Kisaa odotellessa

Tässä mennään lokakuun loppua ja Movember-kisa alkaa aivan näppäimillä. On odottava olo, ei malttaisi vaan täytyisi päästä jo tosi toimiin. Ruokinta täytyy laittaa hyvään kuntoon kisan alkumetreillä jos vaikka sokea kanakin saisi hyvän pinnan. Tänään 25.10 on ilmottautunut jo yhdeksän kilpailijaa, ihan hyvä alku. Kyllä ne kaverit heräävät marraskuun aikana.

Mäenpään Oiva, lampuri täältä Lavajärveltä laittoi kivan viestin. Hän oli nähnyt valkoselkätikan ja samalla kun hän hehkutti asiaa hän muisteli joskus nuoruudessaan näkemäänsä kuhankeittäjää. Hän kertoi aika elävästi tapahtumasta seuraavassa:

Tämä sattui joskus lapsuudessa synnyinkotipitäjässä. Oli kaunis sunnuntaiaamu kun hän kuuli naapurin koivukujalta viheltävän kuhankeittäjän. Hän ihmetteli asiaa, eihän se oikeasti voisi olla kotitanhuvillani kaakkoisen Suomen lintu? Kohta uroslintu lensikin hänen editseen yli peltoaukean. Hän maalailee vieläkin palaavansa muistoihin uudelleen ja uudelleen. Aivojen kovalevyn kohtaa on kelattu aina uudestaan.
Vähän samanlainen hetki oli ollut valkoselkätikan kanssa. Ikimuistoinen hieno tapahtuma ja kohtaaminen oman mökin rannassa. Tapahtuma oli ollut juuri sellainen kuin hän oli sen joskus unelmissaan etukäteen toivonutkin olevan.

Tässä vähän bensaa meikäläisen lintu-urakointiin Lavajärvellä. Tämä jos mikä nostaa sykettä ja intoa laittaa ruokintaa kuntoon. Katselen tässä samalla pihalle, siellä sataa lunta, tai ainakin siltä näyttää! Käpytikka lentelee ruokinnalla, se kurkistelee puun rungon takaa ja menee seuraavan puun rungolle.Välillä se käy vähän pitemmällä mutta palaa piankin takaisin. Kyllä siihen sen seuraksi sopisi hyvin vaseti! Täytynee hommata uudet läskin palat. Tänään tein etupihalle talipalloille uudet syöttötelineet, etupihan puut eivät ole vielä kasvaneet joten täytyy turvata kunnon ikihonkaan. Laitoin vielä uudet jalatkin metallista jotta puiden käyttöikä kasvaa. saa nähdä mitä tämä uudistus tuo tullessaan.

Huomenna aioin viettää päivän kotikonnuilla, ehkä tehdä vähän moottorisahalla hommia mutta rauhalliseen tahtiin. Eihän siitä mitään moottorisahamurhaajaa tullutkaan, tavallinen puuhastelupäivä kotitantereilla. Kyllä aioin mennä puuhommiin mutta yllättäen löytyi aina jotain "tärkeämpää" joten se jäi odottamaan aikaa parempaa. Kotipihan ruokinnalla oli aika vilske, ei mitään ihmeellisyyksiä, tavalliset lajit vain mutta hyvin vilkkaina linnut olivat. Kolme närheä, kolme harakkaa, reilut kymmenkunta tallaria ja pikkuvarpusta. Yllättäin näin kymmenkunta sinitiaistakin, se oli hyvä määrä. Sitten oli vielä käpytikka, viherpeippo ja yksinäinen kuusitiainen.

Parikkalan yölliset vieraat

Hyvän ystäväni Partasen Harrin pihapiirissä on käynyt yöllisiä vieraita. Nopean toiminnan miehenä on Harri ottanut käyttöönsä riistakameran kun ei jaksa valvoa ja väijyä, ovat nuo nykyajan vehkeet sellaisia apuvälineitä helpottamaan ihmisten jokapäiväistä arkea. Kannattaa käyttää jos on kerran mahdollisuus. Kuitenkin mennäkseni pääasiaan niistä yöllisistä vieraista.

Tämä ensimmäinen kerta oli jo vajaa kuukausi sitten kun Harri lähetti kuvan josta selvisi hänen pihallaan käynyt vierailija. Harri oli jo ehtinyt hieman ihmetellä mikä siellä pihalla oikein käy. Taas kerran oli riistakamerasta hyvä apu, tuli hyvä kuva tästä yöllisestä kuhkijasta. Kuvan perusteella sai Harri uuden eläinpinnan mäyrästä jo ennestään runsaaseen pihasaldoon. Ilves, hirvi, kettu, metsäkauris, supikoira ja rusakko olivat listalla jo ennestään, uskoisin että oravakin löytyy listalta samoin kuin hiiri. Koivuhiiri on ehkä harvinaisempia pieneläjiä joita Parikkalan maestro mainitsi. Myös siili kuuluu paikan repertuaariin. Harri epäili että seuraavaksi tullee varmaan susi, ahma tai karhu! Iso villisikakarju oli löntystellyt Harria vastaan kodin lähellä joitakin vuosia sitten hänen ollessaan koirien kanssa iltalenkillä.

Lokakuun alkupäivinä hän oli saanut riistakameran kuvaa yöllisestä vierailijasta, Harri oli käynyt puhdistamassa pönttöjä seuraavaa pesintäkautta varten, ja hän oli löytänyt ison kasan eläimen jätöksiä. Jippii, siinähän on mäyrän vessa! Mäyrähän on tunnetusti siisti eläin ja se käy aina tarpeillaan samassa paikassa.

Toinen yöllinen kulkija oli supikoira, joka myös oli käynyt Harrin pihalla. Siitä elukasta ei Harri saanut uutta tonttipinnaa mutta hyvä havainto tuli tuosta pihojen sekoittajasta. Kyllä Parikkalan piha on hyvää seutua niin linnustollisesti kuin eläintenkin kannalta.

Rupesin tuossa käymään läpi Lavajärven pihan vieraseläinten listaa. Vaimo kertoi töihin lähtiessään nähneen ilveksen, se olisi ollut aika makee juttu päästä näkemään. Yhdessä olemme nähneet hirviä, peuroja. Tässä lähellä virtaavan ojan kohdilta on löytynyt auton alle jäänyt saukon ruumis. Tietenkin orava on listoilla ja rottakin on löytynyt erään kerran loukusta. Yhden kyykäärmeen olen onnistunut löytämään kotipihasta.  Myyriä toki on aina niiden runsastuessa löytynyt ja sitten tietenkin jänis, jota vastaan on viritelty jos minkälaisia esteitä omenapuun runkoihin.

Sitten on ruokinnalla ollut vierailijana näätä, siitä on joskus ollut maininta blogin sivuillakin. Meillä oli joskus kissa "Riesa" ja nyt on ollut jo monta vuotta Heta-koira. Naapurin hevonenkin on käynyt tontillamme.

Eläinmaailma on hieno maailma, sinne kannattaa heittäytyä ja kerätä kokemuksia ja elämyksiä, niitä ne tarjoavat runsain mitoin. Olen itse keskittynyt pääasiassa lintujen tarjoamiin luontoelämyksiin ja kokemuksiin. Uskon että yhdelle miehelle on niissä runsaasti sulateltavaa ja pureskeltavaa talven pitkien iltojen antimiksi.

Hiljaista on

Tässä on nyt menty jo neljä päivää ruokinnan aloittamisesta ja melkein kaikki tyypilliset lintulaudan vierailijat ovat jo käyneet. Keltasirkkua en ole vielä tavoittanut, kyllä pihan yli on lentänyt kavereita mutta niitähän ei lasketa. Vain ruokinnalla tai sen välittömässä läheisyydessä nähdyt linnut kelpaavat. Tänään perjantaina aamu alkoi rastaiden vieraillessa pihanurmikolla, alle kymmenen räksää haki matoja tai sitten jotain muuta. Kaikki linnut olivat räkättejä vaikka yritin hakea jotain pikkurastasta. Mustarastaat ovat vähän kähmyja eikä niitä kerralla näe kuin pari kappaletta vaikka niitä onkin useampi. Aamulla näin vain kaksi yksilöä mutta kun hetken odotti niin puskien kärköistä lennähti aika monta mustarasta. Summasin niitä olleen kahdeksan eri yksilöä!

Nyt on ollut hanhien muuttoryntäystä etelän perukoille. Tiirasta kun katsoin tänään parin päivän havaintoja havaitsin että valkoposkia, harmaita hanhia (metsä-, tundra-, meri-, lyhytnokka-, kiljuhanhia) ja sepelhanhia oli muuttanut useita satoja. Itsekin näin eilisiltana hämärän tultua ison hanhiporukan muuttavan suoraan talomme yli lounaaseen, arvioisin niitä olleen reilu 300 yksilöä. Lavajärveläinen maatalon isäntä Oiva Mäenpää oli laittanut tiiraan samalla kellonlyömällä 350 valkkaria. Todenäköisesti ne olivat samoja. Ainoa mutta on siinä että mielestäni ne olivat sepelhanhia. Asiasta pitää vielä neuvotella Oivan kanssa.

Tänään perjantaina pohjolan tyhjennys tuntuu jatkuvan, aamulla näin n 70 harmaata hanhea jälleen muuttavan lounaaseen. Vahinko vain ne jäivät ainakin minulta tunnistamatta, ainoastaan sen saatoin todeta että ansereita ne olivat. Myös naakka uskaltautui ruokinnalle läskien kimppuun, Parhaimmillaan niitä on ollut 6 ruokinnalla. Uutena lajina sain tänään harakan, Samalla niitä tuli vähän useampi, yhteensä 3 kappaletta. Pikkuvarpuset ovat myös ilmestyneet, pivoja lentelee pihan ympäristössä n kymmenen linnun parvi. Ruokinnalla on ollut kolme yksilöä.

Aamupäivän hauskin hetki oli kun katselin käpytikan riehumista pikkulintujen kanssa. Siinä saivat kyytiä kaikki linnut lajista riippumatta. Käpäri puolusti omaa ruokailuhetkeään aivan hiki päässä.
Kiva katsella kun iso lintu jahtaa pienempiänsä. Toinen tämän päivän mieleenpainuva havainto oli kun tallustelin pihamaalla ja huomasin yllättäin puukiipijän aivan vieressäni leppien rungoilla. Siinä se haki evästä, eteni sentti sentiltä kiertäen koko puunrungon ja samassa se oli jo toisessa leppärungossa aloittaen alhaalta. Kyllä siinä saa kiertää useankin rungon ennen kuin on "masu" täynnä. Yllättävän hiljainen on tämä metsiemme kaivertaja, en kuullut "häneltä" pihaustakaan.

Taas on orava nauttimassa ruokinalla ja karkoittaa tahattomasti kaikki muut evästä haluavat.  On se kyllä hivenen ristiriitaista kun en haluaisi ruokkia oravia, tiedän että hätäänsä myös nekin kaipaavat apua. Kaippa se täytyykin ottaa vaan lusikka kauniisti käteen ja jatkaa entiseen malliin. Missähän ovat kaikki sinitiaiset, minunkin pöntöissäni pesi jossain ja tässä pihassa ollessa kuuluu tämän tästä sinttarin ääntä. Ruokinnalla niitä ei vaan näy, parhaimmilaan olen nähnyt kaksi tiaista. Nyt syksyllä oli kyllä sinitiaisilla kovaa "muuttoa", kymmenpäisiä parvia nähtiin Örön saarella tässä syksyn retkellä. Kai niilläkin on jonkun syyn takia aina silloin tällöin isompi vaellus kuten tänäkin vuonna.
Täydennän tekstiä kun huomasin että sinitiaisia olikin isompi määrä, kuusi tinttiä ruokaili koivun oksistossa. Samassa näin kun isompi lntu tuli yllättäen takavasemmalta mutta suottahan yritti varpushaukka saalistaa iltapalaa itselleen, veti tyhjän nuotan.

Taas se alkoi

Lokakuu on se aika kun kaivetaan kaikki lintujen talviruokintaan liittyvät vempaimet esiin. Olen aloittanut talviruokinnan lokakuun 10 pv: tienoilla ja tänä vuonna se sattui just sille päivälle. Hain tänään läskinpalat ja auringonkukkaa 25 kg sekä jotain muutakin. Ripustelin kaikki esille ja nyt on toiveissa saada joku kiva laji visiitille. Ensimmäisenä lajina kuitenkin oli talitintti joka kurkisteli puissa ja odotteli ruokinnan tarjottavia. Harmittavasti vieraaksi sain heti myös oravan joka kävi hakemasssa auringonkukkaa itselleen. En haluaisi ruokkia oravia, mutta sillehän nyt ei voi mitään kun ne tuuheahäntäiset puissa kiipeilijät löytävät aina tiensä sinne minne niiden ei toivoisi menevän. Meillähän oli vuosia sitten yksi orava, tai poikanen sisälläkin kun se vilahti talon seinustoja pitkin enkä ehtinyt estämään sitä. Kaikki päättyi kuitenkin onnellisesti tuossakin tapauksessa sillä sain vierailijan ulos ennen kuin se aiheutti vahinkoja.

Läski odottaa vieraitaan

Tiistai aamun satoa ruokinnalta oli tallareiden runsaus, nyt niitä oli varmaan kymmenkunta eri yksilöä. Eikä vieläkään ketään muita siivekkäitä. Eiköhän sinne ala ilmestyä kunhan päivä valkenee kunnolla. Odottavan aika on pitkä.
Nyt tärppäsi, näin naaras käpytikan läskien yläpuolella puissa. Siinä se hakkasi puun tunkoa hakien tuoretta hyönteisravintoa. Kymmenkunta tallaria vaan jatkaa toistensa takaa-ajoa vaikka ruokapöytä on katettuna. Olen lukenut Mauri Leivon kirjaa jossa hän kertoo lintulaudan elämästä, siinä hän valottaa hyvin tuota tallareiden harrastamaa takaa-ajoa. Hallitseva talitiainen yrittää pitää muut tiaiset poissa senkin uhalla että ei ehdi ruokailla. Kovaa on tuo oman reviirin puolustaminen!

Kaunis haapa

Sinitiainen sai pronssia, yksinäinen tiainen tuli tallareiden seuraan napsimaan auringonkukkaa. Nyt on mitalisijat jaettu ja päästään seuraamaan normaalisti ruokinnan elämää. Pihapuuhastelujen lomassa kuulin kun linnut rääkyivät pahaenteisesti, tiesin että on jokin hätä. Menin katsomaan ja näinkin rääkynnän aiheuttajan tai oikeammin sanottuna aiheuttajat. Kaksi isolenpinkäistä lennähti naapurin koivikkoon, näin linnut oikein selvästi. Todennäköisesti isolantut olivat saaneet jonkun saaliin sillä toinen lintu lensi koivikkoon piiloon. Lepinkäiset jäivät paikallisiksi kun lähdin sisätiloihin. Olin kuullut siinä puuhastelujen lomassa mustarastaan ääntelyä, pikkuvarpusen ylilentoa ja viherpeippojen ääntelyä. Eli normaalit talvilinnut olivat tulleet ruokinnan läheisyyyteen.

Talitiainen

Nyt iltapäivän hetkinä löytyi myös 5 punatulkkua, kolme naarasta ja kaksi koirasta.Ne yrittivät tyhjentää jo muutenkin tyhjää pihlajaa, kyllä marjat kalutaan aivan tyynni. Päivän toinen sinitiainen ilmestyi kuin tyhjästä ruokinnalle. Lintuja tuntuu liikkuvan kuitenkin vaikka on aivan hiljaista, lajikirjo on kyllä kaventunut. Nyt on syksy. Kävelin puutarhassa ja katselin napurin aivan keltaista haapaa, se on kaunis!

Tammi

Meillä löytyy vain hyvin tumman ruskea tammi, jonka lehdet pudonnevat seuraavana tuulisena päivänä. Muutenkin näyttää aivan syksyltä. Nurmikko vihertää kuin kesällä mutta ei onneksi kasva enää tuttuun tyyliin. Olen nurmikon ajamiset ajanut tälle vuodelle, nyt saa stiga jo huilata ja valmistautua ensi vuoteen. Vielä on haravoimista ja lehtien kärräämistä vähän sivummalle. Kaikki nämä työt tuovat lumen lähemmäksi ja joulun odottaminen saa alkaa

Komppania pyörämarssilla Örössa 24.9-2.10.2016

Örön reissun yksi hankalista asioista oli etukäteen ajateltuna liikkuminen saaressa, matkat eivät olleet pitkiä mutta varustusten liikkuttaminen paikasta A paikkaan B olisi hikistä hommaa. Örön sivuilta löytyi tieto että polkupyörä voisi vuokrata, olisiko siinä ratkaisu? Olihan siinä hyväkin pelastus. Vuokrasimme polkupyörät jotka muistuttivat hieman mallia SA INT mutta olivat kyllä uudistettua mallia pyöräkoreineen.

Miehet etelärinteellä varusteineen

Joka aamu puoli seiska vielä pimeässä pyörät starttasivat miehet selässään joko kohti saaren eteläkärkeä tai sitten pohjoiskärkeä. Saaren kadut olivat puolustusvoimien jäljiltä päällystetty nupukivillä, onneksi tien sivuissa oli tasaisempi kohta jota oli paljon mukavampi pyöräillä. Lintuvarustus oli sidottu kumilenkeillä ja miehet reppu selässään eka päivinä liikaa vaatetta päällään sillä sää oli hyvin kesäinen, lämpö lähenteli mittarin mukaan viittätoista astetta. Hikihän siinä meinasi yllättää. Viikon puolivälissä tuuli yltyi myrskylukemiin joka aiheuttikin meille hiljaisia hetkiä kun ei voinut tai oikeastaan ei kannattanut staijata vaan tyytyä lämpöisiin sisätiloihin. Se myrsky olikin aika voimakas, tuuli yltyi hyvin reippaisiin lukemiin, forecan mukaan liki kolmeenkymmeneen metriin sekunnissa. Siinä menossa ei sisämaan tallaaja voinut seistä tai sitten ulkoilla.

Viimeisenä aamuna ennen vuokravenetaksin lähtöä staijasimme eteläkärjessä. Olisipa ollut tällainen pohjoistuuli, hyvin leuto niin reissun lajimäärä olisi noussut sataan. Nyt päästiin 93:een jota täytyy pitää hyvänä sillä saaren lajimääräksi yleensä ennakoidaan 60-70. Nytkin meillä jäi moni laji havaitsematta joita joku muu oli havainnut saaressa, esim sarvipöllö, helmipöllö, huuhkaja, mustapääkerttu, luotokirvinen, muuttohaukka, nuolihaukka, tässä joitain lueteltuna.

Sauna kuuluu meidän reissuun kuin kahvi joka aamu tai makkara iltaruokana. Saaressa oli kaksi vuokrasaunaa joista yhdessä oli hyvä mahdollisuus mennä uimaan, tätä virkistystä me käytettiin yhden kerran ja kolme kertaa kävimme vähän pienemmässä saunassa jossa oli myös hyvät löylyt. Saunasta kertova kirja oli tällä kertaa reissun kilpailun palkintona, siinä pärjäsi parhaiten Antero joka oli yhdellä pisteellä Hanskia parempi. Pronssia nappasi Kari ja peränpitäjiksi valjastettiin Risto ja Helge. Tässähän tuli samalla esiteltyä tämänkertainen Kurppakomppanian rytmiryhmä.

Eväspoltiikka toimi vanhalla tutulla tavalla, syödään paikallista niin usein kun pystytään ja lopusta huolehditaan itse. Tällä kertaa oli etukäteistietona että paikallinen ravintola olisi auki vain meno viikonloppuna joka osoittautuikin virheelliseksi. Varustauduimme kukin vastaamaan yhden päivän muonituksesta mutta se ravinteli olikin auki vielä tämän viikon. Meillähän oli siis ruokaa yllin kyllin. Sitten vielä meidän velikullat olivat ottaneet pilkit mukaan ja niitä kaloja tuli oikein tulemalla. Eräänä sadepäivänä olimme satamalaiturilla pilkillä, itse olin vain mukana saaliin kerääjänä. Sainkin viedä pussia hikihatussa pilkkijän luota toisen luo, yhden vartin aikana saimme kokoon hyvän muovipussillisen ahvenia, eikä mitään sinttejä vaan parisataa grammaisia kaloja. Näistä kalojen päälle enemmän ymmärtävät loihtivat meille hienon kala-aterian. Pojat kävivät vielä täydentämässä saalista kotiin vietäväksi. Se oli aika mieliin painuva hetki siellä satamassa.

Örön saari on vanha puolustusvoimien linnakesaari joka on nyttemmin vapautettu yleiseen käyttöön. Sieltä ei ole mitään etukäteistietoa linnustosta, kaikki tieto täytyi hakea tiiran sivuilta. onneksi lintumiehiä on jo ehtinyt seikkailla sielläkin ja nyt mekin pääsimme antamaan oman rikkamme rokkaan. Tämä viikon yhtämittainen oleskelu saarella oli näin syysmuuton ollessa käynnissä oli aika mieliinpainuva kokemus meille kaikille ja myös pääsimme antamaan omat tietomme kaikelle kansalle. Kyllä sitä tiiraan syöttämiämme havaintoja oli myös luettu, niistä tultiin keskustelemaan lähtöviikonloppuna.

Saaren luonto oli aika karua, tyypillistä matalakasvuista mäntymetsää ja rannoiltaan hyvin kivikkoinen. Tästä johtuen siellä ei ilmaantunut oikein yhtään kahlaajia, oikeastaan vain yksi muuttava kapustarinta nähtiin viikon aikana. Onneksi se lintu lensi aivan päältämme suoraan etelään.
Myöskään petopuolella emme päässeet nauttimaan mistään runsaasta petomuutosta vaikka lajien määrä oli aika hyvä. Merikotka oli hyvin yleinen lintu, näimme linnun nelkein joka päivä. Saimme eräänä päivänä seurata nuoren merikotkan saalistusta kun se yritti saada merestä epätoivoisesti haahkoja. Meko heittäytyi aivan merenpintaan ja liiteli siinä kohti uivia haahkoja, erään haahkan se onnistui saamaan kynsiinsä mutta ei onnistunut nostamaan saalista ylös merestä. Liekö haahka selviytynyt pelkillä naarmuilla jäi meille epäselväksi mutta ilman saalista meko kyllä jäi.

Jonkinlaista varpushaukka muuttoa oli havaittavissa, eteläkärjen staijipaikalla summattiin joitakin kymmeniä muuttavia haukkoja. Buteot jäivät vain yhden päivän varaan jolloin nähtiin kaksi muuttavaa hihaa ja havainto tuli myös piekanasta. Jalohaukkojakaan ei mennyt mainittavasti, joitakin tuulihaukkoja ja yhdestä ampuhaukasta tuli merkinnät. Jäimme kaipaamaan muuttohaukkaa, meistä oli vain Helge ennustanut nuolihaukan näkemistä. Kyllä saaressa oli nähty kummatkin lajit, tamperelaisten ja turkulaisten toimesta.

Myrskypäivänä tuulensuojassa 

Pikkulinnuista oli pyrstötintillä selvästi muuttohaluja vai pitäisikö sanoa että vaellushaluja. Siimahäntiä tuntui olevan liikkeellä vähän joka puolella. Oli hauska katsoa lähtevätkö linnut liikkeelle vai palaavatko linnut takaisin saaren pusikoihin. Minulla ei ole nyt käsillä kokonaismäärää paljonko näimme lintujen lähtevän saaresta meren ylle mutta määrä nousi useisiin satoihin. Kyllä pienikokoinen tintti empi aikalailla ennenkuin heittäytyi aavan meren ylle ja kohti tuntematonta. Samoin muuttivat pienemmät tintit, tali-,sini-, kuusi- ja hömötiaisia lähti aina suoraan kohti tuntematonta. Niidenkin määrä nousi useisiin satoihin. Tarkkaluku mitä me summasimme on vielä Kari Hakalan muistikirjan kätköissä. Puukiipijän ääntely tuli hyvin tutuksi alkuviikon aikana mutta vähentyi selvästi loppuajasta. Pikkuvarpuseen ei moni uskonut etukäteisveikkailuissa mutta kyllä tämä nykyisin jo hyvin yleinen pihamaiden tirskuttaja löytyi saaresta, kylläkin viimeisenä aamuna usean yksilön voimin. Siitä lajista saivat paikalla olleet saaren monivuotiset kävijät uuden lajin listoihinsa.

Kiurusta saimme vain yhden havainnon mutta lyhytpyrstöisestä kangaskiurusta tuli aika monta havista, näimme oikein parviakin muuttavia kangaskiuruja. Palokärki oli aika yleinen lintu, summasimme kylläkin vain pari kolme lintua sillä havainto tuli aina samoilta paikoilta. Käpytikka havaittiin usein, mutta ei mitään vaellusta ollut havaittavissa. Hanski ja Arska kävivät eräänä päivänä hieman hysyretkellä ja tuliaisina toivat tiedon pohjantikka-havainnon. He olivat nähneet kaksi pohjantikkaa kisailemassa retkellänsä, havainto herätti mielenkiintoa myös ulkopuolisissa.

Peippolintuja eli peippo, järripeippo, viherpeippo, hemppo, tikli, ynnä muut samankaltaiset peipon kokoiset linnut olivat pääosissa muiden hiljentyessä. Näilläkin linnuilla oli havaittavissa pientä rohkeuden puutetta ennen merelle lähtöä, ne nousivat ja nousivat kiertäen kehää kunnes saavuttivat riittävän korkeuden ja sitten menoksi. Sinne katosivat. Niiden kokonaismäärä oli myös huomattava. Rastaslintuja löytyi aina silloin tällöin, näimme retken aikana kaikki rastaat (sepeliä lukuunottamatta)
Kulorastailla oli lähtöviikonloppuna isojakin parvia, edelleen tarkat luvut ovat muistikirjassa. Hyönteissyöjiä oli joitakin, tiltaltteja enemmän ja muista vain joitakin. Haarapääskyjä näkyi muutolla vielä joitakin, ehkä parhaana päivänä joitakin kymmeniä. Mutta oli kumminkin. Myös yksi kivitasku tuli kirjanpitoon merkittyä. Lintulistaa en lähde laittamaan tähän juttuun, ne tulivat jo melkein kaikki mainittua.

Aamun hetkenä ennen auringonnousua

Mitä jäimme kaipaamaan linturintamalla. Ainakin kahlaajien puuttuminen oli yllätys samoin kuin myös petolintujen vähyys. Myös hanhien melkein totaalinen puuttuminen jäi hieman harmittamaan. Samoin kuin kurkien puuttuminen, päätöspäivänä näimme joitakin parvia, ehkä noin 200-300 kurkea. Eihän lintumies voi aina saada kaikkea vaan joutuu tyytymään hieman pienempään saldoon. Olimme tyytyväisiä lintujen kokonaissaldoon vaikka parannettavaa vielä jäikin. Pidimme toinen toisillemme oppitunnit eri lintulajeista jotta tietämyksemme hieman lisääntyisi, näitä oppeja joudutaan testaamaan aina ja kaikkialla, vaikka seuraavan keväänä.

Mikä oli parasta tuossa viikossa? Yhtä asiaa on vaikea nostaa esille, ehkä se on tässä kaikessa kokonaisuudessa. Mukava seura, järjestelyt onnistuivat, lintujakin näkyi, saatiin uusia kokemuksia, tapahtui taas jotain sellaista josta puhutaan tulevissa meetingeissä. Yhtä kaikki, kun kurppakomppania reissaa niin aina sattuu ja tapahtuu. Kohti uusia seikkailuja.....

Riuttatiira yllätti, toki moni muukin

Aloitan tämän syksyisen lintureissun purkamisen mukavilla lintujen bongausrintaman kuulumisilla. Sain uuden elämänpinnan eli eliksen riuttatiirasta, linnusta jonka Kari löysi ja määritti. Sain ihailla linnun lentoa vain hetken kun sain sen omaan putkeeni. En heti aluksi tajunnutkaan sitä elikseksi mutta kun asia paljastui tai parempi sanoa että tajusin nyt nähneeni Suomen kamaralla elävän riuttatiiran oli tunne oikein mukava.

Kirjanpitoni mukaan se oli minulle laji numero 265. Toki kirjanpitoni on hivenen häilyvä kun ei muista kaikkia havaintoja alkuvuosilta, esimerkiksi olenko nähnyt keltahempon? Kirjapitoni mukaan siellä on rasti ruudussa mutta kun ei ole minkäänlaista muistijälkeä omalla kovalevyllä. Samoin nousi esille kysymys olenko nähnyt isolokin? Ei sitten minkäänlaista kuvaa.

Kuitenkin nyt olen nähnyt riuttatiiran, kiitos kuuluu Hakalan Karille. Muita kivoja uusia vuodareita eli vuodenpinnoja olivat allihaahka ja ruokki

Lajeja joita nähtiin vain kerran oli esimerkiksi leppälintu jonka Hanski yhytti ensimmäisenä päivänä. Lintua ei sitten nähty enää ollenkaan. Laulujoutsen kuuluu samaan sarjaan, vain yksi havainto lajista. Suopöllö oli myös muuttaja joita nähtiin vain kerran. Olihan syysmuuton aika joten tällainen tilanne oli myös odotettavissa.

 Kuvissa on tunnelmia ensimmäisiltä päiviltä, kuvat ovat itse ottamiani. Meillä oli reissussa mukana Hakalan Helge joka laukoi kameraansa aika tiuhaan. Hänen kuvansa ovat oikea matkakertomus jo sinällänsä, olenkin kysynyt häneltä lupaa käyttää näitä kuvia tässä blogissani. Ne kuvat tulevat vasta seuraaviin päivityksiin joissa kerron retkestämme hieman paremmin. Tässä oli vain ne päällimmäiset pläjäykset aivan muistin varalta. Näin ensimmäisinä päivinä on kuulunut jo punkkien löytymisestä iholta joten tässä täytyy vielä tehdä pieni kierros omassakin kuontalossa. Borrelioosi ei olisi mukava matkatuliainen!