Haastoin "veljiä" ympäri Suomea lintukisaan marraskuun linnuista, joita tietenkin itse on havainnut. Nyt on koossa jo yksitoista bongaria aina Oulua myöten, tässä vähän nautitaan vanhaan malliin!
Teen tänne listaa omista lajeista jotta on helpompi pysyä kartalla.
Nyt mennään 29,10 ja kaikki valmistelut on tehty, ainoa "vika" on siinä että pääsen tositoimiin vasta 3.11 alkaen. Kummipojan lapsen kastejuhla on Hesassa joten harrastuspuolen toiminnat hieman viivästyy. Onhan monilla jotain lomareissuja jne näin marraskuussa ja heiltä osanotto hieman ontuu. Tällä mennään mikä on plakkarissa. Olen asettanut itselleni tavoitteen, 50 lajia. Se kyllä vaatii aika lailla kiertämistä ja kaartamista pitkin Hämeenkyröä mutta onhan mulla menopelinä Yaris ja retkikaverina Heta joten muuta kuin usvaa purkeen. Vielä on joitakin päiviä aikaa.
Kotipuolessa on ollut lehtopöllö äänessä illan hämärissä, saa nähdä innostuuko lehtopöllö vielä kisan alettua ääntelemään? Sasin aukeilla on ollut aika kiitettävästi sorsia ja hanhia, joutsenia löytyy myös kotoisesta Lavajärvestä. Onneksi on tiira-palvelu josta voi katsoa mitä missäkin päin on esillä.
Tänään tuli mukava yllätyskaveri mukaan kisaan, kun Markkolan Juha Hailuodosta lähtee kanssa keräämään marraspinnoja. Nyt meillä on koossa jo 13 kaveria Oulusta, Hailuodosta, Hämeenkyröstä, Ylöjärveltä, Parikkalasta, Nokialta ja Tampereelta. Paineet kasvavat.
Porukkamme lisääntyi ihan kiitettävään lukemaan, 18 "bongaria" eri puolelta Suomea lähti kisaan.
Itse ehdin aloittamaan listauksen vasta tänään 3.11. mutta hyvin matalalla profiililla, lähinnä kotipihalta ja yhden keikan tein Kiikanvuoreen. Siellä huomasin että omalla viheltylylläni sain tiaisia tulemaan katsomaan onko joku hätänä, ehkä viheltyni muistuttaa varpuspöllön ääntelyä? Oli sitten kuinka vaan sain tiaisia tulemaan aina lähelleni puiden latvoihin, se oli paljon helpompaa seuloa mitä lajeja siellä liikkui. Talitiaisia, sinitiaisia, hömötiaisia, töyhtötiaisia, hippiäisiä nyt ainakin näin, sitten siellä pyöri parvi urpiaisia. Käpytikka vähän juoksutti meikäläistä, varis äänteli josssain lähellä, samoin punatulkku. Seuraavaksi kuulostelin kotipihassa lajeja; sain pikkuvarpusen, närhen, keltasirkun, korpin, naakan, harakan ja pyrstötiaisen. Kiertäessäni Lavajärveä autolla näin laulujoutsenia. Saldoni on nyt 17 lajia
Nyt on sitten Hämeenkyröä kierretty, aikaa meni klo 9-15, välillä kävin kaupassa ja yksi tunti meni kun ihmettelin metsähanhea Heinijärvellä. Aamu alkoi Sarkkilanjärven katsastamisella, matkalla sinne pysähdyin "varmassa" pyy paikassa ja stoppi kannatti, Sarkkilanjärveltä sain viherpeipon, palokärjen, sinisorsia löytyi järveltä, telkkiä oli kaksikin kappaletta. Tiklien parvi (n 20) pyöri myös järven rannalla. Joutsenia oli myös pari kappaletta. Siirryin seuraavaksi maisematien varrelle, Mahnalan kaupan (ent) kohdilla näin yhden varpusen, muitakin ääniä kuului mutta nehän saattoivat olla myös pikkuvarpusia. Maisematien pysäkillä ollessani huomasin jonkun vilahtavan puun rungolla, puukiipijä siellä meni. Miharin uimarannalla näin päivän lokit, harmaalokki istui kivellä ja kalalokki lensi ylitseni. Jatkoin matkaa ja seuraava stoppi oli Heinijärvellä, siellä oli kanadanhanhia ja joutsenia, huomasin yhden harmaan hanhen. se aiheutti hetkeksi pientä päänvaivaa. Mikä hanhi? Minulla oli aikalailla vastavalo eikä lähemmäs päässyt. Pieni konsultointi ja määritys onnistui, metsähanhi oli lepäilemässä isompien "serkkujen" kanssa. Samasa paikassa näin ison lautan isokoskeloita (12) kalastamassa. Yksi telkkä lensi myös järven selkää.
Sitten jatkoin matkaa Hämeenkyröön ja koska pävä oli sopivasti aurinkoinen ja olin päättänyt viettä tämän päivän lintujen perässä niin kävin vielä Vesäjärvellä, siellä oli vaan joutsenia (30) parkissa. Järvi oli aikalailla ruohottunut mutta kyllä siellä vielä oli hyvää tilaa sorsillekin. Tällä kertaa niitä vaan ei näkynyt. Ajelin sieltä Hämeenkyrön avantouimareiden rannan kautta ja siitä vielä Kyröskoskelle tavoitteena pulu, Lintua ei nyt suotu näköpiirini ja niinpä matkasin kotitanhuville. Olin kauppareissussa käynyt ostamassa myös elintarvikkeiden lisäksi linnuille syötävää ja niiden laittaminen ruokinnalle oli päivän viimeinen tehtävä valosaan aikaan. Läskejä laittaessani roikkumaan tuli sinne myös kuusitiainen kärkkymään ravintoa. Sehän sopi minulle myös marraspinnojen vuoksi! Päivän retki Hämeenkyröön oli ohitse, marraspinnat olivat nyt nousseet
31:een.
Yritin taas koskikaraa ja muutamaa muutakin lajia Hämeenkyrön keskustasta. Kiertelin entisellä sahalla ja pitkin Kyröskosken taajamaa. Ei ollut puluja eikä paljon muitakaan lintuja eli tyhjää täynnä. Vedin vesiperän mutta niinhän se on aina mutta olinpahan yrittänyt, se on tärkeintä ja samalla pääsin käymään kaupassa ja tankilla.
"Hain" autoni väliaikaisesti kotiin ja hetimiten lintujen perään ryntäsi hän, Tiistai 10 pv oli suhteellisen harmaa, onneksi ei satanut, kävin Valtterilla hieronnassa ja siitä kymmenen jälkeen suuntasin auton nokan kohti Lavajärveä, pakkasin lintuvälineet auton kyytiin ja kirkolle. Ekaksi tarkastamaan kirkkojärven lahtia,ainoastaan joutsenia löytyi 13 kpl, kolme harmaalokkia ja sinisorsa pari. Sitten suunnaksi Kyröskosken taajama ja siellä tehdas. Sieltä löytyi kymmenkunta pulua siistissä rivissä istuskelemassa katolla, pinna nro 32. Sitten mietiskelin mennäkö käymään "sahalla" vai jonnekin muualle, päätin katsoa kosken rannat karan toivossa, sehän kannatti. Yksinäinen koskikara löytyi tehtaan varjosta, nyt onneksi hiljaisesta koskesta, päivän toinen pinna nro 33. Ajomatka kotiin oli hilpeä kahden pinnan jälkeen. Lisää tekee mieli, onhan nyt autokin käytössä.
Auto aamulla syöntiin ja kohti Vesäjärveä. Ajomatkan aikana näin lepinkäisen, todennäköinen iso sellainen, eli marraspinna nro 34. Pysähtelin siellä sun täällä ja kuulostelin ja katselin mutta en nähnyt korppia kummempaa. Vesäjärvellä laskeskelin joutsenia, niitä oli paljon piilossa ruoikon takana mutta arvioisin niitä olleen n 70 ja siellä oli myös yksi telkkä. Koitin valkoselkätikkaa atrapilla mutta yritykseksi jäi, toisella kertaa sitten. Ajoin Hämeenkyrön kirkkojärvelle jossa viimein kohtasin yhden tukkasotkan, järvellä oli myös joutsenia ja kanadanhanhia sekä kolme sinisorsaa, 1 k + 2 n. Kuulin yllättävän äänen, fasaanin huudahduksen tai paremminkin rääkäisyn. Hyvä pinna, nyt saldo on 36. aamupäivällä viestitteli Partasen Harri ja kyseli mun saldoa (lintujen suhteen!). Hän oli tehnyt itselleen kivan taulukon jonka avulla saadaan pinnat hyvin järjestykseen ja oikein. Hän laittoi sen minulle ja se on nyt mun marraspinna-taulukko.
Aina kannattaa yrittää, sen saatoin todeta kun kotipihalla autoa lukkoon laittaessani päätin hieman viheltää jos vaikka lehtopöllö vastaisi. Ja sehän vastasi, ei kylläkään millään soidinäänellä vaan pelkällä huudahtelullaan, äänellä joka muistutti hieman minun viheltyäni. Lehtopöllö oli 37. pinna. Tämähän kruunasi minun päiväni!
Lauantaina käytiin Isokivijärven Karin kanssa pienellä Hämeenkyrön kierroksella ja sain reissusta yhden pinnan kun pilkkasiipeen törmättiin Prentinlahdella, pinna nro 38. Kotiin palattuani huomasin ettåä että nyt ei ole kaikki aivan kunnossa kun oikea jalkani ei toiminut, ms-pahenemiskohtaus oli iskenyt, jalka huononi siitä vielä jonkin verran joten edessä oli käynti terkkarissa, sieltä sain lähetteen acutaan Tampereella ja siellä vietinkin sitten seuraavat neljä päivää, sain jättiannoksen kortisonia suoraan suoneen ja tällä hetkellä on tiputus ohi ja olen kotiutunut reissulta. Minun marraskisani jäi sitten siihen, tyydyn ehtimääni lajimäärään eli 38. Jatkakaa te veljet ympäri Suomen kisaa, sitä on sitten hieno seurata ja tehdä koostetta.
Minun tulevat havainnot tullevat kotipihalta ja koti-ikkunoista, siinä on minulle aivan hyvää puuhaa. Kyllä tästä vielä noustaan sanoi mummu kun mätkähti keittiön permannolle. Tänään saunotaan pitkän kaavan mukaan!
Tulihan se pinnakin näin ikkunasta kun lauantaina uumoilin katsellen ruokintaa puolen päivän aikoihin niin huomasin jonkun petolinnun lehahtavan ruokinnalla ja kadoten saman tien. Lintu oli todennäköisesti varpushaukka, naaras yksilö koska sen verran iso se oli. Harmittavasti vain jäi varmempi määritys auki mutta pinna kuitenkin acc sp, pinna nro 39. Päivän saldona voin näin todeta että tallareita n 20, pikkuvarpusia n 10, naakka ja harakoita kahdeksan kappaletta. Sinitiaisia on ollut vain pari kappaletta, mihinkä lienevät kadonneet? Ke-si (keltasirkku) lensi 15 parvi yli ruokinnasta joten kauran siemenille on kyllä tiedossa ottajia. Eiköhän tämä homma käänny vielä iloksi!
Maa on aivan valkoinen, uusi lumi peittää pellot ja nurmikot. Toivottavasti tämä lumi pysyy pitempään, jopa kevääseen asti. On paljon valoisampaa ja mieli on pirteämpi. Ruokinnalla pyörii jälleen pari oravaa. Ei se haukka jaksa kauan niitä pelottaa, uskon että tämä vierailija tullee käymään ahkerammin kun havaitsee saalistuksen mahdollisuutensa. Tämä haukka oli ensimmäinen petolintu marraskisassa, paitsi tietenkin lehtopöllöä unohtamatta. Siis se oli eka haukkalaji. Pedot ovat kiertäneet meikäläistä aika kiitettävästi mutta mitään ei voi havaita jos ei kierrä maakuntaa.
Sunnuntai 22.11 ja lumipeittää maan, on talven tuntua. Nollassa lämpöasteiden osalta näin päivällä mutta yöllä on käyty pakkasen puolella. Tien pinnat ovat aivan jäässä. Vaimoni ja tyttäreni hakivat lumikolan ja puskivat pihan "puhtaaksi", siitä kiitos heille. On alkanut tämä talven urakointi. Maisemat ovat hienot, oikein silmät lepäävät ja mieli rauhoittuu.
