Tyhjää täynnä

Perjantai oli sateen tuhnuinen päivä, mieli teki lähteä "linnustamaan" mutta minulla ei ole autoa, koska se on perheen nuorisolla. Tottakai sen suon ilomielin, kun he sitä tarvitsevat. Kyllä meikäläisen menot ova toisarvoisia verrattuna nuorten aikuisten maailmaan. Olihan se hyvä syy jäädä kotiin. Vaimon heitti hyvän ajatuksen, miksi en kysy anopilta autoa ja mene sillä?

Tuumasta toimeen ja sieltähän se auto sitten irtosi. Nokka kohti Sarkkilaa, ensin oli kuitenkin metso paikan katsastaminen. Siellä kävelin ja kuulostelin, tiaisia, käpytikka (2), korpin huutelua mutta ei mitään metsoon viittaavaa. Atrapilla yritin hieman houkutella jos saisi linnun innostettua mutta turhaan. Paikka oli tyhjää täynnä!
,
Seuraavaksi siirryin Sarkkilanjärven lintutornille. Ilmassa rupesi jo olemaan pientä sateen tuhrua eikä näkyväisyys ollut mikään ruhtinaallinen. Kapusin kyllä torniin ja kaukoputki asemiin. Katselin järven rannat tarkkaan, siellä oli hyvää rantahetteikköä. Ei minulle kuitenkaan suotu mitään, ei sorsan sorsaa, ei joutsenen joutsenta, ei siis mitään. Sain koota tarpeeni ja kavuta autoon tyhjän nyhtäneenä. Olisi pitänyt uskoa niitä aavistuksia joita minulla oli ennen kuin lähdin tälle turneelle.

Kävin vielä katsastamassa Lavajoen sillan ja koskikara-paikan. Sielläkin oli tyhjää täynnä. Eivät olleet tiaisetkaan äänessä eikä mitkään muut linnut. Tyhjää täynnä!

Ei aina voi voittaa, sehän on nähty jo monta kertaa. Autolla kotiin ja kun katselin autoa niin tiesin mitä tekisin, autonpesu oli seuraavana ohjelmana. Kyllä se vaan passaa, olihan auton likaantuminen syytäni. Siinä meni pieni tovi, samalla kuulostelin pihapiirin lintuja, tiaisia tuntui olevan paljon ruokinnan puissa. Autonpesun jälkeen menin sinne ja atrapin kanssa hieman häiritsin, hömötintin ääntä kun päästää niin kaikki tintit tulevat heti katsomaan mikä siellä on hätänä. Arvioisin tallareita olleen parisen kymmentä ja seassa joitakin sinitiaisia. Se oli hulvatonta elämää mitä tintit menivät lähipuissa, siinä sai olla tarkkana jos vaikka olisi ollut yksi töyhtötiainen, se kun minulta puuttuu vielä pihapinnoista tälle vuodelle. Ainoa uusi laji oli pikkuvarpunen joita oli varmaankin kymmenkunta.

Palautin auton puhtaana ja hain Hetan "päivähoidosta", jossa se tykkää olla ihan "kybällä" Heta on anopin kanssa hyvää pataa, Melkein tulen mustasukkaiseksi mutta kyllä koiruus aina riemulla tulee kotitanhuville. Päivän linturetken saldo oli siis oli tyhjää täynnä.

Kotiruokinnalla huomasin kun eräs musta kissa hiipi ruokinnalle ja kävi katsomassa talipaloja puunkyljessä. Sain heti koiruuden paikalle ja se hääti kissan pois. Nyt tulikin sitten uusi murheen aihe ruokinnalle, ensimmäiseksi  on oravat (4 kpl) ja nyt on sitten kissa. Kai se vaan täytyy elää sen kanssa vaikka se ottaakin sieluun.