Lavajärven laskenta 29.12.2014

Olimme Isokivijärven Karin kanssa saaneet aikaiseksi uuden laskentareitin Lavajärvelle, järvi kiertäen matkaa tulee joitakin metrejä vaille 12 km. Reitilllä on perinteistä maaseutuasutusta peltomaisemineen, sieltä löytyy myös metsäisiä paikkoja sekä Lavajoen silta, Sirkan silta ja Lavajärven länsipään pohjukka, ns Mustalahden perä. Itäpäässä on sitten Lavajärven ex-koulu ja kauppa sekä myös Sorvajärvestä tuleva joki joka laskee Lavajärveen. Ylitämme kosken jossa on muinoin ollut saha.
Koko reitti mennään teitä pitkin, joten siellä voi käyttää vaikka potkukelkkaa, sen voi vaikka hiihtää tien reunoja pitkin. Kesällä minulla on samalla reitillä pistelaskenta jonka menen polkupyörällä.

Olimme saaneet mukaan Ylöjärveläisvahvistuksena Alhon Anteron joten ryhmämme oli oikein sopivan kokoinen. Nyt oli luvattu aika kireää pakkasta, jopa yli -20 celsiusta. Pakkanenhan itse ei ole paha asia vaan se on aina pukeutumiskysymys. Sen me tiedämme jo aikaisemmilta vuosilta ja laskentareissuilta Nokialla ja Takamaalla. Hyvät eväät reppuun ja matkaan. Lähtöpaikkana oli Isokivijärven koti jossa saimme jo ensimmäiset havainnot, punatulkun ääntä kuului aamuhämärässä, arvioimme niitä olleen pari lintua. Lisäksi oli Kari kuullut räkättirastaan äänen, mitään muita ääniä ei kuulunut joten matka jatkui alas Mustalahden perälle, siellä oli jo ensimmäiset tiaiset tali ja sini ja jälleen punatulkkuja joita oli alle kymmenen linnun parvi. Hetken kuluttua käveltyämme pojat näkivät palokärjen

Näin matkaa jatkettiin aina Sirkan sillalle jossa toivoimme näkevämme koskikaran, emme nähneet yhtä vaan kaksi karaa! Hieno alku. Kaivoimme lämmittävät kahvit repuista mutta ei sitä hetkeä voinut pitkään paikallaan olla johtuen kylmyydestä vaan taas oli edessä tuttu maantie. Meillä oli mukana matkassa koiramme Heta joka alkoi näyttämään pakkasukolta vaikka onkin narttu. Hienosti Heta kulki mukana ilman hihnaa, aina välillä sain huudella sitä mutta pian se oli taas jonon kärjessä.
Noustessamme Kiikanvuoren kohdilla tietä pitkin alkoi minulla tuntua taas se tuttu tunne tuolla vatsa ja reisilihaksissa. Sen huomasin siinä että en saanut otettua askellusta niin reippaasti kuin pojat vaan aina tuppasin jäämään jälkeen. No onneksi pojilla oli pelimannihuumoria ja he odottelivat ja kuuntelivat mahdollisia ääniä, se meidän olisi kuitenkin täytynyt tehdä vaikka en olisikaan jäänyt jälkeen.
Silmäänpistävää oli lintujen vähyys, yksilömääräisesti ei meidän saldomme ollut kovin kehuttava eikä myöskään lajikirjomme ollut kehuttava. Kyllä sen huomasi että oli pakkaskelit, eivät olleet tiaiset liikkeellä eivätkä myöskään isommatkaan linnut. Pari närheä näimme ennen ns. Laurilan peltoaukeaa. Vielä emme olleet havainneet esim varista tai korppia. Pidimme kahvittelutauon peltoaukean päällä josta oli hyvät näkymät vähän jokapuolelle. Omalla kohdalla kahvitauko oli paikallaan sillä sain taas istahtaa ja rentouttaa lihaksiani. Mäen päällä oli Laurilan ruokinta jossa on aina hyvin lintuja, nytkin siellä oli pikkuvarpusia ja ainakin yksi varpunen sekä tiaisia. Edessä oli vielä aika jyrkä alamäki jonka jälkeen oltaisiin koulun ja kaupan kohdilla. Siitä olisi matkaa jäljellä vielä puolen kilometrin verran ruokapaikalle eli kotiimme Lintulaan, jossa odotti meitä lämmin nakkisoppa. Keittäjille suurkiitos !

Tämä puolen kilometrin matka oli minulle tuskien taival, Tämän taaperrukseni vuoksi teimme poikien kanssa päätöksen että minun retkeni jäisi tähän ja pojat jatkaisivat loppuun asti, matkaa oli vielä jäljellä alle 5 km. Kyllähän tämä kesken jättäminen hieman kirpaisi mutta kun ei pysty niin ei pysty, järkikin sen jo sanoo että silloin on levättävä.
Meidän kotiruokinnalla oli hyvin tali (15) ja sini (20) ja pikkuvarpusia (6). Kylläkin tiedän että niitä on normaalisti melkein kaksinkertainen määrä mutta lintujen pakkaspaot olivat selkeästi täälläkin nähtävissä.

Kuusitiainen, kuva Harri Partanen

Antsu ja Kari saivat listoillemme kuusitiaisia kolme yksilöä, useita käpytikkoja, hömö- ja töyhtötiaisen. Kaikenkaikkiaan saimme 19 lajia, 263 lintua, valtalajina oli sinitiainen (48), sitten tali (45). Punatulkkuja summasimme aika hyvän määrän (32), yksi isompi parvi (10) oli reissun alkupäässä. Vielä voisi mainita räkättirastaat (44) jotka saivat hyvän täydennyksen lukumääränsä aivan loppuhetkillä kun Antero toi minulle tiedot niistä linnuista joita he olivat havainneet loppukävelyllä, kun 24 rastasta lensi ylitsemme.

Mistä tämä reissu jä mieleen sillä ainahan on joku asia tai tapahtuma jota muistellaan sitten joskus. Ehkä tämän retken linnustollisesti parasta antia olivat ne kaksi koskikaraa. Mistähän kaukaa nekin ovat tulleet talveansa viettämään Lavajoelle, ehkäpä Norjasta tai Ruotsista?
Toinen asia mistä ainakin minä muistan tämän retken olivat ne lyhentyneet ja kivuliaat askeleet joiden vuoksi nyt joudun harkitsemaan hyvin tarkkaan osalllistunko joidenkin päivien päästä tehtäviin laskentoihin Nokialla ja Ylöjärvellä. Mieli tekisi mutta kun tämä on vaan harrastus ja se ei saa mennä terveyden edelle niin varmaankin joudun hieman himmaamaan tahtia ja tyytymään kotilenkkeihin yhdessä koiruuden kanssa.

Varpuspöllön "pikkujoulubufee"

Huomasin tällä viikolla tiira-havainnoista Aarre Leskisen ja Riitta Angervuon ilmoittaman varpuspöllön saalistuksen ja mahdollisia kuvia. Tämän johdosta otin heihin yhteyttä ja paluuposti toi hienoja kuvia varpuspöllöstä saaliin kimpussa.

Aarre ja Riitta kertoivat aikaisemminkin nähneensä varpuspöllön saalistuksen ja linnun katoamisen saalisjaloissaan, tällä kertaa kuitenkin kävi toisin. Pöllö jäi aterioimaan vain muutaman metrin päähän heidän talonsa ikkunasta. Näin avautui tälle luonnosta, etenkin kasvimaailmasta kiinnostuneelle pariskunnalle oiva tilaisuus ilmaiseen elokuvaan kotinojatuoleista käsin. He pystyivät kuvaamaan tapahtumaa ikkunansa läpi. Aarre kävi myös ulkona kuvaamassa pöllön ruokailua. Saalistuskohde oli tällä kertaa keltasirkku, jonka voi myös kuvista todeta.

"Sulat vaan lentelivät" kuvasi Aarre tapahtumaa. Ensi vaiheessa pöllö sai keltasirkun pään irti ja lähti se mukanaan rauhallisempaan paikkaan aterioimaan. Varppari palasi kuitenkin joidenkin minuuttien päästä takaisin höyhentämään loppusaalista. Kevennetty saalis kynsissään vapö (varpuspöllö) lensi taas kauemmaksi.
Valokuvausta harrastava pari sai monta kuvaa tapahtumasta joista viisi on tämän jutun kuvakoosteena.

Muita kivoja havaintoja heidän ruokinnallaan on säännöllisesti poikkeava puukiipijä joka kylläkin käy vierailuillaan hyvin pikaisesti hämärissä olosuhteissa. Myös muistan joitakin vuosia sitten heillä olleen pähkinähakin vähän oudompana ruokintavieraana.

Luminen joulu

Jutun otsikko on toiveeni. Tätä synkkää, märkää syksyä on riittänyt jo aivan tarpeeksi. Heti kun maahan sataa sitä valkoista "hunajaa" niin maisemat muuttuvat selkeästi pirteämmiksi oman olotilan myötä. Ihmisen mieli on ihmeellinen!

Luonto on myös hivenen ihmeissään, se on odottavalla kannalla. Uskon että pian saamme jo pakkasiakin ja pääsemme kunnolla talven tuntuun kiinni. Pari viikkoa sitten, kun oli hieman kuivempaa, kävin kaatamassa hieman puita, pääasiassa leppiä jotka olivat jo tiensä päässä. Tein mönkijä-kärryllisen ja sain puut tuotua vielä ennen pimeän tuloa kotipihaan. Aikaa meni kolme ja puoli tuntia, tein pelkästään käsipelillä eli jätin moottorisahan kotiin ja sahailin pienellä kaarisahalla ja vesurilla viimeistelin oksistoa. Päivä kävi hyvästä kuntoilusta ja kyllä silloin maittoi unikin eri lailla. Suosittelen reipasta kuntoilurupeamaa päivän mausteeksi.
Päivän sää oli tärkein innoittajani. Nyt huomaan jälleen odottavani samanlaista innoitusta päivien ohjelmaani. Kummasti koen olevani kuin kotonani metsässä, pieni hien tunne vartalossa ja myssyn alla, vielä kun ottaisi termospullollisen "kaffia" ja pari eväsleipää niin mitähän sitä oikein saisi aikaan? Täytyy kokeilla lähitulevaisuudessa.

Nyt on menossa talvipihan linnuista "kisa" Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen puitteissa. Minun lajini tulevat blogini toiselle sivulle mutta en malta olla kommentoimatta tähänkin ajatuksiani mitä on syntynyt kisahuuman edetessä. Uusia lajeja ei saa jos ei laita päätään ulkotiloihin, se on varmaa. Tässä kisassa meikäiselle 30 lajin rikkominen on unelma, haamutavoite joka edellyttää hyvin aktiivista tarkkailua ja kieltämättä paljon onneakin täytyy olla matkassa mukana. Esim varpushaukan näkeminen tässä kisassa on aina vaikeaa, sain kuin sainkin lajin listoilleni eräänä päivänä kun huomasin jonkun linnun liitävän kohti ruokintaa ja onnekseni tämä liitäjä pysähtyi männyn oksistoon ja sain aivan rauhassa katsella sitä. Koiras varpushaukka teki turhan syöksyn ruokinnan pikkulintuja tavoittaakseen ja istui hetken aivan turhautuneena männyn oksalla. Koiraaksi sen tunnistin haukan pienestä koosta, naaras varpushaukka on selvästi isompi. Ruokinnan pikkilinnut, talitiaiset, sinitiaiset ja pikkuvarpuset eivät vähään aikaan tulleet esiin, niin paljon ne pelästyivät.

Varpushaukka (koiras?), ei meillä vierailllut 

Aikaisemmin syksyllä näin kun varmaankin samainen "nisari" teki myös turhan syöksyn ja samalla lailla jäi hetkeksi istumaan tarkkaillen ympäristöä. Närhet ja harakat kävivät tuolloin nyppimässä haukan pyrstöä ja eihän mikään sellaista kestä ja nisari ottikin hatkat. Jos olisi ollut kyseessä naaraspuolinen varpushaukka niin eivät olisi nämä varislinnut rohjenneet käydä nyppimässä pyrstöstä vaan siinä olisi ollut hengen lähtö lähellä.