Päivän linturintamalle ei kuulu mitään ihmeellistä, näin kaksi auraa joutsenia, 8+22 ja yhden vähän isomman naakkaparven, n 35 lintua. Kaikki nämä etenivät suoraan kohti Sarkkilanjärveä eli suuntana oli SW. Täytynee ilmoittaa ne tiiraan. Muuten on linnusto ollut tavanomainen, yksi käpytikka sai minut tarkkaavaiseksi mutta kun olin hakenut kiikarit ja nähnyt isot valkoiset siipilaikut niin mieli rauhoittui. Laitoin tänään vähän lisää talipötköjä, tavoitteenani on saada vaseti eli valkoselkätikka pihapinnaksi. Tikoilla on tänä vuonna isohko vaellus ja niitä on havaittu ympäri Pirkanmaata useampia. Miksi sitten ei meidän kotipihassa, aina täytyy tavoitella jotain.
Maanantai aukesi pilvisenä mutta muuten kauniina päivänä. Ruokinnan lintuja on ollut seuraavasti. Talitiaisia (max 30) ruokaillen talipötköllä ja siemenautomaatilla, pikkuvarpusia (max 10) nauttien siemenistä ja talipötköistä. Pari kolme sinitiaista ovat löytäneet myös talipötköt, yllättävän vähän! Harakat (max 15) ovat tosi innokkaita tonkimaan ruokintaa ja syömään ihraa. Aina välillä ne pelmahtavat lentoon jolloin ne helpompi laskea. Naakka-pari vierailee vielä ruokinnalla ja samoin närhi parivaljakko. Käpytikkoja on yksi pari innostunut vierailemaan talipötköillä ja puun kyljessä olevalla rasvalla. Tässähän ne päivien linnut ovat. Odotan ruokinnalle jotain enemmän innostavaa lajia jotta talviruokintani toisi mielekästä vaihtoehtoa.
Tänään kuulin pihamaalla oudon äänen suoraan Lavajärveltä. Lintu se oli, ei oikein mikään sorsa eikä mikään "pikkulintu". Ainoaksi vaihtoehdoksi jää lehtopöllö. Onhan minulla jo marraspinna pöllöstä ja se pesii alle kilometrin päässä kotoani. Se tuntuu tällä hetkellä parhaimmalta vaihtoehdolta.
24.11. lähdin kokeileen kävelylenkkiä kävelysauvojen tulemana. Heta koira oli innokkaana mukana, sillähän riittäisi virtaa vielä pitemmillekin retkille mutta tyydyin näin aluksi 4 km lenkkiin. Sää oli mitä parhain, aurinko pilkisteli taivaanrannassa kun lähdin ennen kymmentä. Lavajärven luonto näytti parhaimpiansa, maa oli valkoinen. Kävelysauvat ovat tällä hetkellä minulle oikein hyvät tuki ja turva. Välillä pysähtelin ja kuulostelin aamun ääniä, normaalit tiaiset ja harakat ja yksinäinen närhi olivat seuranani. Retken reitti meni Lavajärven koulun taakse ja siellä kävin kääntymässä puolentoista kilometrin päässä. Matkalla ärsytin taas tiaisia atrapilla joka tuottikin pientä tulosta, tallareita, sinitiaisia ja vähintään yksi töyhtötiainen. Siellä kävellessä huomasi mitenkä puut ovat taipuneet lumimyräkän jäljiltä. Uskon että sähköyhtiöt joutuvat korjaamaan aikalailla tuhoja tällä hetkellä. Kotiin palattuani reippaan kävelylenkin jälkeen patsastelin pienen tovin pihamaalla, huomasin joutsenten ääniä, näin pienen parven lentävän SW, jouduin heittämään arviomäärän eli 8 Suomen kansallislintua matkasi puiden takana ja hetken kuluttua vielä 2 yksilöä niiden perässä. Sainpahan jotain tiiraan ilmoitettavaa.
Yllättäin näin auringonlaskiessa pulun lentävän pihan yli, se oli aika yllättävä mutta hyvin selkeä. Eihän pulu ollut mikään marraspinna mutta aika harvinainen näky näillä leveysasteilla. Pihapinnaksi sain pulun vasta alkukeväästä eikä sitä ole nähty kesän aikana. Tässä samalla "päivitän" ruokailun tapahtumia. Samat tiaiset ja pivat ovat siellä, harmittavasti ei mitään muuta.
Aina kannattaa olla korvat herkkinä pihamaalla, tänään keskiviikkona 25.11. kävellessäni ulkona kuulin iloista helinää, tilhiparvi (12 yks) lensi pihan yli. Eilen vielä viestittelin Partasen Harrin kanssa että heillä on tilhiä vielä aikalailla, pyysin Harria lähettämään joitakin tänne Lavajärvelle. Heti seuraavana päivänä näen tilhiä, oliko kiitos Harrin vai jokin henkiolento joka lähetti tilhet tänne marjattomalle seudulle?
Marraspinna nro 40 oli kuitenkin tosiasia. Kyllä se sokea kanakin löytää kun vaan tahtoo.
Tänään on 27.11. siskoni syntymäpäivä, tarkemmat tiedot jätän nyt tästä pois. Kävimme vaimon kanssa Hämeenkyrössä ja mennessä sattui niin että Niina sanoi että tuossa oli kolme teertä. Harmittelin että en nähnyt mutta sitten helpotti kun huomattiin olevamme Ylöjärven maaperällä. Itse Kyrössä katselin kaikkia puun latvoja ja pensaita hyvin tarkkaan, puuttuihan minulta ne rastaat ja vapö. Mutta kun se ei osu kohdalle niin ei osu. Kyllä siellä lenteli pulu poikineen. Ajelimme takaisin Lavajärvelle rauhallisesti auton puhtautta säälimättä, sekään ei auttanut. Kotona laitoin ruokinnalle uutta evästä eli huomenna on hyvä päivä saada joku vieraileen.
29.11. oli meillä Palomäen Timon kanssa pitkä reissu pitkin Hämeenkyröä, lähdettiin valoisan noustessa Lavajärveltä. Timo oli ehtinyt nähdä viirupöllön aamuhämärissä ajellessaan meille. Yritettiin heti lehtopöllöä mutta yritykseksi jäi, kaveri ei ollut kotona tai sitten ei vastannut. Meillä matka jatkui Kiikanvuorelle jossa oli enemmänkin staijareitten ulkoilua, ei havaintoja, ei ainakaan tiiraan laitettavia. Matka jatkui Käpylään katsomaan ovatko harmaahaikarat vielä paikalla, olihan niitä kolmekin kappaletta, hyvä kun sain yhden pahoista puutteistani hoitoon. Kisapinna nro 41. Matkamme jatkui Järvenkylän järvelle jossa seilasi iso parvi isokoskeloita, kaikkian 65 yks. Sieltä ajelimme Alhonjärvelle jossa oli yksi telkkä, naaraspukuinen sekä 21 joutsenta. Samoin Alhonjärveltä löysimme kaksi isolanttua, ne olivat sen verran eri paikoissa että uskalsimme laittaa kaksi yksilöä. Vesäjärven Alhonjärvellä seilasi vielä kansallislintuamme laulujoutsenia arviolta 247 kpl. Matka eteni Parilanjärvelle jossa oli ollut ennen ilmojen kylmenemistä joitakin sorsalintuja, uiveloita jne. Nyt siellä oli vain yksi naaraspukuinen telkkä sekä tiklien pieni parvi (16 yks). Päivä rupesi jo taittumaan joten suuntasimme kohti Hämeenkyröä, tarkemmin kirkonkylää. Siellä pysähdyimme vielä Prentinlahdella jossa oli sinisorsia (52) ja isokoskeloita (32), pyrstötintin ääntä kuului ja Timo näkikin 5 yksilöä. Joitakin joutsenia oli myös lahdella. Kalkunmäellä näimme "peltojoutsenia" syömässä,44 yksilöä. Päivän antina oli ainakin meikäläiselle hieno retki Hämeenkyrön seuduille jossa ei tule niin paljon retkeiltyä ja hyvässä seurassa, Kiitos Timo!!
Nyt on lusittu 30 päivää marraskuuta ja lintukisa on lopussa, kello on kolme kun tätä kirjoitan, sää sateinen, tuulinen. Jäin kisassa 41 lajiin, määrä on "hävettävän" pieni. Syitä voisi luetella vaikka kuinka paljon mutta suurin syyllinen on tässä kirjoittamassa tätä selostusta. Näin tällä kertaa, ehkä ensi vuonna uudestaan? Luettelen tähän pahimpia nuijauksiani tai lajeja joita en vaan löytänyt. Rastaat on yksi lajiryhmä, ei ainuttakaan rastasta vaikka katsoessani tiirasta on tässä kilometrin päässä nähty mura! Nuijaus mikä nuijaus. Peippo olisi ollut haetavissa Kari Isokivijärven ruokinnalta. Vaseti, harmaapäätikka, pohjantikka, pikkutikka, näitä en vaan kohdannut vähillä reissullani. Petolinnuista näin vaan acc sp omalla ruokinallani, tänään oli ollut piekana kilsan päässä Laurilan pelloilla! Varpuspöllöön en törmänyt missään. Teeri, metso olivat piilossa pysyviä lajeja, vesiäisten saralta voisi luetella useampiakin mutta jääköön. Pöllöistä vielä voisi ajatella nähtävän viirupöllön ja huhkajan, hiiripöllöt eivät vielä ole tulleet alas. Tässähän tätä luetteloa jota voisi vielä jatkaa kymmenillä lajeilla. Jäin siis 41 yhteen lajiin jotka voisin tähän loppuun luetella. Tiaiset kuuden kappaleen voimin, viherpeippo, urpiainen, pikkuvarpunen, varpunen, tikli. hippiäinen, punatulkku, käpytikka, palokärki, keltasirkku, laulujoutsen, pyy, puukiipijä, pulu, koskikara, isolepinkäinen, fasaani, lehtopöllö, acc sp, tilhi, harmaalokki, kalalokki, harakka, varis, närhi, naakka, korppi, harmaahaikara, isokoskelo, sinisorsa, telkkä, tukkasotka, pilkkasiipi, kanadanhanhi, metsähanhi,
Saa nähdä millainen lajimäärä on kaikilla veljillä ympäri Suomen?
Nyt on kisa päättynyt, olen jo saanut suurimman osan listoista, joitakin puuttuu, toivottavasti ne tulevat piakkoin. Seuraavassa jotain jo tiedossa olevaa, yhteislajimäärä nousi yllättävän korkealle, 102 tällä hetkellä! Tämä luku kertoo hyvin että lintuja on jäänyt paljon tänne kotisuomeen, vaikka etsijöinä olikin pro-tason kavereita ympäri Suomen, se kertoo hyvin tilanteesta ja lauhtuneista olosuhteista. Voittaja sai kasaan 69 lajia, Jorma Pessa Oulusta. Toiseksi kipusi Parikkalasta Janne Aalto ja kolmanne sijan otti hyvin tuntemani kaveri myös Parikkalasta Partasen Harri sekä Markkolan Juha Hailuodosta.. Niukasti heistä jäi Palomäen Timo. Enempää en lähde luettelemaan sillä kaikki jotka ottivat osaa ovat jo voittajia. Kommenteista päätellen kisa osui hyvään saumaan, toisilla oli kyllä ylipääsemättömiä menoja mutta hyvin kaikki klaarasivat tämän marraskuun koitoksen.
Joitakin huomioita lajilistoista: Yksi niittykirvinen Hämeenkyrössä (H Järvinen) lehtokurppa, kaakkuri, lapinpöllö (J Aalto) hiiripöllö, piekana (J Kontiokorpi) jalohaikara, ampuhaukka (T Laurinsalo) peltopyy, selkälokki, mustavaris, lapasorsa, västäräkki, lapintiainen, suopöllö, (J Pessa) pikkukäpylintu, (T Palomäki) kirvislaji, joka ei ollut niittykirvinen pikkurastas, vuorihemppo, tunturikiuru, isokäpylintu, härkälintu (J Markkola), näin äkkiä katsoen, virheet ovat aina mahdollisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti