Enhän olisi lintumies jos en haaveilisi jostain hienosta havainnosta. Viimeisin Parikkalan huippuhavis oli sinipyrstö, joka tiettävästi laulelee vieläkin siellä. Harri lähetti hienoja kuvia jotka ovat tässä kirjoituksen yhteydessä. Tämä sinipyrstö oli Parikkalan ensihavainto lajista ja Harri kertoi havainnosta että ollessaan Aallon Jannen kanssa retkellä olivat he kuulleet linnun laulua, Janne tunnisti vanhana Kuusamon kävijänä lajin heti, havaintopaikka oli lajityypillisesti vaarakuusikossa.
Pirkanmaalla sinipysrstö on nähty vime vuonna Sastamalan suunnassa vastaavanlaisessa paikassa. Täällä Lavajärvellä ei ole vaaroja, vain pieniä mäennyppylöitä joten aika vaikea on löytää laji täältä. Kyllähän se voisi löytyä muuttomatkallaan pysähtyessään joten ulos vaan retkeilemään! On vaan siitä kysymys että tunnistaako lajin, siitä tämä harrastus on hieno että aina on edessä outoja ja vaikeita rasteja eikä koskaan saa olla täysin tyytyväinen lajien tunnistamiseensa.
Sinipyrstön kaltaisia megalajeja voi aina toivoa, mutta täytyy huomata että tavallisetkin lajit tarjoavat aina hienoja hetkiä. Pari yötä sitten heräsin yhden aikaan ja menin terassille kuuntelemaan kun oli heikkotuulinen yö, onneksi menin sillä kuulin tälle vuodelle ekan kerran kotitontille kolme lajia, pensassirkkalinnun surisemassa Lavajärven rannassa, ruokokerttusen samoin järven rantahetteikössä ääntelemässä ja ruisrääkkä narisemassa järven toiselta puolen. Tavoitteeni 100 lajia tontilta tänä vuona on hyvässä mallissa, nyt on koossa 86 lajia ja joitakin helppoja lajeja puuttuu, esim töyhtötiainen, metsäkirvinen ja vesilinnuista haapana näin ulkomuistista lueteltuna, niitä on varmaan jotain muitakin lajeja jotka löytynevät (?) vielä syksyn koittaessa. Näin ainakin toivon.
Hyvää Juhannusta 2015 kaikille tasapuolisesti! Palaan jussin jälkeen raportoiden tämän vuotisen juhannuskisan tuloksien muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti