Lavajärven laskenta 29.12.2014

Olimme Isokivijärven Karin kanssa saaneet aikaiseksi uuden laskentareitin Lavajärvelle, järvi kiertäen matkaa tulee joitakin metrejä vaille 12 km. Reitilllä on perinteistä maaseutuasutusta peltomaisemineen, sieltä löytyy myös metsäisiä paikkoja sekä Lavajoen silta, Sirkan silta ja Lavajärven länsipään pohjukka, ns Mustalahden perä. Itäpäässä on sitten Lavajärven ex-koulu ja kauppa sekä myös Sorvajärvestä tuleva joki joka laskee Lavajärveen. Ylitämme kosken jossa on muinoin ollut saha.
Koko reitti mennään teitä pitkin, joten siellä voi käyttää vaikka potkukelkkaa, sen voi vaikka hiihtää tien reunoja pitkin. Kesällä minulla on samalla reitillä pistelaskenta jonka menen polkupyörällä.

Olimme saaneet mukaan Ylöjärveläisvahvistuksena Alhon Anteron joten ryhmämme oli oikein sopivan kokoinen. Nyt oli luvattu aika kireää pakkasta, jopa yli -20 celsiusta. Pakkanenhan itse ei ole paha asia vaan se on aina pukeutumiskysymys. Sen me tiedämme jo aikaisemmilta vuosilta ja laskentareissuilta Nokialla ja Takamaalla. Hyvät eväät reppuun ja matkaan. Lähtöpaikkana oli Isokivijärven koti jossa saimme jo ensimmäiset havainnot, punatulkun ääntä kuului aamuhämärässä, arvioimme niitä olleen pari lintua. Lisäksi oli Kari kuullut räkättirastaan äänen, mitään muita ääniä ei kuulunut joten matka jatkui alas Mustalahden perälle, siellä oli jo ensimmäiset tiaiset tali ja sini ja jälleen punatulkkuja joita oli alle kymmenen linnun parvi. Hetken kuluttua käveltyämme pojat näkivät palokärjen

Näin matkaa jatkettiin aina Sirkan sillalle jossa toivoimme näkevämme koskikaran, emme nähneet yhtä vaan kaksi karaa! Hieno alku. Kaivoimme lämmittävät kahvit repuista mutta ei sitä hetkeä voinut pitkään paikallaan olla johtuen kylmyydestä vaan taas oli edessä tuttu maantie. Meillä oli mukana matkassa koiramme Heta joka alkoi näyttämään pakkasukolta vaikka onkin narttu. Hienosti Heta kulki mukana ilman hihnaa, aina välillä sain huudella sitä mutta pian se oli taas jonon kärjessä.
Noustessamme Kiikanvuoren kohdilla tietä pitkin alkoi minulla tuntua taas se tuttu tunne tuolla vatsa ja reisilihaksissa. Sen huomasin siinä että en saanut otettua askellusta niin reippaasti kuin pojat vaan aina tuppasin jäämään jälkeen. No onneksi pojilla oli pelimannihuumoria ja he odottelivat ja kuuntelivat mahdollisia ääniä, se meidän olisi kuitenkin täytynyt tehdä vaikka en olisikaan jäänyt jälkeen.
Silmäänpistävää oli lintujen vähyys, yksilömääräisesti ei meidän saldomme ollut kovin kehuttava eikä myöskään lajikirjomme ollut kehuttava. Kyllä sen huomasi että oli pakkaskelit, eivät olleet tiaiset liikkeellä eivätkä myöskään isommatkaan linnut. Pari närheä näimme ennen ns. Laurilan peltoaukeaa. Vielä emme olleet havainneet esim varista tai korppia. Pidimme kahvittelutauon peltoaukean päällä josta oli hyvät näkymät vähän jokapuolelle. Omalla kohdalla kahvitauko oli paikallaan sillä sain taas istahtaa ja rentouttaa lihaksiani. Mäen päällä oli Laurilan ruokinta jossa on aina hyvin lintuja, nytkin siellä oli pikkuvarpusia ja ainakin yksi varpunen sekä tiaisia. Edessä oli vielä aika jyrkä alamäki jonka jälkeen oltaisiin koulun ja kaupan kohdilla. Siitä olisi matkaa jäljellä vielä puolen kilometrin verran ruokapaikalle eli kotiimme Lintulaan, jossa odotti meitä lämmin nakkisoppa. Keittäjille suurkiitos !

Tämä puolen kilometrin matka oli minulle tuskien taival, Tämän taaperrukseni vuoksi teimme poikien kanssa päätöksen että minun retkeni jäisi tähän ja pojat jatkaisivat loppuun asti, matkaa oli vielä jäljellä alle 5 km. Kyllähän tämä kesken jättäminen hieman kirpaisi mutta kun ei pysty niin ei pysty, järkikin sen jo sanoo että silloin on levättävä.
Meidän kotiruokinnalla oli hyvin tali (15) ja sini (20) ja pikkuvarpusia (6). Kylläkin tiedän että niitä on normaalisti melkein kaksinkertainen määrä mutta lintujen pakkaspaot olivat selkeästi täälläkin nähtävissä.

Kuusitiainen, kuva Harri Partanen

Antsu ja Kari saivat listoillemme kuusitiaisia kolme yksilöä, useita käpytikkoja, hömö- ja töyhtötiaisen. Kaikenkaikkiaan saimme 19 lajia, 263 lintua, valtalajina oli sinitiainen (48), sitten tali (45). Punatulkkuja summasimme aika hyvän määrän (32), yksi isompi parvi (10) oli reissun alkupäässä. Vielä voisi mainita räkättirastaat (44) jotka saivat hyvän täydennyksen lukumääränsä aivan loppuhetkillä kun Antero toi minulle tiedot niistä linnuista joita he olivat havainneet loppukävelyllä, kun 24 rastasta lensi ylitsemme.

Mistä tämä reissu jä mieleen sillä ainahan on joku asia tai tapahtuma jota muistellaan sitten joskus. Ehkä tämän retken linnustollisesti parasta antia olivat ne kaksi koskikaraa. Mistähän kaukaa nekin ovat tulleet talveansa viettämään Lavajoelle, ehkäpä Norjasta tai Ruotsista?
Toinen asia mistä ainakin minä muistan tämän retken olivat ne lyhentyneet ja kivuliaat askeleet joiden vuoksi nyt joudun harkitsemaan hyvin tarkkaan osalllistunko joidenkin päivien päästä tehtäviin laskentoihin Nokialla ja Ylöjärvellä. Mieli tekisi mutta kun tämä on vaan harrastus ja se ei saa mennä terveyden edelle niin varmaankin joudun hieman himmaamaan tahtia ja tyytymään kotilenkkeihin yhdessä koiruuden kanssa.

Varpuspöllön "pikkujoulubufee"

Huomasin tällä viikolla tiira-havainnoista Aarre Leskisen ja Riitta Angervuon ilmoittaman varpuspöllön saalistuksen ja mahdollisia kuvia. Tämän johdosta otin heihin yhteyttä ja paluuposti toi hienoja kuvia varpuspöllöstä saaliin kimpussa.

Aarre ja Riitta kertoivat aikaisemminkin nähneensä varpuspöllön saalistuksen ja linnun katoamisen saalisjaloissaan, tällä kertaa kuitenkin kävi toisin. Pöllö jäi aterioimaan vain muutaman metrin päähän heidän talonsa ikkunasta. Näin avautui tälle luonnosta, etenkin kasvimaailmasta kiinnostuneelle pariskunnalle oiva tilaisuus ilmaiseen elokuvaan kotinojatuoleista käsin. He pystyivät kuvaamaan tapahtumaa ikkunansa läpi. Aarre kävi myös ulkona kuvaamassa pöllön ruokailua. Saalistuskohde oli tällä kertaa keltasirkku, jonka voi myös kuvista todeta.

"Sulat vaan lentelivät" kuvasi Aarre tapahtumaa. Ensi vaiheessa pöllö sai keltasirkun pään irti ja lähti se mukanaan rauhallisempaan paikkaan aterioimaan. Varppari palasi kuitenkin joidenkin minuuttien päästä takaisin höyhentämään loppusaalista. Kevennetty saalis kynsissään vapö (varpuspöllö) lensi taas kauemmaksi.
Valokuvausta harrastava pari sai monta kuvaa tapahtumasta joista viisi on tämän jutun kuvakoosteena.

Muita kivoja havaintoja heidän ruokinnallaan on säännöllisesti poikkeava puukiipijä joka kylläkin käy vierailuillaan hyvin pikaisesti hämärissä olosuhteissa. Myös muistan joitakin vuosia sitten heillä olleen pähkinähakin vähän oudompana ruokintavieraana.

Luminen joulu

Jutun otsikko on toiveeni. Tätä synkkää, märkää syksyä on riittänyt jo aivan tarpeeksi. Heti kun maahan sataa sitä valkoista "hunajaa" niin maisemat muuttuvat selkeästi pirteämmiksi oman olotilan myötä. Ihmisen mieli on ihmeellinen!

Luonto on myös hivenen ihmeissään, se on odottavalla kannalla. Uskon että pian saamme jo pakkasiakin ja pääsemme kunnolla talven tuntuun kiinni. Pari viikkoa sitten, kun oli hieman kuivempaa, kävin kaatamassa hieman puita, pääasiassa leppiä jotka olivat jo tiensä päässä. Tein mönkijä-kärryllisen ja sain puut tuotua vielä ennen pimeän tuloa kotipihaan. Aikaa meni kolme ja puoli tuntia, tein pelkästään käsipelillä eli jätin moottorisahan kotiin ja sahailin pienellä kaarisahalla ja vesurilla viimeistelin oksistoa. Päivä kävi hyvästä kuntoilusta ja kyllä silloin maittoi unikin eri lailla. Suosittelen reipasta kuntoilurupeamaa päivän mausteeksi.
Päivän sää oli tärkein innoittajani. Nyt huomaan jälleen odottavani samanlaista innoitusta päivien ohjelmaani. Kummasti koen olevani kuin kotonani metsässä, pieni hien tunne vartalossa ja myssyn alla, vielä kun ottaisi termospullollisen "kaffia" ja pari eväsleipää niin mitähän sitä oikein saisi aikaan? Täytyy kokeilla lähitulevaisuudessa.

Nyt on menossa talvipihan linnuista "kisa" Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen puitteissa. Minun lajini tulevat blogini toiselle sivulle mutta en malta olla kommentoimatta tähänkin ajatuksiani mitä on syntynyt kisahuuman edetessä. Uusia lajeja ei saa jos ei laita päätään ulkotiloihin, se on varmaa. Tässä kisassa meikäiselle 30 lajin rikkominen on unelma, haamutavoite joka edellyttää hyvin aktiivista tarkkailua ja kieltämättä paljon onneakin täytyy olla matkassa mukana. Esim varpushaukan näkeminen tässä kisassa on aina vaikeaa, sain kuin sainkin lajin listoilleni eräänä päivänä kun huomasin jonkun linnun liitävän kohti ruokintaa ja onnekseni tämä liitäjä pysähtyi männyn oksistoon ja sain aivan rauhassa katsella sitä. Koiras varpushaukka teki turhan syöksyn ruokinnan pikkulintuja tavoittaakseen ja istui hetken aivan turhautuneena männyn oksalla. Koiraaksi sen tunnistin haukan pienestä koosta, naaras varpushaukka on selvästi isompi. Ruokinnan pikkilinnut, talitiaiset, sinitiaiset ja pikkuvarpuset eivät vähään aikaan tulleet esiin, niin paljon ne pelästyivät.

Varpushaukka (koiras?), ei meillä vierailllut 

Aikaisemmin syksyllä näin kun varmaankin samainen "nisari" teki myös turhan syöksyn ja samalla lailla jäi hetkeksi istumaan tarkkaillen ympäristöä. Närhet ja harakat kävivät tuolloin nyppimässä haukan pyrstöä ja eihän mikään sellaista kestä ja nisari ottikin hatkat. Jos olisi ollut kyseessä naaraspuolinen varpushaukka niin eivät olisi nämä varislinnut rohjenneet käydä nyppimässä pyrstöstä vaan siinä olisi ollut hengen lähtö lähellä.

Talvilintulaskennat odottavat, Meikäläinen sopi Isokivijärven Karin kanssa, että perustetaan uusi reitti Lavajärven ympäri kävellen. Mittasin matkan auton trip-mittarilla ja sain käveltävää 12 km. Eli täytyy pian ruveta hieman harjoittelemaan että ei tule suru puseroon sillä tuo matka on kuitenkin sen verran pitkä että se tuo omat tuntemukset tällaiseen penkkiurheilijaan. Minulla on muiden lintukavereiden kanssa vielä edessä Takamaan laskenta joka myös on 12 km pitkä ja Nokian Naulovuoren laskenta pituudeltaan n 10 km. Kunhan nämä laskennat ovat ohi niin meikäinen on huippukuntoinen tasamaan tallaaja jolla omat vatsa- ja reisilihakset huutavat lujaa "hoosiannaa" Tämän tiedän aikaisempien vuosien kokemuksesta. On se kumma asia että ihminen hakee tällaisia extreme-elämyksiä itselleen. Kai sitä on sen verran kuntoiluhullu, että laittaa itsensä testiin ja koetukselle aivan vapaaehtoisesti.

Movember kisa 2014

 ”Movember-kisa” 2014


Haastoin veljet marraskisaan 2014 Partasen Harrin innoittamana kun hän haastoi minut mukaan ”bongaamaan” marraskuun lintuja oman kunnan alueelta. Päätin tehdä havainnoistani pienen tarinan muotoisen kertomuksen aina päivitäin.


Marraskuun ensimmäinen päivä oli vielä sateeton, kaunis päivä mutta en ehtinyt tarkkailemaan oman pihan elämää, vain talitiainen ja sinitiainen
Toka päivä oli jo sateen kastelema, ikkunasta näin ruokinnalta närhen, harakan, kuusitiaisen, käpytikan, hömötiaisen, pikkuvarpusen.
Ylilentävänä talon ohi lensi kaksi harmaalokkia ja harmittavasti isohko sorsaparvi jota en ehtinyt määrittämään lajilleen. Nyt koossa 9 lajia.
Vielä ollessani tietokoneella tekemässä jotain näin kun varpushaukka haki evästä (turhaan) ruokinnalta.Hyvin on alkanut käymättä pihalla.
Kävin pihassa ja heti tuli plakkariin räksä, urpiainen ja punatulkku sekä Lavajärveltä 8 joutsenta. (14) Sataa yhä ja on kosteaa.


Hakalan Kari antoi kisalle osuvan nimen, Movember-kisa! Hyvä nimi.


Kävin kolmantena päivänä Hkyrössä ja matkalla ”bongasin” sinisorsan ja kirkolla näin useita naakkoja ja joitakin variksia, joten lajimäärä nousi jo lukumäärään 17. Päivä nro 4 avautui pilvisenä mutta ainakin vielä sateettomana, tämä päivä on kotipuuhastelujen päivä. Näin ikkunasta pari keltasirkkua (18) lennossa ja ruokinnalla jatkui kova vilske, ainoastaan oravat (2 kpl) hieman haittaavat mutta täytyyhän niidenkin elää.
Kävin lisäämässä ruokinnalle evästä ja kuulin ”iloisen ja heleän” äänen, hain äänen aiheuttajaa tovin ja huomasin lähipihlajassa neljän taviokuurnan aterioivan, hieno havis ja tonttipinna (136) Kyllä ulkonaolo kannattaa. Mieli on tosi hyvä, taas jaksaa touhuta.
Kävin rannassa katsomassa onko järvellä mitään ja jos kuulis puukiipijän. Olihan järvellä iso lautta isokoskeloita, 11 kpl 5 k + 6 n. Olisko tämä ollut se toisen päivän sorsaparvi?
Ruokinnalla oli kaksi viherpeippoa (21) joten ihan hyvä lisä jälleen november-kisaan


Eilen, siis 4 pv, olin yhteydessä Palomäen Timoon ja hän lähti mukaan kisailemaan, hienoa että rinki laajenee. Nyt vaan ulos ja tarkkailemaan.


Viides päivä koitti aurinkoisena ja päätin lähteä suppilovahveroita hakemaan, eihän niitä paljon löytynyt mutta kuulin pikkukäpylinnun ja korpin, harmi kyllä Ylöjärven puolella. Kisalajeja tuli tänään lisää aamulla varpuspöllö, kuulin linnun äänen Timon metsästä. Ruokinnalla oli tänään mustarastas ja töyhtötiainen (24), lintua en nähnyt mutta niin lähellä ruokintaa sen ääni kuului että rohkenin laittaa sen ruokinnalle.


Torstaina (6.11) oli jälleen pihapuuhastelujen päivä, nyt täytyi siivota kaikki tulevan lumimyräkän alle jäävät paikat, hyvin saatiin aikaan kun oli kaksi käsiparia. Siinä jotain tehdessäni kuulin tilhien (25) ääntä, lintuja en nähnyt mutta nythän on pihlajissa marjoja joka puolella joten jossain rannan puolella ne linnut olivat.Tässä kirjoitettaessa muistin eilen kuulemani palokärjen, jota en ole laittanut listoille, (laji nro 26)


Ensi lumen päivänä 7.11. olin jälleen pihalla ja korppi lensi pihan yli, movember-pinna tuli ja saldo on nyt 27. Kävin rannassa katsomassa mutta hyvin rauhallista siellä oli, ainoastaan 5 joutsenta kellui järvellä.
Päätimme yhtäkkiä muuttua jälleen lapsiksi Niinan kanssa ja rakensimme lumilyhdyn, laitoimme yhden kynttilän sen sisälle ja nyt odotamme illan hämärtymistä nähdäksemme kynttilän loisteen lumipallojen välistä. Upea talvinen sää, pyhäksi kuitenkin povataan lämmintä joten lumet katoavat. Sain lumipalloja tehdessäni yhden movember-pinnan kun lähimetsästä kuului pikkäpylinnun ääntä, itse lintua (-ja?) en nähnyt, äänestä olin kuitenkin varma. Saldo nousi taas yhdellä 28.
Kiva kisa kun ottaa rauhallisesti mitenkään pingoittamatta. Sain tänään Helgenkin mukaan kisaan, hän hieman empi kuinka hänellä riittää into mutta hetken siinä juteltuamme hän ”lupasi” laittaa lajit muistiin.
Uuden viikon alkajaisiksi vaihdoin anopin autoon talvikiekot (oli jo aikakin!). Siinä touhutessani kuulin räksäparven myötä aivan kuin punakylkirastaan ääni, se jäi hivenen epävarmaksi, parempi näin kuin uhmapäisesti laittaa listoille hieman ontuvat määritykset.
Ajelin kuitenkin meidän tulevan laskentareitin mitatakseni matkaa järven ympäri ja samalla kävin taas Sirkan sillalla, nyt onnistui. Mustalintu naaras löytyi uimasta lähellä, sain katsoa lintua kaukoputkella ja pistin tuntomerkit tarkasti muistin kätköihin ja kotona vielä varmistelin asiaa. Hieno marraspinna nro 29
Renkaanvaihdon lomassa ehdin kuuntelemaan eri ääniä ja tunnistin yhden äänen puukiipijäksi, sekin on movember-kisaan hyvä laji, nyt on saldo 30
Kisailijamäärä kasvaa, Isokivijärven Kari lähti mukaan ja samalla päivämäärällä 12.11. varmistui Antsun mukanaolo. Helgen kanssa soiteltiin ja Helge kertoi pähkinänakkelin tulleen takaisin ruokinnalle, samalla ideoitiin tästä kisasta Kurppakomppanian perinnettä, saa nähdä mitä tästä syntyy.
Keskiviikko oli pilvinen, sateeton päivä, oikein sopiva kotiretkeilyyn eli Hetan kanssa metsiä kiertään. Kävin tien toisella puolen ”Timon metsässä”, entuudestaan tiesin yhden pyy-paikan ja sitä kohti, eihän siellä mitään pyytä ollut vaikka yritin atrapilla houkutella sitten siirryin atrapissa hippiäisen ääneen ja sitten tärppäsi, ainakin yksi hiljainen ääntelijä tuli katsomaan mikä siellä ääntelee, marraspinna nro 31. Kotona olin puolisen tuntia ja sitten päätin lähteä katsomaan näkyisikö koskikaraa, ei näkynyt vain palokärjen, korpin ääniä kuului. Iso rastasparvi oli tyhjentämässä varmaankin jotain pihlajaa, sellainen kuhina kuului metsiköstä, en kuitenkan lähtenyt katsomaan tapausta, näin jälkikäteen hieman harmittaa, siellä olisi voinut olla joku pikkurastas. Samaan satoon tuli Isokivijärven Kari töistään katsomaan kanssa olisiko Lavajoella koskikaraa, täytyi auttaa kaveria että ei turhaan siinä kyttäisi, hän lähtikin toiseen paikkaan, Pilpuan koskelle. Täytyy katsoa tiirasta oliko siellä karaa niin tietää huomisen ohjelmaa.


Torstai on toivoa täynnä- ajattelin kun ajelin taas autolla karaa katsomaan, ei napannut vieläkään vaan tyhjin toimin saa jatkaa matkaa. Ainoastaan pyrstötiaisen ääntä kuului läheisestä koivikosta joten ei aivan turha pysähdys. Tein siinä myös muitakin haviksia, palokärki, korppi ja mustalintu, joka löytyi jälleen tutulta paikalta kellumassa Lavamerellä. Pilpuankosken kautta (tyhjää täynnä) kohti Sasia, tällä matkalla muistin että tässä kuusikossa oli myös joskus ollut pyy, joten pysähdyin siihen ja heti kun auton oven sai auki niin pyyn ääni kuului, hyvä kun muistin sen paikan. Sasissa katselin pohjoispään tornilla hetken, kuulin varpusen tapaista ääntä, tämä täytyi tarkastaa ja hetken kuluttua löysin yhden varpusen talon räystään alta, hienoa!
Eteläpään tornilla rupesin tarkastamaan Sarkkilanjärven pintaa ja huomasin siellä 2 telkkää. Samassa kohtaa ui myös kolme sinisorsaa. Joutsenia oli yhteensä 18, vanhoja yksilöitä 5 ja nuoria 13. Kuulin tiklin ääntä, en nähnyt lintua Jatkoin matkaa ja ajelin pitkin Hämeenkyrön raittia Heinijärven kautta tankkaukseen ja siitä kotiin auton pesupaikalle koska auto oli hyvin keräänyt kaiken lian itseensä. Päivän reissun jälkeen movember-saldo oli 36!


Perjantaina lähdin koiruuden kanssa jo aamuhämärässä ennen yhdeksää, siinä kävellessä päätin mennä käymään Lavajärven koulun takana, ns Michelssoni luona. Tilhiä näin 5 yhdessä rastasparven kanssa lentävän mutta muuten oli aika hiljaista. Yhden vaimean naputuksen kuulin ja se täytyi käydä tarkistamassa, käppärihän sieltä löytyi, ei ollut pohjantikka jota toivoin. Picoiden tridactylus eli kolmivarvas-tikka olisi ollut oiva havainto näin lintutyhjiön aikaan. Rastasparven kooksi arvioin 100 räksää, eipä siellä ollut muita rastaita seassa, en ainakaan nähnyt vaikka yritin hakea. Joutsen parvi lensi suoraan SW siistissä aurassa, nätin näköisiä. Hetaa huudellessani kuulin mustarastaan äänen, se ei ollut mukana rastasparvessa.
Kävelin tämän lenkin jälkeeen vielä ns Laurilan mäen päälle jossa tarkastin isot peltoaukeat. Sielläkin oli pelkkää tyhjyyttä, ainoastaan ilmatilassa oli neljä korppia, ankean näköistä tumman sävyisiä peltokasveja valmistautumassa talveen, se on myöhäissyksyä, näin täytyy uskoa. Laurilan talon ruokinta tuntuu vetävän hyvin lintuja, siellä oli paljon tiaisia ja pikkuvarpusia sekä oravia jotka Heta huomasi heti ja sitä odotellessa menikin tovi, täytyihän sen haukkua ne. Kotipihalla huomasin yhden pienemmän linnun pudottavan kohti ruokintaa, äänestä tunsin sen tikliksi. Onkohan se niin että kun havaitsee jonkun lajin niin seuraavina päivinä se tulee heti taas eteen. Näin on käynyt nyt tiklillä ja hippiäisillä joita myös näin tai oikeastaan kuulin päivän kävelylenkillä.

Pähkinähakki, lintu jota en itse nähnyt. Kuva Timo Palomäki

Lauantaina tempaistiin Hakalan Karin kanssa ja lähdettiin kiertämään Hämeenkyröä marraspinnojen toivossa. Ensimmäisenä katsottiin Mahnalasta maisemapaikalta Kirkkojärvelle olisko siellä ”ketään” uimassa, no olihan siellä, sieviä tummia lintuja pilkkasiipiä lopistavin valkoisin täplin. Karilta puuttui varpunen mutta ei enää tämän pydähdyksen jälkeen. Hain erityisesti kanadanhanhia jotka oli just siinä kohdin nähty mutta nyt olivat kateissa. Siitä matka jatkui Kierikkalaan peltoaukeita tarkkaillen. Kierikkalasta ei löytynyt mitään uutta, matka jatkui Kaipioon pikku järviä tarkastaen, Seuraava pinna oli isolepinkäinen jossain langalla . Se lintu kyllä tarkasteltiin huolella muistaen Hailuodon opetukset. Vesäjärvellä oli aika tokka laulujoutsenia, arviotiin lähemmäs 500 yksilöä yhdistettynä Hirvonjärven ja Vesäjärven linnut. Vesäjärveltä löytyi myös haapanoita (3) sekä sinisorsia. Siinä rannalla ollessamme kuulin aivan kuin vihervarpusen äänen, hetken kuluttua löysimme urpiaisparven jota Kari katsoi hieman tarkemmin ja löytyihän sieltä ainakain yksi mustahattuinen lintu. Ajeltaessa eteenpäin kuskimme huomasi tien päällä johdoissa istuvan mustan linnun, jarrutus ja katsanto ylös varpuspöllöön. Hyvä havainto. Ulvaanharjun koukkauksen jälkeen tuntiin Järvenkylän järvenlaskuojalle jossa on (ainakin muina vuosina) ollut koskikara mutta nyt ei lintua löytynyt. Siitä Kyröskosken sahan kautta (muisteltiin menneitä)jossa näimme retken toisen vapön jolla oli saalis kynsissään. Siitä itse päätaajamaan jossa oli nähty iso puluparvi. Hetken siinä ajeltiin, Kari näki yhden pulun, minä en nähnyt. Torin laidalla tehtaan rakennuksen katolta löytyi iso parvi puluja istuskelemassa, sain lopultakin pinnan laariini. Sitten matka jatkui Kirkkojärvelle, matkalla Kari puhui jotain palokärjestä ja pienen tovin päästä hän näki yhden kelopuun latvuksessa tumman ”mötin” joka oli kuin olikin palokärki, pinna Karille. Päivän viimeisen pinnani sain järveltä jossa kellui parvi lokkeja, 5 lokkia joista ainakin 3 oli kalalokkia ja 2 harmaalokkia.
Yhteisenä piirteenä päivälle oli se että joka paikassa oli rastaita ja pihlajanmarjoja, tilhiä muistaakseni n 80 parissa kohdin. Räksien määrää emme lähteneet arvioimaan, olisi mennyt tonni poikki. Laskimme kuitenkin keltasirkkujen määrää ja saimme aika tarkasti kirjattuna 171 sirkkua. Sain marraspinnoiksi yhteensä kuusi eli saldo on nyt 42


Pihapuuhastelujen päivä oli alkaneen viikon maanamtai. Aina kannattaa olla pihalla korvat tarkkoina, tänään kuulin kun käpylinnun ääni lähestyi, se ei ollut pikkukäpärin ”plit” vaan selkeästi ”kyp” eli isokäpylintu, niitä oli kaksi matkalla NE ihan suoraan ylitseni. Hyvä pinnna marraskuulle, saldo on nyt 43


Tiistaina päätin lähteä kävellen järvenkiertoon, ajattelin mennä hyvin rauhallisesti, vähän niin kuin Hetan tahtiin joka paikkaa haistellen.Aikaa kului 3, 5 tuntia ja kyllä vaan tuntuu jaloissa, mutta se tuntemus on vaan merkki siitä että kroppa pelaa ja lihakset tekevät töitä. Reissun jälkeen on tosi hyvä olla.
Lintumaailma oli hyvin hiljainen, ensimmäinen lintu oli varpushaukka kotona, peto meni kohti ruokintaa. Kummasti ruokinnan lintujen äänet rauhoittuivat. Seuraavat linnut olivat tiaisia ja hippiäinen. Mustalahdenperällä oli hyvä tiaiskeskittymä, hömö-, sini-, tali- ja töythtötiaisia (2-3) Matkalla näin lisäksi närhiä, variksia, harakoita ja kuulin käpytikan äänen parista paikkaa. Laurilan mäen päällä näin kaksi lentävää tikliä, ne myös ääntelivät tunnistettavasti. Eli tulevassa laskenassa on mahdollisuudet saada hieno ja linturikas kokemus.

joutsenet Timon kuvaamina

Lauantaina 22.11. oli vuorossa Hämeenkyrön joutsenten laskeminen. Kiersimme autoilla usealla lintujärvillä ja saimme yhteismääräksi 290 laulujoutsenta, vielä tuohon summaan tulee lisää
Lavajärven joutsenet , jotka oli laskenut toinen ryhmä. 290+40 = 330 kansallislintua vietti syksyänsä Hämeenkyrön vesissä. Muitakin lintuhavaintoja tehtiin, marraskisaan pääsi lehtopöllö, kanadanhanhi ja tukkasotka. Näiden jälkeen on minulla 46 pinnaa.
Kävin taas tänään 23 pv katsomassa koskikaraa, toiset ovat sen kyllä nähneet mutta minun okulaareihini karaa ei ole tarttunut. Taas tuli turha reissu, onko tämä se minun akilleen kantapääni, lintu jota ei ole suotu minulle. Minun oma nuijaukseni!
Päätin maanantaina aloittaa viikon kunnon bongausreissulla, Sasissa oli ollut vaseti (valkoselkätikka), pähkinähakki, jouhisorsa, harmaanhaikara, nämä kaikki kelpaisivat marraskisaan
Mutta mutta... Nuijaaminen jatkui. Koskikaranpurojen kautta Sasiin, sieltä Mahnalaan ja sitten Heinijärven kautta Hämeenkyröön. Siellä asiointia ja sitten Kyron sahan kautta koskelle mutta ei mitään mainittavaa näkynyt. Lavajoen kautta kotiin ja autopesulle. Nuijauksien nuijaus jatkuuuuuu.
Täytyy vaan ajatella että päivä se on huomennakin ja paistaa se päivä risukasaankin!


Torstai oli taas toivoa täynnä, se kannattikin sillä käydessäni Lavajoella näin kuin näinkin yhden koskikaran istuskelevan mattolaiturin vieressä ruokojen päällä. Samalla selvisi miksi en ollut nähnyt karaa aiemmin. Ajoin muilla kerroilla autoni matonpesupaikan parkkiin ja ehkä se kara oli pelästynyt autoani ja mennyt piiloon? Ei väkisin mutta väsyttämällä oli päivän teema!
Sitä toista Sasin lintua eli jouhisorsaa en päässyt katselemaan kun aamupäivällä oli niin paljon sumua että näkyväisyys jäi 100 metriin. Yksi toinen yllätys oli kyllä tarjolla kun pääsin näkemään lentävän peipon läheisellä ruokinnalla. Kaksi siipijuovaa piirtyi silmien verkkokalvolle kun lintu pakeni autoani. Hyvä havis marrassaldo kohosi nyt 48:aan!


Nyt on perjantai 28.11. ilta on pimeä, vietetäänhän nyt vuoden pimeintä aikaa ja Lapissa on alkanut kaamos joka päättyy joskus parin kuukauden päästä. Kaamos kestää pohjoisimmassa lapissa yli 50 vrk. Kaamosväsymys on kavala tauti joka voi yllättää etelän kulkijan, jos ei saa riittävästi auringonvaloa. Movember kisa oli hyvä kaamosväsymyksen estäjänä. Vielä olisi pari päivää mutta eipä sitä jaksa innostua bongaamaan, jos joku laji vielä tulee niin hyvä, muuten näillä mennään. Vaikka 50 raja jäikin pari puuttumaan niin olen ylpeä löydetyistä lajeista. Taviokuurna ja isokäpylintu ovat hyvin harvinaista herkkua ja tietenkin kaikki vesilinnut näin maaraskuussa ovat hieno lisä.
Tietenkin kunnia lajien löytymisestä kuuluu koko porukalle, vesilintuja oltiin katsomassa kahdella autolla, Hakalan Karin ja Palomäen Timon jonka opastuksella käytiin katsastamassa hyvä metsopaikka, eipä lintua silloin löytynyt. Timo oli käynyt myöhemmin siellä lähellä ja nähnyt yhden ukkometson josta on kuva todisteena. Nyt mennään vikaa päivää marraskuusta, sää on todella hieno, aurinkokin paistaa. Mieli tekisi lähteä hakemaan vielä kahta lajia, jotta saisi sen 50 täyteen, mutta ei taida vanha jaksaa lähtä. Nyt nautitaan kotona olemisesta kun vaimollakin on viikko lomaa. Tämä aika on harvinaista herkkua. Hain postin aamulla kävellen, mietin että otanko kiikarit mukaan, en ”jaksanut” vaan koiran kanssa mentiin kävellen. Huomasin kävellessäni vesilintuparven (n 10 yks) lentävän SW ja hetken päästä vielä toinenkin porukka. Arvaa harmittiko että ei ollut kiikareita mukana! Pihassa ruokinnan puissa on 15 linnun parvi pikkuvarpusia.


Nyt vain odottelen veljien lähettävän tuloksensa jotta voin tehdä yhteenvedon. Sen jo tiedän että Palomäen Timolla oli vankin lista (54 lajia), vertailuna voin tähän heittää Parikkalan Harrin saaman määrän joka oli 57. Kai siellä itärajalla kelpaa, onhan se etelämpänä kuin Pirkanmaa. Vertasin Harrin lähettämää listaa lajeista ja totesin että meillä kahdella oli 14 eri lajia, Harrilla oli esim mustapääkerttu, kaakkuri, harmaapäätikka, pohjantikka, kuukkeli, tukkakoskelo näin ulkomuistista lueteltuna.




Ässälajeja veljet saivat seuraavasti:
Timo: Sinisuohaukka, metso, valkoselkätikka,
Kari H: Uuttukyyhky, harjalintu,
Hanski: Kottarainen, merilokki, nokikana, alli, tavi, kyhmyjoutsen
Risto: Isokäpylintu
Antsu: Maakotka
Kari I: Järripeippo
Helge: Naurulokki


Vain kahden havannoitsijan tekemiä olivat: Harmaahaikara, jouhisorsa, lapasotka, kanahaukka,
teeri, fasaani, viirupöllö, hiiripöllö, taviokuurna,

Timon metso

Mielestäni kovin havainto oli Hakalan Karin huomaama harjalintu, joka löytyi autoa ajaessa Mahnalassa mutta lintu katosi pian näköpiiristä. Aika myöhäinen sisu eli sinisuohaukka oli Palomäen Timolla. Vaseti eli valkoselkätikka kuului myös Palomäen Timon repertuaariin, linnusta on myös kuva. Samoin metso on aina mielenkiintoinen nähdä ja Timo sai linnun vangittua myös kameralla. Anteron maakotka oli vielä muuttomatkalla etelää kohti. Hanski sai Tampereen sulavesistä hyviä ässälajeja. Helgen kuulema naurulokki on mielstäni ajankohtaan nähden aika kova havainto.

Timon viirupöllö

Mitä kommentteja tuli veljiltä: Kari I kertoi työn haitanneen hyvää harrastusta ja lupasi jo nyt lähteä ensi vuonna kisaan mukaan, Samoin toinen kari valitteli että kun pimeällä lähtee ja pimeällä palaa töistä niin ei paljon ehdi ”bongaileen”. Tampereen mies kertoi innostuneensa loppua kohden. Timo puolestaan lupasi mennä hakemaan kioskilta lottorivin, oli ollut niin ihmeissään samana päivänä nähdyistä kahdesta eri viirupöllöstä. Marraskuun kisa oli hänen mukaansa ollut hieno piristysruiske ja nähdyt lajit olivat ylittäneet kaikki odotukset, Timo lupasi myös lähteä ensi vuonna uudestaan, tällä kertaa fasaanimetsästyksen merkeissä. Risto ei voi kuin kiittää Partasen Harria hienosta piristysruiskeesta meille tavallisille sisämaan tallaajille, meitä pitää aina jonkun potkia persuuksille ja potkia pois sohvalta löhöämästä ulkotiloihin, sisätiloihin eivät linnut näy eikä kuulu! Helge myötäili näitä ajatuksia, hän kertoi ottaneensa kisan vähän ”vasemmalla” kädellä. Se suotakoon itsekullekin säädylle, tämähän on vain harrastus ja elämää on lintumaailman ulkopuolella. Helgen asenne herätti meikäläisessä paljon ajatuksia, mikä olisi hyvä painoarvo ja panostus. Tämähän on juuri kaveriporukan hieno piirre, muiden mukana saa hyviä virikkeitä ja huomaa taas uusia näkökulmia.
Olen tehnyt koosteen kisalajeista kaikille kisailijoille. Ehkäpä tämän kisa oli innostajana kun Hakalan Kari heitti jo uuden haasteen lintujen asuntojen puolesta.

Ei väkisin mutta väsyttämällä

Koskikara meinasi olla minulle oikea akilleen kantapää. Karaa ei löytynyt sitten millään vaikka tiesin sen olevan eri paikoissa joissa sitä oli havaittu. Vuosittain koskikara ilmestyy Lavajoelle, ns. Sirkan sillalle tai oikeammin Lavajoelle jonka yli silta kulkee. Tämä koskikara on luultavasti jossain pohjoisemmassa pesivä lintu ellei sitten jopa Norjassa tai Ruotsissa asti. Karan ei ole todettu pesivän näillä seuduin.

Koskikara (cinclus cinclus) on mustanvalkea lintu joka viihtyy virtaavien vesien ääressä. Kara on varpuslintuihin kuuluva, ollen niistä ainoa joka sukeltaa. Sen höyhenpuku pysyy vesitiiviinä pyrstön tyvessä olevasta rauhasesta erittyvän rasvan ansiosta, sitä rasvaa lintu sukii höyheniinsä.
Koskikaran viron kielinen nimi on "ves pap" joka tullee sen mustanvalkeasta puvusta ja sen valkoisesta liperistä.
Kara on tukevarakenteinen, lyhytpyrstöinen ja tukevajalkainen, noin kottaraisen kokoinen lintu. Sen pituus on n 20 cm ja paino n 60 gr.

Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 250-350 paria. Laji pesii kirkasvetisissä koskissa Pohjois-Suomessa, etelämpänä se on hyvin harvinainen pesimälaji. Suomessa on todettu talvehtivan n 5000-10 000 karaa pääosin Pohjois-Norjasta (koskikara on Norjan kansallislintu) ja koillis-Venäjältä muuttanutta yksilöä.
Kara on yömuutttaja, ilmestyy Etelä-Suomeen loka- marraskuussa ja palaa takaisin pesimäalueilleen maalis-huhtikuussa. Linnun ravintona on koskesta löytyvät selkärangattomat eläimet joita se hakee sukeltamalla. Joskus myös sen on todettu syövän pieniä kaloja.
Ääni sillä on sirahtava, keltasirkkumainen "sritt", laulu on kaunista ja kirkasta viserrystä.

Etsiessäni karaa tämän vuotiseen "marraskisaan" olin todella purjeessa. Kävin varmaan kymmenkunta kertaa Lavajoella näkemättä lintua. Kävin myös Pilpuan koskella joka on myös tässä lähellä oleva toinen paikka jossa koskikaraa on vuosittain havaittu. Lavajoki virtaa Sarkkilanjärveen tämän Pilpuen kosken kautta. Luin myös Kyröskoskoskessa olevasta karasta, kävin myös siellä katsastamassa mutta tyhjin toimin sain palata kotiin.
Tänään 27.11 löysin karan vihdoin Lavajoelta. Aikaisemmin olin aina mennyt autollani parkkiin matonpesupaikan viereen ja en "koskaan" löytänyt koskikaraa. Tänään tein poikkeuksen, jätin auton tien viereen ja löysin linnun matonpesupaikan laiturin vierestä kaislojen päältä. Tästä saatoin päätellä että lintu oli ollut samalla paikalla aikaisemminkin mutta pelästynyt minua, autoa, Heta-koiraa? Mene ja tiedä mikä on vastaus. Pääasia on että koskikara on nyt "hoidossa" Laji oli minulle 47. marraspinna ja sain tänään vielä toisenkin pinnan kun näin peipon eräällä ruokinnalla (48).

Tämä blogiteksti on pääosin kerätty luontoportin sivuilta. samoin ovat myös kuvat samasta paikasta.

   

Joutsenlaskennassa 22.11.2014

Osallistuimme Pilyn järjestämään joutsenlaskentaan 22.11. kiertämällä pitkin ja poikin Hämeenkyröä. Saimme näiden kansallislintujemme yhteissummaksi 290 laulujoutsenta. Tässä summassa on mukana kaikki vanhat (adult) ja nuoret (juvenile) linnut. "Paras" paikka oli Vesäjärvi jossa ruokaili n 180 joutsenta, niistä nuoria oli vain parisenkymmentä. Meitä oli "Kurppakomppaniasta" Hakalan Kari ja Helge, Palomäen Timo, meikäinen ja ulkojäsenenä Alhon Antero. Eli vankka rytmiryhmä oli kokoontunut laskemaan Hämeenkyrön joutsenia.

Kuva Timo Palomäki

Meidän päivämme alkoi kyllä aika yllättävällä lajilla kun yhytimme tien vieressä puun oksalla pälyilevän lehtopöllön. Lintua saimme katsella hetken, emme uskaltaneet avata auton ovea, vaan ikkunoista lehtopöllöä piti tiirailla. Kuvia siitä yritti Helge ottaa, saa nähdä millaisia tuli? Sarkkilanjärvellä näimme pienempien lintujen ison parven (n 160) kohoavan korkeuksiin, kuulimme samassa lintujen suunnasta keltasirkkujen ääntä, linnut kohosivat yläilmoihin saavuttaakseen hyvän muuttokorkeuden ja lähtivät suoraan etelän suuntaan. Puhuimme porukalla että aika harvoin pääsee todistamaan kun linnut lähtevät selkeästi muutolle. Järveltä löytyi myös neljä telkkää.

Seuraava paikka oli Miharin uimaranta jossa oli ollut aikaisemmin pilkkasiipi, naaraspukuinen yksilö. Sehän löytyi piankin järveltä uimassa. Seuraavassa paikassa piti olla meikäiselle tärkeä laji, kanadanhanhi joita oli ollut aikaisemmin aamulla isohko parvi. Nyt löysimme vain kaksi kanukkia uimassa laulujoutsenten kanssa. Sehän kelpasi meikäiselle sillä se pinna puuttui marraspinnoista.

Seuraavassa pysähdyspaikassa Raipalan pelloilla näimme aika huikean parven rastaita, niitä tuntui olevan jokapuolella, ilmassa, pellolla ruohojen seassa hakemassa ruokaa.Arviolukuna ynnäsimme räkättejä olevan 1700, seasta löytyi vain yksi mustarastas! Harvinaisen puhdas räksäparvi, puhuimme kuitenkin että kyllä siellä varmaan oli muitakin, niin laulu-, punakylki- tai kulorastaita mutta siinä parvea seuloessamme emme onnistuneet muita rastaita näkemään.

Seuraavissa paikoissa näimme telkkiä (yht 7), palokärjen, sekä töyhtö- että hömötiaisen.Kaikki lajit merkittiin muistiin. Timon ajoi autollaan edessämme ja näimme kun hän pysähtyi erään risteyksen jälkeen ja osoitti meille takana tuleville läheistä lahopuuta josta löytyikin päivän toinen pöllö, varpuspöllö. Hetken siinä jälleen katseltuamme pöllöä jätime sen jatkamaan saalistustaan ja lähdimme Vesäjärvelle. Sieltä löytyikin järven eteläpäästä ja pohjoispäästä päivän projektilajia laulujoutsenia isoimmat määrät, S päästä 32 ad ja 8 juv ja N-päästä 138 ad ja 5 juv joutsenta. Muita hyviä havaintoja olivat haapana (2), sinisorsa 8. Tilhiä näimme täällä 20 ja hetken kuluttua vielä lisääkin 80. Rastaita oli jälleen aika iso parvi, arvoimme niitä olevan n 500-  Ajettaessa kohti uusia seikkailuja  näimme yhden pyyn istuvan lähipuun oksalla, sekin oli hieno havainto, yleensä pyyn vaan kuulee.

Siirryimme Ikaalisten puolelle, Särkikoskella olimme sillalla katselemassa joutsenia kun kuulimme hieman outoa pikkulinnun ääntä. Kaikkien mielenkiinto heräsi mutta ei sieltä löytynyt mikään mega-rari, mutta värikäs lintu se oli. Tiklejä roikkui lepän oksissa aluksi 5 lintua ja niitä yritettiin myös kuvata kunnes huomattiin niitä olevankin yhteensä 8. Näin niitä lintuja löytyy ja aina kannattaa odottaa pieni tovi ja katsoa huolella. Ikaalisten lintutornilla näimme jälleen kanadanhanhia (9). Menimme Kyrösjärven rantaan jossa on hyvä lintupaikka, Hiittensarvi nimeltään. Sieltä löytyi uusi tuttavuus, silkkiuikku (2). Ne linnut kyllä katsottiin kaukoputkilla hyvin tarkkaan mutta ei niistä mitään muuta saatu. Silkkaria emme muistaneet olleen tiirassa lähiseudulla vähään aikaan. Vielä kun lähestyttäessä Hämeenkyröä kävimme katsomassa erästä lahtea, sieltä  löytyi kelluvana lautta sorsia, parisenkymmentä sinisorsaa uivat laulujoutsenten kanssa.

Kavareita kiiteltyämme hyvästä retkestä suuntasimme vielä Anteron kanssa Lavajärvelle, yritin laskea myös Lavajärven joutsenet mukaan mutta yritys hyvä kymmenen, eihän illan pimeydessä mitään nähnyt, täytyi luovuttaa. Oltiinhan oltu jo reissussa 08-16 ja pimeys oli jälleen vallannut maan. Hyvillä mielin kotiin. Päivän yhteislajimääräksi saimme talvilintulaskennasta tutun lukeman eli 27.

Lauantain huumaa

Lauantaina tempaistiin Hakalan Karin kanssa ja lähdettiin kiertämään Hämeenkyröä marraspinnojen toivossa. Ensimmäisenä katsottiin Mahnalasta maisemapaikalta Kirkkojärvelle olisko siellä ”ketään” uimassa, no olihan siellä pilkkasiipiä lopistavin valkoisin täplin. Karilta puuttui varpunen mutta ei enää tämän pydähdyksen jälkeen. Hain erityisesti kanadanhanhia jotka oli just siinä kohdin nähty mutta nyt olivat kateissa. Siitä matka jatkui Kierikkalaan peltoaukeita tarkkaillen. Kierikkalasta ei löytynyt mitään uutta, matka jatkui Kaipioon pikku järviä tarkastaen, Seuraava pinna oli isolepinkäinen jossain langalla . Se lintu kyllä tarkasteltiin huolella muistaen Hailuodon opetukset. 

Vesäjärvellä oli aika tokka laulujoutsenia, arviotiin lähemmäs 500 yksilöä yhdistettynä Hirvonjärven ja Vesäjärven linnut. Vesäjärveltä löytyi myös haapanoita (3) sekä sinisorsia. Siinä rannalla ollessamme kuulin aivan kuin vihervarpusen äänen, Hetken kuluttua löysimme urpiaisparven jota Kari katsoi hieman tarkemmin ja löytyihän sieltä ainakin yksi mustahattuinen lintu.



Ajeltaessa eteenpäin kuskimme huomasi tien päällä johdoissa istuvan mustan linnun, jarrutus ja katsanto ylös varpuspöllöön. Hyvä havainto. Ulvaanharjun koukkauksen jälkeen tuntiin Järvenkylän järvenlaskuojalle jossa on (ainakin muina vuosina) ollut koskikara mutta nyt ei lintua löytynyt. Siitä Kyröskosken sahan kautta (muisteltiin menneitä)jossa näimme retken toisen vapön jolla oli saalis kynsissään. Siitä itse päätaajamaan jossa oli nähty iso puluparvi. Hetken siinä ajeltiin, Kari näki yhden pulun, minä en nähnyt. Torin laidalla tehtaan rakennuksen katolta löytyi iso parvi puluja istuskelemassa, sain lopultakin pinnan laariini. Sitten matka jatkui Kirkkojärvelle, matkalla Kari puhui jotain palokärjestä ja pienen tovin päästä hän näki yhden kelopuun latvuksessa tumman ”mötin” joka oli kuin olikin palokärki, pinna Karille. Päivän viimeisen pinnani sain järveltä jossa kellui parvi lokkeja, 5 lokkia joista ainakin 3 oli kalalokkia ja 2 harmaalokkia.
Yhteisenä piirteenä päivälle oli se että joka paikassa oli rastaita ja pihlajanmarjoja, tilhiä muistaakseni n 80 parissa kohdin. Räksien määrää emme lähteneet arvioimaan, olisi mennyt tonni poikki. Laskimme kuitenkin keltasirkkujen määrää ja saimme aika tarkasti kirjattuna 171 sirkkua. Sain marraspinnoiksi yhteensä kuusi eli saldo on nyt 42

Säälin Karin autoa joka oli muuttanut aikalailla väriään päivän retken jäljiltä. Mitään ei kuitenkaan löydä jos ei lähde hakemaan niitä pelipaikoilta. Tässä oli jälleen yksi todiste. Nyt movember-pinnojen metsästys jatkuu (ainakin lähipäivät) lähinurkissa. Tässä tekstissä tummennetut ovat mulle uusia marraspinnoja.

Hain hippiäisen metsästä

Sananmukaisesti kävin tänään lähimetsässä "metsästämässä" pyytä ja hippiäistä marraspinnoiksi. Entuudestaan tiesin yhden paikan jossa olin kuullut ja nähnyt pyitä, kylläkin monia vuosia sitten mutta metsä on siinä kohtaa aivan pyymetsää. Yritin kuunnella useita kertoja kävellessäni, pysähtelin otollisille paikoille mutta turhaan, tulipa kuntoiltua ja koira sai hyvää liikuntaa. Metsässä on mukava kävellä!
Siinä kunnellessani metsän ääniä kiinnitin huomioni metsän hiljaisuuteen, muistissa on alkusyksyinen äänimaailma, oli lintujen ääniä jos jonkinlaisia. Nyt oli yllättävän hiljaista, ei ollut edes tiaisten tunnusomaisia ääniä eikä hippiäisten pujahtelua puiden oksistossa. Yritin hakea hippiäistä marraspinnaksi ja yllättäin näin yläpuolellani jonkun linnun, kaivoin oman lintujen atrapin esille ja soitin hippiäisen ääntä, tulihan tämä kaveri lähemmäksi mutta en saanut sitä kunnolla kiikareihini mutta pienet äänet ja linnun hyvin pieni koko viitasivat vahvasti hippiäiseen, näin sen määritin. Marraspinna nro 31 oli tosiasia.

Hippiäinen, 

Siitä innostuneena päätin taas käydä Lavajoella katsomassa koskikaraa, en tällä kertaa mustalintua (joka ei ollut enää paikalla). Hain lintua joesta puolen tuntia, muita lintuja kyllä kuulin, esim palokärjen ja korpin sekä aika ison rastasparven jotka olivat tyhjentämässä jotain pihlajaa. Näitä rastaita en nähnyt mutta kuulin niiden ääntelyn, mielestäni ne olivat räkättirastaita, kuulin yhden mustarastaan äänen sieltä seasta. Näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt lähteä seulomaan rastasparvea vähän tarkemmin jos siellä olisi ollut muitakin lajeja. Asiasta on turha marista, laiskuus on ainoa intohimomme joka on yllättävän vahva tunne ja se saa meidät olemaan tekemättä erinäisiä asioita jotka sitten jälkikäteen harmittavat.

Samaan satoon paikalle tuli Isokivijärven Kari, joka myös haki marraspinnaa koskikarasta. Saatoin auttaa ystävää paljastamalla joen olevan ainakin nyt tyhjä karasta joten Kari lähti toiseen paikkaan hakemaan puuttuvaa pinnaa itselleen. Täytynee tarkastaa tiirasta onko kara ollut siellä, jos on nin tiedänpä mihin auton nokan suuntaan tulevina päivinä.

Mustalintu

Kävin tänään taas katsomassa löytäisinkö sen mustalinnun joka on ollut jo useampia päiviä Lavajoen suulla. Olen käynyt siellä jo pari kolme eri kertaa mutta en ole osunut yhtäaikaa sen linnun kanssa. Isokivijärven Kari on laittanut tiiraan linnun olevan siellä ja nähneensä kaverin esim viime perjantaina iltapäivällä minä kun kävin aamupäivällä samalla paikalla.

Päätin ajella Lavajärven ympäri ja samalla mitata järven kierto kilometreissä, meillähän on uusi laskentareitti tarkoitus kävellä vuodenvaihteessa ja sitten taas maaliskuun alussa. Matkaksi tuli aika tarkkaan 12 km. Pysähdyin Lavajoella ja tarkastelin pienen tovin avaraa näkymää "Lavamerelle". Joutsenten ääniä kuului varmaankin Mustalahdelta päin, näin siellä tullessani kymmenkunta isoa valkoista lintua eli joutsenta,
Yksinäinen harmaalokki uiskenteli myös siinä lähellä, katseeni kiinnittyi tummaan sorsamaiseen lintuun. Siinähän se on.

Mustalintu, nuori (?)naarasyksilö

Kuva on otettu tänään maanantaina 10.11. Kari Isokivijärven toimesta.
Marraspinna tai movember-kisan pinna nro 30 ui siinä.


Kotipihalla kuulin aamupäivällä puukiipijän ääntä lähimetsästä, sekin oli marraspinna. Nyt on selvästikin aikalailla lintutyhjiön tuntua, samat tintit (tali+sini) pyörivät ruokintapöydän äärellä. Kyllähän se on hyvä että niille löytyy apetta, nehän tarvitsevat päivittäin ravintoa pärjätäkseen aina seuraavaan päivään. Sitä vaan kuvittelee että aina niitä "hyviä" lajeja tulee, kyllähän nyt pitäisi riittää kun hömötintit ja kuusitiaiset käyvät syömässä, niitähän ei alvariinsa näe tai kuule, ne ovat sellaista pientä kivaa joita jaksaa aina katsella
Meikäisen ruokinnalla on parhaimmillaan ollut 4 hömötiaista ja 2 kuusitiaista. Odottelen sitä idän ihmettä, pähkinänakkelia ilmestyväksi, päivän sanomissa oli juuri juttua tästä nakkelista ja kuinka niillä on nyt aika runsas vaellus, Pirkanmaalla on parisenkymmentä havaintoa tästä syksyn vaeltajasta, siinä jutussa kerrotaan sen olevan hyvin mieltynyt pähkinöihin mutta kyllä sille kelpaa hyvin esim. auringonkukansiemenet. Kukaan ei voi tietää koska se lintu ilmestyy tai on ilmestymättä, pääasia on että sen lintuveljille ja -siskoille löytyy ravintoa selvitä kunhan oikea talvi tulee kaikessa komeudessaan.

Puukiipijä, kuva netistä

 

Tulihan se viimeinkin

Taviokuurna koiras

Ollessani ruokinnalla lisäämässä evästä kuulin huilumaista ääntä, hyvin lyhyesti. Tuli jotenkin mieleen kangaskiuru mutta ajankohdan huomioon ottaen en uskonut siihen lintuun, Yritin kylläkin hakea taivaalta äänen aiheuttajaa mutta sitten kuului ääni taas, tällä kertaa lähempää ja lähipihlajasta löytyikin neljä marjojen popsijaa. Taviokuurnat olivat päätyneet meikäläisen pihapihlajaan syksyisellä vaelluksellaan. En ollut uskoa todeksi, vaikka ei ollut kiikareita joilla katsoa tarkemmin. Pakko uskoa, lintu oli tonttipinna nro 136 ja samalla tämän vuoden sadas ekopinna, kieltämättä hyvä movenber-lajikin!

Taviokuurna naaras

Taviokuurna on metsä-Lapin lintu, joka joskus vaeltaa etelä-rannikolle asti, kuten tänä vuonn
a hyvän pihlajanmarja-sadon siivittämänä. Lajin pesimäkannaksi on arvoitu (aika isolla haarukalla!) 5 000 - 20 000 paria. Laji on kuitenkin taantunut hyvin voimakkaasti.
Kuurnan ääni on kuuluva huiluääni "tilylii" josta on eri muunnoksia.Laulu on kangaskiurumainen säe, Taviokuurna on peippolinnuistamme suurin, rastaan kokoinen. Koiras on karmiininpunainen ja naaras oranssinkeltainen, linnulla on käpylinnuista eroava suora, vahva nokka. Molemmilla sukupuolilla on siivillä kaksi valkoista siipijuovaa.

Molemmista sukupuolista on netistä otettu kuva ja jutun tekstikin perustuu netin "luontoportin" lajikuvaukseen

Movember-kisa

hyvä ystäväni Partasen Harri Parikkalasta haastoi meikäläisen marraskuun kisaan, heillä on Etelä-Karjalan lintuyhdistyksessä meneillään "Marraskisa" jossa oman kunnan alueella pyritään tekemään havainto mahdollisiman monesta eri lintulajista näin marraskuusssa. Hyväksyin haasteen tottakai ja ajattelin jatkaa sitä myös omille lintukavereille. Ainakin kaksi on jo ilmaissut olevansa mukana.

Hakalan Kari sai lentävän lähdön kisaan kun näki harjalinnun lauantaina Hämeenkyrön Mahnalassa, hän oli jatkanut kierrosta tänään pitkin Kirkkojärveä ja Sarkkilanjärveä ja senpä vuoksi hänellä on jo koossa 30 lajia. Kiasen Hannu lähtee todennäköisest mukaan, hän asuu Tampereella. Itsellä on eilisen ja tämän päivän aikana kertynyt lajeja 14, puolustuksella on puheenvuoronsa lajimäärään kun voin todeta että 1.11. en ehtinyt katselemaan juuri ollenkaan ja tänäänkin olen ollut vain kotinurkilla pitämässä sadetta pääosin sisätiloissa.

Parhain lajini on ollut se kun pääsin katselemaan varpushaukan saalistusyrityksiä omalla ruokinnallani.

Näin ikkunasta katsoessani kun joku vilahti kohti ruokintaani, se paljastui pian petolinnuksi. Lintu vain vilahti pusikon suojiin, mielessäni ajattelin sen olevan varpushaukka (accipiter nisus), pari päivää sitten pääsin näkemään kun varpushaukka yritti saalistaa evästä itselleen, silloinkin turhaan. Pari syöksyä pääsin todistamaan ja monien lintujen paon puitten suojiin. Ruokinta muuttui silloin yllättävän hiljaiseksi jota kesti n puolen tuntia jonka jälkeen sama vilinä jatkui taas entiseen malliin.

Tänään ei ruokinta muuttunut hiljaiseksi vaan esim närhet olivat hyvin rohkeita ja istuivat lähes samalla oksalla haukan kanssa, eräskin närhi yritti nyppiä haukkaa pyrstösulista. Varpushaukka oli nuori, rinna raidoituksesta päätellen ja koiras linnun koosta päätellen  Eihän sellaista touhua mikään pitkään kestä vaan haukka yritti iskeä takaisin syöksymällä närhen kimppuun (siinä onnistumatta!) Tätä uhittelua kesti tovi ja nisus katosi aina hetkeksi palaten yllättäin jostain päin takaisin. Aina yhtä hyvällä onnella. Myös harakka istui lähellä haukkaa sen ollessa puun oksalla. Tiaiset kyllä olivat hyvin piilossa tämän metsästäjän ollessa "haku päällä".

Myös harmaalokit (2 kpl) olivat tälle päivälle kiva yllätys. Sitten tietenkin löytyy myös yksi missattu, tai nuijattu laji näin lintumiesten keskuudessa kuultuna ilmauksena. Näin siinä haukkaa ja närhiä katsellessani yllättäin Lavamereltä päin lentävän sorsalauman (n 10 kpl) mutta en ehtinyt saada niitä kiikariini vaan ne jäivät nyt listoille vaan sorsina.
Hätäkös tässä kuivassa kaivossa, päivä se on huomennakin ja uutta täkyä vesille.

Niinan "helmet"

Postimuseo 26.10.2014


Yhden posteljoonin tähän astisen uran postimuseo oli avoinna nykyisille ja entisille työkavereille sekä pienelle porukalle ystäviä 26.10. Lavajärvellä museossa oli menneitten vuosikymmenten postiasemien ja jakopisteiden tallessa olevia”helmiä”. Nämä muistot on kerätty yli kolmmikymentä vuotta kestäneen työuran aikana eikä ura ole vieläkään ohi, pian on työnantaja jälleen Posti ja Itella jää unholaan.


Niina Salonen aloitti Lavajärvellä postiasema kakkosen kesälomansijaisena 70-luvulla, matkan varrelle mahtuu vuodet Komissa, Viljakkalassa ja tällä hetkellä Hämeenkyrön Tippavaarassa postinjakelussa. Näiltä työvuosilta on kertynyt aina jotain Postin/Itellan siivoamia ”helmiä” jotka muuten olisivat joutuneet poistoon ja sen myötä ties minne. Nyt nämä ”herkut” olivat koottuna tässä yhden posteljoonin postimuseossa. Tätä ei pidä missään nimessä verrata Vapriikissa avattuun postimuseoon, tämä on yhden työntekijän kokemia ja keräämiä muistoja työuralta korostaa Niina Salonen.


Museosta löytyi pienimuotoinen kuvakavalkaadi eri tapahtumista vuosien varrelta, postilaisten työasuja niin kesä- kuin talvikäyttöön, sadesään suojavaatteita, erilaisia hattuja ja lakkeja. Vanhat leimasimet olivat hyvin esillä, monikaan tämän päivän ihmisistä ei ole nähnyt mitenkä ennen vanhaan käsipelillä jokainen kirje ja kortti leimattiin, asian hoitaa nykyään koneet ja automatiikka. Esillä oli myös vanhoja kirjoja joista työntekijät olivat hakeneet ne puuttuvat postinumerot. Näitten kirjojen jälkeen tulivat postinumeroluettelot ja nykyään ollaan netin maailmassa.
Myös vanhat kirjevaaat herättivät mielenkiintoa, tämän päiväisiä digitaalisia vaakoja ei ollut näytillä mutta mustanpuhuva 500 gr:n paino oli tuomassa vanhoja hyviä aikoja mieleen. Myös nahkaiset postinkantajien olkalaukut toivat monille paljon muistoja, kunpa tämäkin laukkku voisi kertoa ne kilometrit ja taipaleet joissa se on ollut mukana.

Postimuseon lisäksi oli myös nähtävillä myös ensipäiväleimauksia ja postikortteja 70-luvulta alkaen, Marjatta Heiskala kerää niitä josssain määrin edelleenkin. Samassa yhteydessä oli Jouko Heiskalan tulitikkuaskien etikettejä joita Jouko on kerännyt pikkupojasta alkaen. Nämä etiket olivat hyvn mielenkiintoisia ja niistä saattoi löytää monia tuttuja asioita menneiltä vuosilta.


Mikko Isotalo piti museon ajatusta hyvin hienona, vanhana postintyöntekijänä hänen mieltään lämmitti kun joku tallentaa vanhoja asioita. ”Postihan on lähes 400 v vanha ”firma”, jonka taipaleeseen mahtuu monenmoista, nythän jälleen Posti muuttaa takaisin Postiksi Itella-seikkailujen jälkeen”.Hyvin aikaansa seuraavana Mikko totesi että hän pelkää tulevaisuuden huonoja näköaloja, henkilökunta joutuu entistä kovemmalle ja työpaikkojen pysyvyys on heikoissa kantimissa. Haja-asutusaleilla postin merkitys on yllättävän iso, päivän ainoa kontakti ulkopuolisten kanssa voi olla se kun postinjakaja käy, henkilökohtainen palvelu olisi tärkeää huomata, korostaa Mikko.


Anne Vienola piti museota myös hienona kokemuksena, täällä näkee miten asiat ovat ennen olleet. Hänen 20-vuotisen postiuran aikaan mahtuu myös paljon eri vaiheita ja tapahtumia, hienoa että joku jaksaa kerätä talteen tällaisia monia muistoja herättiviä esineitä. Maritta Matikainen katseli puolestaan museon tavaroita ihaillen mutta samalla myös hieman haikeilla mielin. Hänelläkin on pitkä ura postin työntekijänä ja hän tietää työn alati kasvavan vaativuuden, kova urakka Niinalla takana kerätessä tämän kaltaisia ”helmiä” kiittelee Maritta.


Ritva Kujanpää kävi myös katsomassa museon aarteita. Hänellä on takanaan pitkä, 40-vuotinen ura postin palveluksessa ja Ritva kertoi että eniten hän jäi kaipaamaan työyhteisön hyvää, kannustavaa henkeä, nykyään hän on jo päässyt hyvin irti työkuvioista mutta vieläkin edelleen pidetään yhteyttä vanhojen työkavereiden kanssa
Käytöstä poistettuun kirjelaatikkoon Niinalla oli myös avain tallessa ja siitä tulikin idea, että kaverit kirjottaisivat postia ”museon pitäjälle”, tällä kertaa ilman postimerkkiä. Toive toteutuikin ja iltahämärissä posteljooni hiippaili lukkolaatikolle ja jännityksellä avasi sen. ” Hienoa saada oikeaa postia! Kiitos kaikille korteista ja kirjeistä” toivotteli Niina, ”Postia on ihana saada ja ne jäävät pysyviksi muistoiksi”.

Birdlifen joutsenlaskenta 25-26.10

Laulujoutsen on birdlifen vuoden lintu ja miksi ei olisi, sehän on kaikkien Suomalaisten kansallislintu!
Cygnus cygnus, laulujoutsen on joutsenten sukuun kuuluva suuri, valkea sorsalintu. Se on leimallisesti pohjoisen lintu, joka kylläkin on nykyään jo levinnyt etelä-Suomeenkin asti. ! 1940 luvulla joutsenia oli vain pari kymmentä paria ja Muonion eläinlääkäri, kirjailija Yrjö Kokko kirjoitti kirjat "Laulujoutsen-Ultima Thulen Lintu" ja "Ne tulevat takaisin" sai suomalaisten sydämet heltymään ja lajin kanta rupesi kiitettävästi nousemaan, Vuonna 2011 joutsenia arvioitiin pesivänä olevan 5000-7000 paria. Aika hieno nousu!!
Laulujoutsenet syövät pääasiassa kasvisravintoa, jota ne repivät pitkän kaulansa ja vahvan nokkansa avulla. Ne käyttävät ravinnokseen myös pieniä selkärangattomia.
Joutsenparit pariutuvat jo nuorena ja solmivat elinikäisen liiton. Jos toinen parista kuolee niin saattaa toinen pariutua uudelleen. Pesän pari rakentaa pienelle luodolle tai matalikolle. Sukukypsiksi laulujoutsenet tulevat n. 4-5-vuotiaina.
Laulujoutsenen pituus on 140-160 cm, sen siipien kärkiväli on 205-235 cm. Sukupuolet ovat samanvärisiä, mutta koiras on naarasta suurempi.

Laulujoutsenen laulu on kuin vaskipuhaltimen tai ison urkupillin ääni, syvä töötötys. Laulujoutsenen lentäessä ei kuulu samanlaista voimakasta viuhuvaa ääntä kuin kyhmyjoutsenella.
Nuori joutsen on harmahtava, se muuttuu valkoiseksi toisena elinsyksynään.

Kyhmyjoutsen

Laujoutsenen voi sekoittaa kyhmyjoutseneen ja pikkujoutseneen. Laulujoutsenen ja kyhmyjoutsenen erottaa kaulan muodosta ja nokan värityksestä. Laulujoutsenen kaula muistuttaa ylösalaisin olevaa   J-kirjainta eikä S-kirjainta kuten kyhmyjoutsenella. Pikkujoutsen on selvästi laulujoutsenta pienempi, lisäksi sillä on vähemmän keltaista nokassa kuin laulujoutsenella.

Joutsenet muuttavat loka-maraskuussa Etelä-Ruotsiin, Tanskan salmiin ja Pohjanmeren ympäristöön, Osa voi jäädä sulana pysyviin vesiin Suomeenkin. Kevätmuutto ajoittuu maalis-huhtikuuhun. Joutsenta pidetään yhtenä varhaisimmista kevätmuuttajista.

Vanhin Suomessa rengastettu laulujoutsen on ollut 16 v ja 8 kk, Euroopan vanhin oli 26 v ja 6 kuukautta vanha Tanskassa rengastettu joutsen.

Pikkujoutsen laulujoutsenten keskellä

Birdlifen joutsen laskenta on valtakunnallisesti 25-26.10. Pilyn toimialueella ilmoitettiin havaintoja yli 6500 joutsenesta, luku ei vielä ole kovin tarkka mutta hyvin suuntaa antava. Valtakunnallisesti löytyi havaintoja yli 3 300 kpl. Näiden yhteissummana laskettiin joutsenten määräksi 53 000. Birdlife arvioi että Suomen syyskanta, pesineet joutsenet+poikaset, pesimättömät+läpimuuttava kanta olisi jopa 70 000. Huima määrä tietäen että 50 v sitten parimäärä oli 15.

Elämää ruokinnalla

Hömötintti evästä suussa

Sinitiainen

Aloitin tämän vuotisen ruokinnan pitämisen 13.10. Heti on ollut kova vilske, tiaisista tali (max 15), joitakin sini (5) yllättävän vähän!, hienosti hömöjä, parhaimmillaan 5 kaveria, yksinäinen kuusitintti käy aina silloin tällöin. Töyhtötinttiä en ole vielä tälle vuodelle saanut ruokinnalle vaikka olen sen kuullut moneen kertaan ruokinnan takaisessa metsikössä. Samoin pyrstötiaiset loistavat poissaolollaan, ainuttakaan pyrstötiaista en koskaan vielä saanut ruokinnan eväistä nauttimaan. Pikkuvarpuset ovat nyt vasta löytäneet ruokinnan antimet, olen nähnyt kerrallaan 5 yksilöä mutta lähipensaista on kuulunut sellainen tsirputus että siellä vaanii aika armada, en ole vaan vielä yhyttänyt isompaa määrää näitä varpusen korvaavia "pikkuserkkuja".

Tikoille olen hommannut läskinpalat puunkylkiin, vuorasin ne kuitenkin kanaverkolla jotta ei ahneet harakat veisi koko pottia vain itselleen. Samoilla apajilla käy närhet ja naakat, joskus olen nähnyt tiaisia hakemassa vähän vahvempaa evästä itselleen.
Tikoista on käpytikka melkein päivittäinen vieras mutta eipä ole vielä muita tikkoja näkynyt. Harmaapäätikka kävi joitakin vuosia sitten ja tänä vuona oli pihan haapapuussa pikkutikka kyläilemässä.

Viherpeippoja on tänä vuonna ollut vasta 5 todettua vaikka muualla pihan puissa niitä on käynyt isompia määriä. Järripeippoja näin tänään kolme värikästä lintua, kylläkin ruokinnan yläpuolella olevassa pihlajassa evästämässä marjoja. Harmi kun en saanut niistä kuvia, arkoja lintuja kun ovat. Peippoja ei ainakaan vielä ole ilmaantunut.
Rastaat ovat aika kiitettävästi plokanneet marjoja pihlajista. Tämän vuotinen marjasato on kuitenkin niin runsas että niistä riittää syömistä varmaan lähelle joulua! Räkättejä on ollut 10-20 parvi ahmimassa marjoja, seassa oli eräänä päivänä 5 punakylkirastasta. Mustarastaan ääntä kuulee aina joskus, hyvässä lykyssä vilahtamalla voi nähdä mustan "haamun" lentävän omaa suoraa lentoaan.

Orava ryöstöretkellä

Oravat ovat aika kiusallisia linturuokinnan vieraita, ne kun syövät auringonkukansiemeniä oikein urakalla eikä samaan aikaan ole muilla asiaa tulla ruokailemaan. Meidän Heta-koira on kyllä erikoistunut haukkumaan oravia ja koiruus haukkuukin puussa olevaa kävynpurijaa odottaen suu auki sitä putoavaksi suoraan suuhun. Tähän asti se ei vielä ole saanut yhtään saalikseen.

Punatulkkuja ei ole käynyt paljoakaan vierailulla ruokinnallani. Ehkä niillä on jonkinlainen vaellus tai sitten ne eivät ole vielä löytäneet tarjottaviani. Samoin on keltasirkkujen kanssa, pihassa pyörii parinkymmenen parvi mutta koska ei ole kauran siemeniä niin ne eivät tule suoraan ruokinnalle, taidan mennä ostamaan tutusta paikasta taas keltasirkuille apetta. Niistä siemenistä voivat kyllä nauttia muutkin siivekkäät.

Tässä oli lyhyt katsaus ruokinnan tämän hetken tapahtumiin, talven mittaan tulette saamaan sitten tarinoita muista tapahtumista.

Pähkinänakkeli Helgellä, Nokialla

Ei merta edemmäs kalaan viestitti Helge tänään kun oli saanut hienon ja kaukaisen vieraan ruokinnalleen. Pähkinänakkeli tuli monen vuoden jälkeen (taas) vierailulle Helgen tontille ruokinnalle.

Laitoin pari päivää sitten viestin Helgelle että Nokialla oli nähty pähkinänakkeli, hän ei tarttunut syöttiin vaan ajatteli että kyllä se tulee jos on tullakseen.
Tänään 17.10. se tuli. Helge oli nähnyt takapihan ruokinnalla liikettä, tiaisten lisäksi siellä oli joku muukin lintu joka tuli alaspäin puunrunkoa. Helge totesi etiäisensä täyttyneen, pähkinänakkeli oli tiaisten joukossa mukana. Hieman myöhemmin Helge oli lähtenyt hätistämään oravaa pois auringonkukansiementen kimpusta. Hän seisoi ruokinta-automaatin vieressä kun havaitsi linnun lentävän vauhdilla kohti, seurauksena oli se että nakkeli melkein istahti Helgen olkapäälle! Lintu lensi automaatille ja oli parhaimmillaan puolen metrin päässä Helgestä. Kameraa ei tietenkään ollut mukana siinä vaiheessa, myöhemmin kyllä kuten jutun kuvista voitte huomata.

Helgen mukaan lintu oli hyvin liukas liikkeissään, vaikea kuvattava. Hyviä tunnistuskuvia Helge oli kuitenkin saanut, näitä kuvia voisi laittaa vaikka mihinkä tahansa julkaisuun.

Helgen ruokinnalla tuntuu myös vierailevan minulla (vielä) harvemmin  käyviä lintuvieraita kun hän kirjoitti että töytötiainen monen vuoden jälkeen oli vieraillut maistelemassa hänen tarjoamia antimiaan. Kyllä tässä nousee lievä kateus, mikä on itsellä pielessä?!
Ei saa haudata päätään pensaaseen, kyllä se nakkeli vielä tulee Lavajärvellekin. Näiden tirppojen kanssa touhuaminen on siitä hauskaa ja arvaamatonta, että ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan.
Onnittelut Helgelle hyvästä ja hienosta havainnosta, kuten puhelinkeskustelussamme selvisi niin ei Helge ole bongari, hän antaa lintujen tulla luokseen!

Tilhiä, pihlajanmarjoja

Taas on yksi päivä plakkarissa, hyvä päivä takana. Päivän päätti hieno sauna, hyvät löylyt kotisaunassa, voiko enempää vaatia.  No voihan toki, pari leveäpyrstökihua kaartelisi paeten merikotkaa ja kaikki tapahtuisi aivan talomme päällä. Tai sitten piharuokinnalla olisi joku hieno ja tarpeeksi hyvillä tuntomerkeillä varustettu hyvin harvinainen lintu joka saisi valtakunnan kaikki bongarit liikkeelle. Tällaisia toiveunia ja haaveita voi vaan olla lintumiehen unelmissa.
Minulle kelpasivat kyllä päivällä näkemäni 13 tilhen parvi joka ylitti pihamme lentäen E-suunntaan. Tilhi oli toivelistalla sillä en ole vielä tämän vuoden puolella havainnut yhtäkään tilheä, tiesin että kohta ne kyllä laskeutuvat pohjoisesta etelämmäksi koska täällä on tosi hyvä pihlajanmarjasato.
Tilhi oli tälle vuodelle tonttipinna nro 96.

Ruokinnalla on ollut aika kova vilske, pääasiassa tallareita joille näkyy kelpaavan hyvin auringonkukansiemenet ja ehkä ne ihran palat jotka hankin eilen, kylläkin tavoitteena oli saada hyvää einestä tikoille. Pääasia on että ravinto kelpaa!
Talitiaisten lisäksi on ollut aika vähän sinitiaisia, parhaana päivänä 4 yksilöä, liekö sintiaiset kaikki vaeltaneet etelämmäksi ? Hömötiaisia on ollut parhaimmillaan kolme (3), toki en ole aivan 100 % varma etteikö hömötiaisia olisi ollut enemmänkin sillä niin vinhaan tintit liikkuvat ja pyörivät ruokinnan puissa. Hömötiaisten ja eteläisen serkun viitatiaisen pienen pieni ero on ollut hyvä tarkastelun aihe, kun linnun ääntä ei kuulu sisätiloihin.

Hömötiainen, kuva netistä

Pikkuvarpusia on yhdellä kertaa nähty 3 kaveria, kylläkin ylilentävänä oli eräänä päivänä 4 yksilöä.
Muita siivekkäitä ovat olleet harakat (2) ja närhi (3) nauttien läskeistä ja myös siemenistä. Rastaat ovat vielä loistaneet poissaolollaan, vain yksi mustarastas oli selvästi vieraillut ruokinnan antimien kimpussa. Räkättirastaita on kyllä ollut ruokinnan yläpuolen pihlajassa, tänään näin neljän räksän maistelevan pihlajanmarjoja. mutta näitä lintuja ei voi suoraan merkitä ruokinnalla olleiksi, sillä meillä on pihlajia niin runsaasti ruokinnan lähipiirissä. Tämä rajanveto on veteen piirretty viiva joka elää aina tarpeen mukaan.

Pihlajanmarjoja on todella runsaasti, niiden tarjoama ravinto on hyvin tärkeä lisä luonnon eläimille, pääasiassa linnuille, ei nyt ihan heti tule mieleen muita eläimiä jotka popsisivat pihlajanmarjoja. Tein kuukauden päivät sitten pienen jutun pihlajanmarjoista paikallislehteen mutta se ei ainakaan vielä ole ylittänyt "uutiskynnystä".
Tässä jutussa kerron miten linnut syövät pihlajan kypsiä marjoja, levittävät sitten pihlajan siemeniä hyvin laajalle ja näin pihlaja saa uusia kasvupaikkoja. Yhdessä pihlajanmarjassa on pari kolme siementä joten isossa pihlajantertussa on monia uusia alkuja.

Kohti talvea mennään

On 13.10 armon vuonna 2014, sää on pilvinen, ei ihan sada mutta ei paljon muutakaan. Nyt on hyvää aikaa valmistautua tulevaan talveen. Olen kyhännyt uuden ruokinta-automaatin jonka laitoin tänään pelipaikalle, myös uuteen katokseen. Evääksi olen hakenut auringonkukansiemeniä, talipalloja ja rasvasiemenpalloja. Hyvin näkyy maittavan ainakin tallareille joita olen summannut yhteensä ainakin 8 eri yksilöä, yksinäinen sinitiainen pyöri tallareiden myötä ja myös koiras käpytikka kävi naputtelemassa talipalloja. Pari pikkuvarpusta oli myös talipalloilla.

Heta 

Tämä on vasta eka päivä ruokinnalla joten paljon uusia lintututtavuuksia on tiedossa lähipäivinä, kunhan saan täydennettyä ruokinnan tarjontaa läskillä ja kauransiemenillä.

Heta-koiramme, suomenlapinkoira narttu on nyt jo yli 10 v. Innokas tulemaan aina pihalle katsomaan mitä tapahtuu, kuka mahdollisesti tulee vieraisille. Heta on myös kova myyrien jahtaaja, välillä se tulee pellolta kotiin ja kuono ja tassut ovat aivan kuran peitossa, silloin koira tietää joutuvansa "jäähylle" eteiseen kunnes pesun jäljiltä on kuivanut. Retkikaverina Heta on mainio. Sieniä haettaessa on Heta aina mukana ja pyörii jossain lähimaastoissa, tulee kyllä vihellettäessä aina katsomaan että mikä on hätänä.

Puukiipijän pönttö

Olen tehnyt useita uusia pönttöjä, erikoispöntön puukiipijälle rakensin joltain lintusivustolta saamani ohjeen avulla ja nyt onkin hauska seurata tuleeko kaveri pesimään tarjoamaani asuntoon. En kuitenkaan pety jos ei nappa heti ensimmäisenä vuotena.  Puukiipijän ääntelyä olen kyllä kuullut useinkin, mutta on se niin arka pesimään noinkin lähellä kotipihapiiriä, matkaa on pöntölle n 40 metriä.

Pihan lehtien haravointia on saanut tehdä jo monena päivänä, vaimo ajoi ruohonleikkurilla joitakin päiviä sitten nurmikon ja samalla lehdet pieneksi silpuksi. Nyt saa talvikin tulla!