Fasaani ei pettänyt

Teimme Lavajärven laskennan keskiviikkona, sää oli mitä parhain. Pakkasta pari astetta eikä tuullut, aurinko paistoi sen mitä paistoi täysin kirkkaalta taivaalta. Ei voisi olla upeampaa keliä missä tarpoa.
Lintuja näimme vähänlaisesti mutta pääsimme normaaliin talvilintulaskennan lajimäärään kun lajisto lopulta lopuksi ynnättiin, niitä kertyi kaikkiaan parisenkymmentä.

Valtalajiksi tuli yllättäen kaikille tuttu varislintu, mustapuhuva naakka, niitä nähtiin neljä eri "parvea" ja saimme yhteismääräksi 48 lintua. kolmenkymmenen kerhoon pääsevät tiaiset, tali ja sini. Muista ei sitten kannata puhuakaan. Sen verran voisi kyllä mainita että Laurilan aukealta löytyi yksinäinen isolepinkäinen. Iso lanttu on hyvä talvilaji jonka toivoisi näkevänsä vielä omalla pihamaallaan. Pyrstotinttejä merkittiin yksi lintu vaikka hyvin tiedetään että tintit liikkuvat parvissa, havaitsimme äänestä tämän linnun järven toisella puolen. Parvea emme saaneet näkyviin vaikka tovin sitä haettiin.

Vaseti Timo Palomäen kuvaamana

Kävelylenkki oli pitkä, matka sujui kaikin puolin hyvin aina puoleen väliin asti mutta sitten iski minulle stoppi. Kun ei jalka nouse niin se ei nouse. Täytyi jättää lenkki kesken. Vaikka kesken jättö ei ollut mikään sielun syviä tuntoja miellyttävä kokemus niin se vain täytyy hyväksyä. ne kävelevät jotka pystyvät! Mitenkä on sitten tulevien muiden laskentojen kanssa? Ehkä täytyy ottaa järki käteen ja myöntää vajavaisuutensa. Miksi lähteä kävelyreissuun jos on vaarana jälleen keskeyttäminen! On paljon fiksumpaa tunnustaa että ei pysty ja pysyä poissa. Kyllähän noita reissuja on jo tullut käveltyä riittämiin, nyt on aika toisenlaisten pyrintöjen.

Meitä oli tänään mukana kolme lintumiestä, Antero Ylöjärveltä,  Kari Komista ja sitten meikämanne. Matka eteni tällä porukalla hyvin sujuvasti, siinä käytiin kaikkien tapahtuneet läpi ja puitiin yhteistuumin vallitsevat tilanteet niin kunnalliselämässä ja valtiollisellakin tasolla. Se on aika mielenkiintoista puhua ja havaita muidenkin miettivän samoja asioita. Eniten kuitenkin ajatuksia vaihdettiin lintumaailmasta, onhan kaikilla kokemusta enemmän ja vähemmän tipujen tilanteista. Niistä keskusteluita saisi kunnon romaanin aikaiseksi.

Lavajärven laskenta on kierretty vasta parisen vuotta joten sen kokonaiskertymä lintulajeista on vielä aika pieni mutta kyllä se määrä siitä karttuu, tänään saimme jälleen yhden uuden lajin kun kotoiselta ruokinnalta tavoitettiin fasaani joka oli syömässä kauransiemeniä. Se oli aika yllättävä havainto mutta se otettiin hyvillään vastaan. Nyt on sitten aika suunnata kohti vuodenvaihdetta ja uusia haasteita. Jos vaikka saisi tuohon Pilyn talvipihakisaan vielä puuttuvat "helpot" lajit tai sitten miksi ei vähän vaikeampiakin kuten valkoselkätikka ja varpuspöllö, siinä olisi oivat tavoitteet. Lisätään vielä yksi helpompi tavoite, pyrstötiainen niin siinä olis jo kolme kovaa!

Joulun jälkeista aikaa

Nyt on saatu tämän vuotinen joulu juhlittua ja hyvin meni, toivottavasti sinullakin! Nyt pakkaa vähän mmietityttämään tämän vuotiset lintulaskennat. Ne ovat seuraavana vuorossa, Lavajärven laskenta käydään keskiviikkona, ilmatieteen laitoksen ennusteen mukaan se on ihan ok päivä, pääasia on että ei sada mitään eikä tuule hirveästi. Matkaa tulee olemaan 12 km järvi kiertäen, periaatteella valoisan valloitettua aina siihen asti kun taas on hämärän hetki koittanut. Tänä vuonna ei mennä kelkalla eikä suksilla, ainoastaan polkupyörä voisi olla paras apuvälinen. Apostolin kyydillä olisi tarkoitus Karin (Isokivijärvi) kanssa tarpoa reissu läpi. En ole vielä saanut muita innostettua mutta onhan tässä vielä pari päivää aikaa.

Normaalisti talvilintulaskennassa havaitaan n 20 lajia. Tämä reitti on perustettu vasta joitakin vuosia sitten joten lapsen kengissä tässä vielä mennään. Lavajärvi on kauttaaltaan jäässä, ehkä Lavajoen koskikara paikka on sulaa, siellä on niin paljon virtausta. Siellähän voisi olla vaikka mitä, vaikka sorsia, joutsenia. Aina voi toivoa ja ennakoida. Jos saisimme vaikkapa 24 lajia olisi reissu tosi hyvä ja innostava.

Hieman minua hirvittää matkan rasitukset näin kotioloissa viettäneen kannalta. Muistan kuinka sain karvaasti todeta että ei meikämannesta ollut koko reissun kävelijäksi tässä pari vuotta sitten. Hieman se korpesi mutta kyllä sen kesti, kaverit jatkoivat tästä puolimatkan krouvista loppuun asti. Podin jalkakramppia vai mikä se nyt olikaan. Kumminkin se esti minua jatkamasta. Täytyy vaan tunnustaa että on tullut "vanhaksi".

Sitten olisi vielä Takamaan lenkki Ylöjärvellä, samoin 12 km ja Nokian Naulonvuoren kierros (10 km). Joten tiedossa on hyviä kinkun sulatuslenkkejä ja paljon raitista ilmaa, toki paljon mukavaa tarinointia ja kauniin luonnon ihmettelyä. Kaikilla lenkeillä on yhteistä monipuolisen maaston läpi kulkeminen, toisissa kävellään teitä pitkin ja toisissa maastona on suomalainen metsä. Joen vartta löytyy myös jokaisessa laskennassa. Tämä tuo yhden lajin mahdollisuuden, koskikara on nähty kahdessa laskennassa, Naulonvuori on ainoa mistä tämä hauska lintu puuttuu lajilistasta. Naulonvuori on vanhaa metsää ja maaseutumaisemaa joka kylläkin on muuttumassa asutuksen laajentumisen vuoksi. Kaikki täytyy kestää vaikka se kipeää tekeekin!

Nyt vain reppua pakkaamaan ja laskentavälineet mukaan. Se on hienoa ja hauskaa hommaa. Suosittelen tätä kaikille luonnossa liikkumisesta kiiinnostuneille. Kohensin kotiruokintaa valmiiksi koska me tulemme tännekin käymään. Olisi ihan mukava saada vaikka fasaani lajiksi!

Leppoisaa joulun aikaa I

Leppoisaa joulun aikaa itse kullekin säädylle! Nyt on maisema lumeton, aika harmaata ja pimeää riittää. Talvipäivän seisaus oli 21.12 ja silloin kääntyi kelkka, valoisa aika rupeaa lisääntymään ja toivo aurinkoisesta huomisesta on valloilla. Pihamaalla on nyt harmittavan märkää, niin ei tee mieli paljon ulkoilla. Miksi mennä ulos kun voi viettää aikaa sisätiloissa ja nauttia tulevasta joulusta. Joulu on vain kerran vuodessa joten levätään nyt. Luontokin ympärillämme on ikäänkuin lepotilassa ja valmistautuu tulevaan.

Pihamaan puitteet ovat aivan kuin keväällä, lunta ei näy missään ja kaikki paljaat alueet ovat kaljamalla, vaarallisen liukkaat. Nurmikkoalueet vihertävät kuin keväällä. Nyt löytävät pienet ystävämme luonnostakin aivan omin nokkinensa naposteltavaa, mutta kun on aloittanut talviruokinnan niin sitä jatketaan kunnes kevään tohinat ovat alkaneet. Siihen menee vielä aikaa, saamme ison lumikerroksen, kolille ja auroille riittää paljon hommia. Miksi murehtia, antaa lehmän murehtia sillä on isompi pää kuten maajussit vitsailevat.

Kuulin hyvän tositapahtumiin perustuvan tapauksen tässä käydessäni joulukäynnillä tätini luona. Hän kertoj erään miehen venkoilleen kun hänen nuoruudessaan oli lehmä poikinut juuri näin joulun alla. Tämä mies oli kehoittanut antamaan juuri syntyneelle vasikalle nimeksi Jeesus koska sen syntymä osui juuri aattopäivälle. Mielestäni aika osuvasti tokaistu nimiehdotus!

Näin arkisempiiin asioihin mennäkseni jälleen tuli harmaapäätikka aterioimaan talipötkölle hämärän koittaessa. Sillä linnulla on lyhyt matka varmaan tulla murkinalle, missä sen pesä lienee? Täytynee tässä kevään kuluessa kuunnella aktiivisesti jos siitä saisi mitään vinkkiä. Olisi aika hienoa löytää hapätin pesäkolo!

Kuten alussa toivotin leppoisaa joulunpyhien aikaa, nyt on jälleen tullut aika hiljentyä ja rauhoittua. Näin tehkäämme. Kuvissa on mennen talven lumikuvia joita nyt voi vaan kaihoisasti katsella, kyllä ne lumet ja kylmyys vielä tulevat!

 

Lintutyhjiön aikaa

Tänään oli näkyväisyys maksimissaan 300 metriä voimakkaan sumun takia. Onneksi ei ollut tarvetta lähteä liikenteen sekaan, siellä ei olisi ollut mielekästä seikkailla. Aina löytyy joitakin hurjapäitä jotka eivät malta kunnoittaa muuta liikennettä vaan ajavat täysin omien sääntöjen mukaisesti. Vietin tämän päivän kotioloissa pesuhuoneen ja saunan pesua. Täytyy myöntää että on hyvä tuoksu ja hieno fiilis kun saa puhdasta aikaan.

Tänään ei ole paljon ehtinyt ulos vilkuilla vaan olen saanut tyytyä pieneen kävelylenkkiin pihamaalla, samat linnut kuin aina, ei ole paljon tiiraan ilmoitettavia. Täytynee jatkaa tätä sepustusta vielä huomenna jos saisi vaikka parempia aiheita. Heti aamulla huomasin harmaapäätikan ruokinnan talipötköllä ja samalle talipötkölle lennähti myös käpytikka. Hetken parivaljakko oli yhtäaikaa takoen pähkinätalia mutta sitten petti käpytikan hermo ja hapäti sai jäädä yksin. Kuten sanonta kuuluu niin olisipa ollut kamera valmiina niin olisi saanut hienon talvikuvan ruokinnan touhuista.

Eilinen sumu oli kyllä kaikenkattava hernerokkasumu joka kietoi maiseman kauttaaltaan helmoihinsa Tänään on vielä jonkin verran sumua, lämpötila on pari kolme astetta plussalla ja ne olemattomat lumet sulavat kaikki pois. Joulusta näyttää tulevan aika musta sään puolesta.  Jos ei nyt ihan musta niin märkä, plussa merkkiset astelukemat tietävät kosteita kelejä.

On se aika kovaa tuo linnun elämä. Heti kun hämärä hieman hellittää niin välittömästi naposteltavan hankintaan. Tuota valoisaa aikaa ei riitä kuin hetkeksi kunnes taas hämärä koittaa. Kuutisen tuntia on peliaikaa ja se aika on käytettävä tarkkaan hyväksi. Talviruokinnat ovat ensiarvoisen tärkeitä tässä talvisessa taistelussa. Siksi nämä ruokkijat ovat paljon vartijoita, he saavat kiitoksensa sitten taas keväällä kun näitä pikkulintuja ilmaantuu pesimään ja laulelemaan.

Fasaaninaaras nousi ruokinnan "automaatille", Oli se aika iso ilmestys, siinä odottivat vuoroaan myös oravat ja kuusitintti. Hauska näytelmä jossa pääosan esittäjät eivät viihtyneet näyttämöllä kauan. Mutta sydäntä lämmittää kun näkee naaran taas viihtyvän näillä tantereilla. Siinähän on hyvä tavoite tälle talvelle saada fasaani selviämään talven koitoksista jos vaikka keväällä näkisi vielä koiraankin kiekaisevan tämän korvia raastavan "laulunsa". Lintumiehillä on aika ihmeelliset tavoitteet!

Pyrstötiaisia, onko heitä?

Pitkin Pirkanmaata tulee tietoa havaituista pyrstötinteistä, myös Lavajärveltä on havaintoja mutta hyvin pitkä aika sitten. Nyt niitä ei näe eikä kuule. Kävin tänäänkin kävelemässä pitkin tontin rajoja, hieman sen ulkopuolellakin eikä ainuttakan pihahdusta. No, täytyy vaan odotella, kyllä se tuttu sirinä tulee kohta ilmoille ja pitkähäntäiset tiaisetkin näkyvät.

Ei sen puoleen ole hömötinttiäkään näkynyt, eikä puukiipijää. Ovatko pienet metsien linnut lähteneet muuttomatkalle vai onko tullut jo vuodet täyteen ja linnut ovat siirtyneet paremmille laulumaille. Uskon että tässä rantametsiköstä löytyy puukiipijälle sopivaa ravintoa ilman ruokintaani. On sen verran vanhahkoja kuusipuita ja mäntyjä. Hieno haapametsikkökin löytyy. Siellä kelpaa tikkojen nakutella ja hakea toukkia, miksi ei sitten vaikka pesäkoloa!

Kävelin Lavajärven jäällä. Hieno jää, pieni joidenkin senttien lumikerros peittona houkuttelee kyllä hakemaan luistimet naftaliinista ja laittamaan jalkaan. Ei hullumpi ajatus, kunhan muistaa ne hieman heikommat kohdat, vaikka kyllä niissäkin on jo kantava jääpeite. Kävelyretkellä (n 1 km) kuulin urpiaisen ja punatulkun ääniä, itse lintuja en nähnyt. Pihalla on erittäin hieno ulkoilusää, parin asteen pakkanen on mitä parasta keliä viettää aikaa ja nauttia Suomen puhtaasta luonnosta. Tiedä vaikka hakisin huomenna sukset ja menisin hiihtämään Lavajärven päästä päähän, matkaa tulisi vain vajaa kymmenen kilometriä. Kyllä meillä on paljon vaihtoehtoja!

Sain tänään Partasen Harrilta hienoja talvikuvia jotka sopinevat hyvin tämän päiväiseen luritukseeni. Harri sai kuvan koskikarasta ja saukosta, lisäksi vanhastaan minulla oli yksi Harrin ottama pyrstötinttikuva. Meillähän ajatus pelaa kuin ei mitään välimatkaa olisikaan!

Talvipäivä on nyt aika lyhyt. Alle kuusi tuntia kestää valoisa aika, kunnes tulee talvipäivän seisaus joka kääntää jälleen suunnan, se on aika lähellä. Kevään odotus on kovaa, ensin täytyy lusia tämä pimein aika ja kaikki sen mukanaan tuomat hämärän hetket. Takkatuli on hyvä lämmönlähde näin talvi-iltoina. Mielestäni takasta tuleva lämpö on hienoa, villasukat jalkaan jos paleltaa, höyryävä kuppi lämmintä juotavaa niin olo on aika rento.

Talvipäivää

Hip hei! Oikein hieno talvipäivä, kirkas, pilvetön taivas, pakkasta noin kymmenen astetta eikä tuule yhtään. Joulukuuta mennään, Pilyn talvipihakisa on käynnissä, saldoni on 21 lajia omalta tontilta talvisia lintuja. Lueskelin äsken muistiinpanoistani parin edellisten talven kisaselostustani. Olen suht samassa tahdissa noiden vuosien kanssa, ehkä hivenen jäljessä.

Urpiainen

Tänä talvena sai Lavajärvi jääpeitteen jo joulukuun alussa ja minulta vielä puuttuva laulujoutsen on sitten kiertänyt jäisen Lavajärven. Enkä ole taivaallakaan nähnyt ainuttakaan. Se on paha puute! Muita "helppoja" puutteita ovat hömötiainen, puukiipijä, mustarastas nyt näin äkkiä lueteltuna. Kävin juuri äsken kohentamassa ruokintaa,vein talipalloja yhden sipulipussillisen roikkumaan puun oksalta. Yleensä hömö- ja kuusitiainen tulevat katsomaan mitä ruokaa heille tarjotaan, Olen kuusitintin jo nähnyt mutta hömöä en vieläkään. Olisiko hömöjen kanta jo pudonnut noin merkittävästi? Metsien hakkaaminen on aiheuttanut monille lintulajeille niiden elinalueiden selvän kapenemisen ja näin ollen niiden elinpiirin häviämisen, hömötiainen kuuluu valitettavasti tähän joukkoon. Uskon ja toivon olevani väärässä, hömötiainen ilmestynee vielä pihapiiriin!

Tundraurpiainen

Vaikka näin syvissä pessimistisissä ajatuksissa olenkin niin ei saa heittää kirvestä kaivoon. Lujaa luottamustani osoittaa se että koko ajan olen herkkänä. Ruokinnalla pyörii noin kolmenkymmenen sinitintin parvi, pikkuvarpusia samoin kolmattakymmenettä käypä parvi ja parikymmentä tallaria. Sitten vielä käpytikkoja parhaimmillaan neljä yksilöä, naakkoja kanssa toistakymmentä lintua ja vielä kun listaan lisää kolme närheä niin on ruokinnalla elämää. Unohtaa ei sovi herra harakkaa ja satunnaista vierailijaa harmaapäätikkaa. Vielä kun lisää joka päivä käyvän oravan, tai kolmen oravan niin tästä kavalkaadista huomaa että en pidä ruokintaa turhaan.

Valkoselkätikka

Laitan tähän juttuun kuvia toiselta puolen Suomea, Parikkalasta Partasen Harri on ottanut mainioita kuvia ja hän laittaa niitä "miulle", huomaa murreilmaisuni! Tuo karjalan murre on hauskaa ja hienoa kuunnella. Se on rikkaus jonka arvon huomaa vasta sen puuttuessa. Meillä täällä Pirkanmaalla on myös joku murre jota me itse emme huomaa puhuvamme mutta toiset sen kyllä huomaavat. Olemmehan kasvaneet tässä "rotvallin reuna" ilmapiirissä.

Kuukkeli

Tässä samalla kun kirjottelen näitä mietteitä niin katselen kuinka harmaapäätikka ja käpytikka ovat samalla ruokinnalla, siinä saa talipötköt kyytiä! Käpäreitä oli kaksi, todenäköisesti naaras ja koiras ja hapäti oli naaras. Naakat lähestyvät vuorollaan näitä talimakkaroita, samoin tintit ovat koko ajan nokkimassa auringonkukkaa tuolta automaatista. Näin se päivän tärkein työ on saavutettu, ravintoa jolla pärjää kylmässä yössä. Itsekin täytyy lähteä katsomaan täytettä kupuunsa.

Famskin wiuhti eli Heta

Heta on lapinkoiramme josta on tullut perheenjäseneksi luokiteltava yksilö. Heta on nyt 13 v, se on hyvin kunnioitettava ikä! "Hän" on aina valmis lähtemään ulos, mennään sitten autolla tai sitten kävellen. Heta on meidän seurakoira, meidän lapsi joka täytyy ottaa aina huomioon tekee sitten mitä vain. Eihän Heta nyt vaatimalla vaadi vaan katsoo hieman kysymysmerkkinä että mitä nyt tapahtuu, mihin ollaan menossa.

Heta on oivallinen reissukaveri linturetkille. Näillä keväisillä ja syksyisillä muutontarkkailuretkillä ollaan aina paikallaan jossain korkealla mäellä tai hiekkakuopalla.  Koira pitää tarkkaa vahtia että kukaan (tai mikään) ei pääse yllättämään. Heta ilmoittaa haukkumalla että täällä ollaan tai sitten toivottaa mahdolliset tulijat tervehtimällä kovalla haukunnalla. Koiran kuulo tuntuu olevan yllättävän tarkka, se kuulee aina kun joku auto lähestyy ollessamme reissussa. Harjunmäen soramontulla Heta on aina "varoittanut" kun joku auto lähestyy, ja hetken kuluttua näemme kun joku kavereistamme on tulossa tai sitten sora-autot hakevat kuormiaan.

Otan aina koiruudelle oman vesipullollisen ja eväsnyttyrän. Hetalla on kuitenkin oiva taito huomata kuinka joku seurueestamme ottaa eväitään esille. Ei mene aikaakaan kun koira on katselemassa silmät selällään putoaisiko minulle mitään. Arvatenkin Heta saa aina pienen makupalan ja siksi on Heta kaikkien kaveri, etenkin eväsaikaan! Kukapa ei heltyisi kun koira katsoo suoraan silmiin, saa siinä olla aika kova ja kylmähermoinen.

Heta on Suomen lapinkoira jonka rotupiirteissä on porukan vahtiminen, kukaan ei saa poistua ilman lupaa. En tiedä ovatko kaikki lapinkoirat kovia haukkumaan uutta tulijaa, Heta on ainakin kaikille "hermostuttavan" kova tervehtimään uutta tulijaa mutta ei Heta ole tiettävästi purrut ketään, siinä mielessä ainakin Heta on yllättävän lempeä ja seurallinen, koira on hyvin lapsiystävälllinen.

Nyt on Hetalla tullut joku vaiva vasempaan lonkkaan ja sen reissut  on varmaankin tehtynä. Kävelymatkat jotka ovat alle kilometrin se jaksaa kyllä mennä mutta kaikki pidemmät matkat ovat tätä nykyä vähän niin ja näin. Olenhan kiertänyt koiran kanssa Lavajärven ympäri (12 km) ja silloin se vaan huilasi parisen tuntia ja sen jälkeen se katsoi että mennäänkö jonnekin? Täytynee vielä harkita tulevan kevään muutonseurannat jaksaako Heta lähteä. Se kyllä itse haluaisi, siitä olen varma. Onhan siellä niin paljon uusia hajuja ja jänniä juttuja tiedossa että tottakai "hän" haluaa tulla mukaan.

Talvisin on Heta elementissään pyörähtäessään lumihangessa, eikä talvipakkasetkaan ole olleet esteenä koiran ulkoilemiseen. Sillä on hyvin pitkä, tuuhea karva. Kaikki koiranomistajat tietävät kuinka kodin lattialta löytyy karva poikineen, puhumattakaan jos koira pääsee esim sohvalle. Kaikkeen täytyy tottua, siedätyshoitoa parhaimmillaan. Talvella koira nauttii lumessa olemisesta, olen usein "jekuttanut" Hetaa kaivamaan lumesta jotain. Eikä koira ole vielä ainakaan näyttänyt loukkaantuneensa. Tuleva talvi on hieno nähdä kuinka koiramme jälleen on innoissaan lumen kokemisesta, sitä oikein muuttuu jälleen itsekin lapseksi ja peuhaa lumipallojen ja koiran kanssa. Se on Suomen talvea!  

