Olin vaimon kanssa kesää hakemassa viikonpäivät Välimerellä Kyproksen saarella. Meitä helli auringon paiste ja upeat kesäkelit, yli 30 astetta lämpöä joka päivä, heti täällä kotisuomessa tuli paluu normaaliin arkeen, ei paljon pärjää pihalla t-paidassa ja shortseissa.
Linnuista Kyproksella en voi kauheasti kertoa, retki oli puhtaasti lomaa, mitä nyt kiikarit olivat kyllä mukana mutta.... Samettipääkerttu, töyhtökiuru, turkinkyyhky olivat ne erikoisimmat jokapäiväiset vieraat lajit. Täällä tuntuu kevät edenneen, aamulla kun en malttanut nukkua vaan menin käymään terassilla kuulin heti tiltaltin, pääskyset olivat tulleet ja kirjosieppo oli jo tarkastamassa pesäpönttöjä (?)
Kyproksen luonto oli hyvin kuivaa, en yhtään ihmettelisi jos siellä syttyisi maastopaloja. Kyllähän niistä paloista saadaan lukea ja kuulla uutisia tässä kesän kuluessa, valitettavasti. Kohteemme oli Pafoksessa, jossa hotellimme sijaitsi aivan meren rannalla. Mitään merellä tapahtuvaa muuttoa ei näkynyt, joitakin lokkilintuja, todennäköisesti etelänharmaalokkeja lenteli aina illan tullen. Yhtäkään sorsalintua en nähnyt koko reissun aikana. Haikaroita näin neljän yksilön muuttoparven, kylläkin vain pienen hetken joten määritys jäi täysin auki, valkoisia pitkäkauloja ne olivat, mahdollisesti lehmähaikaroita, silkkihaikaroita tai jalohaikaroita, nämä lajit kun ovat siellä hyvin mahdollisia.
Petolinnuista tuulihaukka oli hotellimme lähellä, melki päivittäin sen siellä näki. Eräällä retkellämme näin jonkin isomman petolinnun mutta se jäi täysin liian kauaksi. Kahlaajalintuja näin eräänä päivänä tulevan rantaamme, suosirrin oloisia mutta kun ei ollut kiikareita lähempää tarkastelua varten niin nekin jäivät tarkemmin määrittämättä. Sitten kun sain kiikarit käteeni ja silmille niin tilanne oli jo ohi.
Kyyhkylintuja siellä oli kahta sorttia, meille tuttuja puluja ja turkinkyyhkyjä tuntui olevan lähes jokaisessa paikassa. Töyhtökiurun laulu oli myös jokapäiväinen livertäjä, samoin myös täällä kotisuomessa vähenevä varpunen oli kaupunkiympäristössä hyvin yleinen. Viherpeippoja ja hemppoja kuului aika usein. Samoin olin kerran kuulevani niittykirvisen ist äänen. Varis oli myös hyvin jokapäiväinen "roskalintu".
Samettipääkerttu oli edellisistä etelän reissuista tuttu kaveri, hieno lintu punaisine silmineen. Tikli oli parina päivänä vierailevana tähtenä. Pääskysiä tuntui olevan hyvin paljon liikkeellä, olisko ollut lievää muuttoa. Olin kerran näkeväni eräällä vaaleahkolla pääskyllä törmäpääskyn rintamuksen raitaa mutta ei sitä voinut pitää varmana. Talitiainen oli hotellimme läheisyydessä, ei kuitenkaan montaa yksilöä. Kirskulintuihin kuuluva tervapääsky oli hyvin yleinen. Rastaan kokoisia mehiläisyöjiä tuntui olevan enemmänkin, näin vain yhden kaverin mutta ääntä kuului kuin useamman linnun parvi olisi ollut liikkeellä.
Tässähän näitä tunnistettuja lintuja vaikka reissu oli täysipainoinen lomareissu jossa ladattiin akkuja loppukevättä varten.
Seuraava blogikirjoitus tulee kovan tornien taiston tapahtumista.
tiistai 29. huhtikuuta 2014
lauantai 19. huhtikuuta 2014
Lähes 40 lajia
Pääsiäinen olisi ollut kelien puolesta oikein sopiva ja houkutteleva staijaileen mutta kun ei ehdi. Asiat tärkeysjärjestykseen, Opri-tyttäremme valmistujaisjuhlat ovat 20. pvä ja olen ollut sidottu tähän, ihan mielihyvin tätä siivousta ja järjestelyjä tehdään, nuoren ihmisen merkittävä juhla lähihoitajan paperit on tänä päivänä hyvin työllistetyllä alalla tärkeät! Kyllä siinä saa linturetket jäädä.
En kuitenkaan malta olla tekemättä kotioloissa tarkkailua päivän aikana näkemistäni linnuista, aamu seiskalta taas aloitin, vaihtelevasti tarkkaillen sain ekan tunnin aikana 20 lajia ja siitä seuraavien parin tunnin aikana meni 30 rikki ja nyt kellon käydessä kuutta on päivän saldo 37.
Lajit merkkausjärjestyksessä olivat (ainakin tällä hetkellä) pienin kommentein jos aihetta:
teeri aamulla pulputti Laurilan pellon suunnasta.
peippo, laulurastas, talitintti, räksä, punarinta, kuovi, vihervarpunen, töyhtöhyyppä, varis, sepelkyyhky,
käpytikka rummutteli tolpassa ja toinen vastasi järven toiselta puolen omassa tolpassaan.
sinitiainen, punakylkirastas, mustarastas, kalalokki, harmaalokki, naakka,
järripeippo joitakin parinkymmenen linnun parvia näkyi
västäräkki oli yllättävän runsas, ei kuitenkaan muuttoparvia, vain yksittäisiä lintuja
joutsen joitakin kierteleviä lintuja ja pari isompaa muuttoparvea (13+6)
niittykirvinen, yksi kiuru, kulorastas ehkä 4 kaveria, naurulokki, hippiäinen, viherpeippo, pikkuvarpunen
kurkia näkyi 40 muuttavan N
varpushaukka 2 muuttavaksi luokiteltavaa kaartelijaa
korppi yksinäinen lintu lensi aamulla, punatulkku vain kerran näin naaraspunatulkun
urpiaisen ääntä kuului aamusumun seasta
kuusitiainen, paikallinen tumma hiirihaukka kävi kaartelemassa aivan talon päällä
Päivän paras havainto oli aika yllättävä, meriharakka lensi suuntaan W talon ja järven välistä!
illan lopussa olin rannassa ja kuulin metsäviklon äänen.
Päivän pahimpia puuuteita olivat telkkä, sinisorsa, närhi joten päivän aikana voi muuttoaikaan nähdä nelisenkymmentä lajia, siinä on tekemistä lintujen pesintäaikaan. Tämä tarina voi vielä jatkua koska kello on vasta kuusi ja iltaan mahtuu vielä monta tuntia aikaa havannoida.
Uusia lintuhaviksia ei ole tullut mutta talviturkki tuli jätettyä Lavajärven aaltoihin. Valtteri pojan kanssa laitoimme rantasaunan lämpöiseksi ja hyvien löylyjen jälkeen menimme kahlaten pulahtamaan raikkaaseen veteen, ei voi kuin suositella!
En kuitenkaan malta olla tekemättä kotioloissa tarkkailua päivän aikana näkemistäni linnuista, aamu seiskalta taas aloitin, vaihtelevasti tarkkaillen sain ekan tunnin aikana 20 lajia ja siitä seuraavien parin tunnin aikana meni 30 rikki ja nyt kellon käydessä kuutta on päivän saldo 37.
Lajit merkkausjärjestyksessä olivat (ainakin tällä hetkellä) pienin kommentein jos aihetta:
teeri aamulla pulputti Laurilan pellon suunnasta.
peippo, laulurastas, talitintti, räksä, punarinta, kuovi, vihervarpunen, töyhtöhyyppä, varis, sepelkyyhky,
käpytikka rummutteli tolpassa ja toinen vastasi järven toiselta puolen omassa tolpassaan.
sinitiainen, punakylkirastas, mustarastas, kalalokki, harmaalokki, naakka,
järripeippo joitakin parinkymmenen linnun parvia näkyi
västäräkki oli yllättävän runsas, ei kuitenkaan muuttoparvia, vain yksittäisiä lintuja
joutsen joitakin kierteleviä lintuja ja pari isompaa muuttoparvea (13+6)
niittykirvinen, yksi kiuru, kulorastas ehkä 4 kaveria, naurulokki, hippiäinen, viherpeippo, pikkuvarpunen
kurkia näkyi 40 muuttavan N
varpushaukka 2 muuttavaksi luokiteltavaa kaartelijaa
korppi yksinäinen lintu lensi aamulla, punatulkku vain kerran näin naaraspunatulkun
urpiaisen ääntä kuului aamusumun seasta
kuusitiainen, paikallinen tumma hiirihaukka kävi kaartelemassa aivan talon päällä
Päivän paras havainto oli aika yllättävä, meriharakka lensi suuntaan W talon ja järven välistä!
illan lopussa olin rannassa ja kuulin metsäviklon äänen.
Päivän pahimpia puuuteita olivat telkkä, sinisorsa, närhi joten päivän aikana voi muuttoaikaan nähdä nelisenkymmentä lajia, siinä on tekemistä lintujen pesintäaikaan. Tämä tarina voi vielä jatkua koska kello on vasta kuusi ja iltaan mahtuu vielä monta tuntia aikaa havannoida.
Uusia lintuhaviksia ei ole tullut mutta talviturkki tuli jätettyä Lavajärven aaltoihin. Valtteri pojan kanssa laitoimme rantasaunan lämpöiseksi ja hyvien löylyjen jälkeen menimme kahlaten pulahtamaan raikkaaseen veteen, ei voi kuin suositella!
keskiviikko 16. huhtikuuta 2014
Merilokki yllätti
Kävi huikea onni kun kirjoittelin viestiä kaverilleni kotikoneella tässä eräänä päivänä ja vilkaisin ulos ikkunasta niin näin ison rotiskon lentävän ihan talomme vieressä, heti näin että kyseessä oli lokkilintu ja mustaselkäinen, tuli mieleeni kaksi vaihtoehtoa, todennäköisempi selkälokki ja merilokki. Lintu tuli onneksi lähemmäksi ja näytti nokkansa hyvin, se riitti. Lintu oli muutenkin isokokoinen, mielestäni selkälokkia isompi, ei niin kapeasiipinen. Merilokki lensi kohti NE, Näsijärveä tai jonnekin muulle isolle järvelle. Lintu oli varmaankin matkalla Hämeenkyrön Kirkkojärveltä kohti isompia sulavesiä. Onneksi merilokki tuli pienen Lavajärven sulan kautta ja vieläpä talomme yli! Sain uuden tonttipinnan, numeron 135 on tarkka luku joka toimii vertailulukuna kun pidämme tonttipinnakisoja taas tulevaisuudessa.
Näin ne pinnat vaan karttuvat, se edellyttää hyvää onnea ja tarkkaavaisuutta. Aina on mahdollisuuksia vaikka mihin lajiin tahansa.
Nytkin minulla on menossa ekopinnakisa Partasen Harrin kanssa, kisa kestää läpi vuoden, olen nyt "tappiolla reilut parikymmentä lajia, (saamani ekolajit on listattuna blogissani), en ole vielä käynyt missään muualla kauramoottorin voimin kuin kotitantereilla mutta polkumasiina on jo valjastettuna pihassa odottaen polkijaansa. Kävin tänään 16.4. mökin rannassa ja sain kolme uutta ekopinnaa, aika varhainen rantasipi oli ihan hyvä. Nyt kun iltapäivää on kulunut jo tovi niin katsoin Pilyn saapujataulukkoa ja totesin että rantasipi olikin tosi varhainen, koko Pirkanmaan ensimmäinen eli siinäkin mielessä onnistunut vierailu omaan rantaan.
Kävin vielä näin illan hämyssä rakentamassa sinisorsalle pesän, en tiedä onnistuuko, olenko liian myöhässsä? Tuleeko mun "kotaani" ketään? Yritetty on ainakin! Samalla näin taivaalla kaksi iso kaartelevaa, ihmettelin että mitä ne ovat kunnes sain kiikarit silmille, asia ratkesi, kaksi harmaahaikaraa eteni NE korkealla. Taas hyvä havis, ei sitä mitään näe jos on sisällä.
Näin ne pinnat vaan karttuvat, se edellyttää hyvää onnea ja tarkkaavaisuutta. Aina on mahdollisuuksia vaikka mihin lajiin tahansa.
 |
| Merilokki (kuva netistä) |
Kävin vielä näin illan hämyssä rakentamassa sinisorsalle pesän, en tiedä onnistuuko, olenko liian myöhässsä? Tuleeko mun "kotaani" ketään? Yritetty on ainakin! Samalla näin taivaalla kaksi iso kaartelevaa, ihmettelin että mitä ne ovat kunnes sain kiikarit silmille, asia ratkesi, kaksi harmaahaikaraa eteni NE korkealla. Taas hyvä havis, ei sitä mitään näe jos on sisällä.
tiistai 15. huhtikuuta 2014
Aamuvakio kotiterassilla 15.4.
Suoritin lintuasematyyliin vakioseurannan kotiterassilla 15.4. Heräsin vaimon myötä kuuden pintaan eikä uni tahtonut enää tulla joten siinä vällyn alla ajattelin että nyt on aika taas tempaista ja suorittaa parin tunnin aktiivitarkkailu terassilla, kahvipannu porisemaan, eväsleivät mukaan, vaatetta riittävästi päälle, muistiinpanovälineet mukaan, Heta koirakin oli jälleen valmiina mukana haistelemassa raikasta ulkoilmaa. Sää näytti hyvältä, ei tuullut, lämpöasteita ruhtinaalliset yksi aste. Kello oli 6.45 kun aloitin.
Lajilistaan kertyi kaikkiaan 28 lajia, ei mitään ihmeellistä, hyvin tavanomaiset lajit. Ehkä paras elämys olio kun punarinta tuli aivan viereen lähikoivuun hyönteisjahtiin, ei välittänyt meikäläisestä tuon taivaallista, tiksutteli ja haki evästä. Punarinnan laulu olikin aamun runsain ääni yhdessä peipon ja räkättirastaan kanssa.
Käpytikka tuli lähitolppaan rummuttamaan omaa reviiriään, lähimaastosta kaikui jonkun toisen käpärin kova rummutus suoraan tolpan peltisuojukseen.
Joutsenilla oli pari ylilentoa 4+5 lintua ja järveltä kuului myös kovaa siipien läiskettä. Telkien siipien viuhinaa kuului järven suunnasta, olin eilen nähnyt siellä 4 lintua, kaippa ne samat linnut siellä elämöi?
Västäräkki laittoi meikäläisen hakemaan itseään kun kuulin sen äänen, lintua ei näkynyt missään kunnes älysin katsoa suoraan yläpuolelleni, katonharjalla tirskutti yksi lintu. Muuten västejä oli aika vähän. Aivan lopussa sain järripeipon lajilistaan kun kuulin ylilentävistä linnuista järripeipon lentoäänen.
Mielenkiintoisen lisän toi aamutarkkkailuun laskea Viljakkalantien liikennettä, sain Tampereen suuntaan menevistä autoista aika tarkkaan 80 henkilöautoa ja pari isompaa pakettiautoa. Viljakkalan suuntaan meni yllättävän paljon autoja, jopa 40 autoa. Ensimmäinen isompi auto kummatkin suunnat huomioon ottaen oli kahdeksan aikaan mennyt (tyhjänä) tukkirekka. Nuorten suosimaa mautoja meni kolme autoa Viljakkalan yhtenäiskoululle (?) ja kaksi skobaa meni myös samaan suuntaan, yhdellä skoballa matkasi kaksi teiniä. Koulutaksi meni ennen kahdeksaa, sen aikataulu on niin tarkka että siitä voisi tarkistaa oman kellonsa. Aamun ääniin kuuluivat myös junien äänet, ensimmäinen kiskojen kolke erottui autoliikenteen hieman rauhoituttua ennen kahdeksaa.
Autoliikenteessä voi havaita hyvin että työmatkaliikenne on menossa, varttia ennen seitsemää ja kahdeksaa liikenteen tempo putoaa selkeästi jatkuen taas puolen tunnin kuluttua voimakkaampana.
Tässä kun tätä juttua kirjoittelen niin samalla huomasin hanhiparven lentävän kohti koillista, hanhet olivat tundrametsähanhia, hieman lyhyempi ja tummempi kaulaisia metsähanhien alarotua, (toinen alarotu on tundrametsähanhi), havainto oli ainoa minkä aion ilmoittaa tiira-havaintojärjestelmään päivän tähänastisita havainnoista.
Lajilistaan kertyi kaikkiaan 28 lajia, ei mitään ihmeellistä, hyvin tavanomaiset lajit. Ehkä paras elämys olio kun punarinta tuli aivan viereen lähikoivuun hyönteisjahtiin, ei välittänyt meikäläisestä tuon taivaallista, tiksutteli ja haki evästä. Punarinnan laulu olikin aamun runsain ääni yhdessä peipon ja räkättirastaan kanssa.
Käpytikka tuli lähitolppaan rummuttamaan omaa reviiriään, lähimaastosta kaikui jonkun toisen käpärin kova rummutus suoraan tolpan peltisuojukseen.
Joutsenilla oli pari ylilentoa 4+5 lintua ja järveltä kuului myös kovaa siipien läiskettä. Telkien siipien viuhinaa kuului järven suunnasta, olin eilen nähnyt siellä 4 lintua, kaippa ne samat linnut siellä elämöi?
Västäräkki laittoi meikäläisen hakemaan itseään kun kuulin sen äänen, lintua ei näkynyt missään kunnes älysin katsoa suoraan yläpuolelleni, katonharjalla tirskutti yksi lintu. Muuten västejä oli aika vähän. Aivan lopussa sain järripeipon lajilistaan kun kuulin ylilentävistä linnuista järripeipon lentoäänen.
Mielenkiintoisen lisän toi aamutarkkkailuun laskea Viljakkalantien liikennettä, sain Tampereen suuntaan menevistä autoista aika tarkkaan 80 henkilöautoa ja pari isompaa pakettiautoa. Viljakkalan suuntaan meni yllättävän paljon autoja, jopa 40 autoa. Ensimmäinen isompi auto kummatkin suunnat huomioon ottaen oli kahdeksan aikaan mennyt (tyhjänä) tukkirekka. Nuorten suosimaa mautoja meni kolme autoa Viljakkalan yhtenäiskoululle (?) ja kaksi skobaa meni myös samaan suuntaan, yhdellä skoballa matkasi kaksi teiniä. Koulutaksi meni ennen kahdeksaa, sen aikataulu on niin tarkka että siitä voisi tarkistaa oman kellonsa. Aamun ääniin kuuluivat myös junien äänet, ensimmäinen kiskojen kolke erottui autoliikenteen hieman rauhoituttua ennen kahdeksaa.
Autoliikenteessä voi havaita hyvin että työmatkaliikenne on menossa, varttia ennen seitsemää ja kahdeksaa liikenteen tempo putoaa selkeästi jatkuen taas puolen tunnin kuluttua voimakkaampana.
Tässä kun tätä juttua kirjoittelen niin samalla huomasin hanhiparven lentävän kohti koillista, hanhet olivat tundrametsähanhia, hieman lyhyempi ja tummempi kaulaisia metsähanhien alarotua, (toinen alarotu on tundrametsähanhi), havainto oli ainoa minkä aion ilmoittaa tiira-havaintojärjestelmään päivän tähänastisita havainnoista.
lauantai 12. huhtikuuta 2014
12.4. Pere, Lullula ja Meko Harjunmäellä
Päivä oli sääennusteiden mukaan oikein sopiva, hyvä muuttosää linnuille. Etelän kantilta tuuli, sade oli loppunut yöllä ja päivästä piti tulla +10 asteinen aurinkopäivä. Kattia kanssa! Aamu kuudelta oli kyllä pari astetta +asteita mutta tuuli ja pilvisyys! Tuuli oli etelästä ja keli oli edelleen kylmä. Siellähän me sitten kärvisteltiin, viisi miestä putket valmiina ja eväät kassissa.
Kyllä se keli parani aamu kymmenen jälkeen, sää rupesi jo lämpiämään ja pilviverho harvenemaan. Vielä kun olisi saanut tuulen hivenen tyyntymään niin olisi ollut todella upeaa, nyt oli vain upea päivä, lintuja näimme tosi hyvin. Jutun otsikko kertoo ehkä parhaimpia lajeja. Pere tarkoittaa falco peregrinusta eli muuttohaukkaa, lullula kangaskiurua eli lullula arborea ja meko merikotkaa. Seuraavassa lyhyt kooste päivän lajeista, yhteensä näimme yli 50 eri lajia, joka on todella hyvin tähän aikaan vuodesta.
Anser sp eli harmaahanhilajit (mukana kaikki lajilleen tunnistetut sekä lajiryhmään kuuluvat) 159 m, parvia oli 17. Merimetsoja löytyi 6 yksilön muuttava ryhmä joka matkasi etelään, kohti Hämeenkyröä. Merometsoja emme olleetkaan nähneet ennen Harjunmäellä, laji nro 81. Naurulokkeja oli yllättävän paljon 150 m matkaten pääasiassa N
Petopäivänä voidaan päivää pitää, näimme 7 eri petolintujia.
Muuttohaukka, hieman jo odotettu laji mutta ei niin joka keväinen, löytyi kovassa myötäisessä tuulessa matkaamassa harjun W puolelta. Hieno havainto ja laji! Merikotkaa tiedettiin odottaa koska saimme soiton että Lavajärvellä oli nähty meko, se oli menossa juuri kotitaloamme kohti ja ystävällinen kylän mies soitti asiasta (Oiva Mäenpää) lintu tulikin aivan suoraan "meiltä päin" ja ylitti harjun plusmiikasta eli aivan ylitsemme. Meko oli viime vuonna syntynyt eli nuori aikuinen.
Sisuja eli sinisuohaukkoja näimme 3 m, yksi yksilö lensi kaarrellen myös aivan meidän läheltä. Sisu on upea lintu! Ruskosuohaukka nähtiin myös yhden yksilön voimin.
Hiirihaukkoja eli hihoja näimme ne vakiot paikalliset kaverit. Lagoja eli piekanoja nähtiin jopa 6 m. Pietsu on myös lintujen aatelia, ainakin muuttoaikaan. Tuha eli tuulihaukkoja löytyi 2 paikallista, liekö ollut pari.
Varpushaukka on keväisin runsaslukuinen muuttava petolintu, nyt näitä varppareita nähtiin 11 m ja 2 p.
Kahlaajalintuja hieman odoteltiinkin, metsävikloja nähtiin 6 m, parhaassa parvessa 5 kaveria ja yllättäin sumun seasta aamun tunteina löytyi kuoveja 30 m, parhaassa parvessa näimme 17 ja sumun seasta kuulimme vielä aika usein ääniä parvia löytämättä, tällöin merkitään vain 1 m. Kokonaismäärä parvissa oli 7 ja linnuissa 30 yksilöä.
Yksi päivän odotetuin tapahtuma oli kurkien muutto, pitkäkaulojen parvia oli kaikkiaan 32 ja yhteissummana kirjasimme kivan määrän 594 m.
Lulluloita saatiin komeasti pari kappaletta, kumpikin kangaskiuru pysähtyi hetkeksi harjun sorakasoille ja jatkoivat hetken kuluttua matkaansa N
Tietenkin päivään kuului maistuvat nuotiomakkarat, mukana tuoduista puista saimme oikein hyvän nuotion, turvallisesti hiekkakasan alatasanteelle tehtynä tämä nuotio antoi meille lämmittelyyn pienen hetken ja mukana tuodut makkarat toimivat päivän lounaana. Se on hyvin yleinen puheenaihe tässä vaiheessa mitkä makkarat ovat parhaita ja maistuvimpia, jätetään nyt tällä kertaa vielä salaisuuden verhon alle mikä "merkki" voitti.
Kyllä se keli parani aamu kymmenen jälkeen, sää rupesi jo lämpiämään ja pilviverho harvenemaan. Vielä kun olisi saanut tuulen hivenen tyyntymään niin olisi ollut todella upeaa, nyt oli vain upea päivä, lintuja näimme tosi hyvin. Jutun otsikko kertoo ehkä parhaimpia lajeja. Pere tarkoittaa falco peregrinusta eli muuttohaukkaa, lullula kangaskiurua eli lullula arborea ja meko merikotkaa. Seuraavassa lyhyt kooste päivän lajeista, yhteensä näimme yli 50 eri lajia, joka on todella hyvin tähän aikaan vuodesta.
Anser sp eli harmaahanhilajit (mukana kaikki lajilleen tunnistetut sekä lajiryhmään kuuluvat) 159 m, parvia oli 17. Merimetsoja löytyi 6 yksilön muuttava ryhmä joka matkasi etelään, kohti Hämeenkyröä. Merometsoja emme olleetkaan nähneet ennen Harjunmäellä, laji nro 81. Naurulokkeja oli yllättävän paljon 150 m matkaten pääasiassa N
 |
| Muutohaukka |
Petopäivänä voidaan päivää pitää, näimme 7 eri petolintujia.
Muuttohaukka, hieman jo odotettu laji mutta ei niin joka keväinen, löytyi kovassa myötäisessä tuulessa matkaamassa harjun W puolelta. Hieno havainto ja laji! Merikotkaa tiedettiin odottaa koska saimme soiton että Lavajärvellä oli nähty meko, se oli menossa juuri kotitaloamme kohti ja ystävällinen kylän mies soitti asiasta (Oiva Mäenpää) lintu tulikin aivan suoraan "meiltä päin" ja ylitti harjun plusmiikasta eli aivan ylitsemme. Meko oli viime vuonna syntynyt eli nuori aikuinen.
Sisuja eli sinisuohaukkoja näimme 3 m, yksi yksilö lensi kaarrellen myös aivan meidän läheltä. Sisu on upea lintu! Ruskosuohaukka nähtiin myös yhden yksilön voimin.
Hiirihaukkoja eli hihoja näimme ne vakiot paikalliset kaverit. Lagoja eli piekanoja nähtiin jopa 6 m. Pietsu on myös lintujen aatelia, ainakin muuttoaikaan. Tuha eli tuulihaukkoja löytyi 2 paikallista, liekö ollut pari.
 |
| Piekana |
Varpushaukka on keväisin runsaslukuinen muuttava petolintu, nyt näitä varppareita nähtiin 11 m ja 2 p.
Kahlaajalintuja hieman odoteltiinkin, metsävikloja nähtiin 6 m, parhaassa parvessa 5 kaveria ja yllättäin sumun seasta aamun tunteina löytyi kuoveja 30 m, parhaassa parvessa näimme 17 ja sumun seasta kuulimme vielä aika usein ääniä parvia löytämättä, tällöin merkitään vain 1 m. Kokonaismäärä parvissa oli 7 ja linnuissa 30 yksilöä.
Yksi päivän odotetuin tapahtuma oli kurkien muutto, pitkäkaulojen parvia oli kaikkiaan 32 ja yhteissummana kirjasimme kivan määrän 594 m.
Lulluloita saatiin komeasti pari kappaletta, kumpikin kangaskiuru pysähtyi hetkeksi harjun sorakasoille ja jatkoivat hetken kuluttua matkaansa N
Tietenkin päivään kuului maistuvat nuotiomakkarat, mukana tuoduista puista saimme oikein hyvän nuotion, turvallisesti hiekkakasan alatasanteelle tehtynä tämä nuotio antoi meille lämmittelyyn pienen hetken ja mukana tuodut makkarat toimivat päivän lounaana. Se on hyvin yleinen puheenaihe tässä vaiheessa mitkä makkarat ovat parhaita ja maistuvimpia, jätetään nyt tällä kertaa vielä salaisuuden verhon alle mikä "merkki" voitti.
torstai 10. huhtikuuta 2014
Kevätuuli on kylmää
Oltiin Helgen kanssa linturetkellä Hämeenkyrön Lintuharjun maastossa, käytiin yrittämässä hyvän sään ennustuksen innostamina jos pääsisi näkemään hanhia, kurkia, petoja ja kaikkea muutakin kivaa. Lintuharju on ollut hyvä paikka staijata kevään ja syksyn muuttoa, mutta nyttemmin ovat sielläkin männyt kasvaneet liikaa, joten näkyväisyys on hieman rajotteinen. Etelän kantille kyllä näkee sekä osittain lounaaseen. Tämä näkökenttä kyllä riittäisi meille, tulisihan siinä samalla oltua ulkona raikkaassa ilmassa. Sitä raikasta ilmaa sitten riitti etelätuulen kanssa ihan riittävästi,vielä kun lisätään aamun pakkaslukemat (-6 astetta) niin se raikkaus riitti meille 3,5 tunnin olemisen jälkeen.
Päivän lajimäärä jäi pariin kymmeneen. Paras kokemus tai elämys oli kun kulorastas lauloi aivan päämme päällä kaunista lauluaan, se laulu on kuin mustarastaan mutta paljon lyhyempi säe. Lintu on aika vaalean sävyinen, ruskea ja pilkullinen rintamus, kooltan kulo on isoin rastaamme. Aamutuntien aikana kuulimme 2-3 laulavaa kulorastasta, niillä on pysyvät reviirit ja hyvät oltavat lintuharjun mäntykankailla.
Kanahaukka oli päivän ainoa lintuharjun petolintu, tämä löytyi eteläosista ja katosi puiden kätköihin. Teeret pitivät soidintaan lähimaastossa ja näimmekin 6 linnun parven lentävän.
Peippolintujen muuttoparvia ei nyt näkynyt, yhteensä niitä nähtiin ehkä 60. Yksi varma järripeipon ääni kuului ylilentävistä linnuista. Joitakin vihervarpusia tunnistettiin äänen perusteella.
Kurkien mekkalaa kuului myös lähisuolta ja näimmekin joitakin kavereita. Joutsenilla oli hyvin pientä liikettä, summasimme arviolta 20 lentävää isoa vaaleeta.
Räkättirastaita emme oikeastaan nähneet mutta kuulimme pariin otteeseen linnun äänen. Yksi punakylkirastas piti pitkän tunnusomaisen äänensä, (tsiiiih?)
Joitakin kiuruja kuului päältämme mutta emme nähneet yhtäkään kirkkaalta sinitaivaalta
Kotiin palattuani istuin ruokapöydässä perheen muiden kanssa kun vaimo sanoi että nyt tuolla tien toisella puolen olevassa kuusessa istuu joku haukka, näin linnun ja sen olemus toi mieleen tuulihaukan. Kävin hakemassa kiikarin ja asia varmistui. Tinnu on palannut reviirilleen! (Tinnu = tuulihaukka, falco tinnunculus tieteellinen nimi)
Samoin tässä kun kirjoitan tätä juttua niin huomasin että pikkulinnut mustarastas etunenässä pakenevat ja samassa tuli varpushaukka, koiras yksilö koosta päätellen, ja yritti saalistaa näitä selvästi pienempiään mutta epäonnistui yrityksessään. Kuvan varpushaukan on kuvannut joku Falsterbon aseman vierailija.
Päivän lajimäärä jäi pariin kymmeneen. Paras kokemus tai elämys oli kun kulorastas lauloi aivan päämme päällä kaunista lauluaan, se laulu on kuin mustarastaan mutta paljon lyhyempi säe. Lintu on aika vaalean sävyinen, ruskea ja pilkullinen rintamus, kooltan kulo on isoin rastaamme. Aamutuntien aikana kuulimme 2-3 laulavaa kulorastasta, niillä on pysyvät reviirit ja hyvät oltavat lintuharjun mäntykankailla.
Kanahaukka oli päivän ainoa lintuharjun petolintu, tämä löytyi eteläosista ja katosi puiden kätköihin. Teeret pitivät soidintaan lähimaastossa ja näimmekin 6 linnun parven lentävän.
Peippolintujen muuttoparvia ei nyt näkynyt, yhteensä niitä nähtiin ehkä 60. Yksi varma järripeipon ääni kuului ylilentävistä linnuista. Joitakin vihervarpusia tunnistettiin äänen perusteella.
Kurkien mekkalaa kuului myös lähisuolta ja näimmekin joitakin kavereita. Joutsenilla oli hyvin pientä liikettä, summasimme arviolta 20 lentävää isoa vaaleeta.
Räkättirastaita emme oikeastaan nähneet mutta kuulimme pariin otteeseen linnun äänen. Yksi punakylkirastas piti pitkän tunnusomaisen äänensä, (tsiiiih?)
Joitakin kiuruja kuului päältämme mutta emme nähneet yhtäkään kirkkaalta sinitaivaalta
Kotiin palattuani istuin ruokapöydässä perheen muiden kanssa kun vaimo sanoi että nyt tuolla tien toisella puolen olevassa kuusessa istuu joku haukka, näin linnun ja sen olemus toi mieleen tuulihaukan. Kävin hakemassa kiikarin ja asia varmistui. Tinnu on palannut reviirilleen! (Tinnu = tuulihaukka, falco tinnunculus tieteellinen nimi)
Samoin tässä kun kirjoitan tätä juttua niin huomasin että pikkulinnut mustarastas etunenässä pakenevat ja samassa tuli varpushaukka, koiras yksilö koosta päätellen, ja yritti saalistaa näitä selvästi pienempiään mutta epäonnistui yrityksessään. Kuvan varpushaukan on kuvannut joku Falsterbon aseman vierailija.
tiistai 8. huhtikuuta 2014
Ensimmäiset sinivuokot
Tänään tiistaina 8.4. näin itselleni kevään ekat sinivuokot kun olin siivoamassa pihaa ja vein puruja pois. Eteläinen rinnemaa on hyvin otollinen paikka kevään sinivuokoille, juuri sellaisessa paikassa nämä sinivuokot olivat.
Tänään myös sain viimeiset pöllit tehtyä pienemmiksi eli kaikki puut on nyt tehtynä, mitä nyt pieni erä leppärunkoja odottaa noutamistaan. Sitten on ensi (ja ehkä seuraavankin talven ?) puut valmiina, laskeskelin että pihassa on kuivumassa noin 50 kuutiota puuta.
Ilman hyvää opiskeluajan kaverin, Leppäsen Peran vuorotteluvapaan päivän ahkerointia moottorisahan kanssa olisin vieläkin naimisissa tekemättömien puiden kanssa. Kyllä nyt kelpaa, voi vain käveleskellä pihamaalla, olla siivoavinaan ja nauttia kevään auringosta. Katsella kevään etenemistä, kuunnella ja tehdä havaintoja. Tänäänkin kuulin pikkukäpylinnun ääntä, näillä linnuilla on jo poikasvaihe menossa, käpylinnut ovat hyvin varhaisia pesijöitä, kevään ensimmäisiä lintumaailmassa.
Samoin kuulin kalalokin ääntä järveltä päin, itse lintua en nähnyt mutta sen äänen kyllä tunnen. Samoin aamulla taas oli kaakkuri äänessä, harmi että en löytänyt mistään lintua lentämässä, täytynee mennä Lavajärven rantaan katsomaan kun seuraavan kerran tämä "ka-ka" ääni rupeaa kuulumaan. Viime yönä nousin yhden aikaan juomaan ja samalla kävin terssilla kuuntelemssa onko pöllöjä äänessä. Olihan se kotoinen lehtopöllö, tällä kertaa naaras piti omaa "kevit" ääntään pöntön suunnalta
Tänään myös sain viimeiset pöllit tehtyä pienemmiksi eli kaikki puut on nyt tehtynä, mitä nyt pieni erä leppärunkoja odottaa noutamistaan. Sitten on ensi (ja ehkä seuraavankin talven ?) puut valmiina, laskeskelin että pihassa on kuivumassa noin 50 kuutiota puuta.
Ilman hyvää opiskeluajan kaverin, Leppäsen Peran vuorotteluvapaan päivän ahkerointia moottorisahan kanssa olisin vieläkin naimisissa tekemättömien puiden kanssa. Kyllä nyt kelpaa, voi vain käveleskellä pihamaalla, olla siivoavinaan ja nauttia kevään auringosta. Katsella kevään etenemistä, kuunnella ja tehdä havaintoja. Tänäänkin kuulin pikkukäpylinnun ääntä, näillä linnuilla on jo poikasvaihe menossa, käpylinnut ovat hyvin varhaisia pesijöitä, kevään ensimmäisiä lintumaailmassa.
Samoin kuulin kalalokin ääntä järveltä päin, itse lintua en nähnyt mutta sen äänen kyllä tunnen. Samoin aamulla taas oli kaakkuri äänessä, harmi että en löytänyt mistään lintua lentämässä, täytynee mennä Lavajärven rantaan katsomaan kun seuraavan kerran tämä "ka-ka" ääni rupeaa kuulumaan. Viime yönä nousin yhden aikaan juomaan ja samalla kävin terssilla kuuntelemssa onko pöllöjä äänessä. Olihan se kotoinen lehtopöllö, tällä kertaa naaras piti omaa "kevit" ääntään pöntön suunnalta
 |
| Pikkukäpylintu kuvattu Ruotsissa |
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
Tunnin kisa
Meillä on tapana aina silloin tällöin mennä Sasissa asuvan Hakalan Karin kanssa lintukisaa omalta tontilta havaituista lajeista, tänään 6.4. hän soitti että miten olisi tunnin kisa? Pieni kilpailu sopii aina meikäläisellle, ja jos se vielä liittyy lintuihin niin aina parempi. Tunnin kisan alkamisajankohta oli klo 10.30.
Olin jo aamulla tehnyt pari hyvää havaintoa, taivaanvuohen ääni kuului Lavajärven rantamilta ja kaakkurin tunnusomainen "kraa, kraa" ääni oli jo kuulunut aamun hetkinä myös Lavajärveltä päin. Näitä ei kylläkään hyväksyttäisi meidän kisaamme, kuten ei myös postinhakureissulla kuulunutta laulurastaan "tik" ääntä. Samoin metsähanhen kolmen "muuttoparvi" jäi myös kisan ulkopuolelle.
Kisan alkamishetkellä onneksi näin juuri samaan aikaan, kun Karin kanssa sovittiin kisasta, kolmen naurulokin ja yhden harmaalokin kaartelevan Lavajärven päällä. hyvät aloituslajit! Normaalit keltasirkut , talitiaiset ja sinitiaiset kuuluivat onneksi heti. Samoin naakkoja tuntui lentävän aikalailla. Peipon laulua ei tarvinnut kauan odotella, eikä myöskään harakan karheaa ääntä. Viherpeipot lentelivät jo rantametsän puiden seassa kuuluttaen omaa reviiriään. Räkättirastaan räksätys kuului jostain läheltä.
Töyhtöhyyppien naukuvaa ääntä kuului järven takaa pellolta ja näinkin kisan aikana kahden linnun lentävän. Variksen ääntäkin kuului, samoin kuin sepelkyyhkyn soidinhuhuilua. Käpytikka rummutti ja huuteli jossain lähellä, kaksi pivaa eli pikkuvarpusta lensi talon yli. Yksinäinen mura (mustarastas koiras) oli vielä ruokinnalla.
Pyrstötiaisen ääntä kuului rantapusikoista, itse lintua (-ja ?) en nähnyt mutta äänihavainto riittää tähän kisaan. Kiurun soidinääntä kuului myös järven takaa pellolta ja pari kertaa myös jostain talon yltä lentävän linnun antamaa ääninäytettä. Yksinäinen närhi onneksi myös äänteli.
Vihervarpusien lentoääntä kuului myös kisan loppuhetkillä ja punatulkun ääni. Vielä kun mainitsee hippiäisen laulun alkua joka kuului lähimetsästä niin sinä ovat meikäläisen kisalajit.
Tämänlaiset kisat aina piristävät kummasti arkea. Olen näiden kisojen avulla oppinut kummasti kiinittämään hieman paremmin huomiota lintujen ääniin, pienempiinkin sirahduksiin joiden avulla on äänen lähde täytynyt selvittää, eli tämä on parasta "reenausta" tällä loppumattomalla saralla jonka alkutaipaleella koen olevani. Sitten tämä kisailu on myös sosiaalinen tapahtuma, se luo yhteisöllisyyttä meidän lintumiesten välille ja ennen kaikkea hyvää keskustelun juurta aina tavatessamme. Sitten ei auta unohtaa tiira-palvelun saamaa hyötyä ja itse kunkin kisaajan kokemaa ulkona olemisen riemua!
Meidän tämänpäiväinen kisamme taisi päättyä tällä kertaa niukkaan Lavajärven "voittoon" prosentein 17-16. Karillahan on huima pihapinnojen määrä (148) joka kertoo kyllä havannoitsijan aktiivisuudesta ja tietämyksestä kuin myös kotipaikan Miharinlammen osuvuudesta lintujen muuttoreitillä. Enkä voi kyllä minäkään vähätellä omien pihapinnojen määrää (134).
Olin jo aamulla tehnyt pari hyvää havaintoa, taivaanvuohen ääni kuului Lavajärven rantamilta ja kaakkurin tunnusomainen "kraa, kraa" ääni oli jo kuulunut aamun hetkinä myös Lavajärveltä päin. Näitä ei kylläkään hyväksyttäisi meidän kisaamme, kuten ei myös postinhakureissulla kuulunutta laulurastaan "tik" ääntä. Samoin metsähanhen kolmen "muuttoparvi" jäi myös kisan ulkopuolelle.
Kisan alkamishetkellä onneksi näin juuri samaan aikaan, kun Karin kanssa sovittiin kisasta, kolmen naurulokin ja yhden harmaalokin kaartelevan Lavajärven päällä. hyvät aloituslajit! Normaalit keltasirkut , talitiaiset ja sinitiaiset kuuluivat onneksi heti. Samoin naakkoja tuntui lentävän aikalailla. Peipon laulua ei tarvinnut kauan odotella, eikä myöskään harakan karheaa ääntä. Viherpeipot lentelivät jo rantametsän puiden seassa kuuluttaen omaa reviiriään. Räkättirastaan räksätys kuului jostain läheltä.
Töyhtöhyyppien naukuvaa ääntä kuului järven takaa pellolta ja näinkin kisan aikana kahden linnun lentävän. Variksen ääntäkin kuului, samoin kuin sepelkyyhkyn soidinhuhuilua. Käpytikka rummutti ja huuteli jossain lähellä, kaksi pivaa eli pikkuvarpusta lensi talon yli. Yksinäinen mura (mustarastas koiras) oli vielä ruokinnalla.
Pyrstötiaisen ääntä kuului rantapusikoista, itse lintua (-ja ?) en nähnyt mutta äänihavainto riittää tähän kisaan. Kiurun soidinääntä kuului myös järven takaa pellolta ja pari kertaa myös jostain talon yltä lentävän linnun antamaa ääninäytettä. Yksinäinen närhi onneksi myös äänteli.
Vihervarpusien lentoääntä kuului myös kisan loppuhetkillä ja punatulkun ääni. Vielä kun mainitsee hippiäisen laulun alkua joka kuului lähimetsästä niin sinä ovat meikäläisen kisalajit.
Tämänlaiset kisat aina piristävät kummasti arkea. Olen näiden kisojen avulla oppinut kummasti kiinittämään hieman paremmin huomiota lintujen ääniin, pienempiinkin sirahduksiin joiden avulla on äänen lähde täytynyt selvittää, eli tämä on parasta "reenausta" tällä loppumattomalla saralla jonka alkutaipaleella koen olevani. Sitten tämä kisailu on myös sosiaalinen tapahtuma, se luo yhteisöllisyyttä meidän lintumiesten välille ja ennen kaikkea hyvää keskustelun juurta aina tavatessamme. Sitten ei auta unohtaa tiira-palvelun saamaa hyötyä ja itse kunkin kisaajan kokemaa ulkona olemisen riemua!
Meidän tämänpäiväinen kisamme taisi päättyä tällä kertaa niukkaan Lavajärven "voittoon" prosentein 17-16. Karillahan on huima pihapinnojen määrä (148) joka kertoo kyllä havannoitsijan aktiivisuudesta ja tietämyksestä kuin myös kotipaikan Miharinlammen osuvuudesta lintujen muuttoreitillä. Enkä voi kyllä minäkään vähätellä omien pihapinnojen määrää (134).
lauantai 5. huhtikuuta 2014
Taas odotetaan
Tuo otsikko johtuu meikäläisen olotilasta, olen sairastellut flunssaa nyt reilun viikon ja elämänlaadun parantumista tässä odotellaan. Flunssaa ei voi suositella kenellekään, olo on aika vaillinainen. Ei saa mitään aikaan vaikka mieli tekisi touhuta. Ei vaan saa aikaiseksi. Täytyy tyytyä nyt vähän pienempiin askareisiin, vaikka lueskella vähän terveempien tekemisiä. Sen kyllä tietää että suunta on koko ajan parempaan päin, ruokahalu kasvaa ihan silmissä, mieli palaa entistä kovempaa ulkohommiin, joko puusavottaan tai sitten tipujen tiirailuun.
Olen tässä sairastellessa noudattanut omien kotijoukkojen hyviksi havaitsemiani ohjeita eli juo kuumaa "koko ajan" ja nuku aina välillä kun vähänkin meinaa silmät lerppua. Vitamiineja purkista ja hedelmiä, niistä saa kummasti voimaa. Ja nyt näin reilun viikon sairastettuani voin sanoa että voimat alkavat palautua, nyt jo osaa ajatella jotakin muutakin kuin lepäämistä sohvaperunana.
Linturintamalla ovat täällä kotikulmilla peipot yleistyneet selkeästi, niiden laulua kuuluu jokapuolelta. Mustarastaiden huiluääntä on jo kuultu reilun viikon ajan, niiden muuttoparvet ovat jo ohittaneet tämän korkeuden. Eräänä iltana kun kävin kotirappusilla illan päätteeksi kuulin "pisit" ääntä. Vaikka en nähnyt äänen aiheuttajaa niin tiesin sen olevan lehtokurppa. Tämä taisi tapahtua vielä maaliskuun viimeisinä päivinä joten hyvin aikainen kurppa oli jo saapunut pesimäreviirilleen. Lehtokurppahan kiertää puiden latvojen korkeudella reviirinsä rajoa äännellen "pisit" ääntä, välillä kurnuttaen.
Tänään vielä ennen pimeän tuloa ajattelin käydä viemässä pari pönttöä, toinen on pikkulinnuille ja toinen esim kottaraiselle. Näin on kotitontti hyvin pöntötetty, ainoastaan voisi vielä kyhätä puukiipijälle pari pesimäpaikkaa ja sitten pitäisi vielä tehdä rantaan sinisorsalle pesimäkeko, sainhan hyvät ohjeet monisteena käteeni eräältä mieheltä talvilintulaskennassa Nokialla.
Telkkiä on ollut nyt parina päivänä tuossa Lavajärvessä olevassa sulassa, nekin kaipaisivat pönttöä pesimäpaikakseen. Ans kattoo nyt saanko aikaiseksi vähän isompia pönttöjä?
Laulujoutsenet ova jo siirtyneet eteenpäin kohti pesimalueitaan, tässä Lavajärvessä ei tiettävästi ole pesinyt än joutsenta, sen kanta on vahvistunut jo niin paljon että on vain ajan kysymys kun täältäkin löytyy ensimmäinen pesintä. Olisi hauskaa olla todistamassa asiaa.
Kotiruokinnalla olen eväitten antamisen jo lopettanut, vielä on jonkin verran kauransiementä automaatin luona ja maastakin löytyy sinne varisseita jyviä. Niitä käyvät keltasirkut ahkerasti popsimassa, on siellä käynyt jokunen peippokin, koiras yksilöitä ne kun tulevat ensimmäisinä varaamaan reviireitään ja naaras peipot tulevat ja valitsevat sitten parhaimman päältä.
Kuusitiaisten laulua on kuulunut jo parisen viikkoa, pesäpaikat on varmaankin valittu ja parit muodostettu. Kuusitintti pesii myös pönttöhin joten kun on laittanut parisen kymmentä pikkulinnunpönttöä niin aina voi käydä hyvä onni!
Jäiden mouruaminen on aika pelottavan kuuloista. Aina pakkasyön jäljiltä seuraavana päivänä ilmoilla leijuu kova rutina ja ulina, jät mouruavat. Auringon paiste saa juuri muodostuneet jäät hajoamaan ja vanhatkin jäät alkavat ola mennen talven "lumia". Kevät painaa päälle.
Olen tässä sairastellessa noudattanut omien kotijoukkojen hyviksi havaitsemiani ohjeita eli juo kuumaa "koko ajan" ja nuku aina välillä kun vähänkin meinaa silmät lerppua. Vitamiineja purkista ja hedelmiä, niistä saa kummasti voimaa. Ja nyt näin reilun viikon sairastettuani voin sanoa että voimat alkavat palautua, nyt jo osaa ajatella jotakin muutakin kuin lepäämistä sohvaperunana.
Linturintamalla ovat täällä kotikulmilla peipot yleistyneet selkeästi, niiden laulua kuuluu jokapuolelta. Mustarastaiden huiluääntä on jo kuultu reilun viikon ajan, niiden muuttoparvet ovat jo ohittaneet tämän korkeuden. Eräänä iltana kun kävin kotirappusilla illan päätteeksi kuulin "pisit" ääntä. Vaikka en nähnyt äänen aiheuttajaa niin tiesin sen olevan lehtokurppa. Tämä taisi tapahtua vielä maaliskuun viimeisinä päivinä joten hyvin aikainen kurppa oli jo saapunut pesimäreviirilleen. Lehtokurppahan kiertää puiden latvojen korkeudella reviirinsä rajoa äännellen "pisit" ääntä, välillä kurnuttaen.
Tänään vielä ennen pimeän tuloa ajattelin käydä viemässä pari pönttöä, toinen on pikkulinnuille ja toinen esim kottaraiselle. Näin on kotitontti hyvin pöntötetty, ainoastaan voisi vielä kyhätä puukiipijälle pari pesimäpaikkaa ja sitten pitäisi vielä tehdä rantaan sinisorsalle pesimäkeko, sainhan hyvät ohjeet monisteena käteeni eräältä mieheltä talvilintulaskennassa Nokialla.
Telkkiä on ollut nyt parina päivänä tuossa Lavajärvessä olevassa sulassa, nekin kaipaisivat pönttöä pesimäpaikakseen. Ans kattoo nyt saanko aikaiseksi vähän isompia pönttöjä?
Laulujoutsenet ova jo siirtyneet eteenpäin kohti pesimalueitaan, tässä Lavajärvessä ei tiettävästi ole pesinyt än joutsenta, sen kanta on vahvistunut jo niin paljon että on vain ajan kysymys kun täältäkin löytyy ensimmäinen pesintä. Olisi hauskaa olla todistamassa asiaa.
Kotiruokinnalla olen eväitten antamisen jo lopettanut, vielä on jonkin verran kauransiementä automaatin luona ja maastakin löytyy sinne varisseita jyviä. Niitä käyvät keltasirkut ahkerasti popsimassa, on siellä käynyt jokunen peippokin, koiras yksilöitä ne kun tulevat ensimmäisinä varaamaan reviireitään ja naaras peipot tulevat ja valitsevat sitten parhaimman päältä.
Kuusitiaisten laulua on kuulunut jo parisen viikkoa, pesäpaikat on varmaankin valittu ja parit muodostettu. Kuusitintti pesii myös pönttöhin joten kun on laittanut parisen kymmentä pikkulinnunpönttöä niin aina voi käydä hyvä onni!
Jäiden mouruaminen on aika pelottavan kuuloista. Aina pakkasyön jäljiltä seuraavana päivänä ilmoilla leijuu kova rutina ja ulina, jät mouruavat. Auringon paiste saa juuri muodostuneet jäät hajoamaan ja vanhatkin jäät alkavat ola mennen talven "lumia". Kevät painaa päälle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)