Syysarktikaa Siikasaaressa ja vähän muuallakin

Vietimme 19-24.9 melkein koko ajan näillä turhuuden kallioilla joilla keväisin otamme vastaan kevään tsirkuttajat, halusimme näin kokea syysarktisen muuton hurmaa. Teimme retkiä pitkin ja poikin, kävimme Parikkalassakin asti, vietimme yhden päivän Himavuorella, joka sijaitsee aika lähellä Siikasaarta.

Emme päässeet kokemaan aivan samanlaista menemisen hurmaa kuin on koettu keväisin. Kyllä toki teimme oivia havaintoja, lähinnä linnuista. Joistakin eläimistä saimme näköhavaintoja, lepakosta pöntössään päivälevolla, Parikkalaan ajomatkalla näädästä ja supikoirasta elävinä ja joistakin raadoista tien pientareella.  Hirven jälkiä oli aivan majapaikkamme lähimetsässä joten näitä sarvipäitä oli mahdollisuus nähdä, enneksi emme havainneet!

Kotimatkalla teimme koukkauksen Teutjärvelle, jolla oli joitakin päiviä aikaisemmin havaittu suuri valkkaripotti, 20 000 lintua lepäili Teutjärven pelloilla. Pääsimme todistamaan aika ison parven lentelyä, tokko siinä oli aivan kaikkia tästä huimasta määrästä mutta aika vaikuttava näky se oli!

Osa valkkareista

Seuraavassa on joistakin lajeista listaa ja kommentteja.
Gavioista ei voi kertoa paljon mitään, näimme kumpaakin lajia.
Silkkareita oli päivittäin merellä tosi paljon, ei havaittu selvää muuttoa.
Merimetsoja löytyi paikallisena joitakin ja pieniä muuttoparvia.
Harmaahaikaroita oli muuttopuuhissa aika paljon, 98 summattiin erään päivän saldona.

Kyhmyjoutsenia oli paikallisena ja laulujoutsenia pari parvea.
Tundrahanhia oli muuttolennossa, ehkäpä noin 300 yksilön verran kokonaisuudessaan.
Metsähanhia löytyi ehkäpä saman verran.
Merihanhia oli vasta päätöspäivänä, n 50 yksilön verran.
Kanadanhanhia oli joitakin
Valkoposkihanhia oli varmaankin 15 000 edestä! Huima määrä ja hieno kokemus!
Sepelhanhia nähtiin aika vähän, alle 100

Sinisorsia päivittäin, jouhareita vain alkupäivinä, Lapasorsaa saimme odottaa aika kauan, haapanoita nähtiin muuttolennossakin, taveja ei ollut montaa parvea. Lapasotkia oli yllättävän paljon, joitakin kymmeniä! Tukkasotkia puolestaan nähtiin selvästi enemmän.

Mustalintu löytyy yhden päivän merkinnöistä, samoin alleja löytyy parina päivänä. Telkkä puolestaan oli päivittäin kuten myös isokoskelo.

Merikotka on selvästi runsastunut, Sääksi tuli parin päivän merkinnöistä, kuten Parikkalan keikalta!
Yhden päivän huippuhetki oli kun saimme haarahaukan silmiimme, lintu näkyi Siikasaaren kallioilta. Haarahaukkaa saimme ihailla pienen tovin. Samaan hetkeen tuli myös toinen hyvä havainto kun pähkinänakkeli kävi kääntymässä kärjen männyssä, se oli aika huima hetki!

Ruskosuohaukka oli suohaukoista yleisin, sinisuohaukkoja saimme ihailla joitakin kappaleita. Yksi sirosuohaukkakin mahtui mukaan, näimme kaverin Siikalahdella. Piekanoja muutti joitakin, hiha oli selkeästi yleisin muuttava petolaji. Mehiläishaukkoja saimme joitakin, varpushaukka oli selkeästi toiseksi yleisin, kanahaukkakin oli joitakin yksilön voimin. Tuulihaukkoja ehkäpä yhteensä 5 kpl ja nuolihaukkoja oli paikallisena ja muuttavina. Yksi ampuhaukka löytyi saalistavana Siikalahdella.

Teeri oli jälleen Siikasaaren kalustossa ja samoin pyy. Luhtakana äänteli Parikkalassa. Nokikana nähtiin joitakin kertoja, töyhtöhyyppä tuli Parikkalasta, lehtokurppakin löytyi sieltä ja taivaanvuohia äänteli useassa paikassa Parikkalassa. Yksi naurulokki nähtiin Haminassa käydessämme. Muista lokeista merkittiin kala, harmaa, selkä ja merilokki.


Pulukin nähtiin lopulta Parikkalassa, uuttukyyhkyjä ja sepelkyyhkyjä oli selkeästi muutolla. Sepluja näimme varmaankin lähemmäs tuhat. Harmaapäätikka näkyi vain kerran ja samoin pikkutikka. Käpäreitä oli vähän enemmän mutta isointa tikkalintuamme eli palokärkeä nähtiin selkeästi enemmän, olihan tikoilla aika voimakas vaellus itään päin.

Kuskimme Kari tekemässä iltapalaa!

Kiuru oli vielä aika yleinen Parikkalan pelloilla. Haarapääskyjä näimme Siikasaaresta muutolla joitakin. Syksyyn kuuluu eittämättä niittykirvisen muuttoääni ja rautiaisen ääni. Metsäkirvisen ääni kuului vain pari kertaa. Peukaloisen yhytimme viimeisinä päivinä. Punarinta oli listalla melkein päivittäin. Kivitasku oli kärjessä alkupäivinä. Rastaat olivat kaikki . Pajulintu ja tiltaltti löytyivät saaresta. Hippiäisen ääntä kuului aina kun kävi Uturin kierroksella. Tiaiset olivat kaikki, pyrstötiaisen ääni kuultiin alkupäivinä. Puukiipijä oli yllättävän usein äänessä.
Västäräkkejä oli yllättävän paljon, yhden päivän saldona oli yli 300, isoin parvi oli 70 yks!

Kyseinen iltapala

Isolanttu tuli Parikkalan keikalta, varislinnut löytyivät kaikki. Olisiko närhillä jonkinlaista vaellusta havaittavissa?

Pikkuvarpunen jäi ainoaksi varpuslinnuista. Peippolinnuista peippo ja järri, urpiaista kuultiin pari kertaa. Viherpeippo oli yllättävän vähälukuinen kun taas vihervarpunen oli hyvinkin runsas. Punatulkku kuultiin pari kertaa. Pajusirkku ja keltasirkku nähtiin pari kertaa.

Harri Partanen

Tässä oli kooste lajeista. Parikkalan vierailulla meille toimi tosi hyvänä paikallisoppaana Partasen Harri, vaikka emme saaneetkaan kuukkelia, metsoa ja pohjantikkaa listoillemme hyvästä yrityksestä huolimatta. Tässä kohtaa voi vain todeta että Harrilla on upeat ja ainutlaatuiset paikat aivan käden ulottuvilla, Kiitos Harri meikäpoikien pyörittämisestä!

Tältä reissulta jää varmastikin mieleen palokärkien vaellus, olihan se ainutlaatuista nähdä palokärkien lentävän suoraan kohti itää, päivittäin melkein kymmenkunta vaeltavaa lintua tuli kirjattua.

Meikäpoikiin kuului Kurppakomppania miinus Helge, hänellä oli paljon puhuva este viskimailla seikkailemisen osuessa samaan ajankohtaan. Kari, Hanski Antero ja allekirjoittanut kuuluivat tähän syysmuuttoryhmään.

Jaa niin se kilpailu, se taisi päättyä tällä kertaa kahden voittaessa ykkössijan. Hanski ja Antsa olivat tietävimmät tässä leikkimielisessä matkan piristeessä.        

Kurppakomppaniaa

Ylläksellä osa kaksi (tai sitten jo kolme)

Nyt jatkan tarinointia Ylläksellä koetuista. Jäimme Säreistön värikkäisiin kokemuksiin, niitä voisi jatkaa vielä vähäsen. Reidarin asumusta koetteli myös tulipalo, joskus 70-luvulla heidän ateljeensa paloi erään vuodenvaihteen tietämissä, olisko ollut -72 vuonna kun väki oli kokoontunut saunomaan ja syömään. Yksi heistä huomasi että tuli on irti, hän meni heti kertomaan ja hälyttämään asiasta mutta mitään ei ollut tehtävissä. Ateljee paloi.Tämän jälkeen rakennettiin uusi nykyiselle paikalle ja vanhassa paikassa oli vielä jäljellä osa rakennusten jäänteitä. Tämä muistelu saa nyt riittää ja mennään toisiin asioihin.

Reidar vähän vanhemmalla iällä

Soi kansani pieni laulu oli hieno kokemus teatterimaailmasta. Tämä trilogia sai nyt päätöksensä kun kolmas osa ilmestyi tänä vuonna. Tarina kertoi erään perheen selviytymisestä aina 1800-vuoden puolelta. Savolaisperhe oli pakotettu muuttamaan pois ja he menivät Pohjois-Suomeen, Ylläksen maisemiin. Teatterikappaleessa seurattiin tämän suvun tarinaa aina nykypäivään asti. Tarinassa tuli hyvin esille se kuinka kuolema kulkee aivan luonnollisesti perheen arjessa, välillä se niittää rankalla kädellä ja taas toisaalta elämä on ihanaa nuorien rakkaustarinoissa. Elämään mahtuu kumpaakin ja kumpikaan ei jäänyt voitolle. Hauskoja roolihahmoja ja ennen kaikkea vänkä murre. H-kirjainta lisätään melkein joka sanaan. Esitys kesti parisen tuntia ja aina valoisasta illan pimenemiseen. Minulle on jäänyt mieleen ne lintuhavainnot esitysten aikana, kuukkeli oli ensimmäisellä kerralla ja tänä vuonna näimme palokärjen lentävän paikan yllä.

viherkarttakivi oli aivan yleinen kivi  louhikoissa

Teimme näiden kulttuurielämysten lisäksi reissun Ylläksen huipulle, ajelimme sinne gondoli-hissillä, olisi muuten ollut aika rankka matka kiivetä rakkaista (irtokiviä) rinnettä, Ylläs on n 750 m korkea merenpinnan tasolta. Ylhäältä avautui aika hulppeat näkymät! Siellä oli rinnekahvila jossa maistoimme maistuvat munkkikahvit, suosittelen.

Meidän päiviimme mahtui tietenkin marjastamista, olihan mustikat parhaimmillaan ja kaarnikoita löytyi sieltä täältä. Keräsimme marjoja useita ämpärillisiä ja ainoa huolenaihe oli että mitenkä ne saadaan Pirkanmaalle, no hätä keinot keksii. Saimme puhuttua hotellimme kokin meille myötämieliseksi ja näin tilanne ratkesi. Kyllä ystävällisestä henkilökunnasta on suuri apu! Siellä kerätessämme marjoja tuli puhetta työttömien työllistämisestä, meillä olisi ainakin heille yksi keino jolla saada päiväänsä tekemistä. Näitä marjoja löytynee joka puolelta Suomen niemeä.

Meille hieman outo eläin, poro oli päivittäinen vieraamme. Ensimmäiset nähtiin menomatkalla ja sen jälkeen tämä jäkälänpurija oli ainainen vieras. Eivät ne aivan kesyjä olleet mutta kyllä niitä päästiin ihailemaan parin metrin etäisyydeltä. Olisi se hienoa jos meilläkin olisi oma porokantamme kotinurkilla.

Suomen ensimmäinen vinoköysisilta Rovaniemeltä

 
Tässähän näitä reissumuisteloita, vaimoni voisi kertoa monista paikoista paljon enemmän, minulla kun on hieman hatara muisti. Se minulle anteeksi suotakoon.

Ylläs osa kaksi

Pääsin käymään Ylläksellä toisenkin kerran, vietimme perheen paremman puoliskon, Niinan kanssa viikon tällä kertaa Ylläsjärven puolella. Ensimmäisen reissun jälkeen tiesin mitä oli odotettavissa, Mustikka ja kaarnikka sato odotti noukkijaansa ja sitähän me tehtiinkin, saalis oli aika mukava, 40 litraa metsien herkkuja talven varalle.

Lapissa kaikki on tehty keloihin

Toki meidän retkeen mahtui paljon muutakin, olihan meillä nyt auto käytettävissä. Ponkaisimme tämän tästä eri suuntiin. Reissuun mahtui myös aimo annos kulttuuria, kävimme Urkin jalanjäljillä katsomassa Reidar Säreistöniemen ateljeeta sekä toisena hienona kokemuksena saimme lappilaista ulkoilmateatteria kun kävimme katsomassa "Soi kansani pieni laulu" trilogian täyttävän kolmannen osan Äkäslompolossa "Ihmisen ringissä". Kävimme katsomassa ensimmäisen osan v. 2010 edellisellä vierailullamme Ylläsjärvellä.

Vaikuttavia kokemuksia ja elämyksiä kumpikin, toisessa ei saanut taltioida esitystä mutta ateljeessa kuvasimme sitten enemmänkin. Oli se Reidar aika taiteilija, hän nousi kuuluisuuteen U.K.K. välityksellä. En mitenkään halua kieltää hänen taitavuuttaan vaan päinvastoin ihailen hänen värien käyttöänsä ja luovuuttaan. Lapissa on varmasti monia muitakin taiteilijoita jotka ansaitsisivat tulla kaiken kansan tietoisuuteen mutta mistä löytää "mesenaatti"

Hänen ateljeensa oli hulppea, tietenkin kelohonkainen. Ateljee-rakennuksessa oli kerroksia 2 ja siellä ylhäällä oli myös uima-allas. Vieressä virtaava joki antoi oman lisänsä paikan näyttävyyteen.. Jatkan tarinaa hieman myöhemmin.

Niina Ateljee-rakennuksen portailla