Movember päättyi

Kurppakomppanian lintukisa "Movember" päättyi ja on aika käydä hieman tuloksia läpi ja siteerata kilpailijoiden kommentteja. Meitä oli mukana kaikkiaan hämeenkyröläislähtöisiä lintumiehiä yksitoista ja sitten ylöjärveläisiä vahvistuksia kolme kappaletta sekä ulkojäsenenä yksi Parikkalasta. Tällainen sekainen koostumus mutta kaikilla intohimona katsella lintuja, toiset enemmän vakavissaan ja toiset vähän sinnepäin. Kuitenkin kaikilla oli mukavaa!

Kisan voittajasta ei ollut loppusuoralla enää yhtään epäselvää, Palomäen Timo pesi kaikki oikein kunnolla, suorastaan löi löylyä ämpärikaupalla ja muut vikisivät. Kurppakomppanian hengessä tietenkin joten tämä kisa jää aikairjoihin "Movember 2016" kisana ja tästä homma taas jatkuu. Timo sai kokoon hulppeat 71 lajia kisa-alueelta. Muut jäivät yli kymmenen lajia, Parikkalan Harri Partanen näytti taas itä-Suomen voiman, hän otti hopeaa 61 lajilla. Kolmannen sijan saivat Uiton Jari Hämeenkyröstä sekä Pessan Jorma Oulusta, kummallakin 58 lajia. Loppujen sijoituksia en nyt lähde erittelemään mutta ne saa kun ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen.

Marraskuisia lajeja tuli aika yllättävästi, 97 eri lintulajia!! Hienoimpi olivat varmaan Jopen bongaama idänpikkusieppo, pikku-uikut eri puolilla Suomea, jänkäkurppa Hämeenkyröstä, harjalintu Hämeenkyröstä ?, valkoselkätikka eri puolilla Suomea, nokikana Hämeenkyröstä, hyvin myöhäinen tiltaltti Sastamalassa, tietenkin meille olisi Parikkalan kuukkeli aika upea ilmestys, isolokki Oulusta, viitatiainen Parikkalassa, maa- ja merikotkat ovat aina upeita, niin myös tässäkin kisassa, hiiripöllöt ympäri Suomea ja suopöllö Parikkalassa, lyhytnokkahanhi alueen pohjoisosissa.

Listasta jäi varmaan joku hyvä laji vielä pois, vesilinnut tulivat aikalailla kaikki nähtyä, olihan vesistöt vielä sulana marraskuussa kisan alussa. Pohjantikkaa ei onnistuttu löytämään vaikka sitä useasta paikasta haettiinkin. Mielestäni kisan voittajan löytämä tiltaltti oli aika hieno ja myöhäinen havainto lajista ja sen näkeminen liikkuvasta autosta. Toki Timo ja Jari kävivät määrittämässä lajin tarkemmin. Kisailijat tekivät paljon hienoja ja hyviä havaintoja. Itsekin kävimme Sastamalassa "bongaamassa" heti kun marraskuu alkoi, se kannatti. Täytyy muistaa kun (?) seuraava movember koittaa.

Kisailijoiden kommentteja seuraavassa:
Alho: Vuoden pimein kuukausi on taas kerrankin ohi, sen huomaa!
Palomäki: Hieno kuukausi ja paljon mukavia yllätyksiä.
Uitto: Tämä uusi aluerajaus oli mukava!
Paukkunen: Eipä jäänyt lajien määrässä paljon lapsille kerrottavaa, tulipahan kokemusta sitäkin enemmän!, Ensi vuonna pitää aloittaa kovalla rytinällä heti alusta alkaen.
Isokivijärvi: Tulipahan kaikkien aikojen pohjanoteeraus, puolustaudun ajanpuutteella!
Eskelin: Päivien pituus aiheutti monien lajien puuttumisen, mahdollisuuksia olisi ollut ainakin 15 lajiin lisää!
Partanen: Mukava kisa taas kerran! Alkupäivinä en ehtinyt retkeilemään, viitatiainen oli mukava elis!
Tuominen: Mukava kisa, meko tuli melkein "suihin" kun näimme sen kotona Ylöjärvellä.

Eihän tässä voi kun kiittää kisailijoita, Kurppakomppania on rautaa!