sorvajärvelle ja siitä kantatie 65:lle, matkaa tulee yhteensä 8 km. Läksin heti aamusta ja olin siellä kävelemässä n 3 tuntia. Sää oli mitä parhain, pakkasta nipin napin kymmenkunta astetta ja pilvistä ei ollut haittaa. Tuulta ei myöskään ollut. Päätin laskea kaikki lajit. Ensimmäinen laji oli naakka, kotoa lähtiessä näin 60 naakan muuttavan lounaaseen. Käveltyäni puoli kilometriä näin jälleen naakkoja, tällä kertaa ne olivat pellolla syömässä jotain, arvioisin niiden määräksi 50.

Tiaisia äänteli alkukilometreillä aika usein, olin jo päässyt Sorvajärventielle. Varikset ja harakat olivat myös esillä. Lajimäärä nousi jo 5:een. Kuulin palokärjen kuikuttelevan ja samoille jalansijoille kuulin myös harmaapäätikan. Hieno hetki oli kuunnella ääniä!
Muistelin että olin ollut kävelemässä tällä samaisella tiellä ja näin siellä taviokuurnia, niitä ei nyt ollut liikkeellä. Täytyi tyytyä punatulkkuun ja urpiaiseen. Kävely tuntui yllättävän hyvältä, täytyy vaan muistaa hieman venytellä kotona ja rentouttaa jalkoja sillä se on todettu että ne "kivut" tulevat hieman viiveellä.

Käpytikkoja näin päivän aikana yhteensä 4 kpl. Erästä käpäriä jäljitellessä ehdin jo toivoa vaikka mitä. Olihan maastossa paljon kaatuneita puita ja koivuja, vasetin paikka! Viherpeippoja lensi joitakin yksilöitä, en saanut tarkkaa määrää selville, samoin kävi keltasirkun kanssa. Ääni kuului, näinkin ainakin kolme lintua mutta enemmän niitä oli. Loppumatkasta tuli uutena lajina matkalle laulujoutsen joita näin yhteensä 16. Kun parvi lensi ylitseni katsoin tosi tarkkaan kaikki yksilöt. Ekassa parvessa oli 10 kaveria, ne olivat kaikki vanhoja ja toisessa parvessa oli 6 lintua, nekin olivat vanhoja lintuja. Olihan aina mahdollista että seassa olisi ollut pikkujoutsen. Nyt olivat parvet täysin "puhtaita"

Kotipihassa tutulla ruokinnalla oli iso parvi pikkuvarpusia, nekin täytyi katsoa tarkkaan läpi varpusen toivossa. Varpunen on nykyään jo harvinainen, eihän sitä oikein osata pitää harvinaisena mutta niiden määrät ovat pudonneet useiden vuosien ajan. Tilalle on tullut tai oikeammin niiden paikan on ottanut pikkuvarpunen. Tällä kertaa löysin tästä isosta parvesta kolmisenkymmentä pivaa. Päivän lajimäärksi tuli kävelyretkellä 15. Päivän kuvat ovat omalta ruokinnaltani ja ne on otettu vielä sulan maan aikaan.

Ei tarttunut mitään

Ei tarttunut mitään uutta laariin kun kävin pienellä ajelulla perjantain kunniaksi. Ajoin Viljakkalaan ja kävin Pähkinärannassa joka on paperiliiton lomapaikka Kyrösjärven rannassa. Paikka on todella hieno ja hyvä paikka tarkkailla Kyrösjärven lintuja. Kävin siellä vasta ensimmäistä kertaa joutsenlaskennassa 19.11. Paikalla oli urpiaisparvi jossa näin hyvin vaalean yksilön, todennäköisesti kyseessä oli tundraurpiainen.

Ennen lähtöä kotona näin taivaalla kaksi hyvin isoa auraa lentämässä kohti sulaa Näsijärveä. Isokoskeloiksi sain ne määritetyksi.Tuli aivan kevät mieleen niin uljaat ne lautat olivat, arvoisin niitä olleen yli 400 yksilöä. Jatkoin ajomatkaani Pähkinärannasta takaisin päin kohti kotia. Päätin mennä Turkkilan kautta ja katsella vähän meisemia. Ajoin hiljalleen ja toivoin näkeväni varpuspöllön tai isolantun istuskelemasssa jossain puiden latvoissa tai puhelin/sähkölangoilla. Niitähän ei sitten näkynyt! Kävin vielä katsastamassa yhden metsäautotien jossa olin nähnyt joskus vuosia sitten metson. Koitin atrapilla herättää sopivissa paikoissa pyitä mutta nythän on sellainen aika vuodesta että tämä kikkailu ei kanna toivottua hedelmää.

Siinä ajomatkan aikana sain tekstiviestin Palomäen Timolta jossa hän kertoi että sai 70 lajia poikki kun kuuli vihervarpusen lentävän ylitseen. Tuo rajapyykki on todella merkittävä ja iso, muiden kannalta se on hyvin kadehtittava mutta uskon että kademieli on kaukana ja sen tilalla on hieno juhlamieli. Onnittelut Timolle! Timo kertoo että hän yrittää vielä bongata hiirihaukan joka on nähty myös Sastamalassa, siis metsästys jatkuu!

Kotona omalla ruokinnalla on aika vilske menossa. Tallareita olen ynnännyt parhaimmillaan parisenkymmentä ja sinitinttejä vastaavan määrän. Pikkuvarpuset ovat nyt hieman levittäytyneet ja kotiruokinnalla löytyy parhaimmalla hetkellä vain parisenkymmentä. Olen eniten ollut iloissani töyhtötiaisen löydettyä jälleen tarjoamani herkut.Tänäänkin on ainakin yksi töyhtis ollut ruokinnalla. Samoin kuusitiainen on vakivieras taleja syömässä. Kaksi käpytikkaa, todennäköisesti pariutunut pari on myös päivittäin ilmaantunut hakkaamaan evästä itselleen. Myös harmaapäätikka on ollut ilahduttavasti läskien kimpussa, nytkin juuri parhaillaan se takoo eilen laittamaani talipötköä hyvin innokkaasti.

Fasaani on ollut kadoksissa vajaan viikon mutta taasen pari päivää sitten se yllättäen ilmaantui tutusti ruokinnalle. Naaras ilmestyy aina aamuisin heti kun vähänkin näkee. Muut linnut eivät ole fasaanista milläänsäkään, se on vain yksi siivekäs muiden joukossa. Ainoa lintu jota se hieman arasteli oli herra harakka jota se hieman ulkomuodoltaan muistuttaa, onhan harakallakin pitkäpyrstö. Olemme vaimoni kanssa toivoneet että kevät toisi tullessaan myös koiras fasaanin näille tanhuville. Olisi sen äänikin niin "upea" kiekaisu kuulla.

Kävin vielä tarkastamassa etupuolellaolevan ruokinnan ja sieltä löytyi yksi mustanpuhuva rastas penkomassa jäisiä lehtiä. Hieno lintu ja jälleen hyvä osoitus ruokinnan levittämisen tarpeellisuudesta. Hieman olin varovainen tuon toisen ruokinnan tarpeellisuudesta mutta olen saanut nenilleni oikein kunnolla. Jos on saanut jo yhden uuden tonttipinnan niin sekin jo itsessään on ollut ruokinnan tarjoamisen puolesta. Mustarastas oli hauska lintu ja kruunasi meikämannen päivän. Sitten pimeän tullen huomasin yhden linnun lennähtävän sähkölangalle, kiikarit olivat tietenkin sisällä eikä hämärässä nähnyt hyvin, hain kuitenkin ne kiikarit ja se kannatti. Lintu pysyi langalla ja sain sen määritettyä, isolepinkäinen oli tullut katsomaan itselleen saalista eturuokinnalta. Tämäkin oli jälleen hyvä lisä päivän havaintoihin.

Aina kun jaksaa vaan kiertää

Kun vaan jaksaa kiertää niin se palkitaan. Meilläkin oli joutsenlaskennassa mukavaa, valoisan koittaessa lähdettiin matkaan ja kun hämärä hiipi jo päälle niin laskeuduttiin takaisin "sivistyksen" pariin. Tuli nähtyä maalaismaisemaa oikein kunnolla, lähes kaikki Hämeenkyrön järvet katsastettiin, samoin kuin myös Kyrösjärvi kiertäen kaikki järven lahdet. Todettiin että jääkansi oli tullut, miten lie sen paksuuden. Kyllä suomalainen pilkkimies sen tietää, oli parissa kohtaa ainakin kaveri uittamassa pilkkiänsä ja toivoo että saisi kalaa. En haluaisi olla huomisessa lehdessä otsikon "Pilkkimies vajosi jäihin" uutisen aiheena, sen verran ohuelta se jää näytti.

Näimme joutsenen lisäksi linnuista joitakin muitakin lajeja, sinisorsia oli ainakin 30 linnun parvi Kirkkojärven palolaiturilta laskettuna. Joutsenia ynnättiin Hämeenkyröstä 160, Ikaalisista 95 ja Ylöjärven puolelta 39 eli yhteensä 294 talvehtijaa näissä sulissa. Sitten oli ainakin kaksi isolepinkäistä maaseutumatkailun lomassa. Myös Ikaalisten Särkikoskella saimme ihailla ainakin kolmea kanahaukkaa, kaksi oli haavan latvuksessa ja yksi lensi päältämme kadoten metsän syövereihin. Sain kanahaukasta movember pinnan, laskuvirheen vuoksi pinna oli 52.

Tapasimme Luhalahdessa yllättäen kaksi samoilijaa kameroiden kanssa, Uitto ja Palomäki olivat jahtaamassa pohjantikkaa, he olivat jo kiertäneet pitkin kaikkia otollisia paikkoja ja nyt olivat jo paluumatkalla kotiinpäin.OLiomme juuri lähdössä kun Timo heilautti kättään ja sai myös miedät vielä pysähtymään, hän oli havainnut jonkun tikan lennähtävän, voimakkaan äänen mutta lintu oli kadonnut heti. Me myös jäljitimme lintua hetken mutta hetken päästä kaikki luovutimme, lintu jä mysteeriksi, todennäköisesti kyseessä oli harmaapäätikka. Tämä oli hyvä osoitus lintumiehen vaistoista, aina kannattaa olla hereillä.

Tässä samalla kun tätä kirjoittelen niin huomasin kuinka isompi lintu pudotti ruokinnalle. Kiikarit käteen ja tarkasti katsellen puunrunkoja. Käpytikkahan sieltä löytyi ja närhi myös talipötköllä. Eihän sitä koskaan tiedä mikä otus tässä aamuhämärissä lennähtää, vaikkapa valkoselkätikka! Tämä käpäri oli aika piilotteleva, se pysyi aina puun metsän puolella ja kurkki aina välillä rungon takaa. Nyt olivat myös tiaiset heränneet, niitäkin pudotti sellaiset kymmenkunta, niin tali- kuin sinitiaista suoraan korkeuksista syömään talipalloihin ja auringnkukkaa ja kauransiementä.

Timo oli käynyt tässä viikonlopun aikana myös vaivian turvesuolla katsastamassa mitä sieltä löytyy. Ainakin pyy oli sieltä bongattu ja sitten mielenkiintoinen havainto talvehtivasta maakotkasta! Tämä kotka oli Timolle ensimäinen mako jonka hän löytää talven viettäjänä Hämeenkyröstä. Kyllä Timolla on merikotkasta jo merkinnät muistiinpanoissaan mutta nyt tuli sitten myös toisesta kotkalajista. Eli aina kun vaan jaksaa kiertää niin se palkitaan.

Voi puikku sentään

Tein tänään autoretken Laitilaan sillan kupeeseen, alla virtaa Laitilan salmi joka kuuluu Hämeenkyrön kirkkojärveen. Sieltä on usein tehty hyviä lintuhavaintoja, nyt tulee mieleen kuningaskalastaja ja uusimpana pikku-uikku. Päivä oli pilvinen, ei ihan satanut. Lämpötila oli noussut nollan yläpuolelle. Mieli halaa sitä Palomäen Timon löytämää "puikkua". Laji on hyvin vaikea löytää tai sitten edes nähdä sillä puikku piilottelee aivan huomaamattomasti.

