Viimeinen rypistys 29.11.

Tehtiin Palomäen Timon kanssa näin marraskisassa viimeinen kova rypistys. Timo tuli Lavajärvelle ja otti meikäpojan kyytiin ja tavoitteena oli lisätä marraspinnojen määriä, Timolla luku on niinkin kova kuin 59 mutta meikäläisen 40 kaipaa vielä paljon uusia lajeja. Tämä oli selkeä tavoite!

Timo Palomäki

Ensimmäinen stoppi oli heti Lavajärvellä ja lehtopöllön perässä soitettiin atrappia. Eihän se kukko käskien laula eikä pöllö tullut esille, tyhjää nuottaa vedettiin. Timo oli kyllä jo aamuhämärissä autolla meille ajaessaan nähnyt viirupöllön langalla, kuva oli siitä todisteena.

Jatkoimme Kiikanvuoren maisemiin, Timo kertoi että näissä maisemissa oli lapinpöllö pesinyt Hämeenkyrössä joitakin vuosia sitten. Eihän siellä ollut mitään ihmeellistä, normaalit tiaiset äänessä.
Tästä reissumme jatkui Kyröskoskelle, sahan maisemiin ja hahaa katsomaan. Sieltähän harmaahaikara löytyi, jopa kolme kappaletta, Timo kertoi että hän on nähnyt niitä useampiakin samoilla kivillä patsastelemassa. Harmaahaikara on hauska näky järven isojen kivien päällä kun ne väijyvät ja seisoskelevat patsaina. Marraspinnani nro 41.

Automatka jatkui Kyröskosken kautta Järvenkylän järvelle jossa ei ollut uusia lajeja, isokoskeloita iso 65 yksilön lautta kalastelemassa. Sieltä mentiin Alhonjärvelle,Vesäjärven kylälle. Isolepinkäiset olivat hauska näky, toinen oli järven N-päässä lekuttelemassa ja toinen parin kilometrin päässä langalla. Nyt näin sen kunnolla. Järvellä oli myös joutsenia iso keräytymä, arvioimme niitä olleen 250, oli se aikamoinen toitotus kun linnut päättivät muuttaa paikkaa, seassa näkyi olevan joitakin tämän vuotisia nuorikkojakin. Joutsenia katsellessamme tuli paikalle myös yksi marraskisailija, Järvisen Hannu joka oli jollain pesän etsimisreissullansa kun hän rengastaa petolintuja. Täytyy sanoa että kovaa työtä ja etsimistä!

Vesäjärven jälkeen hakeuduimme Parilanjärvelle jolla voisi olla joitakin vesilintuja. Timo kyllä epäili lintujen jo ehtineen hävitä, kun järvi meni jäähän tässä kylmien ilmojen myötä mutta löytyihän sieltä yksi naaraspukuinen telkkä sekä tiklien parvi jossa oli parisenkymmentä lintua. Päivä rupesi jo pimenemään joten suuntasimme "cityä" kohti. Teimme pienen mutkan Hämeenkyrön kirkkojärven erääseen lahteen jossa voisi olla myös vesiäisiä. Tällä Prentin lahdelta löytyi tällä kertaa sinisorsia 52 ja isokoskeloita 32 yksilöä. Itse paikka on tosi hyvän näköinen tikkapaikka, pikkutikka on siellä ollut aika usein samoin joskus valkoselkätikkakin. Tällä kertaa yhytimme vain kiertelevän pyrstötiaisparven (5). Tästä siirryttäessä jälleen eteenpäin löysimme eräältä pellolta ruokailevia joutsenia hyvän määrän (44)

Laskimme retken lajimäärän sen enempää puristamatta, sain summaksi 30 lajia. Parhaana voisi pitää Timon näkemää viirupöllöä ja toisena voisi olla harmaahaikarat. Muuten lajit olivat hyvin tavallisia. Emme nähneet koskikaraa vaikka kävimme parissa sen linnun paikoista. Emme nähneet tilhiä eikä rastaita vaikka marjaisia pensaita olikin vielä jossain päin. Hieman ihmettelimme rastaiden puuttumista, räksän kyllä ymmärtää paremmin kuin mustarastaan. Samoin pikkulinnuista ei havaittu peukaloista vaikka linnun reviiksi sopivia puukasoja olikin, tikkarintamalla jäimme vain käpytikan varaan, kävimme harmaapäätikan ja pohjantikan maisemissa mutta tyhjän saimme. Tämä viimeinen rypistys toimi ainakin minulla nimensä mukaisesti viimeisenä, huomenna on aika tehdä yhteenvetoa tästä kisasta.

Taas on syksyn harmaus ja märkyys

Juuri kun pääsin hehkuttamaan talven valkeuden kaikkivoipaisuutta niin tuli sade ja muutti kaiken. Se on aika ankean näköistä ja tuntuista pihamaalla. Mielikin on selvästi allapäin, menisipä tämä olotila pian ohi. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin ohihan tämä syksyinen apeus menee ja valkeus voittaa. Sitä ei vaan aina jaksa odottaa.

Olen nyt käynyt kahtena päivänä kävelylenkillä, mittaa on tällä rypistyksellä ruhtinaalliset 4 km mutta tässä elämäntilanteessa se on hieno saavutus. Näillä lenkeillä kävelen aivan hiljakseen, kuin opettelisin uudelleen kävelemään, nyt kuitenkin käytän kävelysauvoja hieman tukemassa ja vauhtia antamassa. Täytyy kehua sauvojen kehittäjää, ne ovat oiva apuväline!

Maanantain lenkillä olin Hetan kanssa, koira oli innokkaana mukana haistelemassa uusia hajuja. Tänään olin yksin ja vauhtia yritin pitää, kyllä siellä se tuttu hien tuntu nousi pintaan ja paita meni vaihtoon, Lenkki toimi hyvänä lämmittelylenkkinä ennen hierontaa jolla palkitsin itseni näistä "upeista" liikuntarypistyksistä.

Näiden lenkkien aikana yritän aina tähyillä puiden latvoja varpuspöllön toiveissa. Tämä hiirensyöjä kun puuttuu vielä marraspinnoista. Varpuspöllö päivystää usein jonkun puun latvassa tai sitten jossain muualla korkeammalla. Olen joskus nähnyt vapön aivan tien vieressä matalan näreen latvassa. Kuitenkin tämä lintu on erittäin paha pikkulinnuillekin, jotka pelkäävät sitä. Tämän voi todeta jos laittaa pöllön ääntä ja hetkessä tulee lauma tiaisia tarkastamaan onko vaara todellinen. Tämän kuvan on ottanut Partasen Harri Parikkalasta joka myös sai itselleen tästä linnusta marraspinnan. Hän näki vapön autolla ajaessaan. Onneksi hänellä oli kamera mukanaan.

Toinen lintulaji jota yritän katsella on joku rastas, minulla puuttuu vielä niin räkättirastas kuin mustarastas. Ne olisivat oikein hyvä lisä lajilistaani ja tuntuvat olevan aika yllätyksellisiä näin tämän talven osalta. Räksää en ole pitkään aikaan nähnyt tai kuullut, samoin kuin mura tuntuu piilottelevan tämän talven osalta. Jos kuitenkin vanhat merkit pitävät paikkansa niin ruokinnalle nämä linnut ilmestynevät vielä ennen joulua. Marraspinnaksi ne täytyisi hoitaa vielä ennen kuun vaihdetta.

Minun marraskisani jäi hieman puolinaiseksi kun sain sen pahenemisvaiheen puolivälissä kuluvaa kuuta. Aluksi ajattelin että jätän koko leikin kesken mutta sen verran olen kilpailukärpäsen puraisema että kisaa ei niin vaan heivata vaan edetään sitten puolivaloilla mutta maaliin mennään. Sehän oli tämän kilpailun yksi tarkoitus että paljonko havaitsee lintuja marraskuussa. Näin mennään tällä hetkellä ja kisan tulos on se mikä tulee. Se jää historian kirjoihin mikä on saldo kisan lopussa. Pääasia on että veljet ympäri Suomen ovat toteuttamassa tätä syyslintukatsausta. Nautitaan näistä hetkistä ja muistellaan niitä jonkin ajan kuluttua

Kaikki katoaa, myös lumikin

Maanantai valkenee hienona, lumi maassa ja sää ei liian kylmä. Se on talvea! Linturuokinnalla ei ole kova vilske, vain harakat (8 yks) ja pari naakkaa aterioivat läskien kmpussa, on siellä myös yksinäinen närhikin. Rauhallista ja seesteistä, kävelin tai onnuin pihamaalla ja kuuntelin pienen tovin, kaukaa kuului joutsenen ääniä, lienevät Lavajärvellä länsipäässä. Pari oravaa syö ruokinnalla talipalloja ja tonkivat auringonkukkaa kauran siementen seasta. Tallarit eivät ole vielä tulleet, kyllä niitä kohta ilmaantuu ja sitten saavat siemenet kyytiä.

Pikkuvarpusia on myös ruokinnan takaisessa koivussa, niitä on parhaimmillaan ollut kymmenkunta, nyt vaan kolme kärkkyy vuoroaan. Samoin tekee yksinäinen keltasirkku, niitähän voisi olla parin kymmenen linnun parvi kauransiementen perässä. Ekat tallaritkin (5 kpl) ovat juuri ilmaantuneet, kello käy yli kymmenen aamupäivällä. Myös sinitiaiset (2) ovat ilmaantuneet

Tänään ei pitäisi sataa uutta lunta ja kuulin juuri radiosta ennustuksen että kaikki lumet saavat kyytiä vielä tämän viikon aikana ja maa muttuu taas lumettomaksi. Voi kökkö tätä ilmojen heilahtelua, ainoa hyvä puoli asiassa on näin puulämmittäjäm kannalta että puuta säästyy kun ei tarvi laittaa niin tiuhaan pannuun tavaraa. Olisi vaan niin paljon mielekkäämpää nauttia talvisista maisemista.

Juuri nyt pöllähti yksinäinen käpytikka lähipuihin, se on oppinut käymään läskinpalalla. Kunpa sen tikan serkkukin valkoselkätikka tulisi käymään. Tallareitten määrä on kolminkertaistunut joten aika hyörinä käy nyt tuolla ruokinnalla. Nyt on päiväpostin aika joten juttu katkeaa. Laitan tähän yhteyteen hienon kuvan Parikkalasta jonka hengenheimolainen Harri Partanen on ottanut, kuvasssa on valkoposkihanhia ihmettelemässä Kangaskylässä tätä valkoista hunajaa maan päällä.

Ensi lumen sataessa 20.11

Tässä olikin hyvä aihe kirjoittamiseen kun katselee ikkunasta pihalle, Saamme valkoista hunajaa taivaan täydeltä ja maan pinta täyttyy valkoiseksi. Sataa ensi lumi tälle talvelle kotoisiin maisemiin. Vietän ensimmäistä päivää nyt tässä kotiherrana viikon sairaalareissun jälkeen.

Kotiterassin peittymistä lumeen

Sain ms-sairauden pahenemisvaiheen viikko sitten ja nyt on tilanne saatettu hieman paremmalle tolalle. Nyt vaan odotellaan kortisonikuurin auttamista ja lujaa uskoen näin tapahtuu joten kuukauden päästä kävellään!

Heta mielipuuhassaan

Kävelin tai yritin kävellä omassa pihapiirissä kameran kanssa ja otin joitakin kuvia näin ensi lumen sataessa tänne kotoiselle Lavajärvelle. Täytyy sanoa että olen kotiutunut tänne Hämeenkyrön koillisnurkkaan oikein hyvin. Täällä on hyvä paikka asua ja "vanheta" vaimon kanssa hoitaen meidän pientä koiruutta Hetaa, joka antaa kyllä päivälle hyvin puuhaa jos sitä ei itse keksi. Heta on mainio tutkija ja kaivaja, kyllä saavat oravatkin kyytiä ruokinnalta. Se on hyvä asia sillä oravat syövät aika lailla linnuille tarkoitettua evästä. Parhaimmillaan tai pahimmillaan on oravia ollut neljäkin yksilöä jotka kisailevat aika kovaa kiiveten ruokintatelineessä. Olen miettinyt jotain estettä näille kavereille jotta eivät pääsisi nauttimaan aivan vapaasti kaikkia auringonkukan siemeniä mutta en ole vielä keksinyt millaisen rakentaisin. Täytyyhän niidenkin elää.

Pikkuvarpusia, yksi tallari ja sinitiainen

Ruokinnalla käy pääasiassa tallareita ja pikkuvarpusia ja joitakin sinitiaisia. Nyt ovat närhet ja naakat poissa johtuen varmaan evästarjonnan yksipuolisuudesta. Kunhan tässä taas saa itseään niskasta kiinni niin kyllä käyn hakemassa ihratankoja ja jotain muutakin niin ruokinta palautuu jälleen normaaliksi. Talvinen maisema rupeaa peittämään jo pihanurmikot ja osittain puidenkin oksistot, saa nähdä  kauanko tämä lumi kestää vai onko tässä jo pysyvää lumikerrosta. Minulla ei olisi sitä vastaan mitään sillä kyllä syksyistä tummaa ja märkää maastoa on nyt jo nähty riittävästi, on aika kunnon lumikerroksen, se on mielipiteeni.

Tuolla pihamaalla on huomattavasti miellyttävämpää kävellä (?) kun siellä tuntee näkevänsä jo paljon enemmän Syksyn jälkeen on lumi tervetullut lisä maisemaan, se antaa paljon valoa ja iloa jos sitten toisaalta se tulee antamaan oman lisätyönsä mutta onhan siihen jo totuttu aikaisempina vuosina. Suomen vuoden kierto on vaan sellainen ja se on hyväksi havaittu, on keksitty kaiken maailman koneet ja vempeleet jotka auttavat lumitöissä. No siihen on nyt vielä pitkä aika kun niitä apuvälineitä kaivetaan esille, nyt vaan nautitaan tästä ensi lumen tunteesta ja näkymästä.

Kävelystä jäi jo jälkiä, Heta vartioi taustalla

Käpytikka ruokinnalla, odotellaan valkoselkätikkaa!

Tyhjää täynnä

Perjantai oli sateen tuhnuinen päivä, mieli teki lähteä "linnustamaan" mutta minulla ei ole autoa, koska se on perheen nuorisolla. Tottakai sen suon ilomielin, kun he sitä tarvitsevat. Kyllä meikäläisen menot ova toisarvoisia verrattuna nuorten aikuisten maailmaan. Olihan se hyvä syy jäädä kotiin. Vaimon heitti hyvän ajatuksen, miksi en kysy anopilta autoa ja mene sillä?

Tuumasta toimeen ja sieltähän se auto sitten irtosi. Nokka kohti Sarkkilaa, ensin oli kuitenkin metso paikan katsastaminen. Siellä kävelin ja kuulostelin, tiaisia, käpytikka (2), korpin huutelua mutta ei mitään metsoon viittaavaa. Atrapilla yritin hieman houkutella jos saisi linnun innostettua mutta turhaan. Paikka oli tyhjää täynnä!
,
Seuraavaksi siirryin Sarkkilanjärven lintutornille. Ilmassa rupesi jo olemaan pientä sateen tuhrua eikä näkyväisyys ollut mikään ruhtinaallinen. Kapusin kyllä torniin ja kaukoputki asemiin. Katselin järven rannat tarkkaan, siellä oli hyvää rantahetteikköä. Ei minulle kuitenkaan suotu mitään, ei sorsan sorsaa, ei joutsenen joutsenta, ei siis mitään. Sain koota tarpeeni ja kavuta autoon tyhjän nyhtäneenä. Olisi pitänyt uskoa niitä aavistuksia joita minulla oli ennen kuin lähdin tälle turneelle.

Kävin vielä katsastamassa Lavajoen sillan ja koskikara-paikan. Sielläkin oli tyhjää täynnä. Eivät olleet tiaisetkaan äänessä eikä mitkään muut linnut. Tyhjää täynnä!

Ei aina voi voittaa, sehän on nähty jo monta kertaa. Autolla kotiin ja kun katselin autoa niin tiesin mitä tekisin, autonpesu oli seuraavana ohjelmana. Kyllä se vaan passaa, olihan auton likaantuminen syytäni. Siinä meni pieni tovi, samalla kuulostelin pihapiirin lintuja, tiaisia tuntui olevan paljon ruokinnan puissa. Autonpesun jälkeen menin sinne ja atrapin kanssa hieman häiritsin, hömötintin ääntä kun päästää niin kaikki tintit tulevat heti katsomaan mikä siellä on hätänä. Arvioisin tallareita olleen parisen kymmentä ja seassa joitakin sinitiaisia. Se oli hulvatonta elämää mitä tintit menivät lähipuissa, siinä sai olla tarkkana jos vaikka olisi ollut yksi töyhtötiainen, se kun minulta puuttuu vielä pihapinnoista tälle vuodelle. Ainoa uusi laji oli pikkuvarpunen joita oli varmaankin kymmenkunta.

Palautin auton puhtaana ja hain Hetan "päivähoidosta", jossa se tykkää olla ihan "kybällä" Heta on anopin kanssa hyvää pataa, Melkein tulen mustasukkaiseksi mutta kyllä koiruus aina riemulla tulee kotitanhuville. Päivän linturetken saldo oli siis oli tyhjää täynnä.

Kotiruokinnalla huomasin kun eräs musta kissa hiipi ruokinnalle ja kävi katsomassa talipaloja puunkyljessä. Sain heti koiruuden paikalle ja se hääti kissan pois. Nyt tulikin sitten uusi murheen aihe ruokinnalle, ensimmäiseksi  on oravat (4 kpl) ja nyt on sitten kissa. Kai se vaan täytyy elää sen kanssa vaikka se ottaakin sieluun.

Marraskisa eli movember

Olemme pistäneet pystyyn pienen kilpailun marraskuun linnuista. Kuinka monta lajia näkee omassa asuinkunnassaan marraskuun aikana. Ajatus lähti liikkeelle meikäläisen pienissä aivoissa ja sain hyvää tukea lintuveljiltä, nyt on koossa 18 bongaria ympäri Suomea. Jopa itärajalla on miehitystä Partasen Harrin toimesta.

Kisailijoita on tietenkin Hämeenkyröstä (5), Ylöjärveltä (3), Tampereelta (1), Nokialta (1), Oulusta (2), Hailuoto (1), Helsinki (1), Parikkala (2), Joensuu (1) ja Punkaharjulta (1).
Aika kattavasti on Suomi-neito miehitettynä.

On aika mielenkiintoista kisan päätyttyä verrata lajien esiintymistä näin loppusyksyllä. Kisassa mukana olevat ovat hyvin perillä paikkakuntansa tilanteesta joten saadaan aika tarkkaa tietoa. Jotkut ovat jo lähettäneet pientä tietoa saalistaan, päivässä yli 40 lajia on aika hulppea määrä, mikähän on saldo loppusuoralla?

Oma tavoitteeni 50 lajia tuntuu aika pieneltä mutta ei saa tavoitella tähtiä taivaalta jotta ei sitten pety, ne lajit ovat tiukassa kun mennään yli 40!

Ehdin aloittaa kissan vasta tänään, aloitin sen varovasti kotipuuhastelujen lomassa. Tein yhden lenkin kiertämällä Lavajärven ja käymällä Kiikanvuorella, jossa olen nähnyt metson. Mutta eihän sen lintu näyttäydy helposti, siellä täytyy käydä useampi kerta. Kuitenkin sain hienon elämyksen kun olin siellä isojen kuusten juurella ja viheltelin (ilman atrappia) matkien hömötinttiä niin sain huomata useampia tiaisia ilmaantuvan, näin löysin töyhtötiaisen. Se oli hieno hetki.

Muita tämän päivän lajeja olivat tali, sini, hömö, töyhtötiainen, pyrstötiainen, pikkuvarpunen, urpiainen, punatulkku, keltasirkku, käpytikka, laulujoutsen, varis, korppi, närhi, naakka, hippiäinen, harakka eli saldo oli 17 lajia. Tästä se alkaa.

Tänään oli vuorossa Hämeenkyrön kierros, saaliina oli kotiin palattuani 13 uutta lajia ja vielä yhden sain kun laitoin evästä ruokinnalle. 31 lajia on tarkka tieto. Päivän ihmeellisin havainto oli kun ajelin kohti Sarkkilanjärveä ja pysähdyin metsätaipaleella Joenkulman tiellä, olin saanut sieltä viime vuonna pyyn lajikseni ja päätin kokeilla päivän piristykseksi. Laitoin puhelimesta atrapin ääneen ja hetken kuluttua sain aivan vastaavan äänen vastaukseksi. Sarkkilanjärvellä oli myös isohko tikli-parvi joka lenteli siellä, parisenkymmentä lintua oli arvioni. Päivän viimeinen havainto ennen pimeän laskeutumista oli kuusitiainen ruokinnalla.