Ihmismieli on hieman outo: heti kun saa ensimmäiset merkit hieman paremmasta niin sitä on koko keho aivan tutinassa. Tammikuun pakkaset loppuivat ja mittarit näyttivät melkein plusasteita, kun menin ulos kävelemään ja haistelemaan ympäröivää maailmaa, ajatukseni karkasivat aivan uusille urille. Kevät tuoksuu.
Tietenkin näin jo yli 50 kevättä nähneenä sen tietää että eihän kevät ala vielä tammikuussa mutta ainahan saa leikkiä. Ensin on vielä helmikuun pakkasjaksot ja lumisateet, maaliskuussa toivottavasti ei enää kovia pakkasia tule mutta lunta tullee vielä alkupuolella useita senttejä. Sitten voidaan puhua kevään koittavan! Räystäät alkavat tippumaan ja ympäröivä luonto antaa ensimmäisiä voimakkaita merkkejä talven selän taipumisesta. Ennen kaikkea luonnon kasvit ja puut huomaavat lisääntyvän auringonvalon voiman.
Näin kotioloissa lähestyvän kevään huomaa parhaiten siitä että naisväki haetuttaa kukkamultapusseja ja erilaisia idätysastioita esille. Ei sen varmempaa kevään merkkiä ole! En pane ollenkaan vastaan näitä valmisteluja sillä se tietää mahdollisesti lisääntyvää auringonpaistetta, lämmityskulut pienenevät. Lumen alta paljastuvat kaikki ne asiat jotka jäivät syksyllä siivoamatta, Vaikka kulunut syksy ja talvi eivät yllättäneet, jäi ainakin minulta jotain pientä tekemättä jonka nyt sitten löydän edestäni.
Näin sydäntalvella koen että minulla on lupa ajatella tällaisia "kepeitä kevät-ajatuksia". Säätieteilijät ovat meidän monien päivittäisiä ystäviä, heitä kuunnellaan ja heidän antamia ennusteita luetaan lehdistä ja tv:stä katsotaan tulevia päivien pakkaslukemia.
Uskon että kevät tulee ajallaan, lumet sulavat ja aurinko lämmittää meitä kaikkia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti