Myyrien tuomaa

Mikä on tuo vana maassa?


Myyrillä on noin kolmen vuoden välein runsaampi esiintyminen. Sellaista ennakoidaan tulevalle vuodelle. Petolinnuille tärkeää ravintoa joka turvaa niiden pesinnät on luvassa ensi kesän poikasille. Entä sitten miten niitä myyrien jälkiä voisi havaita. Kasvitarhan poikki kulkee vana, mikä on sen aiheuttanut?


Peltomyyrähän siellä on todennäköisesti kulkenut. Tämä myyrä asustelee mieluiten alueella joka on kasvien peittämä, esim nurmikko. Mikäli kyseessä on syksyllä käännetty kasviton viljelymaa, voi liikkeellä olla myös vesimyyrä, joka tekee maan sisään tunnelin tuuletusaukkoineen. Metsämyyrä puolestaan elää erilaisissa metsiköissä ja pensaikkoisilla niityillä. Metsämyyrä ja peltomyyrä voivat tulla myös rakennuksiin talviaikaan.


Myyrien yhteisiä tuntomerkkejä ovat lyhythäntäisyys, pienet jalat ja tylppä kuono eroina hiiriin. Metsämyyrä on se ihmisen kannalta hankalampi koska se levittää myyräkuumetta! Tauti tarttuu ihmiseen metsämyyrän eritteistä, oireet ovat äkillinen ankara kuume, munuaisoireita ja näköhäiriöitä. Tämä selkäpuoleltaan punaruskea tai hieman harmahtavan ruskea myyrä on Suomen runsaslukuisin nisäkäs yhdessä metsäpäästäisen kanssa. Kummatkin näistä suhteellisen yleisistä myyristä, niin metsä- kuin peltomyyrä ovat liikkeellä myös päiväaikaan mutta enemmän ne ova hämärän ja yöajan eläimiä. Metsämyyrä aiheuttaa vahinkoa myös metsätaloudelle syömällä taimien silmuja sekä kasvainten kuorta. Samoin peltomyyrä aiheuttaa suurta tuhoa puille ja pensaille esim talvella lumen alla olevassa käytävässään syöden puiden ja pensaiden kuoriosia.


Vesimyyrä elää kesällä vesien rannoilla ja talvella kuivilla paikoilla pelloilla, niityillä ja puutarhoissa. Näin talviaikaan vesimyyrien ravintoon kuuluu puiden ja pensaiden juuret, joten niidenkin tuhoja voidaan havaita. Maan päälle muodostuneet vinot multakasat ja kulku-urat ovat vesimyyrän kesäjäljistä selkeimmät. Maamyyrä eli kontiainen ei ole kuitenkaan myyrä vaikka nimestä niin voisi päätellä.Sen ravintoon kuuluvat maassa elävät selkärangattomat, pääasiassa kastemadot. Kontiaisen jättämä selkeä tuntomerkki on kesäisin maan pinnalla olevat kekomaiset multakasat.

Kontiaisisen multakasoja pääsimme viime kesän lopulla näkemään majapaikkamme nurmikkoalueella, ne olivat kuin pieniä santakasoja keskellä vihreää nurmikkoa. Itse kontiaista emme kylläkään päässeet näkemään mutta ne kasat olivat jo itsessään mielenkiintoinen luontolisä syksyretkeemme Kablin lintuasemalle.

Kangaskiuru pelasti

Vietimme lauantain aamupäivän 29.3. taas Harjunmäen sorakuopalla, tällä kertaa ei koiruus Heta lähtenyt mukaan vaan tyytyi kotona oloon. Hakalan Kari tuli kuudelta noutamaan autottoman eläkeläismiehen ja nokka kohti tuttuja maisemia, olimme pelipaikalla jo vartin yli kuus, ei ollenkaan liian aikaisin vaan just sopivasti auringon noustessa.
Teeret pulisivat innokkaasti ja keltasirkut lentelivät sinne tänne. Peipot olivat jo laulutuulella. Kapusimme mäelle ja putket tanaan ja töihin. Sää tuntui suosivan, pilvetön taivas oli jälleen ilonamme, tuuli oli vaisu muuttuen päivän mittaan turhan kovaksi! Pakkaslukemat olivat pari astetta miinuksella ja auringon nousun myötä alkoi sää selkeästi lämmetä kohottaen lämpötilan aina 8-9 asteeseen. Kuten jo kirjoitin niin päivän ainoa huono puoli oli kovahko tuuli, yli 5 m/s on mielestäni aivan liikaa sillä puuskissa se kohoaa helposti kaksinkertaiseksi, tähän vielä lisätään pöllyävä hiekka. Ei turhaa ole saunavuoroa lauantaisin!


Itse päivän pääarkkitehdeistä sitten jälleen lyhyin kommentein.
Kiuru muutto oli vaisua, paikallisia lintuja tuntui olevan useita sekoittaen muuttavien laskentaa, summasimme yhteensä 10 m
Peippolinnuilla oli jälleen alkavaa muuttoa, parhaimmassa parvessa löytyi kymmenkunta lintua, saldo oli 160
Töyhtöhyypillä nähtiin joitakin myös lähelle kymmenen linnun parvia, summa oli 30 m
Joutsenilla tuntui olevan selkeää muuttoa NE, hienoja (kylläkin pieniä parvia) jonoja eteni aivan oikeaan suuntaan, koilliseen pesimäseuduilleen yhteensä 117 linnun verran.

Kanadanhanhi

Kanadanhanhi on harvalukuinen muuttava, isokoinen hanhi, tällä kertaa kanukkeja näkyi 6 (1+5)
Niittykirviseltä ainakin yksi ääni kirjattiin havisvihkoon
Sepelkyyhky on kevään ensimmäisiä muuttolintuja, nyt niitä näkyi 87 m
Palokärjellä on selkeä reviiri, näimme yhden lentelevän innokkaasti kuikuttaen, arvelemme niitä olleen 2 p
Västäräkki on kiva pyrstönheiluttaja ja tirskuttaja, nyt niitä oli 2 m SW
Räkättirastaan ääni kuului ainakin pari kertaa, Mustarastaita oli kymmenkunta laulavaa ja muuttavaa
Kulorastaita oli ainakin yksi hienolla mustarastaan laulua muistuttavalla säkeellä laulava yksilö ja näimme vielä kaksi muuttavaa.

Kulorastas

Pajusirkun ääni kuului jälleen lähimaastosta, Kari kävi komppaamassa ja löysikin 4 paikalliseksi luokiteltua lintua
Kottaraisia näkyi vain 3 m
Kurkien ääntä kuului aamun valjetessa lähisuolta, päivemmällä näimme 5 kiertelevää ja 6 pohjoiseen matkaavaa lintua.
Harmaalokkeja näimme yhteensä 3 m
Metsähanhia löytyi 10 linnunparvi matkalla pesimäsoilleen NE
Anser sp eli harmaahanhiksi tunnistettuja lintuja näkyi kymmenkunta
Päivän pedoista sen verran että vain kahta lajia, accipiter suvun edustajana oli varpushaukka, 2 N m ja kaksi paikallista haukkaa.
Hiirihaukka oli se toinen petolaji, niitä nähtiin vain paikallisia eli pesimäseudulleen tulleita "hihoja", summasimme niitä 6

Päivän kruunasi KANGASKIURU, laji jota ei näe aivan jokapuolella, vain mäntykankailla. Tämä hyvin lyhytpyrstöinen, kauniisti laulava lintu kuuluu ainakin meidän lintuporukkamme jäsenten toivelajeihin. Näin maaliskuussa nähtynä se on hyvin aikainen muuttolintu! Tämä laji luokitellaan meidän keskuudessamme "kättelylajiksi" eli lajista iloitaan ja mielletään sen harvinaisuus.

Päivän lajisummaksi saimme 28, summa alkaa jo lähestyä hyvän muuttopäivän määriä. Lajikerronnassani on jou laji voinut jäädä mainitsematta, siitä pahoitellen ja kaiken tämän raapusti väsynyt mutta onnellinen miehen tekele.

Eläkeläisretki 27.3.2014

Olemme Helgen kanssa jo pitkään haaveilleet mennä "eläkeläisretkelle" Harjunmäkeen keskellä viikkoa, saimme retken toteutettua to 27.3. Sää oli ennusteiden mukaan aurinkoinen, pikku pakkanen aamulla ei haitannut, auringonpaiste korvasi puuuttuvat lämpöasteet moninkertaisesti. Laskeuduimme harjulle puoli seiskan aikoihin, havainnointi päättyi ennen yhtä.
Takanamme oli upea päivä, pilvetön taivas, melkein tuuletonta. Voisiko enempää toivoa, jaa no tottakai lintuja vielä enemmän! Nyt näimme taas talvilintulaskenta lukeman verran lintuja eli 24 eri lajia. Seuraavassa lyhyt luonnehdinta lajeista jne.
Peippolintuja näimme yhteensä 160 m , isommassa parvessa taisi olla vajaa kymmenkunta lintua. Pääosin peippoja muuttaen kohti N
Teeri kujersi aktiivisesti heti aamulla, näimme lähipuissa parhaimmillaan 8 naarasta ja 6 koirasta ja vielä lisäksi kuului aktiivista kujertelua vielä lännempää.

Teeriä puissa (Ei Harjunmäessä)

Sepelkyyhky kirjasimme vain 14 muuttavaksi sopivaa lentelijää.
Varis joitakin yksilöitä muutti kohti NE (max 15)
Keltasirkku paikalliset pitivät hyvin aktiivisesti ääntä
Punatulkku kerran tunnistettiin ainakin yksi tulkun ääni
Räkättirastas saimme havisvihkoon kolme m
Korppi oli yllättävän vähälukuinen, vain pari kolme merkintää
Vihervarpunen, ainakin kerran tunnistettiin ääni
Viherpeippo, joitakin kavereita lensi ylitsemme
Hemppo vain kerran kuulimme hempon kutsuäänen
Joutsen joitakin ääntelijöitä, muuten vaisu joutsen päivä.
Töyhtöhyyppä, selkeästi muuttavia kirjattiin 42
Mustarastas, vain joitakin yksilöitä
Harakka, ääni kuului aamun hetkinä pari kertaa
Kiuru, ääntä kuului aina sillloin tällöin mutta sinitaivaalta ei löytynyt aiheuttajia, sitten kun parven löysi niin paras parvi kolme. Paljonko olisikaan ollut todellinen määrä kun nyt saimme 21 m.
Pajusirkku, ainakin kaksi kertaa aamun ensimmäisinä tunteina havahduttiin pajusirkun ääneen, näimme yhden kaverin lentävän aika läheltä.
Palokärki, ainakin yksi lensi näkyvissämme
Acc sp, todennäköisesti varpushaukka kohti N
Anser sp, hanhet olivat päivän runsain muuttaja, 9 E, 4 (1 oli selkeästi isompi, merihanhi ?) N, 70+50 W
Kulorastas 3 m

Metsähanhia lennossa (ei Harjunmäellä)

Metsähanhi 25 E, kiva parvi juuri ennen makkaranpaistoa.
Hiirihaukka 2 p + 2 m
Päivän kruunasi Kapustarinta 1 ä
Tässähän tätä eläkeläisretken antia, ainakin mukana ollut Heta-koira nautti päivästä ja hyvistä eväistä, luulen että mukana olleet eläkeläismiehetkin!!

Joutsenmuisteloita a'la Oiva Mäenpää

Lavajärveläinen Oiva Mäenpää kirjoitti hyvin osuvasti seuraavan tekstin. Kuvat on myös Oivan ottamia.

Joutsenmuisteloita lintuharrastuspolun varrelta


Ollessani pikkukoululainen, järjesti koulumme yläluokkien opettaja meille eräällä luonnontiedon tunnilla tietovisan. Hän soitti kelanauhurilta lintujen ääniä ja kyseli sitten meiltä vuorollaan äänteleviä lintuja. Useimmat lintujen äänet olivat meille tuntemattomia ja useimmat lintujen nimetkin kuulostivat varsin oudoilta. Ehkä vain Hannu ja Martti keksivät mikä lintu laulaa.

Kun tuli minun vuoroni ja opettaja soitti nauhalta ääntä, minulla ei ollut aavistustakaan laulavasta linnusta. Muistin, että olen joskus kuullut puhuttavan keltasirkusta ja veikkasin sitä.
- Aivan oikein Oiva, sanoi Unto-opettajani.
En tiennyt miten päin istuisin pulpetissani, olin niin hämmästynyt.

Tuo luonnontiedon oppitunti muutti paljon elämässäni. Etsin käsiini lintukirjoja ja aloin perehtyä niiden sisältöön. Kun pääsin kuudesluokkalaisena tutustumaan yläasteen maailmaan ja lukion- yläasteen liikuntamaikka vei meidät biologian luokan takahuoneeseen, jossa hyllyt notkuivat täytettyjä lintuja, tiesin kaikkien lintujen nimet, jotka hän esitteli meille. Olin innostuksen vallassa.

Laulujoutsenen (myöhemmin tässä artikkelissa joutsen) kuvien äärellä pysähdyin usein. Minua puhutteli kovin maakuntalehdessä marraskuussa ollut mustavalkoinen kuva. Siinä siipirikko joutsen seisoi poliisiaseman nurkassa sanomalehtien päällä. Naapurikylän vanha metsästäjä Eino oli linnun kiinni ottanut ja kunnan poliisivirkakunta oli kiikuttanut linnun Maijallaan poliisiasemalle. Maakuntalehden reportteri Antti oli präiskäissyt laatikkokameralla ja vaatimattomalla salamalla linnusta kuvan ja kirjoittanut pienen tekstinpätkän oheen. Haaveilin, että jospa minäkin joskus vielä näkisin oikean joutsenen lentävän.

Siihen aikaan elimme 1970- luvun puoltaväliä. Meillä oli putkiradio josta kuuntelimme uutiset ja Katri Helenan Puhelinlangat laulaa. Radiossa oli kaksi kanavaa, Yleisohjelma ja Rinnakkaisohjelma. Kotonamme ei ollut televisiota, josta toki koulukaverini muistivat tuon tuosta huomauttaa. Joutsenet olivat vielä tuohon aikaan harvinaisia lintuja Etelä- Pohjanmaalla, jossa järviä on vähän.

Luontovalokuvaaja Jorma Luhta valokuvasi ja kirjoitti Kurkimaa kirjan. Sen kirjan lopussa oli luku kermanvalkoisista linnuista muutamin kuvin höystettynä. Voi miten valloittavaa elämää hän olikaan saanutkaan viettää soilla lintujen parissa. Ryhdyin haaveilemaan luonnonvalokuvaajan urasta. Olin peruskoulun ylä- astelainen.

Keväisin minulla oli tapana herätä aikaisin aamulla ja tehdä linturetki ennen kouluun menoa. Eräänä aamuna sitten yhdeksän komeaa pitkäkaulaista joutsenta lensi aivan lähietäisyydeltä ylitseni. Huhtikuu oli pitkällä ja pelloilla oli jo suuria pälviä. Hetki oli juhlallinen. Mutta se meni liian nopeasti ohitse uljaiden siivekkäiden kadotessa näkökentästä metsän taakse.

Keväitä kului ja näin lisää joutsenia. Joskus tapasin niitä myöhään syksylläkin. Joutsenparvet olivat kuitenkin harvinaisia. Oli myös vuosia, etten tavannut ollenkaan joutsenia. Elin nuoruuden aikaa. Tein pitkiä polkupyöräretkiä ympäri tasaista kotiseutuani. Tarakalla oli reppu, jossa kiikari ja jonkinlainen kamera. Talvella, jolloin Marja-Liisa hiihti Sarajevossa kultaa ja Nykäsen Matti hyppäsi pitkälle, aloitin varusmiespalvelun. Metsäleireillä kipinävartioita kiertäessäni kuului puolijoukkueteltoista poikien laulua. Hittikappale oli Pirkka- Pekka Peteliuksen Muistan sua Elaine. Syksyllä ammuimme rannikkotykeillä Lohtajan Vattajanniemellä kranaatteja muuttavien joutsenparvien sekaan merelle. Kranaatit ujelsivat ja vesipatsaat pärskähtelivät avomerellä. Joutsenet taisivat väistellä sitä paikkaa.

Tuli aika muuttaa pohjoiseen Oulun kaupunkiin opintojen ääreen. Kaupungin liepeillä sijaitsee hieno kosteikko, Liminganlahti. Se tarjosi vuosiksi elämyksiä. Retkistä hienoimman tein opiskelukaverini Maurin kanssa eräänä maanantaina huhtikuun lopulla Virkkulaan. Hanhia ja joutsenia oli lahdella määrättömästi. Jätimme auton tien varteen ja hiivimme kohti rantaa. Piilouduimme valtavan koivunrankakasan uumeniin. Nykyään tuon kansan liepeessä heiluisi Energiapuuta banderolli.

Vietimme tuntikausia lämpimässä kevätilmassa kiikaroiden lintuja ja välillä valokuvaten niitä. Eväitäkin oli mukanamme. Tunsimme olevamme osa luontoa, sillä linnut elivät silmiemme alla omaa elämäänsä. Hanhi- ja joutsenparvet pyyhkivät ylitsemme muutaman metrin etäisyydeltä laskeutuessaan lahdelle. Siipien suhina kuului korviimme.

Syyskuussa 1995 olin työtehtävissä Urho Kekkosen kansallispuistossa. Leiriydyimme pariksi yöksi Luirojärven rantaan. Joutsenet olivat pesineet järven läheisyydessä ja tuoneet ainoan aivan puolikasvuisen poikasensa järvelle. Emot yrittivät epätoivoisesti piiskata keskenkasvuista poikastaan lentoon. Se oli tuhoon tuomittu yritys. Jatkettuamme patikointia kohti maantietä ja edelleen muutaman päivän perästä matkaa taas etelään, liimautuivat syksyn ensimmäiset räntätallukkaat linja-auton tuulilasiin Vuotsossa.

Joutsen oli mukana kuvioissa myös elokuussa 1998 Savukosken hillasuolla. Hilloja oli paljon ja sanko oli jo aivan täynnä. Vähän aiemmin komea merikotka kaarteli suon pohjoisreunalla. Painava hillaämpäri (minun murteellani ne ovat valokkeja) kädessäni taiteilin väistellen vetisiä paikkoja. Aivan kuin tyhjästä, saraikon seasta lähti aikuinen lentokyvytön joutsen räpiköimään jaloistani. Paikalla oli paljon suuria valkoisia sulkia ja joutsenen ulostetta. Lentokyvytön sulkasatoinen joutsen oli asunut suon vaikeimmin kuljettavassa osassa pitkään. Kohta häädin pariskunnan toisenkin linnun liikkeelle.

Muutimme Lavajärvelle ja tuli ensimmäinen kevät. Tyttäristäni ensimmäinen syntyi helmikuun puolivälissä. Kun hän kotiutui, lensi kevään ensimmäinen joutsenparvi pihapiirimme yli villisti fanfaaria toitottaen. Sinä keväänä tajusin millaisen joutsenreitin varteen olen asettunut asumaan. Joutsenparvia liikkui koko ajan edestakaisin kaikkiin ilmansuuntiin. Keväät ovat tempaisseet aina minut mukaansa, vaikka elämäkin on täytynyt siinä sivussa hoitaa.

Olen maanviljelijä ja sain kotikylältä peltoa myös vuokralle. Vuokraisännälläni on kolme tekolampea tilan alueella. Joutsen on pesinyt lammilla muutaman vuoden ajan. Ensimmäisenä kesänä joutsenet saivat lentokykyisiksi kuusi poikasta. Lammaslaitumeni sijaitsee lampien välittömässä läheisyydessä. Joutsenet tuovat poikueensa aterioimaan laitumen nurmelle eläinten sekaan. Kerran mennessäni laitumelle valvontakäynnille alkukesällä, olivat joutsenet johdattaneet poikueensa kauas lammelta laitumelle. Lähestyin varoen perhettä. Toinen emoista lähti johdattamaan poikasia turvaan, toisen emon jäädessä ottamaan minua vastaan. Joutsen seisoi uhmakkaana paikoillaan, levitti siipiään ja sihisi minulle sekä teki muutaman hyökkäyksen kohti. En olisi halunnut mennä kokeilemaan kuinka raivokkaasti joutsen olisi lopulta tullut päälle poikasiaan suojellessaan.

Luononystävän maataloustoimintaan mahtuvat kaikenlaiset eläimet ja niiden aiheuttamat vahingotkin. Joutsenet tallovat laidunta ja syövätkin ruohoa jonkin verran. Lantaakin linnuista tulee. Tuleva kesä saa minutkin hieman mietteliääksi. Laidun on uudistettava, mutta kuinka mittavat tappiot joutsenperhe aiheuttaakaan viljelyksilleni tallaamalla kasvillisuutta ? Olen varma että siedän senkin.

Joutsen on nykyään siis hyvin menestyvä ja runsas pesimälaji maassamme. Niitä asuu aivan ihmisten pihapiirissäkin. Meidän ei tarvitse verhoutua poronvuotiin Yrjö Kokon tapaan nähdäksemme joutsenia ja päästäksemme niiden läheisyyteen. Vuorovaikutuksemme joutsenten kanssa on avointa.

Kaksi vuotta sitten olin retkellä Latviassa. Paluumatkalla näin linja-autosta Pohjois- Latviassa erään maatalon lähellä olevalla pienellä lammella joutsenperheen. Koska tämä pohjola on jo joutsenia täynnä, alkavat ne nyt asuttamaan Baltiaa ja Keski-Eurooppaakin.

Joutsenen tarina on ihmeellinen menestysylistys. Joutsenkanta on kasvanut muutamassa vuosikymmenessä valtavasti. Se on tapahtunut minun lintuharrastusvuosieni aikana. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siitä johtuen joutsenilla on aina oma erityinen paikka omassakin sydämessäni.

Kauden avaus

Saimme ryhmän kasaan kauden avaukseen, Kari koollekutsujana, Helge, Hanski, Antero ja meikämanne koiruuden kanssa kipusimme Harjunmäen soramontulle lauantaina 22.3. Mette Mannonen oli luvannut sopivaa säätä, tuulen suunta oli muutolle hyvä ja eikä pilvistä ollut haittaa, ainoastaan tuulen voimakkuus oli liikaa, harjunpäällä ei voinut hytisemättä olla ja kassit + muu irtotavara oli vaarassa mennä tuulen mukaan, meikäläisen tuolikin sai kokea kovia lentäessään rinnettä alas.
Nuotiomakkarat maistuvat aina yhtä hyviltä, nuotiomestareina toimivat Antsu ja Hanski tehden hyvän nuotion ison kiven juureen. Saimme hyvää nuotioseuraa Hetasta joka kärkkyi aina vuoronperään paistajilta makupalaa. Kari antoi lopuksi oikean herkkupalan kun "ylimääräinen" leivos kastettuna kermavaahton livahti nopeasti parempiin suihin.

Linturintamalla oli selvästi jo kevätmuuton tuntua, päivän lajimärä jäi kylläkin talvilintulaskenta-lukemiin ollen 24. Päivän yleisin ääni oli kiurun ääni joita summattiin lähes 40, parhaassa parvessa joka nähtiin oli 8 yksilöä.
Toinen päivän mielenkiintoinen laji oli mustarastas (30) joita tuntui olevan liikkeellä vähän joka puolella. Tilhi ja kottarainen oli yksi vaikea rasti erottaa lennossa, tilhiä oli vajaa kymmenen ja kottaraisia  myös alle kymmenen. Kulorastas oli aika aikainen muuttosaapuja, ainakin yksi lenteli aamupäivällä. Isolepinkäinen oli pitänyt omaa tunnistettavaa ääntänsä aamun ensimmäinä hetkinä, valitettavasti en ollut vielä paikalla.

Peippoja muutti jo joitakin, 6 tuli kirjoihin ja kansiin, niillä oli jonkinlaista paluumuuttoa havaittavissa. yksinäinen tikli ylitti meidät aamupäivällä, tikli oli mäen all time-listalle laji nro 78.
Töyhtöhyyppiä summattiin 126 ja sepelkyyhkyjä 23, ei vielä ollut isompia parvia mutta näilläkin oli paluumuuttoa.. Harmaalokkeja löytyi sinitaivaalta pari kappaletta.

Isommista linnuista oli joutsenia kolmisenkymmentä ja yhden kolmikon mukana lensi yksi metsähanhi erottuen selvästi tummalla ja pienemmällä olemuksellaan. Toinen hanhiparvi (4) jäi anser sp:ksi. Yksinäinen kurki ehti mukaan päivän lajeihin aivan viime metreillä. Petopuolella jäimme kaipaamaan varpushaukkaa, muuttavia hiirihaukkoja oli max 3

ja niiden lisäksi oli selvästi kotireviirilleen palanneet 2 hiirihaukkaa.
Palokärkien ääntelyä kuului aina silloin tällöin, muut tikkalinnut loistivat poissaolollaan. Varislinnuista näimme variksen, harakan, närhen ja joitakin naakkoja.
Aamuvarhaiset staijarit olivat löytäneet 11 linnun tokan teeriä ja päivän kuluesssa niitä nähtiin vielä kymmenkunta lisää.

Päivän paras anti oli kuitenkin se että saimme itsemme mäelle, nautimme hyvistä eväistä ja saimme itseämme parempaa seuraa toisistamme.    

Puukiipijän laulu

Olin tänään hieman kantamassa leppien tunkoja poikani Valtterin kanssa, hikistä hommaa. Kantamisen ohessa vilkuilin koko ajan taivaalle keväisiä muuttolintuja mutta eihän sinitaivas mitään antanut. Kuitenkin siinä kävellessä leppälasti sylissä aloin kuuntelemaan erästä lauluääntä. Se ei ollut tiaisten eikä muidenkaan tyypillisten talvilintujen ääni, se toi aivan muunlaisen linnun mieleeni, sehän olikin puukiipijän laulua.

Hienoa hieman laskevaa laulua, säe on aika lyhyt.

Olisi jännää löytää sen pesä, sehän tekee asumuksensa vaikka kaarnan rakoon. Puukiipijälle voisi tehdä vaikka pöntön. Kaksi lautaa kulmikkaasti puun runkoon, päälle katoksi kolmiomainen pala, pohjaksi myös! Kolot kylkeen. Puukiipijän ravintoa on hyönteiset.

Anteeksi hyvät ystävät

Anteeksi hyvät ystävät kun en ole kirjoitellut "pitkään aikaan". Olen ollut hieman kiireinen kotitöittten kanssa ja en ole ehtinyt paneutua ollenkaan tähän kirjoittamispuoleen, nyt ovat isoimmat hommat tehtynä ja ehkäpä ehdin hieman paremmin näihin lintuhommiinkin.
Sain hyvältä lintukaveriltani, Karilta tänään soiton että tulevana viikonloppuna olisi Harjunmäen kevään avaus, paikka on Ylöjärven puolella sijaitseva soraharju jossa olemme viime vuodesta lähtien olleet kevätmuuttoa seuraamassa. Sinne siis, pääseepä Heta-koirakin tuttuun paikkaan taas haistelemaan eri hajuja kuin kotona on.
Tämä kirjoitus ei nyt sisällä mitään lintu tai luontoaiheita vaan päätän sen näin lyhyeen. Palataan astialle!!

Heta talven lumien keskellä

Oletko nähnyt hiiripöllön ?

Kuluvan talven mittaan on tullut pitkin Etelä-Suomea paljon havaintoja langoilla tähystävistä hiiripöllöistä. Näillä pohjoisen asukeilla on ollut suuri vaellus parempien myyräpaikkojen toivossa, koska lapissa on ollut jonkinasteinen myyräkato. Vaellulinnuille tyypillisesti nämä pääasiassa yhden ravinnon spesialistit joutuvat vaellusmatkalle 3-4 vuoden välein ja näiden matkat voivat yltää satojen, tunturipöllöllä jopa tuhansien kilometrien päähän. Pohjoisen myyränpurijat ryhtyvät vaeltamaan saaliseläinten huvetessa, ensimmäisenä lähtevät nuoret ja heidän peräänsä vanhemmat yksilöt. Viime hetken tiedot (29-30.1.) kertovat että hiiripöllöistä on havaintoilmoituksia aivan Etelä-Suomessa ja Keski-Suomessa 25 yksilöstä.

                                Kuva Harri Partanen

Seuraavien lintuharrastajien kokemukset ovat pitkältä aikaväliltä (marras-tammikuu).
Hämeenkyröläinen luontokuvaaja -harrastaja Timo Palomäki kertoi että hänen työmatkallaan Kaipiosta Nokialle on yhteensä 4 eri hiiripöllöä talvehtimassa, kaikkia neljää hän ei ole nähnyt yhdellä kertaa mutta niiden havainnointipaikat ovat niin etäällä toisistaan että hänen arvionsa mukaan niitä olisi 4 talvehtijaa. Hämeenkyrön Komissa asuva Kari Isokivijärvi on puolestaan päässyt kuvaamaan lähietäisyydeltä kotiseudullaan liikkuvaa pöllöä. Ylöjärveläinen lintuharrastaja Miika Jämsä kertoi löytäneensä yhden hiiripöllön kuolleena tieltä kotinsa läheltä. Lintu oli tuupertuneena ajotiellä, oliko pöllö yrittänyt saalistaa myyrää ja ei ollut osannut varoa lujaa kulkevaa autoa, tämän linnun vaellusmatka päättyi puutarhakaupunkiin. Nälkäinen lintuhan ei osaa varoa autoa ja vielä jos auton valot sokaisevat sopivasti niin lopputulos on selvä. Toisen vaeltavan yksilön Miika kertoi nähneensä samalla aukealla hieman myöhemmin.
Ylöjärveltä on tullut tiira-järjestelmään havaintoilmoituksia lähelle paristakymmenestä hiiripöllöstä. Ylöjärven läntisen naapurikunnan Hämeenkyrön alueelta on tullut samoin paristakymmenestä eri yksilöstä ilmoituksia. Ikaalisten alueelta on havaintoja n.15 yksilöstä. Montako niitä todellisuudessa on ollut?
Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen pj Jukka Helin on tehnyt yhteenvetoa havaituista hiiripöllöistä ja saanut varovaisesti laskien (eli hän on pyrkinyt poistamaan kaikki samaa yksilöä koskevat ilmoitukset) summaksi 130 eri pöllöä Pirkanmaan alueella. 

Hiiripöllö osaa piiloutua, kuva Timo Palomäki  

Hiiripöllö (lat surnia ulula) on n 40 cm, siipienväli n 75 cm, lintu pesii normaalisti taigalla ja tuntureissa, 
mieluiten suon, niityn tai hakkuuaukean läheisyydessä. Pöllö on päiväaktiivinen pyydystäen pikkunisäkkäitä, lintuja tms. Pesii puunkolossa, vanhassa risupesässä, tässä yhteydessä on hyvä muistuttaa että hiiripöllö voi hyökätä pesänsä jättäneiden poikasten läheisyyteen eksyneiden ihmisten kimppuun! (lähde Lintuopas, Euroopan ja Välimeren linnut)
                                                                                                                       

Vaikka lintu on tyypillinen pohjoisen Suomen asukas, niitä voi jäädä pesimään eteläänkin. Kylläkin hyvin rauhalliseen ympäristöön, joten ei niitä nähdä asutulla seudulla pesintäaikaan. Hiiripöllöä ovat monet lintuharrastajatkin erehtyneet tunnistamaan haukaksi kun se liitää voimakkaan, suoraviivaisesti. Liidossa vuorottelevat nopeat siiveniskut ja lyhyet liidot koko ajan tarkkaillen mahdollista saalista. Hyvänä tuntomerkkkinä on pöllön hartioille muodostuva V-kuvio, joka näkyy katsottaessa lintua takaapäin. Pöllö istuu usein täysin näkyvällä paikalla josta se useimmiten juuri havaitaankin. Olen katsonutkin viime aikaisia Hiiripöllö havaintoilmoituksia tiira-järjestelmästä ja useimmat ovat olleet jostain aukealta paikalta tähystävistä linnuista. Jos pääsee läheltä näkemään voi erottaa sen pistävät, tuiman näköiset keltaiset silmät. Sen vaaleata kasvoja rajaa voimakas musta reunus. Linnun soidinääntä jota voidaan kuulla alkukevätöinä on lajityypillinen drilli ”lylylylylyly” joka kestää 8-9 s. Tämä soidinääni kuuluu vain vaivoin 1 km päähän.


Mikäli sinulla on havaintoja hiiripöllöstä, ne kannattaa ilmoittaa tiira-järjestelmään (tiira.fi)

Hämeenkyrön kirkkojärven torni

Vietin tämän aamupäivän tehden tuttua hommaa, kun Hämeenkyrön kirkkojärven lintutornin näkyväisyys oli uhkaavasti kaventunut. Viime kevään tornien taistossa huomasimme  että aina ei pystynyt seuraamaan tai hakemaan lintuja riittävästi. Näköpiirin eteen oli kasvanut aikalailla lehtipuita. Tämän johdosta otimme yhteyttä seurakuntaan, jonka mailla tämä torni sijaitsee, ja kysyime luvan tehdä pientä harvennusta . Luvan saatuamme emme löytäneet sopivaa yhteistä talkooaikaa vaan päätimme tehdä asian eteen kun se olisi mahdollista itsekullekin. Minulle tämä päivä sopi parhaiten.
Olinkin ensimmäinen joten risukko oli neitseellinen mutta kolmen tunnin urakoinnin jälkeen näköala oli jo parantunut selvästi. Kari oli tänään vielä illalla töitten jälkeen jatkamassa siitä mihin jäin. Joten kevään tornien taiston valmistelu on hyvässä mallissa.

Samalla tein havainnointia aina välillä Kirkkojärvelle, vielä ei ole vesilintuarmadat saapuneet mutta aina jotain. Telkkiä löytyi 6, kolme kappaletta kutakin sukupuolta eli pariutuneet. Joutsenia lenteli 5, kolme yhdessä porukassa eli todennäköisesti perhekunta ja sitten oli vielä kaksi vanhaa yksilöä. Töyhtöhyyppiä lensi kaksi järven päällä kohti Raipalan peltoja. Sinisorsia oli Pappilanjoella kymmenkunta, samoin tasaparit kumpaakin sukupuolta.
Laitan tähän Karin sanomat havainnot (ulkomuistista) Sinisorsia oli jo Kirkkojärvelläkin parisenkymmentä, joutsenia kymmenkunta ja telkkiäkin reilusti yli kymmenen.

telkkäpari

Töyhtöhyyypä vihdoinkin

Päivitin blogin ajantasalle kun oli hyvää aikaa. Yksi Suomen yleisimpiä kahlaajia, töyhtöhyyppä ilmestyi tänään kahden yksilön voimin ja suorittivat ylilennon kohti Lavajärveä. Eli olivat kierteleviä kavereita jotka hakivat sopivaa paikkaa einehtimiseen.

Katselin pihalla ollessani taivaalle että mitähän naakkoja tuolla lentää, hyvin on "vaappuva" lento. Sitten välähti että niiden täytyykin olla hyypiöitä, ja niitähän ne olivat kun tulivat vähän lähemäksi. Töyhtöhyyppä kuuluu kevään ensimmäisiin tulijoihin.

Pirkanmaan lintutieteellisellä yhdistyksellä on hyvä palvelu, kun sen sp-listoille tulee parhaisiin muuttoaikoihin aina päiviyksiä muuttosäästä. Tänään tuli kevään ensimmäinen ja se kertoi että pari päivää on hyvää muuttosäätä ja sitten kylmenee, saattaa jopa tulla takatalvea! 

Siinä tapauksessa voi töyhtöhyypillä ilmetä paluumuuttoa. Töyhtöhyyppä on helppo tuntea äänestä joka on käheä naukaisu "veeah". Lentävä hyypän voi tunnistaa harvoista sivenlyönneistä, lento on hieman nykivää. Hyypällä on hyvänä tuntomerkkinä mustavalkea puku ja töyhtöpäässä.

Katsoin tiirasta tälle päivälle ilmoitetut töyhtöhyypät ja sain summaksi 150 vaappuvaa lentäjää. 

Eilen näin ensimmäisen mustarastaan ja hainkin sitä tänään, se löytyi ruokinnalta lepäilemässä kauramaton päällä. Joutsenia näin tänään alle kymmenen muuttavaa.

Mura tuli

Mustarastas koiras löytyi aamulla, kun kuulin sen sirahtelevan pihamaastoissa. Sen kutsuääni on hyvin tyypillinen , srrri, ääni jota ei ole millään muulla pihapiirin linnulla. Päivä oli hyvin aurinkoinen ja kirkas pilvetön.  Lämpötila oli 6-8 astetta plussalla joten hyvin keväinen tunnelma. Laulujoutsenen ääntä kuului koko päivän, Lavajärvessä oli niin paljon sulaa että siellä ne kelluivat ja ääntelivät, muuttolennossa näin 11 (9+2) matkaten kohti koillista.

Mustarastas koiras

Tein tänään vielä kevään viimeiset pöntöt, pari kottaraisen pönttöä ja yhden pikkulinnun asumuksen, vein yhden niistä kottaraisen pöntöistä tien varren mäntyyn, aika korkealle koska kottaraisen pönttö tulisi laittaa näkyvälle paikalle 3-4 metrin korkeuteen.

Muutenkin tuli puuhasteltua pihassa koska  ilma suosi ulkoilijoita, ainoastaan tuuli haittasi terassilla kahvinjuontia, silloin kannatti siirtyä sisätiloihin.

Tänään on ilmaantunut Suomen kamaralle useita muuttolintuja, tiirasta katsoessa on lajisto hyvin monipuolinen, rupeaa tekemään mieli maastoon muutontarkkailuun, eväät +termospullollinen mustaa "myrkkyä", se on parasta keväässä, vielä kun pääsee koiran kanssa rauhoittumaan jonnekin mäennyppylälle niin silloin on lintumiehen unelma täyttymässä.

Se on ohi, kunnes se on taas edessä

Kevätlaskenta 6.3. Ylöjärven Takamaalla. Se on ohi tältä vuodelta kunnes vuodenvaihteen jälkeen taas ovat edessä, lintulaskennat jouluna ja keväällä. Takamaan laskenta tehtiin hyvän sään vallitessa, tuulta ei ollut nimeksikään, mitään sadetta ei tullut, ei kyllä luvattukaan, aurinkokin näyttäytyi aamulla kadoten pilviverhon taakse palaten aivan loppumetreillä.
Meitä oli tuttu jengi, Miika, Antero, Helge ja Risto. Kevätlaskenta on siitä hyvä että siinä on pari tuntia enemmän aikaa kuin talvilaskennassa joten kiirettä ei ollut. Siinä ehdittiin rupatella taas monenlaista, opittiin mikä on kontra-mänty, Antero kertoi ja opetti meille tietämättömille. Samoin selviteltiin pihta-kuusen saloja. Näin luonnontuntemus lisääntyi jälleen!

Reissun valtalajina oli sinitiainen (116 yksilöä), hopealle kipusi tallari (94). Muut reissun lajit olivat tuttua kauraa, viherpeippo (52, keltasirkku (29, varislinnuista runsain oli harakka (40), varis (23), naakka (15) korppi (4) ja närhi (3)

Varpushaukka kuvattuna Parikkalasta, Harri Partanen

Pikkuvarpunen (40) on nyt selkeästi vallannut reviirejä jo useista paikoista kun taas varpusia ei löytynyt ainuttakaan. Laulujoutsenet (3+1) olivat selkeästi kevään muuttolintuja ja petolintuja edusti yksi varpushaukka.
Metsän muista tiaisista näkyi kuusitiaisia (10), hömötiaisia (11) ja kolme pyrstötiaista. Vain yksi puunkylkiä kipuava sirahtelija puukiipijä kuului. Käpytikkoja (11) löytyi aika monilta paikoilta. Sitten vielä hippiäinen (9), yksi urpiainen, jonka löysi Antero erään puun latvasta.

Kuten alussa totesin niin vuodenvaihteessa jälleen kootaan rivimme ja aloitetaan tämä laskentarumba, talvilaskennat ja kevätlaskennat, kaksi kutakin. Nokian Naulonvuoren kiertäminen ja Takamaan Vanhan koulun tien kierros. Jos tästä laskennasta voi jotain oppia niin treeniä kaivataan, etenkin kropalle, mieli on kyllä aina valmis kuin Melperi sotaan

Varpuspopulaatio

Sain tässä eräänä päivänä sähköpostiviestin kun niitä vanhanaikaisia kirjeitä ei enää lähetellä. Tässä viestissä lähellä asuva isäntämies kertoi aika hauskasti millaisia havaintoja voi tehdä kaikkien maalaistalon töiden lomassa ja minkälaisia ajatuksia ja kysymyksiä nousee esille. Tarina koskee varpusia / pikkuvarpusia. Tämä on suoraa lainausta hänen viestistään.

Kun muutimme tänne Lavajärvelle ja asetuimme taloksi, aloin varsin pian kaipaamaan varpusten tirskuntaa. No sehän tiedetään että varpuskanta on ollut alamaissa, mutta siitä huolimatta on naapurissa aina ollut varpusia. Olen kadehtien  kuunnellut niiden tirskuntaa. Meille ne vietävät eivät ole tulleet. Paitsi ajoittain muutaman kerran vuodessa pari varpusta on käväissyt maatilallamme ja sitten ne ovat taas häipyneet.

varpunen

Nyt jo muutamina syksyinä ja ajoittain talvellakin muutama pikkuvarpunen on käynyt meillä pihalla ja joskus ruokinnallakin. Kesäaikaan varpuset ovat edelleenkin olleet poissa. Myöhään syksyllä tapahtui kummaa. Pihapiiriimme ilmestyi eloisa noin kymmenen varpusen parvi. Ne liikkuivat puutarhan pensaissa ja navetan ympäristössä. seurasin niitä. Tein havaintoja pikkuvarpusista mutta myös varpusia alkoi näkyä säännöllisesti.

