Perusporukan kisa 26.7.

Hakalan Kari heitti ilmoille haasteen kolmen tunnin kisasta, ja hän onnistui haalimaan mukaan kaikki perusporukan jäsenet eli Kari, Helge, Hanski ja meikäpoika. Eli kisa käytiin akselilla Nokia-Sasi-Lavajärvi-Hailuoto. Ilmassa oli paljon jännitteitä, "veren" maku suussa heräsin aamulla 5.30 ja menin heti terassille kuuntelemaan aamun ääniä, kisa alkaisi tarkalleen klo 06.00 ja päättyisi 9.00. Kari oli nyt vuorostaan laatinut säännöt joiden mukaan kisan ratkaisi suhdeluku tonttipinnoihin, ja vieläpä paras arvaaja sai ylimääräisen prosentin jos arvaisi kunkin osallistujan lajimäärän lähimmäksi.
Tonttipinnoja oli seuraavasti; Sasi 151, Hailuoto 108, Lavajärvi 135, Nokia 101.

Aurinko nousi parahultaisesti pohjoismetsän takaa kun kellonviisarit osoittivat kuutta, kisa alkaa! Onneksi autoliikenne oli hiljaista, auto meni silloin tällöin kohti Tamperetta, junien ääni kuului yllättävän selvästi pohjanmaan radalta. Aamu oli hieno, pilvetön taivas ja täysi auringonpaiste tiesi jälleen kuumaa päivää mutta sen kyllä kestäisi, olihan edessä mielenkiintoinen kolmetuntinen. Aamukahvi mukana ja hyvät aamupalaleivät vieressä istuin terassilla. Rupesin kirjaamaan havaintoja.
Peippo, sinitiainen olivat ensimmäiset lajit, sitten näin lentävän pääskyn joka osoittautui haarapääskyksi. Varis kailotti olemassaoloaan järven takaa. Pajulintu aloitteli lauluaan. Harakka tai oikeastaan harakat ääntelivät, niitä oli vähintään kolme, neljä lähimetsässä. Käpytikka myös kuulutti läsnäoloaan. Sepelkyyhky huhuili, onneksi kuulin sen koska se olikin äänessä vain tämän yhden kerran. Västäräkki tuli hakemaan evästä itselleen ja poikasille (?) nurmikolta, näin västyjä ehkäpä yhteensä 4-5 yksilöä kisan aikana. Myös keltasirkku lauloi jossain lähellä. Räystäspääskyjä näkyi enemmänkin itäpuolella. Punarinta tiksutteli ja vihervarpusia lenteli yläpuolella. Mustarastas piti tunusomaisen varoitusäänensä tien varressa. Sitten kuulin jonkun haukan, todennäköisesti tuulihaukan poikasten ääntelevän järven takana, ääni oli sen verran epävarmalla pohjalla että tämä täytyi varmistaa kännykän atrappiäänistä ja se oli tuulihaukan.Nyt oli ensimmäinen tunti "lusittu" Koossa oli 16 lajia ja vielä yksi mielenkiintoinen ääni joka oli naapurissa kiekuva kukko, laji jäi kuitenkin kisan ulkopuolelle.

Minulla oli tässä kisassa kaikkiaan yhdeksän lajia jotka jäivät vain yhden äännähdyksen varaan, näihin kuului myös räkättirastas joka onneksi piti tyypillisen "räksätyksen" jossain lähellä. Järveltä kuului kalalokin kailotusta mutta itse lintu jäi näkymättömiin. Sitten kuului jonkun kertun laulua, aika läheltä, laulu oli hyvin lyhyt eli pensaskerttu, laulu täytyi kuitenkin tarkistaa atrapista. Puukiipijän ääntelyä kuului mökin metsästä, se on kuulunut melkein päivittäin, liekö pesinyt jossain lähellä. Taivaalle alkoi kertyä pieniä poutapilviä ja niiden myötä myös tervapääskyt olivat heränneet. Laurilan suunnalta kuului kurkien ääntelyä. Viherpeippoja lensi ylitseni, sitten kuului samaan aikaan myös pikkukäpylinnun ääntä, tämäkin kuului kastiin vain kerran havaittu.

Aloin jo ihmetellä missä ovat talitiaiset, uhkasin mielessäni että ensi talvena en laita yhtään auringonkukan siemeniä ruokinnalle jos ei ainuttakaan tinttiä näkyisi, tulihan sitten yksi tallari oikein hyvin näkyviin ja sitten rupesi jo kuulumaan niiden ääntelyä useammastakin suunnasta. Onkohan tinteillä joku kolmas vaisto ja ne tunnistivat sen uhkauksen?
Yksinäinen naakka äänteli järven toisella puolen, vain tämän kerran ja samoin kalatiira kuulutti omaa ääntään järveltä. Yksinäinen pikkuvarpunen lensi jossain lähellä kuuluen samoin kastiin vain yhden havainnon lajit.

Tässä olikin tarina tämän kisan kaikkien lajien synnystä Lavajärven osalta. Sain kasaan yhteensä 27 lajia. joka oikeutti kisassa hopeatilaan. Kisan voitti Hailuoto eli syksyreissun pohjustus on hyvässä mallissa!
Hanski sai kasaan 34 lajia ja 16 ässää !! Kari kokosi 31 / 8, Ristolle tuli 27 / 2 ja Helgelle 20 / 3.
Prosenteissa sama asia oli seuraavasti; Hanski 32,5, Risto, 22, Helge 21,8 ja Kari 20,5 eli summa summarum kisa oli hyvin tasainen, yksikin laji lisää olisi voinut kääntää pokaalien haltijat paitsi ykköspalkinnon kohdalla joka oli täysin omassa luokassaan.
Näimme kisassa yhteensä 55 lajia
Näitä lisää !

Ei se ollutkaan merilokki ?? Selkälokki!

Minun täytyy myöntää tai oikeastaan ihan hyvillä mielin myönnän hätäisyyteni sen aikaisemmin keväällä olleen mustaselkäisen lokin määrityksen suhteen. Nyt kun olen ollut Helsingin seudulla veneellä liikkeellä ja nähnyt siellä useita merilokkeja ja selkälokkeja niin kyllä alkoi kellot soimaan päässäni. Merilokki on kyllä niin paljon ISOMPI ja VAHVANOKKAISEMPI kuin selkälokki. Keväinen lokki näkyi niin lyhyen aikaa että sen perusteella en voi enää olla varma määrityksestäni.
On vastoin kaikkia lintumiesten moraalikäsityksiä jos niin heppoisilla perusteilla määrittää niin kovan lajin, niin nopean tilanteen perusteella. En jaksaisi kantaa sitä taakkaa mitä sen kaltainen virhemääritys tuo tullessaan. En voisi katsella ketään silmiin ja pitää itseäni kelvollisena lintuharrastajana.
Samalla putoaa tonttipinnojeni määrä 135:een.
Nyt putoaa iso kivi omaltatunnoltani

Helsingissä menin veljeni veneellä ja ehdin katselemaan useita selkälokkeja ja niillä oli myös isot nokat, joten epävarmuus vain kasvoi ja kun sitten näki vielä merilokkeja niin rupesin olemaan entistä vakuuttuneempi virhemäärityksestäni.

Mitä tästä opin, sillä aina joka tilanteesta oppii jotain, tämän kaltaisista määrityserheistä vielä enemmän.
Ehkä paras oppi on se että katsoo lintua tosi tarkkaan eikä hyväksy itselleen hätäisiä vilkaisuja. Jos ei näe lintua kunnolla niin sitten ei näe! Määritys täytyy perustua varmasti havaittuihin tuntomerkkeihin.

Näillä mennään eteenpäin kohti uusia haasteita.

Hellekesä alkoi

Nyt mennään heinäkuun alkupuolella, 5 pv ja lämpötila on kiitettävän korkealla. +20 astetta päivisin ja öisinkin kymmenen asteen pintaan. Tämä on oikein mukavaa ja leppoisaa keliä viettää kesäpäiviä.
Vaikka kyllä sen tietää että sadekelit ja sen myötä ukkoset tulevat vielä joskus, mutta mitä sitä murehtimaan, antaa lehmän murehtia, sillä on isompi pää.
Helekelit on siitäkin hyviä että kun ei viitsi tai jaksa olla ulkosalla niin aina voi paeta liiterin suojiin ja mennä tekemään pönttöjä valmiiksi. Huomasin rengastusreissuilla että monissa pöntöissä on korjaamisen varaa, ovathan ne olleet jo useita vuosia säiden armoilla. Tein tänään pitkästä aikaa puukiipijälle sopivan pöntön. Minulla oli useita vuosia sitten yksi puukiipijän pönttö ilman pesintöjä mutta jos nyt tärppäisi. Sinnehän voi sitten mennä pesimään myös joku muu pikkulintukin. Pönttö on aika lähellä kotipihaa, en lähtenyt viemään sitä minnekään pitkälle.

Muuten on lintumaailma hiljentynyt selvästi, rastaiden ja tiaisten poikaset ovat äänessä. Myös tuulihaukan kaksi poikasta (?) suoritti lentoharjoitteluaan, näin ainakin päättelin. En ehtinyt hakemaan kiikareita avukseni kesken nurmikon leikkaamisen. Sitten kanahaukka (koiras) lensi pihan yli, huomasin sen rastaiden ja varisten ahdistelusta. Täytyyhän senkin hakea saalista, mikä olisi sopivampaa kuin pienet poikaset! Rastaat ja myös varis ovat hyviä haukka- ja pöllöhälyttimiä, kun huomaa jossain päin mekastavan lintulauman voi hyvillä syin alkaa hakemaan hälytyksen aiheuttajaa.

Varis on petolintujen hälyttäjä, kuva netistä

Sain siitä kanahaukasta ekopinnan nro 92, olen ihan tyytyväinen kotipihalta nähtyihin ekopinnoihin. Kaikkihan alkoi siitä kun Partasen Harri haastoi minut ekokisaan mutta aika pian huomasin että minusta ei ole vastusta tälle innokkaalle pyöräilijälle ja hyvien lintumaastojen lähellä asuvalle kaverille vaan tunnustin tappioni ja jatkoin ekojen keräilyä omaksi ilokseni. Jos vertaa ekopinnojen lukumäärää tonttipinnojen määrään (136) voi olla hyvin tyytyväinen saldoon. Pienet kisat piristävät kummasti tällaisen kilpailun siemenen jo hyvin varhain nielleen lintuharrastajan arkea.