Myyrillä on noin kolmen vuoden välein runsaampi esiintyminen. Sellaista ennakoidaan tulevalle vuodelle. Petolinnuille tärkeää ravintoa joka turvaa niiden pesinnät on luvassa ensi kesän poikasille. Entä sitten miten niitä myyrien jälkiä voisi havaita. Kasvitarhan poikki kulkee vana, mikä on sen aiheuttanut?
Peltomyyrähän siellä on todennäköisesti kulkenut. Tämä myyrä asustelee mieluiten alueella joka on kasvien peittämä, esim nurmikko. Mikäli kyseessä on syksyllä käännetty kasviton viljelymaa, voi liikkeellä olla myös vesimyyrä, joka tekee maan sisään tunnelin tuuletusaukkoineen. Metsämyyrä puolestaan elää erilaisissa metsiköissä ja pensaikkoisilla niityillä. Metsämyyrä ja peltomyyrä voivat tulla myös rakennuksiin talviaikaan.
Myyrien yhteisiä tuntomerkkejä ovat lyhythäntäisyys, pienet jalat ja tylppä kuono eroina hiiriin. Metsämyyrä on se ihmisen kannalta hankalampi koska se levittää myyräkuumetta! Tauti tarttuu ihmiseen metsämyyrän eritteistä, oireet ovat äkillinen ankara kuume, munuaisoireita ja näköhäiriöitä. Tämä selkäpuoleltaan punaruskea tai hieman harmahtavan ruskea myyrä on Suomen runsaslukuisin nisäkäs yhdessä metsäpäästäisen kanssa. Kummatkin näistä suhteellisen yleisistä myyristä, niin metsä- kuin peltomyyrä ovat liikkeellä myös päiväaikaan mutta enemmän ne ova hämärän ja yöajan eläimiä. Metsämyyrä aiheuttaa vahinkoa myös metsätaloudelle syömällä taimien silmuja sekä kasvainten kuorta. Samoin peltomyyrä aiheuttaa suurta tuhoa puille ja pensaille esim talvella lumen alla olevassa käytävässään syöden puiden ja pensaiden kuoriosia.
Vesimyyrä elää kesällä vesien rannoilla ja talvella kuivilla paikoilla pelloilla, niityillä ja puutarhoissa. Näin talviaikaan vesimyyrien ravintoon kuuluu puiden ja pensaiden juuret, joten niidenkin tuhoja voidaan havaita. Maan päälle muodostuneet vinot multakasat ja kulku-urat ovat vesimyyrän kesäjäljistä selkeimmät. Maamyyrä eli kontiainen ei ole kuitenkaan myyrä vaikka nimestä niin voisi päätellä.Sen ravintoon kuuluvat maassa elävät selkärangattomat, pääasiassa kastemadot. Kontiaisen jättämä selkeä tuntomerkki on kesäisin maan pinnalla olevat kekomaiset multakasat.
Kontiaisisen multakasoja pääsimme viime kesän lopulla näkemään majapaikkamme nurmikkoalueella, ne olivat kuin pieniä santakasoja keskellä vihreää nurmikkoa. Itse kontiaista emme kylläkään päässeet näkemään mutta ne kasat olivat jo itsessään mielenkiintoinen luontolisä syksyretkeemme Kablin lintuasemalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti