Odottavan aika on pitkä

Otsikon lausahdus tuli mieleeni kun istahdin kahvikupin ääreen, odotan ensimmäisiä kevätmuuttajia kotitontille tai paremminkin kotitontilta nähtynä. Tänään 27.2. olin hetken jo varma että nyt on ensimmäinen muuttaja tullut kun näin ison petolinnun tapaisen kaartelevan Sorvajärvellä päin. Hain kiikarit mutta lintu oli jo kadonnut sumupilveen mutta onneksi kuulin korpin klonksuttavaa ääntä samalta suunnalta, Sehän siellä tietenkin kaarteli eikä mikään petolintu. Eipä ollut eka kerta eikä varmaankaan viimeinen kun tällainen erehdys käy. Ajattelin että siellä olisi ollut hiirihaukka joka oli palannut reviirilleen.

Ensimmäisiä muuttajia on jo nähty kautta Suomen. Töyhtöhyypät ja kiurut ovat näiden ekojen joukossa, vesilinnuista laulujoutsenia, telkkiä, isokoskeloita, harmaalokkeja on jo nähty ympäriinsä ja niiden isompia määriä odotetaan heti kun tulee sulia järvien jäiden tilalle. Etelä-Suomessa on jo nähty vaikka mitä, hiirihaukka, sinisuohaukka, metsähanhia, merihanhia eli lintujen aikataulu on aikalailla sekaisin! Samoin taitaa myös olla säiden haltijalla sillä helmikuun lopulla on maankamara lumeton ja plusasteita.

Kotkien uljasta liitelyä olen kaivannut, eipä ole väliä onko  kyseessä maa- tai merikotka, kumpainen kelpaa vallan mainiosti. Aina kun pihalla kävelee niin katse hakee taivaalta jotain. Korvat ovat auki lintujen äänille. Täytyy kuitenkin muistaa että nyt on vielä helmikuu, ainakin pari päivää. Tiira palvelu on erinomainen tienavaaja lintumiehille, sieltä näkee mitä muut ovat nähneet ja mitä on odotettavissa sisämaahan.  Toinen lintu jota odottaa on mustarastas, sen huilumaista virittelyä illan tullen. Toki niitä lintuja on monia muitakin joita odotan.

Nyt on lintulaskentojen aika, meillä on Nokian laskenta ja Takamaan laskenta ohjelmassa, Nokialle mennään su 2.3. ja Takamaalle sitten viikonloppuna. Niistäkin retkistä on lupa odottaa mitä vain, onhan kevätmuuttajien aikataulu niin sekaisin.Nyt kun vielä katsoo sääennusteita ja huomaa sieltä etelän kantilta puhuria niin sillloin voi löytää maastosta mitä vain. Näitä odotellessa!

Yöllinen ovien pamaus

Katsoessani jotain tv-elokuvaa kuulin pihalta auton ovien läimäityksen. Yö oli jo pimentynyt, kotonakaan ei ollut paljon valoja, menin katsomaan ikkunasta mikä olisi sen äänen aiheuttanut. Ikkunasta näin pienen taskulampun välähdyksen, hälytyskellot alkoivat soimaan. Puin vaatteita hieman lisää, otsalamppu mukaan, jalkineet jalkaan ja ulos katsomaan. Koiran jätin sisälle kun en tiennyt mitä olisi vastassa.

Pihavalokaan ei palanut joten ulkona oli vastassa täyspimeys. Olin näkeväni jonkun hahmon kävelevän pihallamme. Laitoin otsalampun valon päälle, suuntasin sen lähestyvää hahmoa kohti. Miehen ääni huikkasi "Onko pöllöä kuulunut?" Asia rupesi valkenemaan minulle, helpotuksen huokaus pääsi huuliltani. Tämä mies oli joku lintumies joka oli nähnyt ilmoittamani lehtopöllön tiira-palvelusta. Sieltähän saa myös selville havainnon paikan ja tätä tietoa hyväksi käyttäen oli tämä mies tullut kuuntelemaan tätä öistä huutelijaa.
Mies kertoi olevansa vaimonsa kansssa reissussa, heidän autonsa lähellä näkyikin toinen hahmo. Harmi kun ei tullut kysytyksi hänen nimeään, oli hän kuitenkin kohtelias ja pahoitteli heidän aiheuttamaa häiriötä. Siinä turistiin lintumiehen kanssa tovi lintuihin liittyvistä asioista, Lavajärven linnuista yleensä jne... Pöllö vaan pysyi hiljaa joten heidän retkensä yksi pysähdyspaikka tuotti tulokseksi nollan.

Musta yö ja auton ovien läimäitys, onko liikkeellä jotain kutsumattomia vieraita. Sehän on ensimmäinen ajatus joka tulee mieleen näin maaseudulla asuvan mieleen. Ison kaupungin läheisyys on kuitenkin tuonut monia outoja  asioita, autoja tänne Lavajärvellekin.Ei koskaan ole liian varovainen!

Itse olen myös liikkunut monilla öisillä pöllökuunteluretkillä ja yölaulajaretkillä pitkin maaseutuja, olen mennyt autolla pientä kinttupolkua aivan pimentyneiden talojen läheltä, tulee vaan mieleen montako kertaa näissä taloissa on ihmetelty yöllisiä kulkijoita. Lintumiesten hyviin tapoihin ja myös varmaankin kaikkien kulkijoiden etikettiin kuuluu että aivan talojen pihoihin ei mennä, varsinkaan öiseen aikaan. Jos olet jo sängyn pohjalla ja kiinnität huomiota outoihin ääniin niin yöunesta ei meinaa tulla mitään, äänen lähde täytyy selvittää. Onneksi meilläkin on naapureita aivan vieressä. Yhdessä valvoen on saatu hyvin näiden outojen liikkujien toimet hyvin selville.

Lehtopöllön huutelua

Kotimme lähellä on Järvisen Hannun laittama pöllön pönttö, siellä on pesinyt useana vuotena lehtopöllö ja niin tuntuu jälleen tänäkin vuonna samaa suunnittelevan päätellen soidinhuutelusta. Lehtopöllön ääni on hyvin kuuluva, helposti tunnettava valitus. Sitä kuvataan lintuoppaassa seuraavasti; laulu on valittava, kirkas huhuilu, joka kantaa 2-3 km, säe alkaa venytetyllä loppua kohti laskevalla puhalluksella, jota seuraa pieni 3-4 s mittainen tauko, sen jälkeen tulee värisevä sarja päättyen pitkään laskevaan laulun aloittaneen äänen kaltaiseen puhallukseen.

Olen itse kuitenkin taannoisina vuosina lehtopöllön ääntä kuunnellessani sanonut että nyt naapurin sikaa tapetaan! Niin karmaisevan tuntuista se on. Kuvittele olevasi synkässä metsässä, pitkien kuusien ympäröimänä, jossa pöllön karmaiseva, valittava ääntely yllättää sinut, takaan että siinä kohtaa on alushousujen vaihto lähellä.

Tämä Lavajärven pöllö on kuitenkin nyt innostunut keväiseen soidinhuumaan, tästä osoituksena vaikka viikon 17-21.2. keräämäni ääntelytiedot muistiinpanoista. 17.2. huutelu alkoi jo iltauutisten aikaan, laulu kuului järven eteläpuolelta ehkä kilometrin päästä. Tiistaina 18.2. lehtopöllö oli siirtynyt järven itäpuolelle, lähemmäksi oletettua pesintäpönttöä, laulu alkoi jo iltahämärän tullessa. Keskiviikkona 19.2. oli huutelija siirtynyt ns Laurilan peltojen puolelle, kuitenkin lähellä pönttöään. Torstaina kuulin lehtopöllön ääntelevän päiväsaikaan lyhyesti järven länsipuolelta. Eilen lumisateen valkaistessa maata iltayhdentoista jälkeen kuuli vaimoni Niina lehtopöllön valittavaa ääntä "kotipöntöltään" Tämä ilta on vielä havainoimatta mutta oletettavasti pöllö antaa itsestään merkkejä jälleen hämärän koittaessa.

Onko pöllöjä yksi vai kaksi? Välimatkaa soidinäänillä on parhaimmillaan ollut noin 3-4 km ja jos kaivetaan vanhoja tietoja lehtopöllön pesinnöistä, kylläkin muistin kätköistä, niin Lavajärven ympäristöissä on pari kolme paikkaa josta olen pöllöä kuullut. Nyt kun on pöllöille hyvä myyrävuosi voisi olettaa pesintöjä olevan yhtä enemmän. Täytynee kuunnella aktiivisesti ja ottaa yhteyttä järven toisella puolen asuviin ystäviin ja kerätä tietoja heidän kanssaan yhteistyössä. Onhan puhelin keksitty ja kun pöllö huhuilee niin on helppo kartoittaa kuuluuko samainen ääni hänen korviinsa.

Nyt on tiedossa hyvä pöllövuosi, ainakin tässä vaiheessa näyttää siltä että tulee runsas myyrävuosi, joten näillä saalistajilla on tiedossa hyvin poikasten ruokaa. Myyrillä on 3-4 vuoden sykleissä runsaampi esiintyminen, sehän voi vielä näivettyä, aika näyttää. Tähän kohtaan olisi paikallaan kuva lehtopöllöstä mutta kun en ole saanut kaveria vielä kuvattua.

Pöntön aika

Tavoitteena on aina vuosittain tehdä noin 5 uutta pönttöä, jos ei muita niin ainakin pikkulinnuille. Tiaiset ja kirjosieppo vaatii 28-32 mm reiän pönttöönsä. Tälle vuodelle olen jo tehnyt noin parikymmentä pönttöä joten tinki on täynnä mutta ehkä tulee vielä lisää, se kun on hienoa tehdä! Suosittelen kätten töitä luonnon hyväksi.

Pönttö katajapuskan siimeksessä

  Kodin pihapiirissä on noin kolmisenkymmentä pönttöä, pääasiassa pikkulinnuille. Parit kottaraispöntöt olen saanut aikaiseksi mutta ei ole vielä tähän päivään mennessä kottarainen löytänyt pönttöjäni vaikka ne ovat aika korkealla, 4-5 metrin maanpinnasta. Kottaraispönttö eroaa pikkulinujen pöntöistä suuremman kolon ansiosta, reikä on 50 mm.

Sturnus vulgaris, please!

Kirjosiepot tulevat aika tarkkaan toukokuun alussa, se on todettu monena vuonna. Tiaiset valitsevat pesäpönttönsä jo maaliskuun aikana mutta kirjosieppojen saapuminen voi muuttaa kaiken, välillä on ollut kovia kiistoja pöntön haltijasta.

Muita isompia pönttöjä en ole saanut aikaiseksi, eipä noita telkän pöntön haltijoita tule tänne asti järven rannasta. Pöllön pönttöjä en ole tehnyt vaikka tässä lähellä on lehtopöllön asuttu pönttö. Varpuspöllön saalistusjätteitä olen löytänyt eräästä jo hajonneesta pöntöstäni.

Luonnonpönttö 

Näitä luonnonpönttöjä en ole löytänyt vaikka sillä silmällä olen katsellut puita metsissä liikkuessani. Nehän olisivat parhaita kestämään luonnossa ja sitä paitsi huomaamattomampia kuin lautapöntöt. 

Näitä lautapönttöjä on helppo puuhastella, olenkin nyt pyrkinyt aina jos ei muuta tärkeämpää ole tekeillä niin sitten uusi asunto työn alle. Voin vain suositella jokaiselle jolla vasara ja saha pysyvät kädessä puuhastelua oman pihapiirinsä hyväksi.

Puulämmittäjän arkea

Kotona Hämeenkyrön Lavajärvellä on ollut puulämmitys jo reilut kymmenkunta vuotta, siihen puulämmityksen arkeen on saanut jo tottua hyvän aikaa.Kuluuhan puita lämmityskautena reilut parikymmentä mottia Kun katselee liiterissä pinossa olevia lämmityspuita palautuu mieleen aina ne

”hikipisarat” jotka on täytynyt vuodattaa ennen kuin puut ovat liiterissä pinossa.


Jos nyt lähtee siitä että on metsää josta ne puut voi hankkia, ne täytyy ensin kaataa ja rahdata jollain kulkupelillä kotipihaan, seuraava vaihe on sahata 3 metriset rungot pienemmiksi, lyhyemmiksi ”pölleiksi” jotka taas kaipaavat konetta tai sitten käsipelillä (so kirves) hakkaamista klapeiksi. Seuraavaksi ne pitää saada kuiviksi, siihen menee aikaa kuukauden päivät riippuen auringon paahteesta ja viimeiseksi on vielä vaihe jossa puut kasataan liiteriin.
Minulle on monikin vanhan kansan metsämies sanonut että puut pitää kaataa jo talvikeleillä ja tehdä pienemmiksi sitten kun ne ovat hieman kuivuneet. Puiden pitäisi antaa kuivua yhden vuoden yli niin ne olisivat mitä parhaita lämmitykseen.


Kaikki tämä on helppoa jos on tarpeelliset välineet omasta takaa, on myös taitoa käyttää moottorisahaa ja sitten myös huoltaa sitä tarvittaessa. Sirkeli on puulämmittäjälle myös hyödyllinen. Jos kaikki edellämainitut vaiheet joutuu ostamaan tulee niistä hintaa niin paljon että turvautuu mielellään ostosiin, Syksyllä kun ostaa kuivia valmiiksi pilkottuja puita saa niistä maksaa hyvinkin 40-50 e kuutiolta, mikäli pystyy itse tekemään joitakin vaiheita niin se kyllä kannattaa.


Takassa leiskuva tuli luo miellyttävän lämmön kotiin, tunnelmallista, mukavaa istuskelua takan läheisyydessä kahvikupponen käsissä. Kyllä siinä arjen murheet unohtuu! Jos vielä vaikka radiosta soi joku muistorikas kappale, siinähän rupeaa jo aurinkokin paistamaan. Näillä sähkönhinnoilla tulee puulämmitys arvoon arvaamattomaan. Jos on vielä puulämmitteinen sauna voi ne saunapuut tehdä hieman pienemmästä puusta, esim meillä oli pari kesää sitten sähkölaitos raivaamassa linjojen alta puita, Raivatut puut olisivat jääneet maahan mätänemään, joten keräsin niistä puista aimo kasan leppärankoja kotipihaan. Niillä puilla on tänä talvena lämmitetty ahkerasti saunaa. Metsiin jää tuhottomasti hyvää käyttökelpoista puuta, siinä olisi monille askaretta.

Hakkuun jäljiltä olisi paljon vielä hyvää pikkupuuta

Hyötyliikunnan nimeen voi laittaa kaikki ne hikipisarat jotka on vuodattanut lämmityspuiden eteen, siinä on sellainen jatkuva, vuodesta toiseen toistuva miellyttävä urakointi. Miellyttävä, mikäli kaipaa jotain ruuumiinkulttuuria normaalien arkisten puuhastelujen lomaan. Tiedän että minnekään kuntosalille ei kaipaa kun on ollut päivän risumetsässä tai sitten hakannut joitakin motteja pöllejä kirvestyöllä. Meillä kun ei ole omaa metsää niin se ensimmäinen vaihe jää ostopuiden varaan, mutta kyllä siinä vielä on hyvää työtä näin eläköityneelle kansankynttilälle. Vielä kun tulee oltua pihalla, ulkona siitä normaalista ympyrästä, voi tehdä hyviäkin luontohavaintoja!

Kevään enteitä

Kevään enteitä
Ihmismieli on hieman outo: heti kun saa ensimmäiset merkit hieman paremmasta niin sitä on koko keho aivan tutinassa. Tammikuun pakkaset loppuivat ja mittarit näyttivät melkein plusasteita, kun menin ulos kävelemään ja haistelemaan ympäröivää maailmaa, ajatukseni karkasivat aivan uusille urille. Kevät tuoksuu.

Tietenkin näin jo yli 50 kevättä  nähneenä sen tietää että eihän kevät ala vielä tammikuussa mutta ainahan saa leikkiä. Ensin on vielä helmikuun pakkasjaksot ja lumisateet, maaliskuussa toivottavasti ei enää kovia pakkasia tule mutta lunta tullee vielä alkupuolella useita senttejä. Sitten voidaan puhua kevään koittavan! Räystäät alkavat tippumaan ja ympäröivä luonto antaa ensimmäisiä voimakkaita merkkejä talven selän taipumisesta. Ennen kaikkea luonnon kasvit ja puut huomaavat lisääntyvän auringonvalon voiman.

Metsissä on vielä vallalla lumipeite puissa, onneksi on lunta sillä lumi antaa myös suojaa oksistolle ja sehän hivelee esteettistä silmää itse kullakin. Tämä kymmensenttinen lumikerros ei ole paljon verrattuna edellisiin vuosiin, muistanette lähes metriset hanget viime vuodelta. Kyllä sekin lumi suli pois ja antoi tilaa uudelle kasvulle.
Näin kotioloissa lähestyvän kevään huomaa parhaiten siitä että naisväki haetuttaa kukkamultapusseja ja erilaisia idätysastioita esille.  Ei sen varmempaa kevään merkkiä ole! En pane ollenkaan vastaan näitä valmisteluja sillä se tietää mahdollisesti lisääntyvää auringonpaistetta, lämmityskulut pienenevät. Lumen alta paljastuvat kaikki ne asiat jotka jäivät syksyllä siivoamatta, Vaikka kulunut syksy ja talvi eivät yllättäneet, jäi ainakin minulta jotain pientä tekemättä jonka nyt sitten löydän edestäni.

Näin sydäntalvella koen että minulla on lupa ajatella tällaisia "kepeitä kevät-ajatuksia". Säätieteilijät ovat meidän monien päivittäisiä ystäviä, heitä kuunnellaan ja heidän antamia ennusteita luetaan lehdistä ja tv:stä katsotaan tulevia päivien pakkaslukemia.
Uskon että kevät tulee ajallaan, lumet sulavat ja aurinko lämmittää meitä kaikkia