Näkisinpä kuukkelin!

Hämeenkyrössä on ollut kuukkeleita vielä 1970-1980 luvuilla, en ole itse päässyt niitä todistamaan mutta olen jostain kuullut. Hämeenkyrön Vesäjärvellä tai sitten Kaipiossa on sopivaa maastoa ja ne alueet rajoittuvat Ikaalisiin jne... Onhan täällä ollut joitakin havaintoja yksittäisistä linnuista mutta käytännössä kuukkelia ei esiinny enää Hämeenkyrössä.

Soinimäellä kuvattu kuukkeli

Hyvä ystäväni Partasen Harri asuu Parikkalassa jossa on hyvin vahva kuukkelikanta olemassa, Harri lähettää tämän tästä hienoja kuvia kohtaamistaan kuukkeleista. Mekin kävimme siellä tässä syksyllä mutta kuukkeli pysyi meiltä piilossa. Tässä jutussa olevan kuvan Harri on ottanut juuri samalta paikalta jossa kävimme kuulostelemassa mahdollista reissun pinnaa, tämä on sitä "meidän tuuriamme" johon olemme jo tottuneet.

Pitkäaikainen haaveeni olisi vielä nähdä kuukkeli Hämeenkyrössä, käytännön realiteetit sen kuitenkin kumoavat. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä kuukkelin reiteistä mutta todennäköisyydet sen kyllä kumoavat. Hämeenkyrössä ei ole sille sopivia pesintäympäristöjä, siitä pitää huolen nykyinen metsätalous. Vanhoja metsiä ei ole, lähimmillään ehkäpä olisi Seitsemisen kansallispuistossa Ikaalisten ja Parkanon rajamailla.

Olisi se hienoa olla leirinuotiolla ja saada yllättävä vieras norkoilemaan evästä! Kyllä taittaisin eväsleipää riemu rinnoin, jos kuukkeli sitä hakisi. Ei voi kuin leikkiä omissa ajatuksissaan tällaisella mahdollisuudella. Mitähän sitä tekisi jos sellainen tilanne tulisi eteen? Siinä voisi kädet vapisten näprätä kännykkää ja toivoa että lintu pysyisi vieraana pitkään. Tällaisessa haavemaailmassa on hyvä kuvitella elävänsä. Tule takaisin kuukkeli!!

Kävin Ylläksen maisemissa kesän aikana 2 krt ja näin joitakin kuukkeleita. Ne ovat täysin omalla reviirillään ja niitä ei uhkaa mikään. Oli oikein mukavaa nähdä lintu omassa elinpiirissään ja elinalueillaan. Päivittäin oli vähintään kaksi kuukkelia mökkimme vieressä, se oli oikea lintumiehen unelma. Opin tuntemaan kuukkelin äänenkin ja muutenkin linnun olemus tuli oikein tutuksi. Kuukkeli on aivan kuin närhi, varislintuihin kuuluva. Lähimmillään kuukkeli oli parin metrin päässä. Sain kuvattua lintua eräänä päivänä, otos on jutun lopussa.

Oliko TJ-keikka?

Kiasen Hanski ilmoitti viikolla että sunnuntaina hän menee ainakin Ketunkivenkankaalle, Alhon Antsu oli ehtinyt sinne myöskin ja itse arvoin loppuun asti että lähdenkö. Lähdinhän minä ja Heta kanssa, kylläkin vasta 9 jälkeen olin pelipaikalla. Pojat kertoivat että hyvä kun tulin, sumu lähti samaan aikaan ja näkyväisyys parani. Onhan minusta sentään jotakin hyötyä!

Päätin sinne ajaessani että vien autoni vähän lähemmäksi rinnettä. Kyllä kannatti, oli se matka niin paljon joutuisampi kavuta jotta sitä puhalsi vaan ihan pienen tovin huipulle päästyäni. Miehet olivat ehtineet jo aamun kuluessa nähdä isokoskeloita 5:n parven matkalla etelään, myös jotakin muutakin heillä oli plakkarissa. Pian näkyväisyyden parannuttua alkoivat lajit lisääntyä ja pääsimme päivän kuluessa aina 31 lajiin.

Maakotkaa lähdettiin metsästämään( ja Hanskille pähkinähakkia), mutta saimme pettyä oikein kunnolla, ei ainuttakaan petolintua koko armaana päivänä. Varislinnuista kirjattiin närhiä kymmenkunta. Tilhiä näimme 13 parven pyörähtävän mäen päällä ja yhden kerran olivat pojat jo kuulleet linnun äänen. Lapin lintuja lisää kun urpiaisia merkattiin 2 paikallisiksi. Myös punarinta oli kerran äänessä.

Eniten puhetta oli rastaiden liikkeestä. Räksiä oli tämän tuosta kiikarin okulaareissa. Punakylkirastaan värit löytyivät joiltakin mutta eipä laulurastasta nähty. Minnekäs ne olivat jo ehtineet? Kulorastailla tuntui olevan hyvä liike, kirjasimme kaikkiaan 14, suurin porukka oli 4 lintua ja kolmen sakkeja näimme useampia. Kyllä rastaat olivat jo selvästi muuttopuuhissa vaikka ei niitä vielä kirjattu tämän paremmin. Pian tulee sekin päivä että saa laittaa kaikki rastaat aika tarkasti muistiin.Niittykirvisiä oli kaksi muutavaa, suuntanaan SW

Minulle heräsi into tulla lähipäivinä tuonne Ketunkivelle, saankohan itsestäni irti? Hyvä olisi jos saisi! Hömötiaisia oli välillä isohko parvi takanamme puissa, seassa oli myös töyhtötintti ja hippiäisiä
Kyllä siellä mäellä on hyvin elämää.

Syyspuinti

 Taas on aika kun maanviljelijät ajavat pelloilla viimeisiä viljojaan puimakoneilla. Ei kyllä käy kateeksi noita "jusseja" kun he puivat, puivat ja puivat. On se kovaa hommaa mutta kyllä se viimeinenkin viljan korsi on puitu, saa tämän syksyn osalta laittaa "pillit pussiin".

Seuraavassa kuvia päivän puinnista

Tässä ollaan aivan alkuvaiheissa

Sieltähän puimuri lähestyy tyy tyyyyy

Marko on puikoissa

Puimuri pitää aika kovaa ääntä

Syksyn touhua

Tässä viljan tähkät enne puintia, kauraa

 Meidän pelto on vuokrattuna joten emme joudu itse miettimään mitä siellä viljelee ensi vuonna, se on toisten tehtävänä. Me vain pääsemme nauttimaan ja katselemaan kun vilja "heilimöi"

Ketunkiven muuttoa 3.10.2015

On taas aika kirjoittaa syysmuuton tarkkailusta. Olimme tutulla porukalla kerunkiven kankaalla tai oikeastaan ketunkiven soramontun reunalla kiikarit suunnattuna pohjoiseen, olihan nyt syysmuuton aikaa. Meitä oli tutut kaverit (Hanskia lukuunottamatta) koolla, Kari, Helge, Antsu, allekirjoittanut koiransa kanssa aamuauringon noustua, olihan päivästä luvassa upea. Ehkäpä päivä olikin liian upea, ei oikein mitään isompaa ryntäystä tullut, lähinnä hanhia odotettiin mutta odottamista riittää vielä.

Aamu alkoi sepelhanhien muutolla, 20 lentävää tummahipiäistä hanhea meni kohti etelää. Joitakin sorsaparvia nähtiin päivän mittaan mutta ei mitään isompaa. Sepelkyyhkyjä muutti 207, kuudessatoista parvessa, päivän aikana kun niitä parvia näkyi niin aika isoja pallomaisia parvia saatiin katsella.

Päivästä tuli petopäivä, kun haukkoja muutti kaiken kaikkiaan yksitoista. Ne jakautuivat seuraavasti; kanahaukka 2 p, varpushaukka 5 (3 m + 2 p), hiirihaukka 2 (1 m+ 1 p), ampuhaukka 1 m SW ja pahnan pohjimmaisena yksi pere eli muuttohaukka jota saatiin katsella pieni tovi. Tämä yksilö muutti SE.

Pere kuvattuna jossain muualla

Peippolintuja kirjattiin liki 300 m. Näihin lintuihin kuuluvat kaikki peipot ja järripeipot sekä niitä muistuttavat pikkulinnut. Rastailla oli myös selkeästi muuttoa mutta niitä emme kirjanneet. Yksi muuttava västäräkki nähtiin, siinä yhteydessä oli hyvä muistella Siikasaaressa nähtyjä västäräkkilaumoja.

Tämän syksyn erikoisuus eli palokärki jatkoi vielä menoaan, nyt nähtiin kolme yksilöä matkalla tuttuun suuntaan (ENE) . Samoin tänä syksynä on närhillä pientä vaellusta, tästä näimme todisteena yhteensä 7 yksilöä, 2 parvea joissa toisessa oli kolme ja toisessa 4 lintua. Muistan tämän närhiparven jota katsellessa tuli selkeästi tunne että nämä eivät voi olla muita kuin närhiä, niitähän ne sitten olivatkin ja matkasivat SW. Olisi hauska saada tietää onko punatulkuilla joku vaellus, ainakin me ollaan havaittu tämän suuntaista liikehdintää, tänäänkin summasimme yhteensä 19 punatulkkua, 5 parvessa.

Oli taas hauska istahtaa tuttujen kavereiden kanssa tarkkailemaan syysmuuttoa. Heta koirakin oli nyt
mukana riemu rinnoin. Koira lähti kotoa mukaan heti kun avasi auton oven, siihen jalkatilaan se hyppäsi ja kuinka ollakaan hetken matkaa kun oli ajettu niin koiruus hyppäsi etupenkille eikä suostunut siitä väistyä ennen kuin perillä. Heta istui koko matkan aivan tyynesti etupenkillä muta iltapäivällä kotiin palatessa ei koiraa enää saanut etupenkille vaan auton jalkatilassa se matkusti aivan kuin koiran kuuluukin.  Yllättävän väsynyt se kyllä oli.