Bongausta pihalla

Pihapongaus on kaiken kansan helppo oikotie lintumiesten harrastamaan bongaukseen. Aina vuodesta 2006 sitä on järjestetty ja yleisömenestys on suoraan sanoen ollut hieno. Edellisenä vuotena siihen osallistui 23 000 henkilöä ja havaintoja ilmoitettiin 15 000 pihalta. Suomen presidentit Tarja Halosesta alkaen ovat näkyvin osa tästä tapahtumasta. Myös Sauli Niinistö yhdessä vaimonsa Jenni Haukion kanssa ovat varmaankin taas tänäkin vuonna antamassa havaintojaan, viettämässä yhden tunnin tähystellen pihassa näkemiään lintuja. Tästä saadaan lukea päivän lehdistä tulevina päivinä.
Pihoilla on havaittu kaiken kaikkiaan 109 lajia, yritän auttaa saamalla yhden uuden lajin listoille. Yksi uusi laji olisi rikka rokassa sillä lintuja ollaan nähty kaiken kaikkiaan 800 000 yksilöä!

Itse ajattelin osallistua joko lauantaina 30.1. tai sitten sunnuntaina 31.1. riippuen siitä kuinka ehdin tai se vaikuttaa varmaan paljonkin millainen on sää! Ainakin nyt näyttää oikein hyvältä ilmojen suhteen joten varmaankin heti lauantai-aamusta olen pihassa kiikarit ja kamera kädessä taltioimassa päivän havaintoja. Aikainen lintu madon nappaa eli heti aamusta pitäen täytyy olla tarkkana jotta saa kaikki talitiaiset kirjoihin ja kansiin.

Hämeenkyrön lintumäärä oli 2 304 lintua 43 pihasta, lajeja oli 28.Ikaalisten vastaavat luvut olivat      2 411 lintua 43 pihalla ja lajeja 33. Jämijärvellä osallistuttiin hieman arkaillen, 4 pihalla 15 eri lajia ja yksilömäärä rikkoi 200 rajan. Viime vuoden viisi runsainta lajia koko maassa olivat talitiainen (120 000 yks), keltasirkku (112 000), tilhi (108 000), sinitiainen (64 000), pikkuvarpunen (51 000). Tilhien suuri määrä selittyy sillä että pihlajissa oli ennätyssuuri sato mutta tänä vuonna ei tilhiä juuri ole sillä pihlaja ei kanna raskasta taakkaa perättäisinä vuosina.

Lauantaina aamupäivällä klo 9.45-10.45 tein oman bongaukseni, aloitin koska kuulin korpin ääntä, sehän on ihan hyvä laji tähän pihabongaukseen. Seuraavat lajit olivat listallani ja niiden määrät aina nimen perässä: korppi (1), varis (1), harakka (2), naakka (6), talitiainen (6), sinitiainen (3), keltasirkku (10), punatulkku (2) ja pikkuvarpunen (6). Yhteensä näin 37 lintuyksilöä tässä tunnin havanointijakson aikana. Säässä oli taas kevään tuntua, lämpötila oli niukasti plussan puolella. Maantiet ovat aivan jäätiköllä, petolisen liukkaita. Lumihanki on kymmensenttinen ja tuuli kova n 6 m/s, ellei jopa enemmänkin.  Edelleen katseeni oli suuntautunut koko ajan taivaalle kotkien toivossa.

Kevään tuntua?!

Nyt on tammikuun puolivälin ohitse, sääennusteissa on luvattu ainakin kymmeneksi päiväksi pientä pakkasta, osittain satelee jopa vettä. Mielestäni on aistittavissa jo kevään tulemista vaikka onkin keskitalvi. En tiedä mikä minussa on saanut rakentamaan tämän laatuisia ajatuksia, kenties nyt vallitseva leuto ilma ja lumen vähyys. Koko ajan katse tähyilee yläilmoihin josko sieltä löytyisi kevään airueita, esim kotkia muuttamassa kohti pohjoista. Aina saa toivoa mutta täytyy muistaa ajankohta.

Linturuokinnalla näin neljä närheä yhtäaikaa hakemassa evästä, mukana oli toki muitakin siivekkäitä. Naakkoja kymmenkunta ja yksi käpäri talitiaisia unohtamatta. Olisi ollut hieno saada kuvaan kaikki neljä närheä mutta eivät suostuneet vaikka hetken niitä odottelinkin.

Harvennuksen jäljiltä

Päivän askareihini kuului mönkijällä puiden haku lähimetsästä. Naapurin aika tiheää koivikkoa ja mäntymetsää harvennettiin tässä syksyllä ja sain luvan kerätä kaikki maassa olevat selvästi metsurilta jääneet puut. Tein aika pitkän ajan kuluessa omalla hieman hitaammalla otteella ja vesurin kanssa töitä ja nyt olen niitä rahdannut kotitanhuville. Arviolta sain kasaan n 4 kuutiota hieman pienempää puuta, oli siellä myöskin reilun kokoisiakin puun tunkoja. Mistä olisi tuon "halvemmalla" saanut kuin vain kysymällä ja sitten omalla työllä. Se työ on kaiken lisäksi mielekästä ja hienoa kuntoilua sekä ulkoilua, olenhan siinä samassa tehnyt joitakin kivoja lintuhavaintoja.

Harvennettua "metsää"

Oman työn tuloksia

Esim eilen kuulin pyrstötiaisen ääntelyä ja syksymmällä kuulin vihervarpusien parven ääntä. Myös havainnot puukiipijästä aivan vieressä lämmitti mieltä. Samoin kuulin kerran palokärjen ääntelyä. Nämä tiiraan ilmoittamani havikset nyt tuli mieleeni. Nyt täytyy toivoa että käpytikan lisäksi tulisi muita tikkoja noihin puupinoihin

Naapurin puita pinossa

Mitä jälkiä on maastossa? Ensiksi on paljon metsurin tekemiä jälkiä, puun kaatamisen jäänteitä ja ajouria puiden keräämisestä. Koskahan maasto toipuu? Tein myös omat ajourat mönkijällä kun kävin hakemassa keräämäni puut. Jälkeni ovat paljon pienemmät kuin traktorin möyhentämä maa. Ei se maasto ole traktorin jäljiltä kovin paha. Jutellessani metsurin kanssa hän sanoi että tämä olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten, puusto oli päässyt jo kasvamaan turhan tiheässä ja niiden kasvu oli melkein pysähtynyt mutta nyt ne pääsevät vahvistumaan paljon paremmin. Täytyy kysyä lupa pönttöjen viemiseksi kun vaan saa tehtyä ne pöntöt. Olisi hieno seurata pöntötyksen vaikutusta.

Lumikerroksesta näkee nyt myös hyvin muutkin jäljet. Siellä oli joitakin "vanoja" myyrien menemisestä ja sitten jänöjussien temmellyksen jälkiä. Heta-koiramme tutki maastoa innokkaana haistellen. Onneksi siellä ei ollut isompien koiraeläinten jälkiä, ajattelin nyt juuri metsästettävien susien leviämistä näille seuduille! Kyllä siellä oli kenties ketun jälkiä mutta sehän on liikkunut tuossa aivan kotitanhuvilla. Tämä metsikkö ei ole kooltaan iso, vain alle kilmetrin kanttiinsa.

Tiistaina on luvatun sadesään aika, puut heiluvat joten pienehkö etelätuuli puhaltelee. Sisätiloissa täytynee viettää paljon aikaa, mitä nyt pienet happihypyt pihamaalla. Ruokinnalla näkyy olevan jälleen oravien temmellyskenttänä kun pari kolme oravaa ajaa toisiaan takaa. kello on nyt juuri yli yhdeksän ja ympäristö rupeaa valaistumaan. Eipä taida päivän lajilistasta tulla kovin kehuttava, taidan kerätä päivän kaikki tähän juttuun niin jää jälkipolville jotan todistettua mustaa valkoisella Lavajärven Kauppaneuvoksentien linnustosta tammikuun lopulla.

Päivän lajeja ovat olleet naakka (10 yks), harakka (5 yks), korppi, talitiainen (kymmenkunta), sinitiainen (2), keltasirkku (parikymmentä), käpytikka. Eipä ole paljon juhlimista. Nyt on keskitalvi ja vieläpä raju pakkanen juuri päättynyt ja sää muuttunut sateiseksi. Vietin pari tuntia puuhommissa, tein kirveen kanssa taas yhden kuormallisen puita kun ei satanutkaan niin paljon. Kyllä kieltämättä olin aika märkä, mutta myös onnellinen puurtaja.

Jutun otsikkona ollut toteamus kevään tunnusta on kyllä aika huono valinta. Parempi voisi olla vaikka suojasään kourissa. Onneksi ei tarvi lähteä tuonne tien päälle liukastelemaan, saan viettää parasta aikaa kotioloissa ja nauttia tästä vapaaherruudesta. Nyt tähän loppuun vielä pieni kuva-arvoitus, mikähän on jättänyt seuraavat jäljet tuonne metsäpolulle?

Vastaus kuva-arvoitukseen: Mönkijän peräkärry!

Kesän 2015 perhoskisa

Koska olen syönyt jonkin kilpailukärpäsen siemenen, "haastoin" veljet perhoskisaan menneenä vuonna 2015. Tavoitteena oli nähdä ja tunnistaa mahdollisimman monta vuode 2015 aikana havaittua perhosta. Suuri innoittajani tähän kisaan oli myös se että kun ollaan jossain linturetkellä niin hyvä ystäväni Hakalan Helge tunnistaa perhosia, kertoo nimet ja perhosten esiintymisen tietoja. Olen ollut hieman "kateellinen" tälle mestarille hänen tietämyksestään. Siksi päätin haastaa veljet tähän kisaan.

Meitä oli kaikkiaan viisi kisailjaa,Helge, Kari, Hanski, Antsu ja meikäläinen. Saattoi olla että lupasin jonkun palkkinnonkin mutta tässä kisan lopputuloksia silmäillessäni olen tullut siihen päätelmään että me kaikki olemme voittajia. Näimme yleensä n 10-15 eri perhosta siten että voittajaa ei voi valita, Helge nyt näki meistä eniten mutta olimmehan hänen harrastusalueellaan.

Tässä ovat kaikki näkemämme perhoset lueteltuna sattuman varaisessa järjestyksessä. Kaaliperhonen, lanttuperhonen, virnaperhonen, tupsutoukkakehrääjä, tyttöperhonen, sitruunaperhonen, tesmaperhonen, metsänokiperhonen, juolukasinisiipi, kultasiipi, amiraali, neitoperhonen, piippopaksupää, gammayökkönen, suruvaippa, nokkosperhonen, tummapapurikko, ritariperhonen, haapaperhonen, auroraperhonen, herukkaperhonen, naurisperhonen.
Tähän luetteloon kannattaa kyllä suhtautua hieman varoen, koska ainakin omalla kohdallani kävi niin että jouduin monet perhoset tunnistamaan perhoskirjan avulla ja siinä on omat vaaransa!

Amiraali (kuva netistä)

Oli miten oli, kisa oli hyvä ja mielenkiinto heräsi (yhden kilpailijan kommentti), nämä luontokappaleet ovat niin lähellä meidän lintujamme että oli jo aikakin saada itsensä hieman linnuista ulos jotta näkisi luontoa laajemminkin. Näin puoli vuotta kisan jälkeen voin todeta että olisi vieläkin kiva tunnistella perhosia, mutta kun on tämä kaikkeen pureutuva pakkanen ja lumi peittänyt maan vihreyden. Kesä tulee taas, on uusien perhossukupolvien aika ja uskon että monet meistä suhtautuu näihin kevyesti lentäviin kavereihin uusin silmin, ainakin itse olen valmis jälleen tähän tunnistustehtävään, oli se niin mielenkiintoista.

Ritariperhonen (kuva netistä)

Lopultakin hellittää

5 harakkaa ja yksi naakka alempana

Kyllä tätä pakkasjaksoa on jo kestänytkin, lopultakin se hellittää otettaan. Tässä on ollut pakko keksiä puuhasteluja sisätiloissa kun tuolla ulkona on niin hiivatin kylmä. Parinkymmenen asteen pakkasen kestää, siellä voi jotakin tehdäkin mutta ei turhan pitkää aikaa, on pakko tulla sisätiloihin aina välillä.

Itse olen tarkkaillut lintulaudan elämää, laskenut laudalla käyneet eri linnut ja pitänyt kirjaa eri tapahtumista. Olen mukana ruokintapaikkatutkimuksessa jossa kerätään tietoja vierailevista linnuista, lintulaudalla tarjottavista eväistä ja niiden määristä. Tässä tutkimuksessa on se hyvä puoli että tulee tarkkailtua pihan ruokintaa aktiivisesti ja näin annettua oma panoksensa tälle lintuharrastukselle aivan huomaamattomasti kun kuitenkin pitää tätä harrastusta tärkeänä ja mielekkäänä.

Tässä samalla voi vaikka kuvailla lintuja, kuten tein tässä pakkasjakson aikana. Sain joitakin kuvia harakoista ja naakoista sekä yhdestä närhestä. Minulla on 300 mm linssin jatke kameraan ja otin kuvat ikkunan läpi. Eiväthän ne kuvat ole mitään ammattilaisen tasoisia mutta kelpaavat kyllä meikäläiselle. Nytkin lennähti ruokinnalle yksi käpytikka josta sain räpsäistyä kuvan,

Käpytikka tuli myös läskille

Herra harakka puun latvassa

Löylystä hankeen!

Olen innostunut pyörähtämään hangessa löylyn myötä. Se tuntuu aina joka vuosi yhtä karmaisevalta kun sen aloittaa. Mutta hienoa se on! Käyväthän jotkut avannossakin ja kylmässä altaassa mutta näin maalla asuessa ei se avanto ole ihan mun juttu, koska se vaatisi sen avannon pitämistä auki ja sitten on vielä tuo matka tuonne järvelle, jyrkkä alamäki ja 150 metrin matka.

Näin äkkisiltään se tuntuu helpolta rastilta mutta on siinä niin paljon työtä että en ole siihen ryhtynyt. Minulle kelpaa tämä hangessa pyörähtäminen kun se on niin helppoa mennä terassilta. Tämän vuoden eka kerta siirtyi aina tähän hetkeen asti, tammikuun puoliväli. Lumen vähyys aiheutti viivästyksen.

Olen saanut tartutettua tämän itsensä kiduttamisen myös jälkipolville kun lapset menevät aina kotona saunoessaan automaattisesti terassille vilvoittelemaan ja siitä myös hankeen asti. Eipä tuon virkistävämpää tunnetta ole kuin käynti hangessa. Itse olen havainnut että minulla ei ole ollut nuhaa ollenkaan siihen tahtiin kuin kanssaihmisillä. Onko sitten syynä tämä pyörähtely hangessa vai joku muu asia? Kuitenkin tämä hangessa käynti on tärkeä juttu. Voin vain suositella sitä kaikille, aluksi hirvittää mutta sitten sitä alkaa jo kaivata täysin itsestään selvyytenä.

Kuvan jäljet ovat eiliseltä saunareissulta, ensinnä kävi poikani yhdessä tyttöystävänsä kanssa ja äänistä päätellen heillä oli hauskaa. Itse pääsin sitten omalla vuorollani. Kävin näin aluksi vain kerran vaikka poikani heittikin hieman haastetta peliin. Aloitin tämän vuotisen kauden varovasti. Totesin lumihangen virkistävän otteen, tuli yöunikin hyvin. Vaikka muu väki pitää hommaa itsensä kiduttamisena uskon kuitenkin tähän hulluuteen.

Vaikka hanki ei ole paksu, on se riittävvä

Pakkanen masentaa

Pakkasjakso on nyt kestänyt 3 viikkoa ja vähintäin viikko vielä on edessäpäin, se masentaa mielen kun ei voi oikein retkeillä ulkona, miksi kiusata hyvää miestä! Pakkanen on kylläkin vain pukeutumiskysymys, tämä on todettu aikaisempina vuosina. Ehkä tähän mielipiteeseen vaikuttaa myös äsken sairastamani oksennustauti. Pihalla kyllä voi käydä ja hakea vaikka postin kilsan päästä mutta eipä siellä tee mieli viettää aikaa sen ihmeemmin. Tiedä vaikka kyseessä olisi vanhan miehen halu käpertyä sisätiloihin!

Talvista maisemaa Lavajärveltä

Lintulaskentoja on tehty kovassakin pakkasessa, jopa yli -20 asteen pakkasessa kierrettiin Lavajärvi jokunen vuosi sitten. Näin jälkeenpäin ajateltuna se oli kyllä turhan kova koetus mutta tulipa tehtyä! Meitä oli kolme kaverusta, Alhon Antsu, Isokivijärven Kari ja meikäläinen. Se reissu jäi kyllä multa kesken mutta se taas ei johtunut kylmästä vaan aivan meikäläisen liikkumattomuudesta ja repun turhasta painosta.

Pihan ruokinta on ladattu hyvällä safkalla, on auringonkukkaa, kauraa, maapähkinöitä, rasvasiemenpallukoita, läskiä pari palaa. Rasvasiementankoja eli linnuille tärkeää evästä näin kylmällä ilmalla. Kuinka paljon ovat pienemmät linnut jo kärsineet tästä kylmyydestä? Arvioita voisi heittää vaikka kuinka paljon, kuolleita lintuja ei vaan näe maastossa vaan "luonto" hoitaa raadot näitä enemmän tarvitseville. Isommat linnut puolestaan tuntuvat kestävän kylmyyden paljon paremmin.

Puukiipijät ovat kadonneet

Kotiruokinnalla on ollut parikymmentä tallaria, sinitiaisia harvinaisen vähän eli 2-4 yks. Viherpeippoja on ollut vain joitakin kavereita kun taas keltasirkkuja on pyörinyt jopa 50-80 linnun parvi, johtuisiko kauransiemenistä! Käpytikkoja on ollut parhaimmillaan pari yksilöä, antaa olla kun mennään kuukauden päivät niin kummasti rupeaa kaikumaan käpytikkojen rummutus, se on hienoa kevään ennettä. Naakkoja on ollut kymmenen linnun parvi läskien kimpussa, ne ovat aika hauskoja veijareita seurata niiden repiessä paloja itselleen. Harakoita on puolestaan pyörinyt samoin kymmenen linnun parvi, kuitenkin ne ovat nyt kovan pakkasjakson jälkeen hieman harventuneet ?

Hömötiaisia oli alkusyksyllä vielä parikin kappaletta mutta samoin tämän pakkasjakson jäljiltä en ole pitkään aikaan havainnut "hönttiä". Samoin kuusitiaisen kanssa on käynyt, pari kuusitiaista oli alkusyksyllä mutta nyt ne ovat kadonneet. Johtuisiko niiden katoaminen siitä että en näe niitä mutta kun olen päivittäin useasti seuraamassa ruokintaa ja sitten olen ulkona kolailemassa eli kuuntelumatkan päässä uskoisin kuulevani ja tunnistavani niiden ääntelyä. Ainuttakaan punatulkkua en ole pitkään aikaan kuullut tai nähnyt, ne ovat täysin kateissa. Uskoisin niiden ääntä kuuluvan edes joskus mutta kun ei pientä pihahdustakaan. Näitä puuttuvia lintuja voisi luetella vaikka kuinka paljon mutta ei se auta, nyt on lintutyhjiön aika ja se vaan täytyy kestää.

Paljon odotettu valkoselkätikka (kuva Timo Palomäki)

Paljon odotettua piekanaa en ole päässyt näkemään, se tuntuu  myös kadonneen koko Laurilan aukean linnustosta eli se on vaihtanut talvehtimisympäristöään. Se on sääli kun pihapinna oli niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana. On se kevät ja syksy taas hyvää aikaa jahdata tätä lapinhaukkaa ja saada se pihan listoille. Myös toinen talvehtija, isolepinkäinen tuntuu myös kadonneen, olisiko myyrät kadonneet vai mikä on syynä. Aika näyttää ja keväällä sen kuulee pöllöjen soidinhuutelun kaikuessa tai sitten on hyvin hiljaista.

Pakkasta riittää ja riittää

Nyt mennään aika kylmää kautta, viikonpäivät on ollut mittari koko ajan reilusti pakkasella. Meillä kotona on ennätys -31c, valtakunnassa huitelee arvot -41c astetta. Sehän on tuollaiseen miinus 20c tottuneelle vähän turhan kylmää. Sormet jäätyy ja ei tee mieli turhan takia olla pihalla. Kaikki ylimääräinen liikunta on nyt väistämättä unohdettava ja tyydyttävä sisällä oloon.

Takkatulen lämmössä on oikein kiva istuskella. Talon lämmittäminen on jokapäiväistä touhua, välillä saa laittaa tulen pannuun toisenkin kerran vielä iltapuhteeksi. Onneksi on puita vaikka aina tulee mieleen että riittävätkö puut näiden kylmien kausien loppuun. Eiköhän ne nyt riitä! Takkatuli on hieman ylimääräinen hyve tämän normaalin lämmityksen lisäksi.

Kun katselee ulos ruokinnalle niin tulee sääli pieniä tiaisia. monikohan kestää nämä pakkaset. Linturuokinta on niiden ensiapu mutta ei se pelkästään riitä, täytyy löytää vielä vähän suojaisempi yöpymispaikka ja toivoa että säilyy hengissä. Kävin tänään laittamassa hieman lisää ruokaa ja samalla huomasin että yksi tali-siemen tanko oli kadonnut. Onko syyllinen meidän Heta vai eilen näkemäni kettu joka voisi aivan hyvin olla sen ottanut roikkumasta. Oli niin tai näin, hyötykäyttöön se meni!

Päivän ruokinnalla oli aamulla vain pari harakkaa, naakkojakin kaksi ja pienen tiaisen näin vilahtavan puiden lomassa. Hyvin rauhallista oli kello yhdeksän aikoihin. Toista ruokinnan vilinä oli auringon noustua taivaan rannan tason ylöpuolelle kymmenen jälkeen. Naakkoja pyöri 8:n linnun parvi kärkkyen vuoroaan siementangolle ja läskinpaloille, harakoita oli tänään vaan kuusi yksilöä, tallareita oli automaatilla syömässä ja talien kimpussa noin kymmenkunta, pikkuvarpusten iloinen parvi (8 kpl) lensi paikalle, keltasirkkujen armaada kyttäsi vuoroaan automaatille maistelemaan kauransiemeniä. Yksinäinen närhi pyrki pelottelemaan muita lintuja ja sitten oli myös yksinäinen käpytikka. Kyllä taas tietää että kun menee seuraavan kerran tuonne ihmisten ilmoille niin saa kääntää auton pyörät ruokaostoksille, niin ihmisruokauppaan kuin myös eläinravinnon hankintaan.

Kunhan tässä selviäisi saamatta mitään virustartuntaa, vaimohan tuossa on taudin vallassa joten tässä täytyy olla tarkkana, pestä käsiään koko ajan. Tämäkin pakkaskausi on vaan lusittava ja mentävä eteenpäin. Näinhän se on elämässä, kyllä se aurinko sieltä vielä nousee!!

Nokian ja Takamaan laskennat

Karavaani kulkee vaikka yksi pyörä on poissa! Miehet kävivät laskennat läpi, itse olin vaan kotipuolessa tekemässä jotain muuta, pääasia on että homma hoituu.

Takamaan laskennassa oli ollut Jämsän Miikan lisäksi Jurvelinin Eero ja Tuomisen Juha. Tämä trio näki kaikkiaan 21 eri lajia. Heillä oli ollut hieman hankala sää, pakkanen ei varmaan haitannut mutta pureva tuuli 5 m/s joka samalla häiritsi lintujen kuulemista. Lunta ei ollut maassa yhtään, vesistöt olivat jäässä paitsi puro oli ollut sula.

Lintumäärä nousi Lavajärven laskentaa isommaksi, 332 yksilöä. Valtalajina, eli laji jota nähtiin eniten oli talitiainen (66 yks), hopean nappasi naakka (63 yks) ja seuraavina olivat keltasirkku (50 yks) ja sinitiainen (46 yks). Muuta jäivät sitten jo täysin eri kymmenluvuille.

Vähä-Vahantajoella on "aina" nähty koskikaraa, joinakin vuosina useampikin mutta nyt oli yksi kara päivystämässä joella. Poikien aamu oli alkanut heti mukavalla lajilla kun Miika oli löytänyt puun latavassa tähystelevän varpuspöllön. Vapö on aina mukava nähdä, muistelen että kerran näimme pöllön aivan kävelytien reunamännyssä ja se antoi kuvata itseään!

Kanahaukka oli suorittanut ylilennon retken ensimmäisillä kilometreillä, tämä kaveri oli ollut todennäköisesti nuori yksilö raportoi Eero linnusta. Yllättävän monta hippiäistä (15 yks) ja rastaitakin oli ollut kahta eri sorttia, räksiä (2) ja mustasellaisia (2). Eli poikien tekemä laskenta oli ollut jälleen onnistunut! Tuomisen Juha on aivan perustakamaalainen uudehko lintuharrastaja, hieno saada uutta verta mukaan, koska ei näitä laskijoita ole koskaan liikaa.

Naulonvuoren laskenta 3.1. jäi mieleen varmaan veljille niistä muutoksista joita maastossa on tapahtunut, on paljon metsää kaadettu ja uusia taloja ilmaantunut. Nokian laskentaa on nyt laskettu 600 km eli matka Tornioon. Reitti aloitettiin 1985 joululaskennalla. Hakalat Kari ja Helge, Kiasen Hannu ja Alhon Antero olivat päivän urakoijat. Heitä oli sää suosinut, alle kymmenen pakkasta eikä tuuli haitannut havannointia.

Maisema on aika lohdutonta Nokialla

Päivän lajimäärä oli 20, yksilömäärä nousi 225:een. Päivän valtalajina oli keltasirkku (80 yks), hopean otti sinitiainen (28 yks) ja pronssin nappasi urpiainen (23yks), joita nähtiin yksi yksinäinen ja sitten iso 22 linnun parvi. Pikkuvarpusia löytyi yhteensä 22 jääden niukasti mitalisijojen ulkopuolelle. Tallareita oli nähty 14 ja variksia 11 lintua. Päivän mukavin havainto oli nähdä 4:n merikotkan muuttavan pakkasta pakoon etelän suuntaan Säijän selällä. Samoin päivän harmaalokit (4) olivat olleet myös matkalla lämpöisempään.

Maisema muuttuu oli päivän koitoksesta Karin kommentti, ja tietenkin sitten valmiiksi sytytetty nuotio ja siellä kakkukahvit jotka oli taikonut paikalle Karin vaimo Ulla. Kyllä oli ollut mukava yllätys ja ennenkaikkea se valmiiksi sytytetty nuotio jossa sai paistaa reissun makkarat. Tällä reitillä on aina ihailtu sitä vanhaa metsää ja isoja puita. Onko nyt sitten tultu jo sen tien päähän! Metsässä on tehty rankkaa harvennusta ja puusto on aikalailla nuorta siellä missä puita on vielä jäljellä. Metsät ovat harsomaisia kommentoi Helge soittaessani hänelle.

On hienoa tietää olla olleensa mukana näissä kummassskin laskennassa, molemmissa ollaan kehittyvien ja kasvavien kaupunkien maisemissa, Niin Ylöjärvellä kuin myös Nokialla on kovat kasvupaineet ja uuden väestön tuomat tonttimaahaaveet. Saa nähdä kuinka paljon tulee uusien teollisuusalueiden synnyttämiseksi uusia aluevaltauksia, kaikki tällaiset nykyajan kehittyvän kaupungin merkit ovat aina uhkakuvia jo olemassa olevalle luonnolle ja maisemalle. En haluaisi olla esteenä kehitykselle (joka kuitenkin tapahtuu!) vaan olen mielelläni tukemassa sitä, hyvässä yhteistyöhengessä ja kunnioittaen luontoarvoja!