Kuluneen talven ovat varpuset asuneet navettamme räystään alla ja viihdyttäneet minun askareitani. Syömässä ne käyvät pihatossa sillä siellä on aina tarjolla varisseita siemeniä. Parhaimmillaan olen ruokinalla nähnyt 10 pikkuvarpusta yhtä aikaa. Varpuset sen sijaan eivät käy ruokinnalla ollenkaan, vaan asuvat navetalla. Pikkuvarpuset eivät taas mene navetalle.

Tänään aamulla katsoin että kolmessa päädyssä olevassa pöntössä on jo kevättä varpusilla. Kolme paria on varannut pöntön pesäpaikakseen ja ne tirskuvat pöntön katolla. Odotan kiinnostuneena miten varpuspopulaationi kehittyy kevään aikana.

Eli se yksi kysymys minua askarruttaa; Mikä teki viime vuodesta niin hyvän varpusille että kanta lisääntyi niin paljon että nyt niitä riittää meillekin?

Nokian Naulonvuori Arhinkäen tahtiin 2.3.2014

Kulttuuriministeri P Arhinmäki on saanut uuden nimen Sotshin seikkailujen vuoksi, Arhinkäki. Laskentamme sujuikin kevyesti tämän Arhinkäen toilailuja kerraten ja tästä kumpuilevia tarinoita keksien. Vakavasti ottaen matka 10 km meni yllättävän kevyesti ja nopeasti, maa oli täysin lumeton ja helppokulkuinen, vesistöt olivat kantavan jään peitossa joten sekin nopeutti matkantekoa, jäihän jokipätkän kiertäminen nyt pois. Kyllä siellä joen jäällä mentäessä kokeneempikin kehäkettu hieman hätkähti kun alla oleva jää hieman ”narahtaeli”, vaikka se ei olisikaan pettänyt mutta kuitenkin.... Samoin kiinnitin huomiota siihen että talvilaskennassa ensimmäisen kerran huomatut uudet talot eräällä asuntoalueella, jonka läpi reittimme kulki, eivät enää puhuttaneet vaan niihin oltiin jo totuttu, ne oli pakon edestä hyväksytty kuuluvaksi maisemaan. Hanski heittikin tässä kohtaa että matkastamme on tullut asfalttitien tarpomista.

Kari Hakala

Mukana reissussa oli Helge, Kari, Hanski, Antero ja Risto, eli viisi enemmän tai vähemmän kuntoihmettä. Vatsalihakset olivat aika kovilla, niiden kunto heijastuu kävelytahtiin ja jalkojen nostamiseen, joka oli tärkeää mentäessä risujen ja puiden seassa. No se kipu on hyvä osoitus siitä että tarvis tehdä vapaa-ajalla jotain itsensä eteen!

Hannu Kianen

Lintuja olimme tulleet laskemaan, niitä näkyi kaikkiaan 25 eri lajia. Seuraavassa käyn joitakin lajeista läpi lyhyin kommentein. Tiaiset 6 kpl, töyhtötinttejä kuultiin vain yksi  ja pyrstötiainen (1) nähtiin, sinitiaisista tuli reissun valtalaji (51). Puukiipijöitä löytyi 3 yksilöä. Varislinnuista oli runsain itse pääjehu eli varis (13). Päivän yllättävin löytö oli kun nähtiin 6 mekoa päivystämässä Pyhäjärven jäällä, olisivatko olleet pilkkijöiden jalanjäljillä? Sitten vielä pari ylilentoa mekolla niin päivän yhteisummaksi tuli 8 uljasta merikotkaa! Näistä linnuista olisi maksettu vaikka mitä silloin kun lintuharrastustamme aloittelimme 60-70 luvuilla. Pikkuvarpusia saimme kasaan 28, pari tilheä suorittivat myös ohilentonsa aamuhämärissä kiivetessäämme Naulonvuorelle. Palokärkiä soidinhuumassaan oli ainakin kolme (3) eri yksilöä. Pyyt (2) löytyivät eri paikoista kuin ehkä odotimme. Harmaalokkien (39 väh) ”muutto” oli aika vilkasta pitkin päivää.

Merikotka kuva Kari Isokivijärvi

Näin tällä kertaa, nuotiomakkarat maistuvat aina yhtä hyviltä, nuotiopuut tuotiin kotoa käsin (kahdella repussa) joten metsien risuja ei tarvinnut käyttää. Vielä ainakin pari kolme kertaa riittää nuotiorisuja makkaranuotiolle perinteisessä paikassa.

Ensimmäiset on nähty

En malta olla laittamatta julki, kun kevään ensimmäiset muuttolinnut on nähty. Havainto ei koske meikäläistä vaan parempi puoliskoni pääsi kultapallille ennen minua, hän näki 3 laulujoutsenta tänään lentämässä Lavajärven yllä. Vaimo kyllä huusi minua katsomaan mutta en ehtinyt, itse en ole vielä muuttavia lintuja nähnyt. Ellei sitten joku pikkutsirppa ole sellainen ollut. Tästä se alkaa.

Helmikuun loputtua päättyi myös Pilyn talvipiha-kisa, jossa kerättiin tietoja siiitä montako eri lintulajia havaitsee 1.12-2013--28.2.2014 välisenä aikana. Sain kasaan (vain) 20 lajia, ehkä "parhain" oli lehtopöllö, näin hyvänä myyrävuotena jonkun pöllön havaitseminen oli jo odotettavissa, itse odotin vielä useampia lajeja, helmipöllö, sarvipöllö ja sitten hiiripöllö olivat toivelistalla.

Hiiripöllö, kuva Harri Partanen Parikkalasta 

Talvipihakisan pahimpia puutteita olivat töyhtötiainen, hippiäinen, mustarastas, varpushaukka, vihervarpunen, pikkukäpylintu näin ulkomuistista lueteltuna. Olen parhaimpana vuotena päässyt 29 lajiin joten hampaankoloon jäi kuluneelta talvelta jotain kaihertamaan.

Nyt kun kevään ekat nähtynä, muuttajia tullee Lavajärvellekin! Olihan tiira-palveluun tullut tältä päivältä havaintoja Ikaalisista, 6 muuttavaa kiurua ja pari päivää sitten töyhtöhyyppä samoin Ikaalisista. Ei voi kuin viettää päivät ulkotöissä ja olla korvat ja silmät herkkinä!