Vapö ja hapäti

Kotokylän järven kiertämisen suola on sen yllätyksellisyys. Tänään 28.2. kiertäminen oli laskentojen kevätosuus jota lähtivät tekemään Isokivijärven Kari (Kominkylästä) ja Antero Alho (Ylöjärveltä) ja allekirjoittanut. Mette Mannonen ei ollut luvannut mitään huonoa säätä jos ei auringonpaistettakaan ja kumpikin piti paikkansa. Tyypilliseen tapaan heräsin ennen kellon soittoa ja olin jo tienvarressa odottamassa kyytiä laskennan lähtöpaikkaan Kominkylään Isokivijärvelle.

Tämän vapön kuvasi Luojuksen Harri Ylöjärvellä

Heti reitin aluksi on iso mäki laskettavaksi ja sen alaosassa saimme katsella uutta lajia reitille, Varpuspöllö istui koivun oksiston yläosissa ja saimme katsella sitä ja uhkarohkeita sinitiaisia jotka leikkivät hengellään aivan vapön läheisyydessä. Koska tintit  olivat pöllön yläpuolella ne olivat turvassa mutta mikäli ne olisivat menneet sen alapuolelle istumaan jollekin oksalle niin ...
Jätimme pöllön hyvillä mielin saalistamaan ja jatkoimme matkaa, etenimme n 300 m ja koska olin viheltänyt pyyn ääntelyä matkien (surkea esitys täytyy myöntää!) niin se vapö tulikin meitä seuraten, mitä lienee pöllö miettinyt ihmetellen epävireisiä ääniä, ainakin reissukaverit naurahtivat yritykselleni.

Seuraava kiva ylläri oli kun kuulimme palokärkien jälkeen hieman erilaisen äänen joka heti laittoi kellot soimaan mielissämme, harmaapäätikka. Jo kolmas tikkalaji tähän laskentaan! Atrapin avulla varmistimme oikeaa määritystä ja saimmekin linnun lentämään aivan pään ylitsemme lähipuihin. Kari aikalailla harmitteli kamerakaluston puuttumista. Niinhän se on että silloin kun niitä ei ole niin monia kuvauskohteita ilmenee ja sitten kun sitä "raahaa" mukanaan niin mitään ikuistettavia kohteita ei ilmaannu. Nyt olisi jo ollut ainakin kaksi, vapö ja hapäti.

Loppumatka sujui näiden muiden tavallisten talvilintujen parissa joista laitan tähän perään lajiluettelon pienin kommentein.

Sinitiainen oli reissun valtalaji, 82 yksilöä.
Talitiainen hyvänä kakkosena, 76 yks.
Vihervarpunen voitti niukasti vipen, paras parvi oli n30, kaikkiaan 53 yks
Viherpeippoja (52) tuntui olevan vähän jokapuolella
Keltasirkkuja näimme vain 20 yks, minullakin on pihassa ollut edellisinä päivinä yli 40.
Naakka (20) nämä linnut esiintyvät aina pareittain, osaavatko ne laskea?
Punatulkkuja kirjasimme 14
Harakka 14 yks,
Varis 12 yks.
Käpytikkoja löytyi 8 kpl
Pikkuvarpusia nähtiin vain 6, jälleen minullakin on ollut yli 20 parvia. Missä pivat piileskelivät?
Hömötiainen (6), kuusitiainen (3), töyhtötiainen (3) palokärki (3), närhi (3), korppi (2)
Räkättirastaita löytyi kaksi, yksi ylilentävä ja yksi hyvin piileskelevä
Harmaapäätikka (2) oli reissun positiivisimpia yllättäjiä. Hapätilla on selkeä reviiri löytöpaikalla.
Puukiipijä kuultiin vain kerran reissun aluksi.
Mustarastaita odotettiin löytyvän reilusti, onhan niitä jäänyt talvehtimaan hyvinkin paljon, nyt oli vain yksi mura.
Yksinäinen tilhi oli syömässä jotain pienessä pensaassa.
Varpuspöllö, siitä on jo kerrottu alkuteksteissä

Tässä kaikki lajimme, yhteensä 23 eri lintulajia.

Yli 450 lintua

Teimme Takamaan lintulaskennoista kevätosuuden tänään 26.2. Meitä oli kolme urhoa, Jurvelinin Eero, Jämsän Miika ja allekirjoittanut. Sää oli lämpötilan suhteen täydellinen, pilviverho oli koko päivän taivaalla, ei satanut mitään, jossain kohtaa päivää hieman tuuli mutta sekin tyyntyi loppumatkaa kohden. Takamaan laskennan reitti kulkee pääasiassa teitä pitkin, metsäpätkää on nuotiomakkaroiden paistamisen ja koskikarapuron tarkastamisen verran.

Lintuja näimme 26 lajia ja yksilömäärä nousi aina 466 lintuun. Tämä laskenta muistetaan vielä pitkään! Laskennat tehdään periaatteella valoisasta valoisaan eli kun aamulla alkaa hahmottamaan jotain niin liikkeelle ja iltapäivällä yleensä kolmen paikkeilla ollaan lopetettu. Koko armas päivä siinä tuppaa kulumaan ja seurauksena on usein ns. raitis-ilma-myrkytys. Kovakuntoisimmat (eli Miika) menevät vielä reissun jälkeen hiihtämään ja me tavalliset tallaajat (Eero ja Risto) tyydymme nauttimaan päivän rasituksista tykönämme. Yhteinen lopetus on päivälle kullakin kotoinen saunominen joka on varmasti ansaittu.

Tämän päivän runsain lintulaji oli sinitiainen (86 yks) ja hopeatilan sai niukasti lajiveljelleen hävinneenä talitiainen (79). Pronssille kohosi vihervarpunen (70) ja sille hieman joutui antamaan periksi viherpeippo (67)
Varislinnuistamme pääsivät hyvään lukuun harakka (31), varis (14) sekä naakka (24). Korppeja (3) näimme päivän aikana kahdessa paikassa, yksinäinen kronkkuja oli alkumatkassa ja puolen päivän aikaan näimme kaksi jotka harrastivat ilma-akrobaattisia kuvioitaan taivaalla. Närhiä (7) oli yllättävän useassa paikassa.
Tikkalinnuistamme näkyi käpytikkoja (14) ja palokärkiä (2). Muitakin tikkoja kyllä yritettiin atrapilla houkutella näytille mutta turhaan tällä kertaa. Pienemmistä tsirkuttajistamme tällä lenkillä normaalisti hyvinkin runsaana esiintyvä keltasirkku oli kadoksissa, nyt vain 11 yksilöä. Pikkuvarpunenkin oli aikalailla kadoksissa, tätä poskestaan mustatäpläistä lintua oli vain 14 kaveria. Kaikille tuttua talvilintu, punatulkku (14 yks) tuntui aina esiintyvän pariutuneena.

Spinari eli vihervarpunen on kevään aikaisimpia muuttolintuja, niiden ääniä kuului läpi päivän etenkin kuusimetsiköiden läheisyydessä. Pari kertaa kuulimme parven ääntelyä mutta emme saaneet lintuja silmiimme joten jouduimme laittamaan arviolukeman joka varmasti on aina liian pieni. Kerran kun saimme spinariparven näkökenttäämme oli siinä heti arviolta 30 lintua, Päivän muut arviolukemamme olivat 10 ja 20. Loput spinarit koostuivat näkemistämme linnuista.

Mustarastaita näimme 6 yksilöä, sen lajitoveria räkättirastas loisti poissaolollaan vaikka niitä oli varmasti lähipaikoilla, onhan niiden ravintoa (pihlajanmarjoja) vielä puissa. Muita tiaisia sini ja talitiaisen lisäksi löytyi hömötiaisia (5), kuusitiaisia (3) sekä vain yksi töyhtötiainen. Aina kun tiaisparvi liikkuu niin sieltä löytyy varmastikin puukiipijöitä, nyt niitä oli kolme. Linnustomme pienintä edustajaa, hippiäistä oli vain kolme lintua. Pikkukäpylintuja näimme myöskin maagisen luvun (3) verran.

Sitten päästäänkin vähälukuisiin vaan ei merkityksettömiin päivän lintuihin. Koskikaran pääsivät Eero ja Miika näkemään, he kun kahlasivat tämän purokohdan, meikäpoika valitsi tässä kohtaa tievaihtoehdon. Aamulla odottaessani poikia lähtöpaikassamme kuulin kun yksinäinen tikli lenteli ylitseni.

Pähkinänakkeli Nokialta (Helge Hakala)

Päivän paras havainto oli kuitenkin lopussa kun menimme Ahdepään kautta, siellä on tätä talvea viettäneet kaksikin itäistä vierailijaa eli pähkinänakkelia. Harri Luojuksen ruokinnalla oli tarjolla tälle linnulle nimensä mukaisesti pähkinöitä jne. Hetken odottelun jälkeen lintu tulikin näytille, siinä odotellessamme tätä harvinaista vierasta näimme koirasvarpushaukan yrittävän saalistaa Luojuksen ruokinnalta päivän ateriaansa, onneksemme turhaan (ei ainakaan nakkelia please!).

Tässä oli kertomus päivän annista. Kysyin muilta "pojilta" heidän mielipidettään päivän parhaasta tarjoilusta, kaikkien mielestä oli pähkinänakkeli yksi päivän kohokohdista, muita mieleenjääviä havaintoja tai kokemuksia olivat Miikalle koskikaran näkeminen sekä tietenkin maukkaan nuotiomakkaran löytyminen (jätän nimen nyt mainitsematta) ja Eero halusi tuoda esiin hyvän retkikokemuksen viihtyisässä seurassa. Meikäläinen haluaa antaa retkikumppaneille suuren kiitoksen "vanhan" eläkeläisen vetämisestä pois sohvalta ulkoilmaan ja hienoon retkitunnelmaan.Tästä kelpaa ponnistaa kohti uusia seikkailuja!

Nokian Naulonvuori 22.2.

Päivästä tuli kuitenkin ihan hyvä vaikka etukäteen forecasta sitä katsoessani tuntui siltä että onko pakko mennä. Mutta kun sisäinen minä sanoi että nyt mennään vaikka sataisi "ämmiä äkeet selässä", kieltämättä välillä siltä tuntui kun lumihiutaleet olivat kuin märkiä rättejä. Eipä sitä kovaa sadetta kestänyt pitkään, muuten päivä oli hyvin pilvinen ja pikku sadetta riitti. Lämpötila oli nollan tuntumassa joten ei siellä Naulonvuoren laskentaa tehdessä tullut kylmä.
Tämä laskenta on aloitettu vuonna 1986 ja tehty pari kertaa vuodessa joten aineisto paikan linnustosta on aika kattava, ehkä siihen palaan joskus myöhemmin.

Tähän kevätlaskentaan otti osaa 5 "nuorta" miestä, Helge, Kari, Hannu, Antero ja allekirjoittanut. Tavoitteista puhuttaessa etukäteen nousivat kevätlinnut toivelistan kärkeen, esim kiuru, pulmunen.
Kaikenlaisia sattumuksia on matkan varrella sattunut, niitä kelpasi muistella näin päivän mittaan kävellessä. Helgellä on alkuvuosilta kuvia laskijoista, miehet ovat vain "komistuneet" sekä kuvia reitin varrelta vanhempien talojen hienoista yksityiskohdista, vanhasta metsästä sekä uusista taloista, asuinalueen muutoksista yleensä. Tämä jos mikä on tärkeä dokumentointia lintutieteen ohella.

Nyt saatiin oikein hyvä tulos lajimäärän suhteen (25) sekä keskitasoa oleva yksilömäärä (211). Päivä alkoi Naulonvuorelle nousulla ja heti aamuhämärissä kuulimme käpylinnun ääntelyä, kumpika olisi kyseessä? Onneksi yksi linnuista löytyi puun latvuksesta ja määritys varmistui pikkukäpylinnuiksi joilla tuntui olevan parinmuodostus hyvässä käynnissä ellei jopa pesintäkin. Käpylinnut pesivät jo hyvin varhain talvipakkasten aikana joten todennäköisesti käpärien pesä olisi lähimaastossa. Toinen laji joka jäi aamusta hyvin mieleen oli pyy, näitä metsäkanoja löytyi kaiken kaikkiaan neljä lintua (2+2) joten niilläkin oli jo selvät sävelet aviokumppanin suhteen. Myös yksinäinen (?) tilhi meni äännellen hämärässä. Saimme myös seurata laskennan ainoaa puukiipijää vain parin metrin etäisyyydeltä. Blogin kuva ei ole tämä lintu.

Vuoren valloituksen jälkeen laskeudutaan uuden asuntoalueen läpi Pyhäjärven rantaan jossa tiedettiin olevan useita merikotkia sekä lokkeja pilkkijöiden antimia syömässä, tai oli ainakin ollut edellisinä päivinä Hanskin käydessä siellä pilkillä. Tänään ei voida puhua useista linnuista sillä yhytimme vain kaksi merikotkaa järveltä eikä ainuttakaan lokkia. Vain kaksi merikotkaa on kyllä hieman alentavasti sanottu niinkin uljasta lintua kuin merikotka kohtaan mutta tietäen niiden lintujen määrän Pyhäjärvellä sen johdosta tämä vain! Saattoihan olla että mekot olivat jo kaikonneet kohti pesimäseutuja?

Seuraavassa on lueteltu kaikki päivän lajit sekä joidenkin kohdalla kommenttipuheenvuoro.

pyy 4,  pyiden määrä yllätti!
meko 2 myös mekojen määrä yllätti kuitenkin aivan toiseen suuntaan kuin pyyn.
varpushaukka onneksi olimme hereillä Helgen kanssa ja onnistuimme näkemään tämän ainoan                                  pikkulintujen pyytäjän
käpytikka 5 muistelimme käpytikkojen määrän (18) ennätysvuotta
tilhi    vain yksi ainoa helisyttäjä, eipä kyllä ollut pihlajanmarjojakaan
mustarastas 2  yllättävän vähäinen
hippiäinen 4 hippejä saattoi kyllä olla enemmänkin
hömötiainen 5
kuusitiainen 5 selvää soidinpuuhastelua käynnissä
töyhtötiainen 1 onnistuimme kuulemaan vain yhden kaverin
talitinttejä löytyi suurin määrä 31
puukiipijä  (1) reitin varrella olisi paikkoja ja sopivaa metsää useammallekin kiipijälle
harakka 13, varis 9, korppi 3
pikkuvarpunen 18
varpunen 2 onneksi edes tämän verran, kaukana huippuvuosien lukemista
viherpeippo 13, vihervapunen 1, urpiainen 13 (urpoja saattoi olla enemmänkin, kuulimme ison                               parven ääntä, laitoimme siitä vain 10 yks
pikkukäpylintu 4 hienoa kuulla pikkukäpärin monipuolista ääntelyä
punatulkku 24 !, keltasirkku 10

Päivän pahimmat puutteet olivat närhi ja palokärki, räkättirastaat näin marjavuoden ollessa kyseessä.
Ainahan voisi luetella tukun lajeja joita olisi halunnut havaita mutta sehän on turhaa jossittelua. Näillä mennään jotka tänään havaittiin!

  

Vihervarpunen jatkoi

Otsikko juontaa siitä että meko aloitti ja spinari (vihervarpunen carduelis spinus) jatkoi tätä kevätsaapujien sarjaa. Eihän tämä vihervarpunen ole välttämättä kevätmuuttaja mutta kuitenkin selkeästi näin kevään edistyessä yhä runsalukuisampi ja näkyvämpi lintu. Itse tulkitsen tämän spinarien runsastumisen johtuvan juuri kevätmuuttovietin lisääntymisenä. Samoin on laita näiden tiaisten lauluinnon lisääntymisen kanssa, hormonit hyrrää!

Car spi 

Havaitsein viisitoista (noin arvio) vihervarpusta pihassa ollessani ja auttaessani kevättä siirtämällä lunta paikasta A paikkaan B. Pihakoivun latvuksessa pyöri rauhaton parvi vihervarpusia äännellen tutusti ja selkeästi. Hetkern päästä näitä lintuja ei enää näkynyt joten matka jatkui.
Tiaisten runsastunut ääntely, esim kuusitiaisilla on selkeä merkki parinmuodostuksesta. Meillä on pihan ympärillä hienoa kuusimetsää ja sieltä ne äänet juuri kuuluvat. Saa nähdä pesivätkö lähelläkin? Vaikea niiden pesää on löytää elleivät ne satu pesimään valmiissa pöntössä.

Keski-Suomessa ennustetaan hyvin runsasta pöllökevättä, siellä on myyräkanta hyvissä kantimissa ja sieltä on paljon havaintoja soidintavista pöllöistä. Olemme kavereiden kanssa käyneet yhdellä pöllöretkellä mutta tyhjää tuntui olevan, ei ainuttakaan pöllön soidinääntelyä. Sää oli hyvä mutta eivät ne sattuneet huhuilemaan meille. Kyllä Pirkanmaalla on kuultu pöllöjen huhuilua joten ehkä täälläkin on myyriä jonkin verran, ei kylläkään tässä lähimaastoissa ole ollut ainuttakaan myyrän jälkeä maastossa mutta niitä onkin aika vaikea havaita. Pöllöillä on siihen oivat keinot eli ainutlaatuinen kuulo jonka avulla ne paikallistavat saaliinsa. Kevät näyttää todellisuuden ja nyt on aika lähteä pöllöretkelle.

Täsmäisku onnistui

Olen jo kauan yrittänyt koskikaraa ekopinnakseni Lavajoelta (kuten olet voinut lukea blogistani). Tänään 17.2. se onnistui, olin huomannut tiira-havainnoista että Lavajoella oli ollut yksi kara tässä viikonloppuna, sen oli havainnut Mäenpään Oiva joka myös oli ihmetellyt karan katoamista Lavajoelta. Hän oli käynyt joella ja nähnyt pitkästä aikaa yksinäisen koskikaran. Tästä havainnosta rohkaistuneena päätin tehdä kelkkaretken karapurolle, olihan ilmakin sopiva. Pakkasta pari astetta eikä satanut lunta, ei tuullut mainittavasti, ainoa mikä puuttui oli auringonpaiste.

Koskikara jossain itärajalla (Harri Partanen)

Tie sinne Lavajoelle oli aivan kelvollinen potkukelkalle, sitä ei ollut hiekotettu paitsi mäkikohdat. Siitähän ei voi olla vihainen hiekoittajille, sillä autojen juuttuminen ylämäkiin vasta nostaisi myrskyn vesilasiin. Minulla meni koko reissuun aikaa tunti 20 min eli aika haipakkaa pääsin kelkotteleen. Näin matkalle yhden kyläläisen miehen joka on vanhoilla päivillään innostunut kuntoilemaan, yritin mennä tämän kaverin kanssa samaa tahtia, hän juosten ja minä kelkalla, kelkkaa tosin sai hiekan takia hieman varovammin potkia mutta kuitenkin tahtimme oli sama. Kateellisena totesin Maurille että hän on päässyt huippukuntoon! Jospa minäkin vielä joskus.....

Karapurolla löysin karan istumassa pienen jään reunalla, minulla ei ollut nyt kameraa mukana todisteaineiston ottamiseksi, laitan tähän mukaan Harri Partasen ottaman kuvan rajavyöhykkeeltä Parikkalasta läheltä neukkujen rajaa.

Muita lintuhavaintoja ei sitten paljon tullutkaan, ainoastaan kerran pysähdyin kuuntelemaan kun havaitsin usean pienemmän linnun lentävän tien ylitse, ne olivat tiaisia. Summasin niitä olleen ainakin kolmisenkymmentä, pääasiassa sini- ja talitiaisia. Kuulin kyllä useampia hömötiaisen ääniä sekä ainakin yhden töyhtötiaisen äänen. Punatulkkuja tuntui olevan koko retken aikana aika paljon, arvioisin näin jälkikäteen että kymmenkunta lintua, niin useasti sen äänen saattoi yhyttää. Nytkin tässä tätä kirjoitellessani huomasin ikkunasta kahden punatulkun tulevan ruokinnalleni, koiraan ja naaraan. Samoin olen tässä katsellut kun parinkymmenen keltasirkun parvi nauttii kauransiemenistä. Nytkin eräs keltasirkku katselee kummissaan närheä joka hakkaa talipalloa kovalla innolla, oppiikohan se hetken päästä itsekin että tuossa voisi olla jotain einettä mahan täytteeksi?
Kaksi käpytikkaa, luulin ensin että  kyseessä olisi koiras ja naaras mutta tarkemmin kiikareilla niitä katsoessani huomasin niiden olevan kummankin naaraita, liekö toinen edellisvuoden nuorikko joka joutunee antamaan tilaa koiraalle kunhan kevät etenee. Tiedossa on siis tikkojen iloista takaa-ajoa ja kovaa rummutusta tolppien peltisuojuksiin kevätauringon lisääntyessä.

Lintumiehillä on kova polte sisikunnassaan kun tietää että kuukauden sisään tulevat jo ekat muuttajat näille tantereille. Ensimmäisenä odotellaan.... jaa no jääköön kirjoittamatta kun niitä mahdollisuuksia on niin paljon. Aika näyttää!

Ponnista hyvä mies ponnista

Normaalisti tämä kehoitus yhdistetään lapsen syntymähetkeen ja kehoitus on suunnattu naiselle, tällä kertaa tämä sopii hyvin myös miehelle.Tyttäremme Opri oli antanut meikäiselle hyviä vinkkejä kun hän oli katsellut meikäisen kävelyä. Hänen vinkkinsä kyllä kuului että kantapää maahan. Nyt kävellessäni toteutin hänen ohjettaan eli kantapää maahan niin huomasin että askeleeni pidentyi heti ja kävely muuttui vauhdikkaammaksi, itse keksin sen että ponnista eli laita nilkka töihin ja samalla myös pohjelihas antaa vauhtia kävelyyn. Sama lopputulos kummassakin kehotuksessa, kävely tehostuu ja muuttuu vauhdikkaamaksi.

Heta metsätaipaleella

Pääsin nauttimaan tästä uudesta tyylistäni kun lähdin pe-aamun heti kymmeneltä kiertämään järveä uskollisen lenkkikaverini Hetan kanssa. Koiraa ei aamulla tarvinnut yhtään houkutella vaan se oli heti valmis ulkoiluun. Kävely eteni hyvin kun muistin toteuttaa uusia ohjeitani, matka taittui aivan huomaamattomasti. Päätin samalla tehdä pientä arviota myös tämän reitin linnuista, olihan tämä sama matka myös meidän talvilintulaskentareissu joka tehdään taas parin viikon sisään.

Näin yhden vanhemman pariskunnan kelkkailevan Päivölän kohdalla, pysähdyimme "sanalle", he totesivat ulkoilman olevan mitä parhain, suorastaan keväinen, he kertoivat että sivutiet ovat hiekoittamattomia ja luisto on siellä aivan loistava. Kerroin heille omista kokemuksistani järven toisella puolen jotka ovat aivan samanlaiset.
Minulla oli mukanani vain kevyt vaatetus ja kiikarit kaulallani varmuuden vuoksi, onhan nyt juuri alkamassa kevätmuutto josta sain esimakua eilen. Eipä tällä kertaa tullut mitään kiikaroitavaa, pari ruokintaa saatoin tarkastella hieman tarkemmin ja tietenkin mahdolliset Lavajoen koskikarat tai sitten muut jäättömättömällä joella viihtyvät talvehtijat. Lavajoen saldo oli kylläkin tuttua tutumpi eli nolla talvehtijaa.

Laitan seuraavaksi listaa linnuista joita "tapasin" matkan varrella.
Tali- ja sinitiaisia havaitsin kumpaakin yhteensä noin kolmisenkymmentä yksilöä, Metsätaipaleilla niitä ei ollut paljoakaan mutta heti kun oli asutusta (= ruokintoja) niiden ääniä alkoi kuulumaan selvästi enemmän.
Hömötiaisia yhteensä koko reissulla n 5
Kuusitiaisia alle 5 yksilöä.
Töyhtötiainen äänteli kerran
Hippiäisiä oli ainakin parissa paikassa max 10
Punatulkkuja yhteensä koko reissulla n 10
Pikkuvarpusia näin matkan varrella kymmenkunta ja kotona ruokinnalla toiset 10
Keltasirkkuja oli matkan varrella 10 ja kotona n 30
Viherpeippoja asutksien liepeillä n 20
Vihervarpusia kuulin ainakin 2 ääntä Päivölän kohdilla (laji oli tälle vuodelle uusi sekä ekopinna)
Isommista linnuista sain merkinnät parista närhestä, alle viidestä harakasta, parista variksesta sekä kahdesta parista korppeja.
Käpytikkoja kuulin ainakin viidessä paikassa ja niillä oli aikamoista keväistä ääntelyä jo ilmoilla.
Päivän lajimääräksi tuli näin 16 lajia, määrä oli aika hyvä.

Järven kierrolle tuli mittaa aika tarkkaan 12 km ja aikaa meni kolme tuntia 15 minuttia. Eli 4 km meni yhdessä tunnissa, vauhti ei ollut päätä huimaavaa mutta teinkin matkaa retkikaverini ehdoilla sekä myös pysähdellen lintulaskentatyyliin kuuntelemaan pariksi minuuutiksi aina 300 metrin välein.
Taas saa olla tyytyväinen päivän urakointiin!
   

Kelkkailu ja meko

Nyt on suuri synti olla sisätiloissa, senpä vuoksi lähdin uudella potkukelkallani käymään Lavajoella, seurakseni sain koiramme Hetan jonka innokkuutta pitkään retkeen hieman epäilin. Turhaan epäilin sillä innokkaasti tämä "vanha rouva" köpötteli, meni haistellen jokaista paikkaa joten vauhtimme ei päässyt nousemaan kovaksi.

Hieman pientä pelkoa tunsin olisiko Lavajärven tiet hiekotettu mutta onneksi eivät olleet vaan luisto oli jälleen lennokasta, minunhan piti toppuutella kelkkaani jotta retkikaverini ehtii mukaan. Minulle jäi hyvin aikaa seurata ja havannoida ympäröivää luontoa, lunta oli vajaat 30 cm kerros, paikka paikoin oli kyllä hieman vähemmän kuten eräs paikallinen totesi häntä haastatellessani. Pääasia oli että tiet olivat hyvässä kuosissa kelkkailuun.
Tiaiset, tali ja sini olivat pääosissa pikkulinnuista, jokunen harakka ja varis, pari korppia ja kolme närheä olivat isommista linnuista hyvin edustettuina. Viherpeippoja näkyi tai oikeastaan kuului pari kolme kertaa samoin kuin keltasirkkuja oli myös pieni parvi (max 10). Pikkuvarpusia oli erään maalaistalon lähettyvillä, mieleni teki mennä katsomaan löytyisikö sieltä aitoa varpusta mutta jäi käymättä.
Lavajoella en nähnyt koskikaraa, nyt lienee jo aika todeta että paikka varmimmista karapaikoista on historiaa tämän vuoden osalta, niin useasti olen siellä vieraillut että karan puuttuminen ei vaan voi olla enää sattumaa. Saman on todennut toinenkin lavajärveläinen lintuharrastaja joka kertoi poikkeavansa tämän tästä katsomassa "tyhjää" puroa. Näin tänä vuonna.

Parhaimmat lintuhavainnot tein kuitenkin kotipihalta kun kävellessäni pihamaalla näin yllättäen yläpuolellani kaartelevan petolinnun, kotkaksi sen määritin nopeasti mutta olisiko se maa- vai merikotka? Onneksi lintu kaarteli sen verran lähellä että sen saattoi ilman kiikareitakin määrittää mekoksi (merikotkaksi). Linnun valkea pyrstö suorastaan loisti eli kyseessä oli vanha yksilö. Mekon suunta oli luoteeseen (NW) jonne se jatkoi muuttomatkaansa. Tästä alkoi meikäläisen keväinen harrastus! Tämän merikotkan innoittamana tähystelin vielä tovin siniselle taivaalle ja siellä näkyi jotain pienempiä petolintuja, varpushaukkapari siellä kisaili. Tulkitsin nämä linnut paikallisiksi joilla oli  kevättä rinnassaan, hieman kyllä varhain ne olivat aloittaneet parimuodostuksen vahvistamisen.

Päivän kruunasi kunnon iltapäiväkahvit terassilla johon aurinko paistoi täydeltä terältä. Voiko tästä pistää paremmaksi, takana hyvä 11 kilometrin kelkkaturnee ja maistuvat kahvit iltapäivän ratoksi. Sitten vielä merikotkan uljas muutto suoraan kodin ylitse!

Hiihtoon hurahtanut

Meillä on kotona talon vieressä peltoa johon olen joka talvi tehnyt pienen ladun, muina talvina olen tarponut reitin umpihankeen mutta tänä talvena olen saanut hyvän avun naapurin Hannekselta, jolla on moottorikelkka. Puhuin hänelle tästä talvisesta harrastuksestani ja hän sanoi että toki hän voi ajaa sinne uran, johon on helpompi tehdä latua, ei hänellä ole mitään latuhöylää mutta kun ajaa moottorikelkalla uran tai kaksi niin auttaa mainiosti.

suksieni kärjet osoittavat etenemissuunnan

Mittaa tälle pellonkierrolle tulee oman arvioni mukaan n 250-300 metriä. Siinä kyllä tuntee itsensä hieman höynähtäneeksi kun tahkoaa sitä pientä lenkkiä mutta parempi se on kuin ei mitään. Olen nyt hiihtänyt n 6 km yhteensä, kyllä siinä saa yläkroppansa tuntemaan että jotain on tehty. Hyvä saunalenkki tulee siitä kun käy kiertämässä sen vaikka kymmenen kertaa. Perinteistä hiihtotyyliä siinä voi hiihdellä, luisteluun se ura on liian pieni ja pehmeä.

Viljakkalantietä pitkin ajavat autoilijat kyllä katselevat hieman vauhtiaan hidastaen kateellisena tätä suomalaisten perinteistä urheilua tekevää tahkon kiertäjää, tutummat kaverit jopa tööttäävät merkiksi että havaittu on, se mitä he ajattelevat jääköön salaisuudeksi. Varmaan moni huokaa että eikö tuokaan tiennyt että Falunin valinnat on jo tehty!

Samalla kun kiertää tätä tahkoa voi tehdä hyvin tonttipinnojen suhteen havainnointia. Tänään (5.2.) Runebergin päivänä kun kävin jälleen avaamassa ladun pienen yöllisen lumisateen jäljiltä näin omalle ruokinnalle matkaavia tiaisia, pääasiassa tali- ja sinitiaisia yhteensä n 30 linnun parven joka eteni puita pitkin ja pellon kohdalla ne olikin jo helppo laskea. Myös ainakin yhden kuusitiaisen äänen kuulin, niitä saattoi olla kaksikin. Pivoja eli pikkuvarpusia lensi myös n. kymmenen linnun parvi kohti pihan ruokintoja. Rastaista näin yhden mustarastaan ja räkättirastaan. Vipe eli viherpeippoja oli myös alle kymmenen linnun parvi samoin kuin kesiä eli keltasirkkuja. Harakoita havaitsin pari kappaletta ja kuulin yhden käpytikan äänen. Tämä kaikki aamupäivän ladunaukaisussa.
Heta-koira on kiva kaveri tälläkin lenkillä. Aina välillä se hyppää kuin kettu konsanaan kuono edellä jonkun äänen innoittamana tutkimaan mitä löytyy hangen kätköistä, vielä en ole todennut sen saavan "saalista" mutta kai sitä jossain kohtaa onnistaa, niin tomerasti se lähtee aina mukaan "hiihtämään"

Heta väijyy saalista

Iltapäivällä menen vielä kiertämään tahkoa, Nyt on lenkit tehty, kello käy neljää joten ansaittu lepotuokio on paikallaan. Samalla saan tehtyä tämän blogikirjoituksen kuvineen valmiiksi, jäihän se aamupäivän osalta puolititehen.

Olen tänään kiertänyt sen lenkin 20 kertaa, aamupäivällä 4 kertaa ja loput iltapäivän hetkinä. Täytyy sanoa että kyllä hiihtäminen on mukavaa ja hienoa. Pieni pakkanen (-5 c) taivas täysin pilvessä mutta eipä sada lisää lunta ja on aivan tyyni. Kyllä sitä ihminen saa nautintonsa pienestä!
Heta lähti taas mukaan heti innolla, kiersi ekan lenkin ja sitten se jäi päivystämän ladun varteen ja ilmeellään ilmoitti että älä unta näe, minä en sitä kierrä vaan odotan täällä. Sain tehdä matkaa yksin ainoana huvina tiirailla luontoa ja ohi ajavia autoja. Nyt on kieltämättä olo hyvä, päivän kuntoilu on tehty.

Käpytikkoja näin kaksi kappaletta ja yhden närhen ja harakan, mitään muita tipusia ei ollut liikkeellä. Kyllä se on näin että aamun tunnit ovat parhaimpia lintujen metsästykseen, silloin niitä näkee ja kuulee, iltapäivällä linnut sulattelevat päivän ruokaansa ja sitten ehkä vielä kerran valosan aikaan ne tulevat tankkaamaan ennen yöpuulle siirtymistä.

     

Täsmäisku

Täsmäisku

Sain aamulla päähäni idean että käyn kävellen katsomassa löytyykö Lavajoelta koskikaraa, ekoretleily oli päällimmäisenä mielessä. Matkaa tulisi kotoa aika tarkkaan 5 km sivu eli kympin lenkki, Saisihan myös koira ohellani hyvän ulkoilun.
Tavoitteena ulkoilun lisäksi olisi näin lintumiehen roolia ajatellen se koskikara päällimmäisenä, lisäksi minulta puuttuu ekolajina vielä hippiäinen, töyhtötiainen, käpylinnut kumpikin, palokärki jne. Mahdollisuuksia olisi näihin kaikkiin ja moniin muihinkin lajeihin.

Reissu olisi oikea täsmäretkeily koska Lavajoki on eräitä Hämeenkyrön parhaimpia paikkoja nähdä tämä virtaavien vesien äärellä viihtyvä frakkiherra, nimitys tulee sen ulkoasusta, muuten musta lintu paitsi liperit ovat kaulassa. Lavajoki laskee Lavajärvestä Rokkakosken kautta Sarkkilanjärveen ja siitä sitten eteenpäin. Joki pysyy aika hyvin sulana, hyvin harvoin se on kokonaan jäässä, sen verran on kova virta joessa. Maisemaltaan Lavajoen silta on hyvin tyypillistä maalaismaisemaa. Joen lähellä on joitakin kesämökkejä sekä yksi iso maalaistalo. Joella on ollut joitakin vuosia sitten yksi kurki joka yritti talvehtia, sitä ruokittiin ainakin pari kuukautta mutta en nyt muista sen lopullista kohtaloa. Sitten viime syksynä oli Lavajärvessä hyvin pitkään yksinäinen mustalintu joka viihtyi aina marraskuun loppupuolelle kadoten sitten muutolle. Mustalintu vietti syksyänsä lähellä Lavajokea.  Lavajoen virtaavissa vesissä on myös ollut monena talvena sinisorsia talvehtimassa.

Päivän täsmäretki onistui vain osittain kun en nähnyt koskikaraa, tiedän että siellä on ollut kaveri mutta eihän sitä aina näe, täytynee kelkotella sinne paremmalla säällä. Kuulin ainakin yhden hippiäisen ääntelyä joten ei aivan turha retki ollut. Muutkin tavoitelajit loistivat poissaolollaan.

Sitten muita mainittavia näkemiäni olivat kaikki muutkin kävelijät reissun varrella, yhteensä 2 miestä ja yksi nainen tulivat minua vastaan jossain reitin varrella. Matkanteko sujui hyvin kun ei pitänyt mitään kiirettä, etenin mukana olleen koiran tahtiin, se kun tuppasi aina vähän väliä löytämään jotain sitä kiinnostavaa haisteltavaa, eläähän koira täysin hajujen maailmassa. Sitten tietenkin oli oikein nautittavaa kävellä talvisessa maisemassa, kuunnella ja katsella.
Itselläni kävely sujui hyvin, tämä oli eräänlainen kokeilu vuodenvaihteen rankkojen kokemusten jälkeen mutta hyvin kaikki sujui. Nyt on taas paljon luottavaisempi mieli omaan suorituskykyyn.

Lavajoen silta on mäen alaosassa

Viheltävä pyy

Tehdessäni pihassa viikonlopun lumimyräkän jäljiltä lumihommia kuulin pientä taukoa pitäessäni hyvin korkean vihellyksen. Ääni oli hento ja se toistui pari kertaa. Mieleeni tuli heti pyy mutta ollakseni varovainen määrityksessä yritin kuunnella jos se lintu vielä toistaisi äänensä. Eihän mikään kukko käskien laula joten kerta kuulemisen varaan linnun määritys jäi.
Olin välillä sisällä ja katselin lintukirjaa olisiko jotain muuta vaihtoehtoa mutta täytyy todeta että pyy jäi ainoaksi. Tiaisten ääntelyä se ei ollut, puukiipijä jäi vaihtoehdoista myös pois. Hippiäinen se olisi voinut olla äänen korkeuden takia mutta ei se äänikuvio muistuttanut yhtään tätä pientä lintua.

Pihapinna numero 138 oli päivän kohokohta. Tänä vuonna kerään jälleen ekopinnoja ja olen myös mukana Pilyn talvipihojen linnut kisassa joten nyt tuli moneen laariin pisteitä.

Pyyn kuvan olen ottanut luontoportin sivuilta

 Joskus hyvin kauan sitten löysin pihastamme kuolleen pyyn. Se oli varmaan lentänyt ikkunaa päin turmiollisin seurauksin. Tämä tapahtui joskus 2002-2004 ja sen jälkeen en ole täällä kohdannut pyitä tai edes kuullut sen ääntä. Metsikkö tässä tontin "ympärillä" on yllä hyvin pyylle sopivaa mutta eipä ole löytynyt tätä päivä ennen. Aika yllättävää kuulla pyy näin keskitalvella, eihän vielä ole pyiden soidinaika. Onhan nyt kylläkin leuto sää joten sen puolesta voi hyvin kohdata tämän metsän linnun.
Koskaan ei tiedä mitä näin maaseudun rauhassa voi kohdata. Aina täytyy olla hoksottimet tarkkoina ja suuntimet valmiina, minulla on kännykässä hyvän ystäväni Eeron laittamat lintujen äänet jotta voin kuunnella ja verrata kuulemiani ääniä ja näin saada selville äänen aiheuttajan nimen.
Muita pävän havaintoja ovat aamulla kuulemani räkättirastaan ääni ja sitten pari korppia on lentänyt päivän mittaan tontin yllä.