tiistai 11. lokakuuta 2016

Taas se alkoi

Lokakuu on se aika kun kaivetaan kaikki lintujen talviruokintaan liittyvät vempaimet esiin. Olen aloittanut talviruokinnan lokakuun 10 pv: tienoilla ja tänä vuonna se sattui just sille päivälle. Hain tänään läskinpalat ja auringonkukkaa 25 kg sekä jotain muutakin. Ripustelin kaikki esille ja nyt on toiveissa saada joku kiva laji visiitille. Ensimmäisenä lajina kuitenkin oli talitintti joka kurkisteli puissa ja odotteli ruokinnan tarjottavia. Harmittavasti vieraaksi sain heti myös oravan joka kävi hakemasssa auringonkukkaa itselleen. En haluaisi ruokkia oravia, mutta sillehän nyt ei voi mitään kun ne tuuheahäntäiset puissa kiipeilijät löytävät aina tiensä sinne minne niiden ei toivoisi menevän. Meillähän oli vuosia sitten yksi orava, tai poikanen sisälläkin kun se vilahti talon seinustoja pitkin enkä ehtinyt estämään sitä. Kaikki päättyi kuitenkin onnellisesti tuossakin tapauksessa sillä sain vierailijan ulos ennen kuin se aiheutti vahinkoja.
Läski odottaa vieraitaan

Tiistai aamun satoa ruokinnalta oli tallareiden runsaus, nyt niitä oli varmaan kymmenkunta eri yksilöä. Eikä vieläkään ketään muita siivekkäitä. Eiköhän sinne ala ilmestyä kunhan päivä valkenee kunnolla. Odottavan aika on pitkä.
Nyt tärppäsi, näin naaras käpytikan läskien yläpuolella puissa. Siinä se hakkasi puun tunkoa hakien tuoretta hyönteisravintoa. Kymmenkunta tallaria vaan jatkaa toistensa takaa-ajoa vaikka ruokapöytä on katettuna. Olen lukenut Mauri Leivon kirjaa jossa hän kertoo lintulaudan elämästä, siinä hän valottaa hyvin tuota tallareiden harrastamaa takaa-ajoa. Hallitseva talitiainen yrittää pitää muut tiaiset poissa senkin uhalla että ei ehdi ruokailla. Kovaa on tuo oman reviirin puolustaminen!

Kaunis haapa
Sinitiainen sai pronssia, yksinäinen tiainen tuli tallareiden seuraan napsimaan auringonkukkaa. Nyt on mitalisijat jaettu ja päästään seuraamaan normaalisti ruokinnan elämää. Pihapuuhastelujen lomassa kuulin kun linnut rääkyivät pahaenteisesti, tiesin että on jokin hätä. Menin katsomaan ja näinkin rääkynnän aiheuttajan tai oikeammin sanottuna aiheuttajat. Kaksi isolenpinkäistä lennähti naapurin koivikkoon, näin linnut oikein selvästi. Todennäköisesti isolantut olivat saaneet jonkun saaliin sillä toinen lintu lensi koivikkoon piiloon. Lepinkäiset jäivät paikallisiksi kun lähdin sisätiloihin. Olin kuullut siinä puuhastelujen lomassa mustarastaan ääntelyä, pikkuvarpusen ylilentoa ja viherpeippojen ääntelyä. Eli normaalit talvilinnut olivat tulleet ruokinnan läheisyyyteen.

Talitiainen
Nyt iltapäivän hetkinä löytyi myös 5 punatulkkua, kolme naarasta ja kaksi koirasta.Ne yrittivät tyhjentää jo muutenkin tyhjää pihlajaa, kyllä marjat kalutaan aivan tyynni. Päivän toinen sinitiainen ilmestyi kuin tyhjästä ruokinnalle. Lintuja tuntuu liikkuvan kuitenkin vaikka on aivan hiljaista, lajikirjo on kyllä kaventunut. Nyt on syksy. Kävelin puutarhassa ja katselin napurin aivan keltaista haapaa, se on kaunis!

Tammi
Meillä löytyy vain hyvin tumman ruskea tammi, jonka lehdet pudonnevat seuraavana tuulisena päivänä. Muutenkin näyttää aivan syksyltä. Nurmikko vihertää kuin kesällä mutta ei onneksi kasva enää tuttuun tyyliin. Olen nurmikon ajamiset ajanut tälle vuodelle, nyt saa stiga jo huilata ja valmistautua ensi vuoteen. Vielä on haravoimista ja lehtien kärräämistä vähän sivummalle. Kaikki nämä työt tuovat lumen lähemmäksi ja joulun odottaminen saa alkaa




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti