Takamaan laskenta 29.2.-16

Pääsin osallistumaan Takamaan laskentaan, tällä kertaa menin potkukelkalla kun muut kävelivät. Meitä oli 4 enemmän tai vähemmän urhoollista laskijaa. Tutustuin uuteen kasvoon, Juha Tuomiseen, vanha tutut Miika ja Eero olivat myös mukana. Joululaskennan jouduin jättämään väliin joten nyt oli virtaa hyvin lähteä mukaan.

Oikealta Juha, Eero, Miika

Kevälaskenta aloitetaan "aina"kahdeksalta, kokoontumispaikkamme oli jälleen Takamaan järkitehdas (koulu). Pakkanen nipisteli lievästi sormissa ja huomasin että olin unohtanut kotiin kunnon rukkaset mutta siitä ei voi kuin syyttää itseään joten pieni nipistely oli vain kärsittävä. Olihan tiedossa että pakkanen hellittäisi puolen päivän huiteissa. oli oiein mukava olla taas mukana rytmiryhmässä,siinä puitiin vanhoja ja uusia asioita kun käppäiltiin eteenpäin. Kirjaamisvastuu on ollut aina ennen minulla mutta nyt oli Juha ottanut tästä työstä mukavasti vastuun. Ei minulla ollut asiaa vastaan mitään, päinvastoin nyt saatoin keskittyä olennaiseen eli tipujen tarkkailuun. Juha puolestaan hoiti tämän kirjaamisen aurinkoakin tarkemmin ja loistavasti.

Huomasimme että talitiaiset ja sinitiaiset tulevat taas kerran näyttelemään pääosaa laskennassa. Välillä käytiin pientä keskustelua käpytikkojen määristä mutta kyllä siitä päästiin nopeasti yhteiseen ymmärrykseen. Kaikki me kaipasimme jotain petolintua nähtäväksemme mutta emme saaneet sitä koko päivän aikana, saimme tyytyä näihin varislintuihin joitaon perinteisesti ollut tällä lenkillä aina paljon. Korppi tuli vain kerran vaikka odotimme reitille osuvan enemmänkin näitä yönmustia kronkkujia sillä onhan niiden parinmuodostusaika jolloin niiden upeita lentonäytöksiä pääsee seuraamaan.

Koskikara on nähty useasti Vahantajoella johon jälleen kerran asetimme toivomme. Miika ja Eero kävelivät joen vartta kuntaas meikäläinen meni yhdessä Juhan kanssa teitä pitkin. Se kannatti koska näimme mukavan yllätyslajin läheiseltä pihalta, kymmeniä tiaisia, viherpeippoja ja parit punatulkut sekä joitakin pikkuvarpusia oli paikan puissa kun yhtäkkiä huomasimme pienen tikan liikkuvan puun rungolla. Pikkutikka on aina mukava laji nähdä! Pojat pääsivät näkemään koskikaran kiertäessään puronuomaa. Yksi reissun tavoitelajeista oli saavutettu.

Erään talon pihassa oli hieno teos jonka halusin ikuistaa "filmille". Siinä on kuvattuna sääksiä jossain Suomen järvistä. Nyt on hieman ehkä kylmää ja lumista näille kalansyöjille mutta pian nämä tulevat saamaan lajikumppaneitaan näille leveysasteille. Tällaiset taideteokset piristävät mukavasti talojen pihoja, Takamaalla löytyy nimeltä mainitsematon moottorisahataiteilija joka työstää vastaavia, liekö tämäkin hänen tekemänsä?

Tässä on listaa päivän linnuista, lajeja tuli kaiken kaikkiaan 19, määrä oli hieman ennalta kaavailtua pienempi. Olihan minullakin Lavajärven laskennassa yllättävän vähän lajeja, vain 15. Lintujen yksilömäärä nousi lukuun 377 eri lintua joka on 2010 vuoden jälkeen keskiarvon tuntumassa.
talitiainen 92, sinitiainen 79, viherpeippo 39, pikkuvarpunen 36, harakka 30, naakka 16, keltasirkku 16, pyrstötiainen 15 (2 a), varis 14, punatulkku 12, käpytikka 7, kuusitiainen 6, närhi 5, hömötiainen 3, töyhtötiainen 2, puukiipijä 2, korppi 1, koskikara 1, pikkutikka 1.

Tämänkertainen laskentamme oli jo 47:äs joten on syytä alkaa valmistautumaan 50-juhliin. Aloitimme Miikan kanssa tämän reitin talvilaskennalla -93 ja siitä aina kaksi kertaa vuodessa, kilometrejä on tullut mittariin n 600! Asiasta keskusteltiin ja joitain oikein hyviä ajatuksia ja ideoita nousi esille. Sitä merkkipaalua emme voi ohittaa aivan noin vaan. Saapas nyt nähdä mitä keksitään, onhan vielä paljon aikaa miettiä ja valmistautua.

Kevättä kohti

Heti kun aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta on aimoannos kevättä ilmassa. Tänään sunnuntaina meitä on hellinyt oikein upea kevätkeli, on saatu olla pihalla koko armaan päivän ja nauttia tästä oudosta valoilmiöstä. Aurinko paistoi täysin pilvettömältä taivaalta.

Olin iltapäivän aluksi hetken tuolla metsätyömaalla siivoamassa suuren kuusen oksistoa sekä haapojen karsittuja oksia. Oli nautinto urakoida rauhalliseen tahtiin ja kuunnella ja katsella. Näinkin puiden latvoissa pitkäpyrstöisiä tiaisia pari kappaletta, pyrstötiaiset siellä hakivat ruokaa. Tuli oikein hieno olo! Vielä kun iltapäivällä pihassa ollessamme huomasi Niina kolme joutsenta jotka laskeutuivat Lavajärvelle, tai paremminkin hakivat laskeutumispaikkaa, lähin sulapaikka on Lavajoella jonne linnut suuntasivat. Kevättä kohti mennään lujaa.

Lunta on maassa parikymmentä senttiä, tulee ihan hiki kun ajattelee tulevana lauantaina tehtävää Nokian Naulonvuoren laskentaa. Reitti menee osin tteitä pitkin mutta on siellä umpimetsääkin josssa ei ole paljon ollut muita kulkijoita. Onneksi laskentareissu on n 8 km pitkä ja se kyllä sujuu mukavissa merkeissä. Sillä laskennalla on jo pitkät perinteet, reissu on aloitettu joskus 1984 joululaskennalla.

Tätä kirjoitettaessa sain puhelimeen vinkin että lehtopöllö on äänessä Mäenpään Oivan talon lähellä. Sehän täytyi käydä kuuntelemassa, meidän pihaankin sen ääntely kuuluu. En saanut tästä pöllöstä uutta talvipihapinnaa kun kuulin jo läheisen pöllön ääntelyä tammikuun puolella. Olen saanut taas kuvapostia Parikkalasta, itärajalta Partasen Harrilta, hänellä on käynyt oiva munkki kun oli saanut kuvattua pähkinänakkelin ja sitten vielä puukiipijän. Nämä kumpikin on sellaisia lajeja joita harvemmin pääsee katselemaan saatikka kuvailemaan. Laitan nämä kummatkin kuvat tähän juttuun mukaan.

Oikein kateeksi käy kun kaverilla on tuollainen onni myötä. Tämä puukiipijän kuva on oikein harvinaista herkkua kun siinä näkyy hyvin kuinka sillä on nokassaan jotain. Täytyy vaan toivoa että omalla kohdallakin kävisi joskus vastaava kuvausmahdollisuus.

Kevättä kohden mennään, laulujoutsen on ilmestynyt pihan keväthavantoihin, lehtopöllö pitää omaa showtaan ja muillakin linnuilla on jo kevättä ääntelyissään. On se hieno tunne kun saa taas kohta alkaa omat aamuvakionsa terassilla. Tätä hetkeä on jo odotettu pitkään.

Lavajärven laskenta 25.2.2016

Päätin purkaa tämän keväisen laskentasumaa ja aloitin tutusta ja läheisestä reitistä. Lavajärven laskenta kulkee Isokivijärven Karin ja meikäläisen kotien kautta kiertäen Lavajärven. Sovin Karin kanssa että menen kevätlaskennan yksin kun kerran pääsen viikolla. Tavoitteena oli mennä potkukelkalla ja se homma onnistui yliodotusten.

Aloitin kotipihasta aamukahdensan jälkeen ja etenin järveä kiertäen "vastapäivään", kuuntelin kokeneimman mielipidettä eli vaimoni sanoi että järvi kannattaa kiertää vastapäivään kun silloin tulee vain pari isoa mäkeä ja muuten saan lasketella alamaata. Näin asia olikin, kiitos kuuluu kokeneelle!

Ensin tarkastin oman ruokinnan ja sen jälkeen oli vuorossa "kaupan" ruokinta ja siitä kohti Huvion mäkeä. Normaalit tali- ja sinitiaiset olivat heti pääosissa. Huvion mäessä kuulin jo viherpeipon ja näin naakkoja. Laurilan ruokinnalla ei ollut tinttien lisäksi kuin kymmenkunta pikkuvarpusta. Harmittavan vähän oli lintuja liikkeellä. Piekana-aukealla ei näkynyt mitään päivystäjiä joten saatoin potkutella eteenpäin. Alkoi metsäosuus mutta se ei tuonut muutosta asiaan.  Pidin kahvitauonkin jossain kohtaa ja kuuntelin, variksen ja korpin sain listoille uusina. Myös yksinäinen närhi huuteli.

Punatulkun ääntä kuului aina silloin tällöin mutta en päässyt näkemään lintuja, joten listoille saatoin laittaa vain yhden. Todennäköisesti niitä oli ainakin kaksi mutta kun ei saa laittaa olettamuksen mukaan vaan sen minkä näkee. Matkalla näin Mäenpään Oivan ja hänen kanssa vaihdettiin parit sanat, Hän totesi että hän ei ole nähnyt koskikaraa enää pitkään aikaan Lavajoella, myös joutsenet olivat kadonneet sieltä. Lähdin toteamaan asiaa, Lavajoki ammotti tyhjyyttään. Siellä olisi koskikaralle hieno sulana pysyvä puro mutta ei karaa näkynyt. Huomasin vain yhden lentävän pikkulinnun joka osoittautui vihervarpuseksi. Samassa paikassa huomasin myös yksinäisen palokärjen lentävän ja hetken päästä tuli toinenkin, olisiko kyseessä pesivä pari? Laitoin tiiraan että pysyvällä reviirillä sillä olen nähnyt palokärjen aika usein näissä kohdin.

Mustalahden notkelmassa oli normaalien tinttien lisäksi monia käpytikkojen ääniä, tikoista sain kasaan tälle päivälle 6 eri yksilöä joista 4 oli täällä. Isokivijärven ruokinnalla oli vain normaalit tiaiset. Matkasta oli jäljellä vielä n 5 kilometriä. Loppumatka eteni hyvin rauhalliseen tapaan. Lintu ei vaan liikkunut. Keltasirkun sain vasta Karin ruokinnan jälkeen. Tarkastin vielä kotikonnuilla ruokinnan ja siellä olikin lähes parikymmentä keltasirkkua lisää.

Reissun lajikertymäksi tuli vain 15! Ajattelin että ehkäpä päivän säätila vaikutti kun suurimman osan ajasta oli pientä lumisadetta ja sää parani vasta iltapäivällä. Tunnettu tosiasia on että linnut liikkuvat aamupäivästä eniten ja silloin juuri satoi. Näin tänään, asialle ei voi mitään. Tulos se on tämäkin.
Linnut lueteltuna ja yksilömäärät suluissa:
Palokärki (2)
Käpytikka (6)
Kuusitiainen
Sinitiainen (55)
Talitiainen (57)
Närhi (2)
Harakka (10)
Naakka (21)
Varis (4)
Korppi
Pikkuvarpunen (12)
Viherpeippo (14)
Vihervarpunen
Punatulkku (6)
Keltasirkku (29)

Yksilömäärä nousi 221:een, yllättävän isoksi kun ottaa huomioon että tuntui siltä kuin lintu ei liikkuisi.Kyllä ne liikkuivat ja lensivät kuitenkin!

Birds of the Curonian spit

Sain eilen tiistaina kahlattua läpi tämän hienon kirjan, joka kertoo Kuurin kynnään linnustosta.Kuurin kynnäs on  Liettuassa oleva hieno kieleke, joka ulottuu Itämereen. Tämä kirjan on kirjoittanut Suomenkunniakonsuli Krister Castren. Hän on harrastanut lintuja jo 1960-luvulta lähtien ja muuttaessaan Vilnaan, Liettuaan 1996 hän on päässyt keräämään luontohavaintoja tältä Kuurin kynnäältä.

Kirjassa on aluksi kuvauksia Kuurin kynnäästä, sen luonnosta ja sen ilmiöistä. Eri alueiden paikkojen esittelyn jälkeen on kirjassa esim kuukausittain tapahtuvat muutokset, pesivät lajit, lintujen rengastuksesta ja vaikka mitä. Lajiryhmittäin löytyy lintujen esiintymisestä kuvaukset. Kirja on yli 400 sivuinen jättiteos joka kyllä kannattaa lukea tai ainakin silmäillä läpi.

Ainoa paha puoli on että kirja on Lontoon murteella eli englannin kielinen teos. Lintujen nimet ovat siis myös vääräkieliset mutta löytyyhän niitä listoja joissa on nimet monella kielellä, Hidastaa tämä kahlailu eri opusten kanssa mutta niissä nimissä on tiettyä hohdokkuutta ja kun sen yhden on kääntänyt ja oppinut nopeutuu lukeminen. Täytyy kyllä myöntää että tuli ohitettua joitakin kohtia kirjasta aika sujuvasti ja lukematta, esim merimetsoista kertova osuus.

Kyllä siellä oli paljon mielenkiintoisia tietoja ja olemmehan käyneet siellä paikan päällä toteamassa kynnään erinomaísuuden tässä joitakin vuosia sitten. Vietimme unostumattomat viikon päivät syyskuun lopulla. Näimme satoja tuhansia peippolintuja muuttamassa matalalla aivan päämme päällä kohti etelää. Teimme Liettuan ennätyksen kurkien määrässä kun näimme 8 600 kurkea, 148:ssa parvessa. Meillä on tapana kerätä reissun lajimäärä ja kynnään retken lajimäärä oli oikein hyvä, 136 eri lintulajia.

Kirjan kuvat on kaikki ottanut Castren itse. Kuvissa näkyy lajien monipuolisuus ja monitahoisuus, välillä on yksittäisen linnun tarkka, värikäs kuva kun taas sitten löytyy hyvin tummansävyisiä yleiskuvia muutosta merellä. Näitä kuvia kun katsoo palautuu hyvin mieleen se käyntimme siellä. Kävimme esim Venäjän tullin liepeillä, näimme siellä muistaakseni pähkinänakkelin. Reissussa tapahtuu aina jotain minkä muistaa jostain yksityiskohdasta.

Tämä kirja on tilattavissa Liettuan suurlähetystön kautta? Kannattaa kyllä lukea tai sitten kahlata edes jollain tavoin läpi tämä Krister Castrenin kirjoittama oivallinen teos.

Lumi peittää maan

Lauantai toi tullessaan lumisateen ja nyt on lumi kaiken peittona. Meillä oli oikein hyvä työpäivä pöllien kantamisessa. Meitä oli lapset ja "vanhukset" työntouhussa ja saimme taas paikan puhtaaksi ja nyt kelpaa metsurin tulla.
Suvun mökillä on tehty puunkaatourakkaa ja homma jatkuu vielä, nyt vietetään hyvin ansaittua viikonloppua, saunominen on takana. Yllättävää oli se että en käynyt hangessa pyörimässä vaan tyydyin pelkästään ulkona käymiseen. Olisinko tulossa kipeäksi, vaikea sanoa. Nyt oli vaan sellainen tunne että ulkona käynti riitti, sekin jo piristi löylyn lomassa.

Siinä kun kantoi niitä pöllejä, ehti miettimään ja pohtimaan vaikka mitä. Kantomatka oli vain kymmeniä metrejä, siitä sitten mönkkärillä eteenpäin. Polusta tuli hyvin liukas. Meillä oli joillakin liukuesteet jaloissa, itse tyydyin kumisaappaisiin. Täytyy myöntää että on jo vanha, ei nouse jalka nuorten tahtiin eikä nouse isot pöllit syliin aivan yhtä sutjakasti kuin pojalla. Täytyyhän niiden vuosien eron näkyä! On pakko vaan myöntää että ei ole yhtä verevä kuin jälkipolvi. Myös tyttäremme teki kovan työn ja hänen kanssaan kun olimme rannalla työntouhussa niin hyvin sain jälleen huomata että on ainakin oikea työasenne saatu istutettua.

Samalla kun olin rannan tuntumassa saatoin katsella järvenselkää, lumisuus oli aika vaikuttavaa. Lavajärveen laskevan joen kohdalla oli pientä aukeamaa, siihen sulaan ei vielä telkkä lennä tai joutsen laskeudu. Täytyisi olla hieman isompi sula. Partasen Harri lähetti kuvan itärajalta, Parikkalasta yhdestä hyvin keväisestä telkästä.

Tämä kuvan antaa hyvää toivoa tulevasta. Tähän on kýllä vielä pitkä matka Lavajärvellä. Jos nyt saisi ensin jonkinlaisen mausteen esim. kiurun äänestä tai kottaraisen lennosta. Tiedä vaikka näkisi lentävän töyhtöhyypän! Olisi se hienoa. Tai sitten jos kuulisi ensimmäisen kevään pöllön, onhan tässä järven toisella puolen jo havaintoja olemassa.

Vaikka se kevään ensimmäinen pilkahdus voisi olla Ilveksen kiekkojoukkueen hieman parempi menestys. Olen ollut Ilveksen miehiä jo pienestä, alle polvenkorkuisesta lähtien. Välillä on ollut itsellä hieman hiljaisempi vaihe mutta näin tultaessa aikamiehen ikään on Ilves jälleen noussut vahvasti esille. En tiedä mitenkä olen päätynyt juuri Ilvekseen, olisiko syynä serkkuni kanssa käydyt ottelut 1970-luvulla joiden jälkeen en ole muuta vaihtoehtoa miettinyt. Iki-Ilves on leimannut meikäläisen kiekkouraa aina. Näin on loppuun asti.

Keväällä käydään sm-liigassa playoff-ottelut ja sinne jälleen kerran on Ilves matkalla, on siinä vielä joitakin muitakin joukkueita edessä mutta uskon että Ipa tekee sen ihmeen että selvittää tiensä loppupeleihin. Aina voi toivoa! Kevään kiekkohuuma yhdistettynä lintujen kevätmuuttoon on hieno yhdistelmä. Vaikea sanoa kummasta pitää enemmän.

Helmikuun helmiä

Puoliväli helmikuusta on ohitettu, tänään tiistaina oli hyvin keväinen päivä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, pieni pakkanen kruunasi päivän. Punatulkut olivat äänessä heti aamulla. Itse en ehtinyt päivän aikana paljon tiirailemaan mutta kun vietti päivää auringon paisteessa niin saattoi hyvin kuvitella ensimmäisten kevätmuuttajien saapuvan.

Hyvä ystäväni Alhon Antero sai oikein mojovan mökkipinnan kun hänen ruokinnalleen ilmestyi pähkkinänakkeli. Lintu oli hyvin nälkäinen sillä kun Antsu kävi laittamassa uuden talipötkön niin lintu viihtyi heti pitkään nauttien ruoasta.

Tiistain päätteeksi mentiin saunaan ja tietenkin myös hankeen kierähtämään. Kyllä tuntui hyvältä vaikka monikin sanoisi sitä masokismiksi. En ole ollenkaan sitä mieltä. Meillä on saunassa pieni peili jossa hyvin osuva teksti kuvaamaan asennettani tähän talviurheiluun. Tänään oli ilma hieman kylmempi, pieni pakkanen piristi kummasti vierailua lumen keskellä. Näin kevätaikaan (onko vielä kevät?) kuuntelen aina terassilla pöllöjen mahdollisia huhuiluja. Olen kuullut tähän lehtopöllön, viirupöllön, huuhkajan ääntelyä. Kyllä vielä on varalla monia lajeja.

Keskiviikko oli työntäyteinen päivä, ei minulle mutta metsureille kun he kaatoivat mökiltä isoja haapoja ja yhden vanhan kuusen joka olikin jo aika kaataa ennen kuin se kovassa tuulessa olisi kaatuessaan osunut ties minne. Itse olin lähinnä joo-joo miehenä, mutta minun osuuteni alkaa sitten tästä. Rungoista sahatut pöllit kannetaan liiterille ja jään siivous. Meillä oli puhetta toisen kaatajan kanssa että jälkien siivous on ajallisesti pitkä homma, siinä tulee hyötyliikuntaa oikein kunnolla. Tällaisen rehkimisen jälkeen olisi sauna taas paikallaan! Jos huomisen hyötyliikunnan jälkeen olisi saunan vuoro, ei sitä vielä tänään.

Siinä moottorisahan laulaessa ei päässyt kuuntelemaan mutta onhan niitä päiviä vielä edessäpäin. Kyllä houkuttelisi käydä katsomassa kevään tulijoita mutta nyt on työn aika, pääseehän siinä samalla olemaan tuolla luonnossa, oma olotila on työpäivän jälkeen aika ruhtinaallisen voipunut. Kun kävin vielä katsastamassa työmaata niin kuulin sinitiaisten "kinastelevan" ja tallari lirkutteli kaatuneen kuusen suojissa. Täytyy uskoa että on jo kevättä ilmassa!

Tästä kirjoituksesta piti tulla nopeasti valmis mutta toisin kävi, nyt on jo kolmas päivä menossa kun teksti on luonnosvaiheessa. Eikä se vieläkään tänään torstaina ole valmis vaan yksi päivä täytyy odottaa. Olen rehkinyt niin paljon tuolla ulkona eikä ole mitään hyviä havaintoja omalle kohdalle sattunut. Tänään täytyy käydä pimeän tullen vähän pihassa kävelyllä, vaikka koiran kanssa ja samalla kuunnella kevään pöllöjen ääniä. Mäenpään Oiva on Lavajärven toiselta puolen kuullut jo helmipöllön joten kyllä niillä on jo täysi meno päällä. Palomäen Timo oli jo kuullut sarvipöllönkin.

Partasen Harri lähetti päivän vieraastaan kuvan, laitan sen oheisena. Valkoselkätikka siinä nauttii päivän annostaan. Näin ne linnut kiertävät, Ylöjärvellä on nähty pähkinänakkeli ja Parikkalassa valkoselkätikka. Lavajärvellä on ollut pikkuvarpusia ja talitiaisia! Kyllä sekin päivä vielä koittaa jolloin pääsen herkuttelemaan harvinaisuudella. Perjantai valkenee pilvisenä, mittari pyörii nollassa ja tuulen suunta on hyvä, lounas / etelä. Sieltä ne muuttajat lähestyvät kovaa kyytiä, pieni lumisade hieman hidastaa. Eiköhän se tästä vielä iloksi muutu.

Talvi ja lumi tuli takaisin

Niinhän siinä kävi että perjantai toi tullessaan aimo annoksen uutta lunta, lumipeite vahvistui alle kymmensenttiseksi ja se oli sitten raskasta lunta. Huomasin tämän kun kolasin hieman pihaa, en kylläkään ryhtynyt koko pihan kolaamisen sillä uskon että luonto hoitaa tämän kurjimuksen hetken päästä. Nyt tulee tähän lievä pakkasjakso, täytyy muistaa kun kävelee että on todella liukasta, ei huvita mennä terkkariin odottamaan vuoroaan....

Lumisade ei ole niin kova kuin voisi odottaa, mutta kun tulee jatkuvasti niin sitä kertyy kyllä jonkin verran. Eipä tee mieli mennä puusavotalle, sen verran lumi on märkää ja se kastelee aika hyvin. Puut kyllö kerkiää vähän myöhemminkin, olen sen verran saanut sen souvin hyvään malliin. Yksi tai kaksi mönkijäkuormaa on vielä tuomatta niin sitten sen suhteen saa olla hyvillä mielin.

Lumisateen tuoma lumikerros on aika hieno, se on raskasta lunta joka voi vaikka aiheuttaa sähkökatkoja kun linjojen vieressä olevat puut taipuvat linjojen päälle. Meillä on kotona vain pieniä pensaita joiden oksistossa uusi lumi on vaikuttavan näköinen.

Ruokinnan takana on isompia puita joiden oksia lumi painaa mutta siellä ei ole linjoja joten nou hätä! Linnustollisesti tämä vapaapäivä ei tuonut mitään vaan päinvastoin käy tipuja sääliksi, olla täysin märkänä ja hytistä jossain oksalla. Ruokinnalla ei ole käynyt kuin keltasirkkuja ja talitiainen. Lumi peittää nyt hyvin kaikki eineet, täytynee käydä jossain khtaa hieman penkomassa isommat lumet päältä pois jos vain viitsii mennä tuonne sateeseen.
Kyllähän ihmisten kelpaa kun on talo jonka suojissa viettää aikaa. Ei pure tuulet tai tuisku. Lintujen puolestaan pitää keksiä suojainen paikka, esim linnunpönttö jossa voi olla. Jos nyt lähtisi kiertämään pönttöjä niin uskon niistä löytyvän moniakin asuttuna.

Senpä vuoksi tein jo parin pöntön aihiot valmiiksi kun sitten rupean siihen touhuun. Kevät on niiden aikaa ja nyt on paikka jonne niitä voi sijoittaa. Taas tullee jotkut tintit ja siepot iloisiksi kun on uusia pesäkoloja. Siinä on vielä kyllä monta mutkaa matkassa ennen kuin ne pöntöt ovat paikoillaan, hyvällä alulla homma kuitenkin on.

Viettäessäni näitä sadepäiviä sisätiloissa olen aina kaivanut mielenkiintoisia  lintukirjoja esille ja lueskellut niitä, sehän onkin jo seuraavan jutun aihe. Sitä odottaessamme on taas päivä jolloin kastaudutaan hankeen eli saunapäivä. Nyt kun vielä voi ja on lunta se riitti täytyy toteuttaa!

Toivottavasti viimeinen....

Nyt mennään torstaita 11.2. ja sää on aika tuhnuinen, loskainen maa on jokapuolella. Lumet ovat kaikonneet mutta uutta on luvassa vielä ainakin huomisen aikana. Täytyy toivoa että lunta ei kerry enää kymmensenttistä hankea vaan säiden haltija tyytyy hieman vähempään. Henkilökohtaisesti olisin jo tyytyväinen tähän tilanteeseen, lumet ovat sulaneet, jäille ei ole menemistä. Vanhan kansan suusta on jäänyt elämään lause; "Jos kuulet kuovin äänen niin älä mene järven jäälle". Tässä lauseessa on paljon viisautta jota kannattaa noudattaa! Toivottavasti kevään viimeinen lumisade on perjantaina.

Tämä kuva on alkuviikosta

Taidekuva 

Ruokinta on aika yksinäisen, kuva on ikkunan läpi otettu

 Yllä on kolme kuvaa jotka kertovat alkuviikon lumisateesta, sen jälkeen on tullut silkkaa vettä ja häivyttänyt kaiken lumen. Jotenkin tuntuu siltä että talvi on taputeltu! Kyllä vielä tullee lunta ja on kylmä mutta mihinkään pitempiaikaiseen pakkasjaksoon en jaksa uskoa, sen verran olen optimisti, toivottavasti en kuulu yltiöoptimistien joukkoon! Tämän päivän vietän kotinurkilla, havannoin kotipihan tirppoja, yritän lisätä Pilyn talvipihakisalajejani, sillä siellä on minulla paljon pahoja puutteita. Voin samalla tehdä vaikka kevääksi linnunpönttöjä sillä nyt on niiden aika.

En saanut vielä aikaiseksi uusia pönttöjä mutta niitähän löytyy meidän pihapiiristä n 60 joten otin pari kuvaa uutta pesintäkautta odottavista pöntöistä. Ylläoleva on aika lähellä pihaa oleva pikkulintujen pönttö jossa ei ole ollut pesintää muistaakseni pariin vuoteen. Tässä alla oleva pönttö on puukiipijälle tarkoitettu pönttö jossa ei myöskään ole ollut pesintää. Jos näihin ei tule vielä tänäkään vuonna niin siirrän pönttöjen paikkaa vähän metsäisempään paikkaan. Mieleni tekisi tehdä joitakin uusia pönttöjä tuonne naapurin kaadettuun metsään, se houkuttelisi lintumaailman edustajia "uudistettuun" metsikköön eivätkä ne olisi aivan kodin vieressä.

Puukiipijä olisi kiva saada pesimään itse tehdyssä pöntössä. Kyllä tässä pihapiirissä on kuulunut puukiipijän laulua joten se ei ole täysin mahdottomuus. Kävin hakemassa jo viisituumaista lautaa valmiiksi sitä hetkeä varten kun saan itsestäni irti uusien pönttöjen tekemisen vaihteen. Siihen nyt voi mennä useampi päivä mutta aika äkkiä niitä sitten syntyy kun saa pään auki. Vaikka keli olikin aika märkä ja sateen uhka oli koko ajan, päätin käydä tuolla naapurin metsikössä tekemässä hieman valmiiksi puita pinoihin jotta on sitten helpompi nostaa niitä sitten peräkärryyn. Vaikka olinkin jo valmistautunut koko päivän joutenoloon niin veri veti kummasti tuonne "työmaalle", kun ei satanut niin saatoin hyvillä mielin käydä puuhaamassa yhden parin tunnin jakson taas valmiiksi. Kaikki työ mitä voi tehdä etukäteen, se kannattaa tehdä, niin asiat joutuvat. En saanut yhtään uusia lintuja listoille talvipihakisaan, tallareilla on selvästi lauluintoa, samoin on laita sinitiaisilla. Sen verran on kevät jakanut linnuille, nehän jakavat sitä riemua sitten taas meille ihmisille.

Löylystä hankeen

Olen aina tolkuttanut kavereilleni lumihangen autuaaksi tekevää vaikutusta. Nyt tein asiasta "mustaa valkoiselle", pienen jutun todistusaineistona löylyn piristävästä, rentouttavasta otteesta jolla on aina yhtä ihmeitä tekevä vaikutus ainakin meikäläiseen. Suosittelen tätä hoitomuotoa joka laukaisee stressin nopeasti vain pyörimällä lumessa ja istumalla sitten sen päälle lämpimään löylyyn. Voi sitä tunnetta joka kihelmöi iholla!

Kaikki alkaa jo monta tuntia ennen varsinaista h-hetkeä. Päätös saunan lämmittämisestä ja sen jälkeen tulee katsoa vilvoittelumahdollisuus valmiiksi. Tehdä polku terassilta lumihankeen tulevaan pyörähtämispaikkaan. Aina on parempi jos on lunta reilusti mutta tänä vuonna ei hanki ole kovin paksu joten nyt täytyy tyytyä vähän pienempään virkistykseen, kuitenkin sen vaikutus on aina yhtä perustavaa laatua kylmyydessään.

Saunan lämmitys on tärkeä vaihe, ei kovin vaikea mutta aina yhtä tärkeä! Mielestäni puilla lämpiävä sauna on se oikea, ei mikään sähkögrilli vaan rehellisesti puilla, vieläpä itsetehdyillä puuklapeilla lämpiävä sauna on se oikea. Saunan lämpötila on ainakin meillä 70 astetta, siellä saa jo hyvät löylyt aikaiseksi. Jos saunassa on liian kuuma, löylystä tulee liian polttava, kyllähän sielläkin on käyty ja oltu mutta minulle kelpaa tämä miedonpi lämpö jossa hiki jo kummasti irtoaa.

Ympäristön syistä olen pakotettu kietoutumaan pyyhkeeseen mennessäni hankeen. Se on monienkin mielestä aivan turhaa mutta naapurisovun merkeissä tässä pelataan. Pyyhe on osoittautunut hyväksi myös sen takia että siihen saa heti hieman nimensä mukaisesti pyyhkäistyä ensi lumet naamaltaan ja sitten jos on ulkona enemmänkin pakkasta on pyyhe hyvä apu. Kun olet pyörähtänyt hieman syvemmässä hangessa ja nouset ylös, niin kummasti sitä haluaa heti löylyn lämpöihin.Se kihelmöivä tunne iholla on hieno ja autuaaksi tekevä, sitä ei osaa paremmin kuvata. Olen joskus ottanut lunta mukaan saunaankin mutta se ei ole osoittautunut miksikään hyväksi tempuksi. Lumen vaikutus on parasta lumihangessa ja ulkona, se riittäköön.

Takaisin löylyyn menee aina hyvillä mielin. Hieman siitä lumishowsta tulee myös lumen rippeitä sisälle joten jälkisiivous on hyvä tehdä ja kuivata jäljet heti tuoreeltaan jotta "parketit" eivät mene pilalle. Olen useasti istuessani löylyssä tuuminut että menen pian uudestaan, sitä halajaa kummasti tuohon virkistävään uudelleen heräämiseen.

Tämän jutun hyvänä pontimena oli Partasen Harrin minulle antama kehoitus tehdä juttu, siitä kiitos Harrille ja sitten tärkeänä tukijana oli myös tyttäreni joka auttoi ottamalla kuvia ja tekemällä niistä hienon kuvakoosteen. Kyllä nuoret osaavat, sitä ikäpolvien kuilua voi vain ihmetellä. Täytyiskö sitä ryhdistäytyä ja aloittaa vanhoilla päivllä opiskelu, no leikki sikseen ja pylly pois tyynyltä kuten sanonta kuuluu. Olen oppini saanut ja siihen on tyytyminen.

Onko kylmäkylvyllä jokin lääketieteellinen vaikutus? Sitä olen useinkin ihmetellyt ja tullut siihen päätelmään että on! Olen käynyt hangessa heti kun voi, heti kun on härmää kävyn päällä, kuten vaimoni usein kehuu tätä mielettömyyttä. Nuhaa en ole potenut pitkään aikaan, siihen voi olla myös syynä ainainen ulkona viihtymiseni. Lumi karaisee hyvin!

Rehellinen talvipäivä

Nyt on bongaukset bongailtu, on aika hienojen ja rehellisten talvipäivien. Se tarkoittaa että on pikku pakkanen, lumi maassa, hieno aurinkoinen päivä. Mitä voisi vielä enemmän vaatia!

Pihabongaus oli ja meni, lintuhavainnot ovat sen jälkeen jääneet vähiin. Lintu ei liiku, kaikkialla on odottava tunnelma. Koska tulee ensimmäisestä kevätmuuttajasta havainto. Nyt mennään helmikuun alkua ja ekat muuttajat voivat ilmestyä koska vaan. Katse on säädetty taivaalle vilkuiluun. On kotkien aika ja mahdollisten lokkien ilmestyminen on täysin mahdollista. Odottavan aika käy pitkäksi mutta tähän on jo totuttu vuosien myötä.

Talven vuoro on näyttää vielä voimansa, nytkin on pakkasta vähän alle kymmenen. Kävin kävelemässä pihassa, otin joitakin kuvia eri asioista, laitan niitä sinullekin ihmeteltäväksi pienin kommentein

Mikä eläin on jättänyt nuo jäljet? Ei se ole pienen pieni hiiri eikä myyrä, liekö jokin pieniä palleroita pyydystävä kärppä, lumikko tai jokin muu vastaava.

Kuvasssa on naapurien tekemä lumiukko silloin kun vielä oli hyvä suojakeli. Muistelin tuossa katsellessani lumiukkoa että kyllä meidänkin pihasssa niitä oli lasten ollessa pieniä

Maastossa on lunta kymmenkunta senttiä, lisää on vielä tulossa. Tämä lumikerros olisi minun mielestä jo riittävä mutta säiden haltija taitaa olla toista mieltä, sehän tietää lumikolaajille töitä

 Ruokinnan yleisin vierailija on keltasirkku, johtuisiko kauran siemenistä. Joitakin yksinäisiä viherpeippoja on myös käynyt.

Samoin on harakka ollut päivittäin talien kimpussa, parhaimmillaan on ollut yli kymmenen vierailijaa. Missähän nekin pesivät?

 Kirkas auringonpaiste näytti hyvin lupaavalta, tuonne voisi aivan hyvin kuvitella mustan pisteen kaartelevan ja etenevän kohti pesimäseutujaan

Ruokinnan talipötkö odottaa tinttejä, närhiä, naakkoja ja muitakin nauttijoita.

Kuvassa on meikäläinen, olisinpa noin pitkä. Nuoruuteni urheilulaji oli koripallo jossa pituudella olisi ollut käyttöä,  olisinko viettänyt ammattiurheilijan elämää jossain etelän koripallokentillä?