Ei väkisin mutta väsyttämällä

Koskikara meinasi olla minulle oikea akilleen kantapää. Karaa ei löytynyt sitten millään vaikka tiesin sen olevan eri paikoissa joissa sitä oli havaittu. Vuosittain koskikara ilmestyy Lavajoelle, ns. Sirkan sillalle tai oikeammin Lavajoelle jonka yli silta kulkee. Tämä koskikara on luultavasti jossain pohjoisemmassa pesivä lintu ellei sitten jopa Norjassa tai Ruotsissa asti. Karan ei ole todettu pesivän näillä seuduin.

Koskikara (cinclus cinclus) on mustanvalkea lintu joka viihtyy virtaavien vesien ääressä. Kara on varpuslintuihin kuuluva, ollen niistä ainoa joka sukeltaa. Sen höyhenpuku pysyy vesitiiviinä pyrstön tyvessä olevasta rauhasesta erittyvän rasvan ansiosta, sitä rasvaa lintu sukii höyheniinsä.
Koskikaran viron kielinen nimi on "ves pap" joka tullee sen mustanvalkeasta puvusta ja sen valkoisesta liperistä.
Kara on tukevarakenteinen, lyhytpyrstöinen ja tukevajalkainen, noin kottaraisen kokoinen lintu. Sen pituus on n 20 cm ja paino n 60 gr.

Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 250-350 paria. Laji pesii kirkasvetisissä koskissa Pohjois-Suomessa, etelämpänä se on hyvin harvinainen pesimälaji. Suomessa on todettu talvehtivan n 5000-10 000 karaa pääosin Pohjois-Norjasta (koskikara on Norjan kansallislintu) ja koillis-Venäjältä muuttanutta yksilöä.
Kara on yömuutttaja, ilmestyy Etelä-Suomeen loka- marraskuussa ja palaa takaisin pesimäalueilleen maalis-huhtikuussa. Linnun ravintona on koskesta löytyvät selkärangattomat eläimet joita se hakee sukeltamalla. Joskus myös sen on todettu syövän pieniä kaloja.
Ääni sillä on sirahtava, keltasirkkumainen "sritt", laulu on kaunista ja kirkasta viserrystä.

Etsiessäni karaa tämän vuotiseen "marraskisaan" olin todella purjeessa. Kävin varmaan kymmenkunta kertaa Lavajoella näkemättä lintua. Kävin myös Pilpuan koskella joka on myös tässä lähellä oleva toinen paikka jossa koskikaraa on vuosittain havaittu. Lavajoki virtaa Sarkkilanjärveen tämän Pilpuen kosken kautta. Luin myös Kyröskoskoskessa olevasta karasta, kävin myös siellä katsastamassa mutta tyhjin toimin sain palata kotiin.
Tänään 27.11 löysin karan vihdoin Lavajoelta. Aikaisemmin olin aina mennyt autollani parkkiin matonpesupaikan viereen ja en "koskaan" löytänyt koskikaraa. Tänään tein poikkeuksen, jätin auton tien viereen ja löysin linnun matonpesupaikan laiturin vierestä kaislojen päältä. Tästä saatoin päätellä että lintu oli ollut samalla paikalla aikaisemminkin mutta pelästynyt minua, autoa, Heta-koiraa? Mene ja tiedä mikä on vastaus. Pääasia on että koskikara on nyt "hoidossa" Laji oli minulle 47. marraspinna ja sain tänään vielä toisenkin pinnan kun näin peipon eräällä ruokinnalla (48).

Tämä blogiteksti on pääosin kerätty luontoportin sivuilta. samoin ovat myös kuvat samasta paikasta.

   

Joutsenlaskennassa 22.11.2014

Osallistuimme Pilyn järjestämään joutsenlaskentaan 22.11. kiertämällä pitkin ja poikin Hämeenkyröä. Saimme näiden kansallislintujemme yhteissummaksi 290 laulujoutsenta. Tässä summassa on mukana kaikki vanhat (adult) ja nuoret (juvenile) linnut. "Paras" paikka oli Vesäjärvi jossa ruokaili n 180 joutsenta, niistä nuoria oli vain parisenkymmentä. Meitä oli "Kurppakomppaniasta" Hakalan Kari ja Helge, Palomäen Timo, meikäinen ja ulkojäsenenä Alhon Antero. Eli vankka rytmiryhmä oli kokoontunut laskemaan Hämeenkyrön joutsenia.

Kuva Timo Palomäki

Meidän päivämme alkoi kyllä aika yllättävällä lajilla kun yhytimme tien vieressä puun oksalla pälyilevän lehtopöllön. Lintua saimme katsella hetken, emme uskaltaneet avata auton ovea, vaan ikkunoista lehtopöllöä piti tiirailla. Kuvia siitä yritti Helge ottaa, saa nähdä millaisia tuli? Sarkkilanjärvellä näimme pienempien lintujen ison parven (n 160) kohoavan korkeuksiin, kuulimme samassa lintujen suunnasta keltasirkkujen ääntä, linnut kohosivat yläilmoihin saavuttaakseen hyvän muuttokorkeuden ja lähtivät suoraan etelän suuntaan. Puhuimme porukalla että aika harvoin pääsee todistamaan kun linnut lähtevät selkeästi muutolle. Järveltä löytyi myös neljä telkkää.

Seuraava paikka oli Miharin uimaranta jossa oli ollut aikaisemmin pilkkasiipi, naaraspukuinen yksilö. Sehän löytyi piankin järveltä uimassa. Seuraavassa paikassa piti olla meikäiselle tärkeä laji, kanadanhanhi joita oli ollut aikaisemmin aamulla isohko parvi. Nyt löysimme vain kaksi kanukkia uimassa laulujoutsenten kanssa. Sehän kelpasi meikäiselle sillä se pinna puuttui marraspinnoista.

Seuraavassa pysähdyspaikassa Raipalan pelloilla näimme aika huikean parven rastaita, niitä tuntui olevan jokapuolella, ilmassa, pellolla ruohojen seassa hakemassa ruokaa.Arviolukuna ynnäsimme räkättejä olevan 1700, seasta löytyi vain yksi mustarastas! Harvinaisen puhdas räksäparvi, puhuimme kuitenkin että kyllä siellä varmaan oli muitakin, niin laulu-, punakylki- tai kulorastaita mutta siinä parvea seuloessamme emme onnistuneet muita rastaita näkemään.

Seuraavissa paikoissa näimme telkkiä (yht 7), palokärjen, sekä töyhtö- että hömötiaisen.Kaikki lajit merkittiin muistiin. Timon ajoi autollaan edessämme ja näimme kun hän pysähtyi erään risteyksen jälkeen ja osoitti meille takana tuleville läheistä lahopuuta josta löytyikin päivän toinen pöllö, varpuspöllö. Hetken siinä jälleen katseltuamme pöllöä jätime sen jatkamaan saalistustaan ja lähdimme Vesäjärvelle. Sieltä löytyikin järven eteläpäästä ja pohjoispäästä päivän projektilajia laulujoutsenia isoimmat määrät, S päästä 32 ad ja 8 juv ja N-päästä 138 ad ja 5 juv joutsenta. Muita hyviä havaintoja olivat haapana (2), sinisorsa 8. Tilhiä näimme täällä 20 ja hetken kuluttua vielä lisääkin 80. Rastaita oli jälleen aika iso parvi, arvoimme niitä olevan n 500-  Ajettaessa kohti uusia seikkailuja  näimme yhden pyyn istuvan lähipuun oksalla, sekin oli hieno havainto, yleensä pyyn vaan kuulee.

Siirryimme Ikaalisten puolelle, Särkikoskella olimme sillalla katselemassa joutsenia kun kuulimme hieman outoa pikkulinnun ääntä. Kaikkien mielenkiinto heräsi mutta ei sieltä löytynyt mikään mega-rari, mutta värikäs lintu se oli. Tiklejä roikkui lepän oksissa aluksi 5 lintua ja niitä yritettiin myös kuvata kunnes huomattiin niitä olevankin yhteensä 8. Näin niitä lintuja löytyy ja aina kannattaa odottaa pieni tovi ja katsoa huolella. Ikaalisten lintutornilla näimme jälleen kanadanhanhia (9). Menimme Kyrösjärven rantaan jossa on hyvä lintupaikka, Hiittensarvi nimeltään. Sieltä löytyi uusi tuttavuus, silkkiuikku (2). Ne linnut kyllä katsottiin kaukoputkilla hyvin tarkkaan mutta ei niistä mitään muuta saatu. Silkkaria emme muistaneet olleen tiirassa lähiseudulla vähään aikaan. Vielä kun lähestyttäessä Hämeenkyröä kävimme katsomassa erästä lahtea, sieltä  löytyi kelluvana lautta sorsia, parisenkymmentä sinisorsaa uivat laulujoutsenten kanssa.

Kavareita kiiteltyämme hyvästä retkestä suuntasimme vielä Anteron kanssa Lavajärvelle, yritin laskea myös Lavajärven joutsenet mukaan mutta yritys hyvä kymmenen, eihän illan pimeydessä mitään nähnyt, täytyi luovuttaa. Oltiinhan oltu jo reissussa 08-16 ja pimeys oli jälleen vallannut maan. Hyvillä mielin kotiin. Päivän yhteislajimääräksi saimme talvilintulaskennasta tutun lukeman eli 27.

Lauantain huumaa

Lauantaina tempaistiin Hakalan Karin kanssa ja lähdettiin kiertämään Hämeenkyröä marraspinnojen toivossa. Ensimmäisenä katsottiin Mahnalasta maisemapaikalta Kirkkojärvelle olisko siellä ”ketään” uimassa, no olihan siellä pilkkasiipiä lopistavin valkoisin täplin. Karilta puuttui varpunen mutta ei enää tämän pydähdyksen jälkeen. Hain erityisesti kanadanhanhia jotka oli just siinä kohdin nähty mutta nyt olivat kateissa. Siitä matka jatkui Kierikkalaan peltoaukeita tarkkaillen. Kierikkalasta ei löytynyt mitään uutta, matka jatkui Kaipioon pikku järviä tarkastaen, Seuraava pinna oli isolepinkäinen jossain langalla . Se lintu kyllä tarkasteltiin huolella muistaen Hailuodon opetukset. 

Vesäjärvellä oli aika tokka laulujoutsenia, arviotiin lähemmäs 500 yksilöä yhdistettynä Hirvonjärven ja Vesäjärven linnut. Vesäjärveltä löytyi myös haapanoita (3) sekä sinisorsia. Siinä rannalla ollessamme kuulin aivan kuin vihervarpusen äänen, Hetken kuluttua löysimme urpiaisparven jota Kari katsoi hieman tarkemmin ja löytyihän sieltä ainakin yksi mustahattuinen lintu.



Ajeltaessa eteenpäin kuskimme huomasi tien päällä johdoissa istuvan mustan linnun, jarrutus ja katsanto ylös varpuspöllöön. Hyvä havainto. Ulvaanharjun koukkauksen jälkeen tuntiin Järvenkylän järvenlaskuojalle jossa on (ainakin muina vuosina) ollut koskikara mutta nyt ei lintua löytynyt. Siitä Kyröskosken sahan kautta (muisteltiin menneitä)jossa näimme retken toisen vapön jolla oli saalis kynsissään. Siitä itse päätaajamaan jossa oli nähty iso puluparvi. Hetken siinä ajeltiin, Kari näki yhden pulun, minä en nähnyt. Torin laidalla tehtaan rakennuksen katolta löytyi iso parvi puluja istuskelemassa, sain lopultakin pinnan laariini. Sitten matka jatkui Kirkkojärvelle, matkalla Kari puhui jotain palokärjestä ja pienen tovin päästä hän näki yhden kelopuun latvuksessa tumman ”mötin” joka oli kuin olikin palokärki, pinna Karille. Päivän viimeisen pinnani sain järveltä jossa kellui parvi lokkeja, 5 lokkia joista ainakin 3 oli kalalokkia ja 2 harmaalokkia.
Yhteisenä piirteenä päivälle oli se että joka paikassa oli rastaita ja pihlajanmarjoja, tilhiä muistaakseni n 80 parissa kohdin. Räksien määrää emme lähteneet arvioimaan, olisi mennyt tonni poikki. Laskimme kuitenkin keltasirkkujen määrää ja saimme aika tarkasti kirjattuna 171 sirkkua. Sain marraspinnoiksi yhteensä kuusi eli saldo on nyt 42

Säälin Karin autoa joka oli muuttanut aikalailla väriään päivän retken jäljiltä. Mitään ei kuitenkaan löydä jos ei lähde hakemaan niitä pelipaikoilta. Tässä oli jälleen yksi todiste. Nyt movember-pinnojen metsästys jatkuu (ainakin lähipäivät) lähinurkissa. Tässä tekstissä tummennetut ovat mulle uusia marraspinnoja.

Hain hippiäisen metsästä

Sananmukaisesti kävin tänään lähimetsässä "metsästämässä" pyytä ja hippiäistä marraspinnoiksi. Entuudestaan tiesin yhden paikan jossa olin kuullut ja nähnyt pyitä, kylläkin monia vuosia sitten mutta metsä on siinä kohtaa aivan pyymetsää. Yritin kuunnella useita kertoja kävellessäni, pysähtelin otollisille paikoille mutta turhaan, tulipa kuntoiltua ja koira sai hyvää liikuntaa. Metsässä on mukava kävellä!
Siinä kunnellessani metsän ääniä kiinnitin huomioni metsän hiljaisuuteen, muistissa on alkusyksyinen äänimaailma, oli lintujen ääniä jos jonkinlaisia. Nyt oli yllättävän hiljaista, ei ollut edes tiaisten tunnusomaisia ääniä eikä hippiäisten pujahtelua puiden oksistossa. Yritin hakea hippiäistä marraspinnaksi ja yllättäin näin yläpuolellani jonkun linnun, kaivoin oman lintujen atrapin esille ja soitin hippiäisen ääntä, tulihan tämä kaveri lähemmäksi mutta en saanut sitä kunnolla kiikareihini mutta pienet äänet ja linnun hyvin pieni koko viitasivat vahvasti hippiäiseen, näin sen määritin. Marraspinna nro 31 oli tosiasia.

Hippiäinen, 

Siitä innostuneena päätin taas käydä Lavajoella katsomassa koskikaraa, en tällä kertaa mustalintua (joka ei ollut enää paikalla). Hain lintua joesta puolen tuntia, muita lintuja kyllä kuulin, esim palokärjen ja korpin sekä aika ison rastasparven jotka olivat tyhjentämässä jotain pihlajaa. Näitä rastaita en nähnyt mutta kuulin niiden ääntelyn, mielestäni ne olivat räkättirastaita, kuulin yhden mustarastaan äänen sieltä seasta. Näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt lähteä seulomaan rastasparvea vähän tarkemmin jos siellä olisi ollut muitakin lajeja. Asiasta on turha marista, laiskuus on ainoa intohimomme joka on yllättävän vahva tunne ja se saa meidät olemaan tekemättä erinäisiä asioita jotka sitten jälkikäteen harmittavat.

Samaan satoon paikalle tuli Isokivijärven Kari, joka myös haki marraspinnaa koskikarasta. Saatoin auttaa ystävää paljastamalla joen olevan ainakin nyt tyhjä karasta joten Kari lähti toiseen paikkaan hakemaan puuttuvaa pinnaa itselleen. Täytynee tarkastaa tiirasta onko kara ollut siellä, jos on nin tiedänpä mihin auton nokan suuntaan tulevina päivinä.

Mustalintu

Kävin tänään taas katsomassa löytäisinkö sen mustalinnun joka on ollut jo useampia päiviä Lavajoen suulla. Olen käynyt siellä jo pari kolme eri kertaa mutta en ole osunut yhtäaikaa sen linnun kanssa. Isokivijärven Kari on laittanut tiiraan linnun olevan siellä ja nähneensä kaverin esim viime perjantaina iltapäivällä minä kun kävin aamupäivällä samalla paikalla.

Päätin ajella Lavajärven ympäri ja samalla mitata järven kierto kilometreissä, meillähän on uusi laskentareitti tarkoitus kävellä vuodenvaihteessa ja sitten taas maaliskuun alussa. Matkaksi tuli aika tarkkaan 12 km. Pysähdyin Lavajoella ja tarkastelin pienen tovin avaraa näkymää "Lavamerelle". Joutsenten ääniä kuului varmaankin Mustalahdelta päin, näin siellä tullessani kymmenkunta isoa valkoista lintua eli joutsenta,
Yksinäinen harmaalokki uiskenteli myös siinä lähellä, katseeni kiinnittyi tummaan sorsamaiseen lintuun. Siinähän se on.

Mustalintu, nuori (?)naarasyksilö

Kuva on otettu tänään maanantaina 10.11. Kari Isokivijärven toimesta.
Marraspinna tai movember-kisan pinna nro 30 ui siinä.


Kotipihalla kuulin aamupäivällä puukiipijän ääntä lähimetsästä, sekin oli marraspinna. Nyt on selvästikin aikalailla lintutyhjiön tuntua, samat tintit (tali+sini) pyörivät ruokintapöydän äärellä. Kyllähän se on hyvä että niille löytyy apetta, nehän tarvitsevat päivittäin ravintoa pärjätäkseen aina seuraavaan päivään. Sitä vaan kuvittelee että aina niitä "hyviä" lajeja tulee, kyllähän nyt pitäisi riittää kun hömötintit ja kuusitiaiset käyvät syömässä, niitähän ei alvariinsa näe tai kuule, ne ovat sellaista pientä kivaa joita jaksaa aina katsella
Meikäisen ruokinnalla on parhaimmillaan ollut 4 hömötiaista ja 2 kuusitiaista. Odottelen sitä idän ihmettä, pähkinänakkelia ilmestyväksi, päivän sanomissa oli juuri juttua tästä nakkelista ja kuinka niillä on nyt aika runsas vaellus, Pirkanmaalla on parisenkymmentä havaintoa tästä syksyn vaeltajasta, siinä jutussa kerrotaan sen olevan hyvin mieltynyt pähkinöihin mutta kyllä sille kelpaa hyvin esim. auringonkukansiemenet. Kukaan ei voi tietää koska se lintu ilmestyy tai on ilmestymättä, pääasia on että sen lintuveljille ja -siskoille löytyy ravintoa selvitä kunhan oikea talvi tulee kaikessa komeudessaan.

Puukiipijä, kuva netistä

 

Tulihan se viimeinkin

Taviokuurna koiras

Ollessani ruokinnalla lisäämässä evästä kuulin huilumaista ääntä, hyvin lyhyesti. Tuli jotenkin mieleen kangaskiuru mutta ajankohdan huomioon ottaen en uskonut siihen lintuun, Yritin kylläkin hakea taivaalta äänen aiheuttajaa mutta sitten kuului ääni taas, tällä kertaa lähempää ja lähipihlajasta löytyikin neljä marjojen popsijaa. Taviokuurnat olivat päätyneet meikäläisen pihapihlajaan syksyisellä vaelluksellaan. En ollut uskoa todeksi, vaikka ei ollut kiikareita joilla katsoa tarkemmin. Pakko uskoa, lintu oli tonttipinna nro 136 ja samalla tämän vuoden sadas ekopinna, kieltämättä hyvä movenber-lajikin!

Taviokuurna naaras

Taviokuurna on metsä-Lapin lintu, joka joskus vaeltaa etelä-rannikolle asti, kuten tänä vuonn
a hyvän pihlajanmarja-sadon siivittämänä. Lajin pesimäkannaksi on arvoitu (aika isolla haarukalla!) 5 000 - 20 000 paria. Laji on kuitenkin taantunut hyvin voimakkaasti.
Kuurnan ääni on kuuluva huiluääni "tilylii" josta on eri muunnoksia.Laulu on kangaskiurumainen säe, Taviokuurna on peippolinnuistamme suurin, rastaan kokoinen. Koiras on karmiininpunainen ja naaras oranssinkeltainen, linnulla on käpylinnuista eroava suora, vahva nokka. Molemmilla sukupuolilla on siivillä kaksi valkoista siipijuovaa.

Molemmista sukupuolista on netistä otettu kuva ja jutun tekstikin perustuu netin "luontoportin" lajikuvaukseen

Movember-kisa

hyvä ystäväni Partasen Harri Parikkalasta haastoi meikäläisen marraskuun kisaan, heillä on Etelä-Karjalan lintuyhdistyksessä meneillään "Marraskisa" jossa oman kunnan alueella pyritään tekemään havainto mahdollisiman monesta eri lintulajista näin marraskuusssa. Hyväksyin haasteen tottakai ja ajattelin jatkaa sitä myös omille lintukavereille. Ainakin kaksi on jo ilmaissut olevansa mukana.

Hakalan Kari sai lentävän lähdön kisaan kun näki harjalinnun lauantaina Hämeenkyrön Mahnalassa, hän oli jatkanut kierrosta tänään pitkin Kirkkojärveä ja Sarkkilanjärveä ja senpä vuoksi hänellä on jo koossa 30 lajia. Kiasen Hannu lähtee todennäköisest mukaan, hän asuu Tampereella. Itsellä on eilisen ja tämän päivän aikana kertynyt lajeja 14, puolustuksella on puheenvuoronsa lajimäärään kun voin todeta että 1.11. en ehtinyt katselemaan juuri ollenkaan ja tänäänkin olen ollut vain kotinurkilla pitämässä sadetta pääosin sisätiloissa.

Parhain lajini on ollut se kun pääsin katselemaan varpushaukan saalistusyrityksiä omalla ruokinnallani.

Näin ikkunasta katsoessani kun joku vilahti kohti ruokintaani, se paljastui pian petolinnuksi. Lintu vain vilahti pusikon suojiin, mielessäni ajattelin sen olevan varpushaukka (accipiter nisus), pari päivää sitten pääsin näkemään kun varpushaukka yritti saalistaa evästä itselleen, silloinkin turhaan. Pari syöksyä pääsin todistamaan ja monien lintujen paon puitten suojiin. Ruokinta muuttui silloin yllättävän hiljaiseksi jota kesti n puolen tuntia jonka jälkeen sama vilinä jatkui taas entiseen malliin.

Tänään ei ruokinta muuttunut hiljaiseksi vaan esim närhet olivat hyvin rohkeita ja istuivat lähes samalla oksalla haukan kanssa, eräskin närhi yritti nyppiä haukkaa pyrstösulista. Varpushaukka oli nuori, rinna raidoituksesta päätellen ja koiras linnun koosta päätellen  Eihän sellaista touhua mikään pitkään kestä vaan haukka yritti iskeä takaisin syöksymällä närhen kimppuun (siinä onnistumatta!) Tätä uhittelua kesti tovi ja nisus katosi aina hetkeksi palaten yllättäin jostain päin takaisin. Aina yhtä hyvällä onnella. Myös harakka istui lähellä haukkaa sen ollessa puun oksalla. Tiaiset kyllä olivat hyvin piilossa tämän metsästäjän ollessa "haku päällä".

Myös harmaalokit (2 kpl) olivat tälle päivälle kiva yllätys. Sitten tietenkin löytyy myös yksi missattu, tai nuijattu laji näin lintumiesten keskuudessa kuultuna ilmauksena. Näin siinä haukkaa ja närhiä katsellessani yllättäin Lavamereltä päin lentävän sorsalauman (n 10 kpl) mutta en ehtinyt saada niitä kiikariini vaan ne jäivät nyt listoille vaan sorsina.
Hätäkös tässä kuivassa kaivossa, päivä se on huomennakin ja uutta täkyä vesille.