Timon näkemä puikku Sastamalasta

Tänään kävi just siten kuin oli odotettavissakin, uikku pysytteli piilossa koko sen tunnin ajan jonka uhrasin sen metsästykseen. Täytynee mennä toisena päivänä uudestaan ja toivoa vähän parempaa onnea metsästykselle. Samalla reissulla kävin vielä katsomassa Käpylässä harmaahaikaraa mutta samoin tuloksin. Näistä lajeista on tulossa meikäläiselle "murheenkryynit"!

Mitään muutakaan ihmeellistä en nähnyt, Laitilassa oli paikallisena joutsen ja naaras sinisorsa. Laitilassa oli myös joku toinenkin puikun metsästäjä, vanhempi herrasmies jolla oli hyvät vermeet mukanaan. Hänen kanssa siinä tuli rupateltua pieni hetki, yhteisesti todettiin että tänään ei pikku-uikku suvaitse tulla näkyviin.  Muita mainittavia siivekkäitä en nyt muista nähneeni.

Talven tuntu on aika kylmä, onneksi ei tuullut paljoakaan. Tässä loskaisessa kelissä on kyllä kestämistä, se vie kaiken lumen ja valoisuuden. Senpä takia on aika jouluvalojen. Meilläkin on laitettu kaikenlaisia valoja sinne sun tänne. Pihapensaat ovat nöyritetty valoköynnöksillä, ne ovat onneksi ajastimien takana jotta ne eivät koko ajan ole verkon piirissä (paitsi tietenkin ajastin!). Joulun aikaan on hyvä polttaa valoja, nyt on pimeintä aikaa ja se synkkyys saa mielen hyvin alakuloiseksi mutta kaikki valot ovat ensiapua tähän synkkyyteen.

Antero Alhon kuvaama pähkinähakki

Movemberissa taitaa Timo P johtaa, hänellä oli ainakin eilen jo 67 lajia. Määrä on aika huima näin marraskuun puolivälin tilanteena. Timo on vielä eritellyt pelkästään Hämeenkyrössä nähdyt lajit joita hänellä on n 53! Tässä mennään hyvin matalalla profiililla tuollaisten ammattilaisten perässä. Olen kyllä hyvin tyytyväinen omaan saldooni (53) muistaen viimevuotisen rämpimiseni. Yllä olevassa kuvasssa on myös kisassa mukana olevan Antero Alhon kuvaama pähkinähakki Nokialta jossa hän kävi hakemassa puutelajeja.


 

Movemberissa tapahtuneita

Hämeenkyrön lintumiehillä on menossa "Movember-kisa" jossa kerätään marraskuun ajan lintuhavaintoja. Kisa-alue on hivenen laajempi kuin pelkkä kotikunta mutta pääosin ovat havainnot tulleet Hämeenkyrön alueelta. Kisa on vielä kesken mutta jo nyt on tiukasti kärkipaikassa kiinni Palomäen Timo 65 lajilla! määrä on aika huikea näin marraskuussa saavutettuna.

Oma kisa on edennyt ihan hyvin, asetin tavoitteen 50:een lajiin ja saavutin sen hiiripöllöllä Sasista. Nyt tässä vaan lasketellaan kohti joutsenlaskentaa 19.11. ja sitten kuun vaihdetta jolloin tiedetään kaikkien kisaan osallistuvien lajimäärä. Meitä on yli kymmenen lintuharrastajaa nukana tässä koitoksessa, osa tiukasti ja osa vähän löysemmin ottein. Pääasia on mukana olo ja raitista ulkoilmaa ja mahdollisesti mukavaa seuraa.

Parikkalan suopöllö

Meillä on mukana myös muullakin asuvia hämeenkyröläisiä, Eskelinin Toni Oulusta lähti mukaan ja hän viestitteli että pahoja puutteita löytyy mutta Tonin tietäen hän tulee nousemaan vielä kisan kärkipaikoille. Mukana on myös ns. ulkojäsenenä Ylöjärveläinen Tuomisen Juha jonka tarinoita on mukava lueskella. Lainaan tässä seuraavassa hänen kokemuksiaan kisasta. "Maakasoilla käydessäni Ryydynpohjassa Juha kertoi kokeneensa upean luontoelämyksen. Hän näki kaksi lintua tulevan kohti peräkkäin massapinoja viistäen, puolen metrin välein. Punakylkirastas edellä ja isolepinkäinen perässä, arvasin heti että kyseessä ei ollut mikä tahansa reviirikiista. Mennessään lintujen perään hän löysi linnut maasta, isolanttu hypähteli lumessa. Maassa makasi kuollut punakylkirastas jonka höyheniä oli jokapuolella lumista maata. Lumessa näkyivät selvästi lyhyen taiston jäljet. Lintumiehen tapaan hän tarkasti kuolleen linnun jalat renkaitten varalta. Tässä kohtasi matkansa pään talvehtimista yrittänyt rastaslintu". Hienon tarinan päätteeksi Juha toteaa että lajeja on kertynyt hänelle 49 ja nyt viidenkympin villitystä pukkaa päälle.

Palomäen Timolla on myös hyviä kuvia kisan varrelta, laitan tähän juttuun muutaman kuvan elävöittääkseni juttua. Timo vie kameraa aina mukanaan ja hänellä onkin mainiot kuvasivut netissä.

Tiltaltti Sastamalasta

Sastamalasta hän on noukkinut useimmat lajinsa ja matka jatkuu, tuntuu ainakin siltä kun seuraa tiira-palvelusta hänen havaintojaan.

Haapana

Viitatiainen ja hömötiainen, olisko viitatintti etummaisena

Parikkalan mies, Partasen Harri on mukana kisassa, hänellä on puolustettavanaan viimevuotisen kisan pronssitila ja hän onkin jo rikkonut viisikymppiä. Hänellä on mtös kamera aina mukanaan ja hän laittaa kuviaan minulle. Jaan niitä aina silloin tällöin tänne blogiini ja tähänkin juttuun laitan ainakin yhden kuvan sillä se on kovasta lajista, viitatiainen joita löytyy Parikkalasta kaksikin yksilöä. Itse en ole kyseistä lintua vielä koskaan Suomessa nähnyt, Virossa kylläkin. Viitatintti on kotoista hömötiaista suuresti muistuttava jonka erottaminen toisistaan on pro-ammattilaisillekin tarkkaa puuhaa, ääni on paras tuntomerkki. Viitatiainen on "pitsan tilaaja"

Harri toi tullessaan kun kävi tässä joku aika sitten visiitillä oikein mieluisat tuliaiset, hyvin tyypilliset luontoharrastajan ideoimat ja tekemät, linnunpöntöt! Ne jäävät nyt odottamaan kevätkautta ja eiköhän niillekin löydy paikat näistä maisemista. Kiitos Harrille oivasta tuliaispaketista, on mukava sitten kertoa mitkä lajit ovat löytäneet mukavan kodin Harrin pöntöistä.



 

Akka-fasaania ruokkiessa

Naaras fasaani on hallinnut meikäläisen ruokintaa yhdessä 30:en pikkuvarpusen kanssa. Olen päivittäin jännittänyt tuleeko fasaani vielä ruokinnalle vai onko sen joku saanut saaliiksi tai sitten kelpaako meikäläisen antimet. Tähän mennessä ovat kelvanneet.

Hain kauransiemeniä ja yritän samalla saada myös kesiä eli keltasirkkua tulemaan ruokinnalle. Tässä on nyt menty jo pari päivää ilman sirkkuja joten kyllä ne kohta ilmestyvät. Tämä fasaani on hauska kaveri, se aina ilmestyy yllättäin jostain varaston takaa (?) ja patsastelee ylväänä. Se kuitenkin tarkkailee hyvin ympäristöä koko ajan, kun menen ulos niin se vetäytyy aivan hiljaisesti ruohikon keskelle piiloon. Lintu aivan kuin katoaisi tyystin mutta kun taas olen sisällä tarkkailemassa niin lintu ilmestyy jälleen ja nokallaan napsii jonkun siemenen tai sitten jotain kasvin osaa.  Fassu ruokailee hetken ja sitten se katoaa taas johonkin tullakseen toivottavasti jälleen esille.

Pikkuvarpusten iso parvi on aika mieletön ja aika eloisa tarkastella. Olen yrittänyt katsella sieltä tavallista varpusta mutta turhaan. Taitaa olla tässä kohtaa menetetty lintu kuten on jo muuallakin varpunen on täysin katoamassa. Onneksi sitä vielä löytyy isommissa taajamissa. Tämä parvi on siis yllättävän iso, normaalisti meillä on pivoja (pikkuvarpunen) ollut max 20. Se on ehkä osoitus lajin leviämisestä.

Tallareita on myös ollut aika iso määrä, olen summannut omaksi arviokseni niistäkin 30. Tintit ovat aika nopealiikkeisiä ja ne eivät vietä kauan aikaansa samoilla paikoilla. Yllättävän pieni on sinitiaisten määrä, marraskuun alkupäivinä näin isoimman parven joka oli kooltaan 20 yksilöä. Meillä on kaksi ruokintapaikkaa, ns etupiha ja sitten takapihan ruokinta jossa sijaitsee läskinpalat. Takapiha on metsää lähempänä ja siellä viihtyvät tikat, naakat ja närhet. Siellä olen tänä vuonna jo nähnyt harmaapäätikan.

Nyt on lumipeite peittämässä maaperää, lumessa näkyvät hyvin jäljet joten pysyn hyvin kartalla mitä eläimiä liikkuu näissä maastoissa. Tämä varhainen lumipeite voi vielä kadotakin mutta toivottavasti ei katoa, näin toivovat varmaankin kaikki joilla on vaarassa putkien jäätyminen. Kyllähän valkea maa inspiroi huomattavasti enemmän kuin syksyinen tumma ja märkä maaperä. Minulla on vielä yksi hyvä kuva alkusyksyltä kun kävin hakemassa lintulajeja Hämeenkyröstä. Siinä kuvassa on iso risukasa jossa olisi tipujen hyvä ja turvallinen viettää aikaa. Näistä kasoista tehdään haketta tai sitten ne poltetaan muuten vaan lämmityksessä.

Fasaani yllättäen pihassa

Täytyy heti tuoreeltaan kirjoitella kun meikäläiselle jotain tapahtuu. Tänään 7.11. tuli kaksi hienoa asiaa. Ekana kävin aampäivällä valoisan koittaessa pienellä ajelulla Sasin peltoaukeilla. Siellä oli kuulemma ollut hiiripöllö paikallisena tähystelemässä tien varren sähkölinjalla. Hetihän meikäläinen innostui asiasta ja lähti bongaamaan. Nyt oli hyvä paikka käydä, lajeista puuttui enää yksi laji 50 rajapaalusta, sehän oli meikämannen tavoitteena. Yaris syöntiin ja nokka kohti Sarkkilaa. Löytyihän laji sieltä, onneksi siellä oli jo muitakin etsimässä hipöä, kolmen miehen porukka oli paikalla ja yksi heistä oli päivystämässä pohjoisen tornin luona ja muut hakemassa. Heti kohta saapui yksi etsijöistä ja sanoi pöllön päivystävän langalla tien vieressä. Kävelin parikymmentä metriä ja katsoin kiikareilla, siellähän se hipö olikin. Meikämanne saattoi tuulettaa mielessään, 50 oli poikki, tavoite saavutettu!!
Kiitos näille oudoille etsijöille.

Kotimatkalla pysähtelin pariinkin paikkaan ja yritin saada pyyn ääneen mutta oliko turhan kylmä ja jäätävä ilma? Ainakin metsän linnut olivat hiljaa. Päivän retki oli tyylipuhdas bongausreissu, toisen löytämä laji ja sen tiedon perässä mentiin. En tuntenut ollenkaan huonoa omaa tuntoa vaan olin hyvin tyytyväinen päivän saavutukseeni.

Kotona hörpättiin kahvikupilliset ja siinä juodessa huomasin että pihassa juoksi joku lintu. Ei voi olla totta, Fasaani naaras kipitteli kohti ruokintaa, teki mutkan marjapensaan alle joko tuulensuojaan tai sitten varotoimena yleensä saalistajilta. Puskan alla lintu vietti aikaa ja katseli pihan touhuja. Onneksi touhut olivat vähissä kun oli niin hiivatin kylmä.
Akka fasaani rohkaistui ja meni ruokinnan alle napsimaan pudonneita tähteitä. Heti kun joku liikkui pihassa niin fasaani siirtyi piilopaikkaan. Naaraan väritys oli niin hyvä että sitä oli mahdoton erottaa karikkeen seasta ja puskan oksistosta. Kävimme vaimon kanssa kirkolla ja palatessa jännitti oliko fassu vielä paikalla.

Löytyihän lintu tutulta paikalta ruokinnan vierestä. Eräs lintumies sanoi kun viestittelin uudesta pihapinnasta että fasaani voi jopa jäädä paikalliseksi kun siellä on vaan ruokaa tarjolla. Nyt vaan hakemaan kauran siemeniä, niitä mun pitikin hakea jo muutenkin houkutellakseni keltasirkkuja ruokinnalle. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, keltasirkut ja fasaani, aika ideaali tilanne. Täytyy vaan nyt varoa noita jyrsijöitä kun kerran niitäkin on maastossa. Lavajärven lintulan tontin tonttipinnat kasvoivat jälleen, nyt on 143 tontilla havaittua lintulajia. Ei mikään paha määrä, voin olla hyvin tyytyväinen tilanteeseen.

Talvi on tullut

Marraskuu on aina ollut vuoden pimeimpiä aikoja, taas tänäkin vuonna se on sitä. On se kumma kun ei opi koskaan taistelemaan kylmyyttä vastaan riittävällä vaatekerroksella. Aina täytyy mennä sen kylmästä tärinän kautta. Meikäläisellä on mittarissa vajaat kuusikymmentä vuotta, kolme vuotta vielä puuttuu tästä rajapyykistä. Näiden ikävuosien tuoma kokemus ei ole koskaan riittänyt vaan aina on täytynyt mennä uuteen talvikauteen lievän ja joskus vähän ankarammankin palelemisen kautta. Tänäkin syksynä on paleltu ja yritetty katsella kaukoputkella mutta kun putki tärisee ja jalat vispaavat niin ei tule mitään. Talvi on tullut!

Kirkkojärvi

Maa on valkoisena, lunta on kylläkin vain joitakin senttejä maanpinnalla mutta kauttaaltaan lumi peittää maan. Toisaalta se on hienoa ja toisaalta se on kaameaa lämpöisemmän kesän ja syksyn jälkeen. Tämä vuodenaikojen vaihtelut on Suomen rikkaus ja ainutkertainen ominaisuus josta täytyisi osata iloita ja olla tyytyväinen. Kyllähän ainakin minä olen tyytyväinen ja iloinen tästä ominaisudesta mutta aina se kuitenkin yllättää, samoin kuin etelän autoilijoilla ainainen kitkuttelu talvirenkaiden kanssa.

Taidetta ilman käsiä

Tänään mennään jo marraskuun kuudetta päivää, ruotsalaisuuden päivää. Movember kisa on kovassa vauhdissa. Tavoitteni oli 50 lajia ja olen siitä nyt yhden päässä. Tilhi löytyi tänään Hämeenkyrön kirkolta, laji nro 49! Täytyy nyt kuitenkin muistaa kiittää Palomäen Timoa jonka kanssa kävimme hakemassa lajeja Sastamalasta. Niitä löytyi kaikkiaan peräti 43, useimat näistä pinnoista olivat vielä vesilintuja ja nyt olen sitten olen sitten saanut keskittyä näihin muihin lajeihin. Vielä puuttuu joitakin "helppoja" kuten puukiipijä jonka uskon löytyvän jopa omasta pihapiiristä.

Minulla kävi eilen mieluisa vieras Parikkalasta, Harri Partanen oli käymässä poikansa luona Tampereella ja hän poikkesi morjestamassa. Meillä oli oikein hauskat hetket täällä Lintulan maisemissa, nyt Harri tietää mistä puhun kun kerron esim meidän puunkaatourakasta, niistä useista pölleistä joiden halkaisu on ollut minulla menneen syksyn ohjelmassa. Tällaiset vierailut ovat tuiki tärkeitä, ne antavat jälleen puhtia ja hyviä aiheita meidän kanssakäymiseen. Harri on myös innokas lintumies ja me tietenkin puhuttiin kaiken muun lisäksi Lavajärven lintumaailmasta. Sitten kävi hyvä munkki kun näimme jonkun isomman linnun vilahtavan ruokinnan puissa. Nopea tilanne ja kumpikin sanoi että kyseessä oli varpushaukka joka yritti saalistaa ruokinnalta. Lintu veti tällä kertaa tyhjän nuotan eli jäi ilman saalista. Varppari oli kuitenkin siinä kohtaa meikäläisen movember pinna nro 48. Laitoin tiiraan kummatkin havannoitsijat.

Tänään pääsee meikäläisen intohimon kimppuun. Sauna ja hyvistä löylyistä "hankeen". Eihän suomalainen tarvitse kuin vähän härmää kävyn päälle niin se on talvi ja mieli virkistyy kummasti.
Nyt on sauna käyty ja pyörähdetty vihreällä nurmella jolla on kevyt kerros lunta peittonaan. Jos Harri luet tätä blogia niin se "lumihanki" löytyy siitä takaterassin nurmelta joka talveksi peittyy toivottavasti paksuun hankeen. Tässähän tätä tekstiä nyt tuli hieman arkisemmin taiteiltuna. Päivän kuvat ovat kaikki tämän päivän tuotoksiani.

 

Marraskisa ja muuta

Hip hei, nyt mennään jp marraskuun ensimmäistä päivää. Lintumaailmassa on hiljaista, pihassa tallarit, sinitintit, pivat, harakat, närhet, ne harvat hömötintit ja ehkäpä jokunen viherpeippo ja sitten kymmenkunta naakkaa, siinä pihan kattausta näin alkutalveen. On kyllä hienoa seurata miten närhi ja käpytikka pyrkivät samalle talipötkölle, siinä katsotaan kuka on kuka. Mielestäni mittelöt ovat päättyneet tähän mennessä ratkaisemattomaan.

Lunta odotetaan, vaikka se teettääkin taas omat hommansa. Kaikki on kärsittävä ja kestettävä ja sitten koittaa kevään autuus. Omalle ruokinnalle odotan innokkaana sitä valkoselkätikkaa joka on havaittu täällä neljän kilsan päässä. Siitähän on juttua edellisessä tarinassa. Läskiä roikkuu ja uutta hommataan. Ruokintaa täytyy pitää hyvänä!

Tänään alkoi Movember-kisa. Palomäen Timo oli hyvin ystävällinen ja kysyi mua mukaan linturetkelle Sastamalaan. Olin heti valmis kuin "melperi sotaan". Retki totteutui tänään ja se oli ainakin meikäläiselle ilo ja autuus päästä oikein "pro-kaverin" kansssa retkelle. Tiesimme siellä olevan paljon hanhia, vesilintuja ja petolintuja. Näitä metsästämään lähdettiin, toki metsästimme muitakin mahdollisia. Viime vuonna hain tosi pitkään koskikaraa ja se oli heti aamusta ohjelmassa hyvällä menestyksellä. Paljon eri lajeja saatiin hoitoon, lue tämän blogin sivuja "marraskisa 2016" ja sieltä selviää lisää.

Olimme koko päivän retkellä ja saldoksi tuli 43 lajia! Ei ollenkaan paha alku! Tästä on paljon helpompi jatkaa ja nyt ollaan jo yksi tavoite ohitettu, viimevuotinen tulos on taaksejäänyttä elämää. Seuraavana ovat kotipihan ja lähimaaston tirpat vuorossa.

Onneksi vaimo piti huolen kodin lämmittämisestä ja vieläpä laittoi saunan, niin kyllä tässä kelpaa nyt kirjoitella, vaikka silmät hieman jo "lipsuvatkin", olo on aikas raukean onnellinen. Huomenna on taas meikäläisen vuoro pitää "Lintulan taloa" pystyssä, eiköhän se onnistu.

Parikkalasta sain jälleen hyvän kuvan punkkari-tikasta, laitan sen tähän loppuun. Kiitos Harri hienosta tilnnekuvasta!