Rengastusta 28.6

Tamperelaistuneet rengastajat Meri Öhman ja Kim Kuntze kävivät kesän toisen rengastusreissun tänään 28.6. Onneksi olin kotona, tämä rengastustapahtuma on aina mielenkiintoinen tilanne, kesän ekan reissun aikaan en päässyt olemaan paikalla mutta tänään olin läsnä.

Pönttöjä meillä on n 60 kodin pihapiirissä sekä mökin maastoissa. Tänään sai renkaan jalkaansa 16 kirjosiepon poikasta, ne olivat jo melkein lähteneet pesästä joten nyt oli viimeisiä päiviä saada ne rengastetuiksi. Talitiaisilla löytyi 6 munan pesintä joka vielä oli kesken, liekö jo toista pesyettä.

Valitettavasti saimme todeta jälleen tuonen viikatteen leikanneen joitakin poikasia, niin kirjosiepoilla kuin talitiaisilla. Tallareilla oli kato käynyt 18 poikasen edestä, eräskin iso pesue, 10 poikasta olivat kaikki kuolleet. Todennäköisesti syynä oli ollut kesän kylmien ilmojen tuoma kato hyönteisravintoon ja talitiaisvanhemmat eivät olleet löytäneet tarpeeksi evästä poikasille. Kirjosieppoja löytyi 4 kuollutta poikasta.

Mielenkiintoisin "löytö" oli kottaraispöntössä ollut pikkuvarpusen rakentamaa pesää ja siellä 3 munaa ja yksi tallarin muna! Onko kyseessä pivan pesä johon tallari on muninut yhden munan vai ovatko pikkuvarpuset "ryöstäneet" talitiaisen aloitetun pesinnän. Kuitenkin se on ensimmäinen todettu pikkuvarpusen pesintä talon pöntöissä. Kyllähän pivat ovat pesineet sähkötolpan koloissa, todettiin Kimin kanssa että hyvin ovat pikkuvarpuset löytäneet turvallisen pesintäpaikan. Sähkötolpan nokassa ei ole paljon vihollisia ja pesäpaikka ei happane!

Västit

Huomasin että meidän kotikeittiön ikkunan alapuolella kivikossa oli pari lintua, mitähän ne lienevät? Seurasin tilannetta hieman tarkemmin ja äkkäsin pari västäräkkiä, hetkinen, niitä onkin kolme! Yksi lensi pois, miksi?

Tilanne selvisi kun näin ne linnut kunnolla, kyseessä oli pari västäräkin poikasta jotka odottivat ruokaa. Alta minuutin koiras västi palasi ja antoi ruokaa kerjääville poikasilleen. Hain (tai oikeastaan vaimoni haki) kameran ja pääsin aitiopaikalta kuvaamaan tätä hauskaa tapahtumaa.

Seuraavassa on kuvakavalkadia siitä.

Hetkinen, haen ruokaa

Minnekähän se ukko meni?

Onko susta kivaa odotella sapuskaa?

Mä en kyllä jaksa odottaa!

Anna nyt se toukka!

Miten oikein jaksaa näitä nuoria!

Keskikesän (?) juhlaa ja kisailua

Meillä on jo perinteiseksi luokiteltava tapa viettää lintuihmisten juhannusta, kisataan omalla tontilla näkyvistä lajeista määrättynä aikana joka vuosittain vaihtelee.Tänä vuonna päädyttiin vain juhannusaattoon rajattuun kisaan, klo 09-24 oli kisa-aika. Mukaan lähti kolme tonttia, Lavajärveltä meikäläinen sukulaisten kera, Sasista Hakalan Kari yhdessä vieraineen ja Kaipiosta Palomäen Timo kotijoukkoineen. Meillä kaikilla oli lintujahti ohjelmassa kaiken muun touhun seassa joten hyvin vaihtelevissa merkein "ehdittiin" tipujen perässä tiiraileen.

Lintumies on kyllä koko ajan hoksottimet vedettynä esiin, vaikka saunan lauteilta voi tehdä havaintoja tai sitten ruokapöydästä ikkunasta katsoen. Parasta havainnointiaikaa on puuhastelu pihamaalla esim pihahommien aikana tai kokon rakentamisen yhteydessä. Olen saanut "luvan" käyttää mökin rantaa myös kisan aikana tähystyspaikkana, tänä vuonna tein niin että laitoin muistiin ne lajit jotka sain Piittalasta ja niitä tuli 4 kpl. Sasin tontti sijaitsee Kirkkojärven lahden rannalla joten tätä taustaa vasten on muina vuosina tehty em päätös tasapuolistamisena. Timon piha on maalaismaisemassa peltojen "keskellä" joten häneltä puuttuu tämä vesielementti täysin.

Kisasaa käytiin yllättävän tasaisissa merkeissä näin tuloksien puitteissa. Itse kunkin tahon havainnointiaktiivisuudesta on vaikea sanoa mitään, sen verran tiedän että Timolla oli jotain suoretkeilyä koululaisten kasvien keräämisen kanssa, Tmo raportoi myös optiikan puuttumisesta kun kiikarit olivat autossa, joka oli jossain muualla. Tämä kisahan on leikkimielistä harrastamista meille tärkeän asian puitteissa, joka kuitenkin otetaan vakavasti pilke silmäkulmassa. Näin juhannuksena voi siellä silmäkulmassa olla myös hivenen muutakin promillejuomaa värittämässä tapahtumaa.
Lopputuloksena kisasta oli että voidaan julistaa kisan päättyneen tasapisteisiin 39-39-39. En laske mukaan rannasta nähtyjä lajeja. Seuraavasa lyhyesti kunki osallistujan kommentteja kisasta ja lajeista.

Kaipiosta kajahti hyvin perinteisesti, palokärki, korppi ja räystspääsky tasoisia lajeja. Seuraavan päivän aamuna oli jo punavarpunenkin ollut äänessä joka itse kisa-aikaan oli pysytellyt vaiti. Myös "pahoja" puutteita olivat olleet metsäkirvisen hiljaisuus ja kurkien vaitiolo, myöskään paikallinen tuulihaukka ei näyttäytynyt koko aikana. Timon viimeisenä lajina oli klo 23 saatu laulujoutsen.
Sasin puutelistassa olivat ainakin lehtokurppa ja viherpeippo, jotka olivat heti seuraavana päivänä olleet framilla, myös hiirihaukka (kynsissään käärme!) ja kultarinta olivat olleet juhannuspäivän tarjoilua.  Lavajärven puutelistalle voidaan laittaa vesilinnut kun itse pudotan ne pois ja samoin putosivat harmaalokki ja selkälokki.

Itse kisa kannattaa aina kun sain täydennystä tämän vuoden tonttipinnoihin kuullessani taivaanvuohen "mäkätystä" pihaan. Se olikin yksi pahoista puutteistani tämän vuotisista lajeista. Kun syksy koittaa on sen havaitseminen aina vain vaikeampaa. Nyt alkaa jo kahlaajien syysmuutajien ensimmäiset kaverit olla mahdollisia, näin pian se kesä kääntyy kohti syksyä!

Haukkojen suhteen oli Sasi paras kolmella eri lajilla, kalasääski, nuolihaukka ja tuulihaukka? Kaipion pihaan sai Timo Lavajärven tapaan vain yhden petolinnun, luulisin sen olleen hiirihaukan. Lavajärven listalta löytyy tuulihaukka. Muita mainitsemisen arvoisia lintuja olivat Lavajärveltä peukaloinen (lauloi hetken lähimetsässä), käenpiika naapurin koivikossa, pensassirkkalintu Lavajärven rantapusikoista, metsäviklon ääni ja lehtokurpan ylilento kisan viimeisenä lajina klo 23.

Tämä oli hauska tapa viettää keskikesän juhlaa, ehkä ei tämä harrastus ole vielä auennut kaikille mutta lähipiiri joutui kestämään (taas) tämän jussin koukeroiden lintumetsästyksen. Liuntuharrastus on lyönyt leimansa ainakin meikäläisen otsaan pysyvästi! Tämä blogikirjoitus on nyt ilman kuvia, koittakaa jaksaa kahlata teksti läpi.

Haaveita saa olla

"Keskikesän" juhlaa aletaan valmistella, eväitä ostetaan ja paikkoja siivotaan, pian on juhannus 2015. Monet tekevät taikojaan nähdäkseen tulevaisuuteen jne... Minullakin on lintumiehenä joitakin haaveita. Hyvä ystäväni Partasen Harri Parikkalasta asuu Siikalahden läheisyydessä ja muutenkin Parikkala tuntuu olevan lintumiehille "paratiisi". Niin monia hienoja havaintoja Harri tekee Parikkalassa että niistä kertoessaan saa meikäläisen hieman "kateelliseksi". Onhan se kylläkin vaan siitä kiinni että lähtee maastoon, pois sisätiloista, raikkaaseen ulkoilmaan. Aina voi nähdä tai kuulla mitä vain!

Enhän olisi lintumies jos en haaveilisi jostain hienosta havainnosta. Viimeisin Parikkalan huippuhavis oli sinipyrstö, joka tiettävästi laulelee vieläkin siellä. Harri lähetti hienoja kuvia jotka ovat tässä kirjoituksen yhteydessä. Tämä sinipyrstö oli Parikkalan ensihavainto lajista ja Harri kertoi havainnosta että ollessaan Aallon Jannen kanssa retkellä olivat he kuulleet linnun laulua, Janne tunnisti vanhana Kuusamon kävijänä lajin heti, havaintopaikka oli lajityypillisesti vaarakuusikossa.

Pirkanmaalla sinipysrstö on nähty vime vuonna Sastamalan suunnassa vastaavanlaisessa paikassa. Täällä Lavajärvellä ei ole vaaroja, vain pieniä mäennyppylöitä joten aika vaikea on löytää laji täältä. Kyllähän se voisi löytyä muuttomatkallaan pysähtyessään joten ulos vaan retkeilemään! On vaan siitä kysymys että tunnistaako lajin, siitä tämä harrastus on hieno että aina on edessä outoja ja vaikeita rasteja eikä koskaan saa olla täysin tyytyväinen lajien tunnistamiseensa.

Sinipyrstön kaltaisia megalajeja voi aina toivoa, mutta täytyy huomata että tavallisetkin lajit tarjoavat aina hienoja hetkiä. Pari yötä sitten heräsin yhden aikaan ja menin terassille kuuntelemaan kun oli heikkotuulinen yö, onneksi menin sillä kuulin tälle vuodelle ekan kerran kotitontille kolme lajia, pensassirkkalinnun surisemassa Lavajärven rannassa, ruokokerttusen samoin järven rantahetteikössä ääntelemässä ja ruisrääkkä narisemassa järven toiselta puolen. Tavoitteeni 100 lajia tontilta tänä vuona on hyvässä mallissa, nyt on koossa 86 lajia ja joitakin helppoja lajeja puuttuu, esim töyhtötiainen, metsäkirvinen ja vesilinnuista haapana näin ulkomuistista lueteltuna, niitä on varmaan jotain muitakin lajeja jotka löytynevät (?) vielä syksyn koittaessa. Näin ainakin toivon.

Hyvää Juhannusta 2015 kaikille tasapuolisesti! Palaan jussin jälkeen raportoiden tämän vuotisen juhannuskisan tuloksien muodossa.

Pesintöjä meillä ja muualla

Linnut tulevat Suomeen jatkamaan sukuaan, toki suvunjatkaminen hoituu myös muuallakin mutta näin härmäläisenä perusjunttina omaa sydäntä lämmittää kun tällaiseen hienoon maahan tullaan pesimään! Olemmehan me kaksijalkaiset täällä tekemässä samaa!

Meillä on lähes 60 pönttöä pihapiirissä, kottaraisille suunnattuja 50 mm lentoaukolla löytyy 5 kpl aivan pihan ja pellon läheisyydestä. Harmittavasti en (vielä) ole päässyt todistamaaan kottaraisen pesintää omissa pöntöissä, tässä keväällä kyllä kävi yksi kottarainen jo pöntönkin sisällä eväsretkellään pellon matoja metsästäessään. Tuuletin jo "villisti" tämän nähtyäni mutta eipä se pesintä vielä toteutunutkaan.

Tamperelaiset lintuharrastajat Meri Öhman ja Kim Kuntze kävivät katsastamassa 7.6. meidän pöntöt ja rengastivat jo nyt joitakin tipusia. Kirjosiepoilla oli kuudessa pöntössä muninta käynnissä, emolinnuista sai kaksi "kihlat" jalkaansa. Kirjosieppo on sellainen laji jota uskaltaa häiritä muninnan ja hautomisen ollessa käynnissä, lintuja voi vaikka nostaa rengastusta varten munien päältä pois ja homma jatkuu häirinnän mentyä ohi. En kuitenkaan suosittele asian kokeilemista maallikoille! Munia oli näissä pöntöissä 41 kpl joten renkaita tarvitaan parin viikon kuluessa.

Meri Öhman työn touhussa

Sinitiaisilla oli ainakin kolmessa pöntössä haudonta käynnissä, näitä lintuja ei häiritty sen enempää. Asiaan palataan seuraavalla käynnillä. Tallareilla oli valloitettuna neljä pönttöä. Näissä oli poikasia 32 pienokaista jotka saivat oman kihlauksensa Merin toimesta. Yhdessä pöntössä oli tapahtunut jokin ikävä tapahtuma sillä sieltä löytyi 7 poikasta kuolleena. Oliko emolintuja kohdannut turma vai olivatko poikaset kuolleet kylmään? Yhdessä kymmenen poikasen pesässä olivat kaikki muut jo rengastuskelpoisia paitsi yksi pahnan pohjimmainen oli vielä liian pieni. Tämä tapaus saanee oman kihlansa seuraavalla kerralla.

Harmittavasti en päässyt olemaan läsnä parivaljakon vierailussa, Merille ja Kimille paikka oli tuttu jo entuudestaan ja näin saatoin mennä katsomaan toista intohimoani eli superpesistä Kaupin stadionille Tampereelle. Seuraavalla kerralla kyllä pyrin olemaan itse läsnä kun poikasia saa renkaansa. Tässä samalla kun kirjoitan tätä tarinaa näen kotipihaan jossa linnut lentelevät ristiin rastiin. Yksi käpytikkakin pyörii aktiivisesti aivan läheisyydessä, en ole vielä löytänyt sen pesää mutta minulla on aavistus sen paikasta, täytynee mennä tarkkailemaan yhtä koloa! Taas lensi kottarainen aivan pihan yli joten mahdollisuuteni kasvavat.

Veljeni asuu pääkaupungissa ja hän lähetti hyviä kuvia siellä todistamastaan tapauksesta jossa kyhmyjoutsenen pesintä oli epäonnistua munien pudottua veteen ja pesän hajottua. Auttavaiset ohikulkijat olivat nostaneet munat ja pesänrippeet takaisin ja näin homma jatkui. Kuten veljeni raportoi tapahtuneesta "ihmisen ja luonnon sopusointuista yhdessäelämistä parhaimmillaan".

Pistelaskentaa 2.6. Lavajärvellä

Olen aloittanut pari vuotta sitten Lavajärvi kiertäen näin alkukesän aikaan kartoituksen Lavajärven seudun linnuista. Normaalisti se pitäisi tehdä viikon kuluessa aloittamispäivämäärästä vuosittain. Tämän vuotinen laskenta siirtyi aina kesäkuun puolelle, 2.6. oli ensimmäinen sopiva aamu uhrattavaksi lintutietouden hyväksi. Aloitus oli aamulla 04.00 kotipihasta, siinä laulelivat tutut kaverit, mm käki kuului Laurilan puolelta. Seuraavassa paikassa n 300 m päässä oli jo sirittäjäkin herännyt tähän aamuun. Myös lehtokerttu oli äänessä. Teen matkaa polkupyörällä ja joka paikassa tulisi aina laittaa viiden minuutin aikana havaitsemansa linnut ylös, vieläpä niin että arvioi linnun paikan onko se 50 metrin kehän sisällä vai ulkona. Voin sanoa että vaikeaa on! Teen jutun loppuun yhteenvedon kaikista lajeista, nyt vain mainitsen "parhaimmat" jokaiselta pysähdykseltä.

04.20 oli jo kotoa ehtinyt kilometrin päähän Majamaan tien risteykseen, tiltaltti oli äänessä siellä ja tulkitsin niitä olevan kaksi eri laulajaa. Päivän (aamun) eka metsäkirvinen veti tutun laskevan säkeensä. Seuraavassa paikassa kuulin naurulokkien ääntä mutta niitä ei merkitä papereihin, samoin kuin ei vesilintujakaan. Yksi tiltaltti pudotteli tippojaan tynnyriin. Samoin päivän toinen lehtokerttu lauloi. Myös käpytikka lensi ilmoitti olemassaolostaan.

Punarinta kuvattuna Parikkalassa by Harri Partanen

Puoli viiden jälkeen olin Päivölän aukean tuntumassa jossa kuulin kurjen ääntelyä. Kurjilla on jo varmasti pesintä täydessä touhussa. Pensaskerttuja kuulin kaksin kappalein, molemmat olivat eri suunnilla aika kaukana, punavarpunen "kiroili" myös aika kaukana. Päivölän talon pysähdyksellä tuli muistiin yksi pensaskerttu ja päivän eka kuovi.

"Lampisen" talon kohdalla minut yllätti heti pyörän pysähdyksen jälkeen ruisrääkän surina joka loppui ensimmäiseen ääneen. Kottarainen oli tiedossa vanhastaan tähän paikkaan, nyt niitä näkyi vain kaksi. Kiuru luritteli laulennossa. Komin kaupan kohdilla kuulin taivaanvuohen mäkätyksen jossain lähellä, linnun äänihän lähtee sen pyrstösulista kun se syöksyy alaspäin, itse äänen aiheuttajaa en onnistunut näkemään. Yksinäinen närhi (päivän ainoa) syöksyi metsään.

Seuraava pysähdyspaikka on Lavajärven länsipäädyssä, aivan notkon pohjalla. Sieltä tarttui punavarpusen ääni, käpytikan lento, tiltaltin laulu, yksi pensaskerttu läheltä ja lehtokerttu kauempaa. Metsäkirvisen ääni kuului myös paikan äänimaailmaan. Tästä paikasta odotin hieman jotain yön laulajaakin koska olin kuullut pensasirkkalinnun vuosi tai kaksi sitten mutta vuodet eivät ole veljeksiä. Kyllä siinä oli siltikin erottelemista kaikista laulajissa ilman näitä yön surisijoitakin!

Metsäkirvinen netistä "lainattuna"

Nyt alkoi selvästi rauhallisempi osuus reitillä kun saavutin puolen matkan krouvin, matkaa oli jäljellä noin 6-7 km. Lavajoen sillalla näin yllättäin haarapääsky-parin lentävän sillan tuntumassa, missähän nekin pesivät, varmastikin läheisen maatalon rakennuksissa? Yksinäinen rantasipi lensi Lavajoen yllä ja samassa paikassa näin sinisorsakoiraan uivan. Joenkulman tien risteyksessä kuulin yhden sirittäjän ja kuusitiaisen.

Nyt sai jatkaa ilman mainittavampaa ääntelijää pari kilometriä, tulin "Tervalammien" postilaatikoille ja siellä täytyi kaivaa oma atrappi esiin ja varmistaa seuraava laulaja, idänuunilintu lauloi komeasti jossain lähellä, täytyy ottaa yhteytta läheiseen lintuharrastajaan! Pari pensaskerttua  ja yksinäinen västäräkki tulivat merkittyä muistiin idulin lisäksi. Seuraavalla pysähdyksellä kuulin tuttua "korkeahkoa" laulua, pari hippiäistä oli äänessä ja reissun ainoa töyhtötiainen lauloio maa ääntään. Seuraavalla stopilla kuulin ainoaksi jääneen hömötiaisen ääntä.

Nyt olin jo runsaan kilometrin päässä kodista Laurilan peltoaukealla. Siellä oli tuttua kiurun laulua kolmen eri yksilön toimesta, samoin kolme paria töyhtöhyyppiä naukuivat vasta kynnetyllä pellolla, olikohan niiden pesät pelastuneet? Uskon näin. Puolen kilmetrin päässä kotoa on räystäspääskyillä vahva "kolonia" pesimässä Lavajärven kaupan kiinteistön räystäslaudoissa

. nyt sieltä löytyi kolme paria. Yksinäinen tervapääsky mennä kirskui omaa liitolentoaan. kaupan pihan yli.

Näin reissun aikana 45 eri lintulajia + 3 lajia ohitse kirjanpidon. Aika hyvä laskenta, vaikka siinä äänten sekamelskassa saattoi joku ääni jäädä tunnistamattakin.  Eipä sitä uskoisi millainen äänimaailma vallitsee ihmisten kääntäessä kylkeään tai keittäessään aamukahviaan. Kannattaisi mennä kuuntelemaan!

Retken lajit ja määriä sattumanvaraisessa järjestyksessä:

talitiainen 7                                   sinitiainen 8
räkättirastas 45                             laulurastas 4
punakylkirastas  13                      mustarastas 2
hömötiainen                                 töyhtötiainen
kuusitiainen                                 pensaskerttu 12
lehtokerttu 6                                tiltaltti 5
pajulintu 33                                 sirittäjä 2

idänuunilintu                                sepelkyyhky
käki 3                                           keltasirkku
kirjosieppo 11                              peippo 35
viherpeippo                                  vihervarpunen
metsäkirvinen                              varis
harakka                                        naakka
närhi                                            käpytikka 2
kuovi 8                                        kurki

punavarpunen                             ruisrääkkä
töyhtöhyyppä 5                           kiuru 3
kottarainen 2                               taivaanvuohi
hippiäinen 3                                rautiainen
punarinta 2                                  haarapääsky 2

räystäspääsky 6                           tervapääsky
rantasipi                                       pikkuvarpunen
västäräkki                                      

lisälajit:
sinisorsa 1                                     naurulokki           kalalokki


Summa summarum; Aina kannattaa lähteä ulos retkelle, kukaan ei tuo niitä elämyksiä ja havaintoja kotisohvalle!