Niinan "helmet"

Postimuseo 26.10.2014


Yhden posteljoonin tähän astisen uran postimuseo oli avoinna nykyisille ja entisille työkavereille sekä pienelle porukalle ystäviä 26.10. Lavajärvellä museossa oli menneitten vuosikymmenten postiasemien ja jakopisteiden tallessa olevia”helmiä”. Nämä muistot on kerätty yli kolmmikymentä vuotta kestäneen työuran aikana eikä ura ole vieläkään ohi, pian on työnantaja jälleen Posti ja Itella jää unholaan.


Niina Salonen aloitti Lavajärvellä postiasema kakkosen kesälomansijaisena 70-luvulla, matkan varrelle mahtuu vuodet Komissa, Viljakkalassa ja tällä hetkellä Hämeenkyrön Tippavaarassa postinjakelussa. Näiltä työvuosilta on kertynyt aina jotain Postin/Itellan siivoamia ”helmiä” jotka muuten olisivat joutuneet poistoon ja sen myötä ties minne. Nyt nämä ”herkut” olivat koottuna tässä yhden posteljoonin postimuseossa. Tätä ei pidä missään nimessä verrata Vapriikissa avattuun postimuseoon, tämä on yhden työntekijän kokemia ja keräämiä muistoja työuralta korostaa Niina Salonen.


Museosta löytyi pienimuotoinen kuvakavalkaadi eri tapahtumista vuosien varrelta, postilaisten työasuja niin kesä- kuin talvikäyttöön, sadesään suojavaatteita, erilaisia hattuja ja lakkeja. Vanhat leimasimet olivat hyvin esillä, monikaan tämän päivän ihmisistä ei ole nähnyt mitenkä ennen vanhaan käsipelillä jokainen kirje ja kortti leimattiin, asian hoitaa nykyään koneet ja automatiikka. Esillä oli myös vanhoja kirjoja joista työntekijät olivat hakeneet ne puuttuvat postinumerot. Näitten kirjojen jälkeen tulivat postinumeroluettelot ja nykyään ollaan netin maailmassa.
Myös vanhat kirjevaaat herättivät mielenkiintoa, tämän päiväisiä digitaalisia vaakoja ei ollut näytillä mutta mustanpuhuva 500 gr:n paino oli tuomassa vanhoja hyviä aikoja mieleen. Myös nahkaiset postinkantajien olkalaukut toivat monille paljon muistoja, kunpa tämäkin laukkku voisi kertoa ne kilometrit ja taipaleet joissa se on ollut mukana.

Postimuseon lisäksi oli myös nähtävillä myös ensipäiväleimauksia ja postikortteja 70-luvulta alkaen, Marjatta Heiskala kerää niitä josssain määrin edelleenkin. Samassa yhteydessä oli Jouko Heiskalan tulitikkuaskien etikettejä joita Jouko on kerännyt pikkupojasta alkaen. Nämä etiket olivat hyvn mielenkiintoisia ja niistä saattoi löytää monia tuttuja asioita menneiltä vuosilta.


Mikko Isotalo piti museon ajatusta hyvin hienona, vanhana postintyöntekijänä hänen mieltään lämmitti kun joku tallentaa vanhoja asioita. ”Postihan on lähes 400 v vanha ”firma”, jonka taipaleeseen mahtuu monenmoista, nythän jälleen Posti muuttaa takaisin Postiksi Itella-seikkailujen jälkeen”.Hyvin aikaansa seuraavana Mikko totesi että hän pelkää tulevaisuuden huonoja näköaloja, henkilökunta joutuu entistä kovemmalle ja työpaikkojen pysyvyys on heikoissa kantimissa. Haja-asutusaleilla postin merkitys on yllättävän iso, päivän ainoa kontakti ulkopuolisten kanssa voi olla se kun postinjakaja käy, henkilökohtainen palvelu olisi tärkeää huomata, korostaa Mikko.


Anne Vienola piti museota myös hienona kokemuksena, täällä näkee miten asiat ovat ennen olleet. Hänen 20-vuotisen postiuran aikaan mahtuu myös paljon eri vaiheita ja tapahtumia, hienoa että joku jaksaa kerätä talteen tällaisia monia muistoja herättiviä esineitä. Maritta Matikainen katseli puolestaan museon tavaroita ihaillen mutta samalla myös hieman haikeilla mielin. Hänelläkin on pitkä ura postin työntekijänä ja hän tietää työn alati kasvavan vaativuuden, kova urakka Niinalla takana kerätessä tämän kaltaisia ”helmiä” kiittelee Maritta.


Ritva Kujanpää kävi myös katsomassa museon aarteita. Hänellä on takanaan pitkä, 40-vuotinen ura postin palveluksessa ja Ritva kertoi että eniten hän jäi kaipaamaan työyhteisön hyvää, kannustavaa henkeä, nykyään hän on jo päässyt hyvin irti työkuvioista mutta vieläkin edelleen pidetään yhteyttä vanhojen työkavereiden kanssa
Käytöstä poistettuun kirjelaatikkoon Niinalla oli myös avain tallessa ja siitä tulikin idea, että kaverit kirjottaisivat postia ”museon pitäjälle”, tällä kertaa ilman postimerkkiä. Toive toteutuikin ja iltahämärissä posteljooni hiippaili lukkolaatikolle ja jännityksellä avasi sen. ” Hienoa saada oikeaa postia! Kiitos kaikille korteista ja kirjeistä” toivotteli Niina, ”Postia on ihana saada ja ne jäävät pysyviksi muistoiksi”.