Talvilintulaskennat odottavat, Meikäläinen sopi Isokivijärven Karin kanssa, että perustetaan uusi reitti Lavajärven ympäri kävellen. Mittasin matkan auton trip-mittarilla ja sain käveltävää 12 km. Eli täytyy pian ruveta hieman harjoittelemaan että ei tule suru puseroon sillä tuo matka on kuitenkin sen verran pitkä että se tuo omat tuntemukset tällaiseen penkkiurheilijaan. Minulla on muiden lintukavereiden kanssa vielä edessä Takamaan laskenta joka myös on 12 km pitkä ja Nokian Naulovuoren laskenta pituudeltaan n 10 km. Kunhan nämä laskennat ovat ohi niin meikäinen on huippukuntoinen tasamaan tallaaja jolla omat vatsa- ja reisilihakset huutavat lujaa "hoosiannaa" Tämän tiedän aikaisempien vuosien kokemuksesta. On se kumma asia että ihminen hakee tällaisia extreme-elämyksiä itselleen. Kai sitä on sen verran kuntoiluhullu, että laittaa itsensä testiin ja koetukselle aivan vapaaehtoisesti.

Movember kisa 2014

 ”Movember-kisa” 2014


Haastoin veljet marraskisaan 2014 Partasen Harrin innoittamana kun hän haastoi minut mukaan ”bongaamaan” marraskuun lintuja oman kunnan alueelta. Päätin tehdä havainnoistani pienen tarinan muotoisen kertomuksen aina päivitäin.


Marraskuun ensimmäinen päivä oli vielä sateeton, kaunis päivä mutta en ehtinyt tarkkailemaan oman pihan elämää, vain talitiainen ja sinitiainen
Toka päivä oli jo sateen kastelema, ikkunasta näin ruokinnalta närhen, harakan, kuusitiaisen, käpytikan, hömötiaisen, pikkuvarpusen.
Ylilentävänä talon ohi lensi kaksi harmaalokkia ja harmittavasti isohko sorsaparvi jota en ehtinyt määrittämään lajilleen. Nyt koossa 9 lajia.
Vielä ollessani tietokoneella tekemässä jotain näin kun varpushaukka haki evästä (turhaan) ruokinnalta.Hyvin on alkanut käymättä pihalla.
Kävin pihassa ja heti tuli plakkariin räksä, urpiainen ja punatulkku sekä Lavajärveltä 8 joutsenta. (14) Sataa yhä ja on kosteaa.


Hakalan Kari antoi kisalle osuvan nimen, Movember-kisa! Hyvä nimi.


Kävin kolmantena päivänä Hkyrössä ja matkalla ”bongasin” sinisorsan ja kirkolla näin useita naakkoja ja joitakin variksia, joten lajimäärä nousi jo lukumäärään 17. Päivä nro 4 avautui pilvisenä mutta ainakin vielä sateettomana, tämä päivä on kotipuuhastelujen päivä. Näin ikkunasta pari keltasirkkua (18) lennossa ja ruokinnalla jatkui kova vilske, ainoastaan oravat (2 kpl) hieman haittaavat mutta täytyyhän niidenkin elää.
Kävin lisäämässä ruokinnalle evästä ja kuulin ”iloisen ja heleän” äänen, hain äänen aiheuttajaa tovin ja huomasin lähipihlajassa neljän taviokuurnan aterioivan, hieno havis ja tonttipinna (136) Kyllä ulkonaolo kannattaa. Mieli on tosi hyvä, taas jaksaa touhuta.
Kävin rannassa katsomassa onko järvellä mitään ja jos kuulis puukiipijän. Olihan järvellä iso lautta isokoskeloita, 11 kpl 5 k + 6 n. Olisko tämä ollut se toisen päivän sorsaparvi?
Ruokinnalla oli kaksi viherpeippoa (21) joten ihan hyvä lisä jälleen november-kisaan


Eilen, siis 4 pv, olin yhteydessä Palomäen Timoon ja hän lähti mukaan kisailemaan, hienoa että rinki laajenee. Nyt vaan ulos ja tarkkailemaan.


Viides päivä koitti aurinkoisena ja päätin lähteä suppilovahveroita hakemaan, eihän niitä paljon löytynyt mutta kuulin pikkukäpylinnun ja korpin, harmi kyllä Ylöjärven puolella. Kisalajeja tuli tänään lisää aamulla varpuspöllö, kuulin linnun äänen Timon metsästä. Ruokinnalla oli tänään mustarastas ja töyhtötiainen (24), lintua en nähnyt mutta niin lähellä ruokintaa sen ääni kuului että rohkenin laittaa sen ruokinnalle.


Torstaina (6.11) oli jälleen pihapuuhastelujen päivä, nyt täytyi siivota kaikki tulevan lumimyräkän alle jäävät paikat, hyvin saatiin aikaan kun oli kaksi käsiparia. Siinä jotain tehdessäni kuulin tilhien (25) ääntä, lintuja en nähnyt mutta nythän on pihlajissa marjoja joka puolella joten jossain rannan puolella ne linnut olivat.Tässä kirjoitettaessa muistin eilen kuulemani palokärjen, jota en ole laittanut listoille, (laji nro 26)


Ensi lumen päivänä 7.11. olin jälleen pihalla ja korppi lensi pihan yli, movember-pinna tuli ja saldo on nyt 27. Kävin rannassa katsomassa mutta hyvin rauhallista siellä oli, ainoastaan 5 joutsenta kellui järvellä.
Päätimme yhtäkkiä muuttua jälleen lapsiksi Niinan kanssa ja rakensimme lumilyhdyn, laitoimme yhden kynttilän sen sisälle ja nyt odotamme illan hämärtymistä nähdäksemme kynttilän loisteen lumipallojen välistä. Upea talvinen sää, pyhäksi kuitenkin povataan lämmintä joten lumet katoavat. Sain lumipalloja tehdessäni yhden movember-pinnan kun lähimetsästä kuului pikkäpylinnun ääntä, itse lintua (-ja?) en nähnyt, äänestä olin kuitenkin varma. Saldo nousi taas yhdellä 28.
Kiva kisa kun ottaa rauhallisesti mitenkään pingoittamatta. Sain tänään Helgenkin mukaan kisaan, hän hieman empi kuinka hänellä riittää into mutta hetken siinä juteltuamme hän ”lupasi” laittaa lajit muistiin.
Uuden viikon alkajaisiksi vaihdoin anopin autoon talvikiekot (oli jo aikakin!). Siinä touhutessani kuulin räksäparven myötä aivan kuin punakylkirastaan ääni, se jäi hivenen epävarmaksi, parempi näin kuin uhmapäisesti laittaa listoille hieman ontuvat määritykset.
Ajelin kuitenkin meidän tulevan laskentareitin mitatakseni matkaa järven ympäri ja samalla kävin taas Sirkan sillalla, nyt onnistui. Mustalintu naaras löytyi uimasta lähellä, sain katsoa lintua kaukoputkella ja pistin tuntomerkit tarkasti muistin kätköihin ja kotona vielä varmistelin asiaa. Hieno marraspinna nro 29
Renkaanvaihdon lomassa ehdin kuuntelemaan eri ääniä ja tunnistin yhden äänen puukiipijäksi, sekin on movember-kisaan hyvä laji, nyt on saldo 30
Kisailijamäärä kasvaa, Isokivijärven Kari lähti mukaan ja samalla päivämäärällä 12.11. varmistui Antsun mukanaolo. Helgen kanssa soiteltiin ja Helge kertoi pähkinänakkelin tulleen takaisin ruokinnalle, samalla ideoitiin tästä kisasta Kurppakomppanian perinnettä, saa nähdä mitä tästä syntyy.
Keskiviikko oli pilvinen, sateeton päivä, oikein sopiva kotiretkeilyyn eli Hetan kanssa metsiä kiertään. Kävin tien toisella puolen ”Timon metsässä”, entuudestaan tiesin yhden pyy-paikan ja sitä kohti, eihän siellä mitään pyytä ollut vaikka yritin atrapilla houkutella sitten siirryin atrapissa hippiäisen ääneen ja sitten tärppäsi, ainakin yksi hiljainen ääntelijä tuli katsomaan mikä siellä ääntelee, marraspinna nro 31. Kotona olin puolisen tuntia ja sitten päätin lähteä katsomaan näkyisikö koskikaraa, ei näkynyt vain palokärjen, korpin ääniä kuului. Iso rastasparvi oli tyhjentämässä varmaankin jotain pihlajaa, sellainen kuhina kuului metsiköstä, en kuitenkan lähtenyt katsomaan tapausta, näin jälkikäteen hieman harmittaa, siellä olisi voinut olla joku pikkurastas. Samaan satoon tuli Isokivijärven Kari töistään katsomaan kanssa olisiko Lavajoella koskikaraa, täytyi auttaa kaveria että ei turhaan siinä kyttäisi, hän lähtikin toiseen paikkaan, Pilpuan koskelle. Täytyy katsoa tiirasta oliko siellä karaa niin tietää huomisen ohjelmaa.


Torstai on toivoa täynnä- ajattelin kun ajelin taas autolla karaa katsomaan, ei napannut vieläkään vaan tyhjin toimin saa jatkaa matkaa. Ainoastaan pyrstötiaisen ääntä kuului läheisestä koivikosta joten ei aivan turha pysähdys. Tein siinä myös muitakin haviksia, palokärki, korppi ja mustalintu, joka löytyi jälleen tutulta paikalta kellumassa Lavamerellä. Pilpuankosken kautta (tyhjää täynnä) kohti Sasia, tällä matkalla muistin että tässä kuusikossa oli myös joskus ollut pyy, joten pysähdyin siihen ja heti kun auton oven sai auki niin pyyn ääni kuului, hyvä kun muistin sen paikan. Sasissa katselin pohjoispään tornilla hetken, kuulin varpusen tapaista ääntä, tämä täytyi tarkastaa ja hetken kuluttua löysin yhden varpusen talon räystään alta, hienoa!
Eteläpään tornilla rupesin tarkastamaan Sarkkilanjärven pintaa ja huomasin siellä 2 telkkää. Samassa kohtaa ui myös kolme sinisorsaa. Joutsenia oli yhteensä 18, vanhoja yksilöitä 5 ja nuoria 13. Kuulin tiklin ääntä, en nähnyt lintua Jatkoin matkaa ja ajelin pitkin Hämeenkyrön raittia Heinijärven kautta tankkaukseen ja siitä kotiin auton pesupaikalle koska auto oli hyvin keräänyt kaiken lian itseensä. Päivän reissun jälkeen movember-saldo oli 36!


Perjantaina lähdin koiruuden kanssa jo aamuhämärässä ennen yhdeksää, siinä kävellessä päätin mennä käymään Lavajärven koulun takana, ns Michelssoni luona. Tilhiä näin 5 yhdessä rastasparven kanssa lentävän mutta muuten oli aika hiljaista. Yhden vaimean naputuksen kuulin ja se täytyi käydä tarkistamassa, käppärihän sieltä löytyi, ei ollut pohjantikka jota toivoin. Picoiden tridactylus eli kolmivarvas-tikka olisi ollut oiva havainto näin lintutyhjiön aikaan. Rastasparven kooksi arvioin 100 räksää, eipä siellä ollut muita rastaita seassa, en ainakaan nähnyt vaikka yritin hakea. Joutsen parvi lensi suoraan SW siistissä aurassa, nätin näköisiä. Hetaa huudellessani kuulin mustarastaan äänen, se ei ollut mukana rastasparvessa.
Kävelin tämän lenkin jälkeeen vielä ns Laurilan mäen päälle jossa tarkastin isot peltoaukeat. Sielläkin oli pelkkää tyhjyyttä, ainoastaan ilmatilassa oli neljä korppia, ankean näköistä tumman sävyisiä peltokasveja valmistautumassa talveen, se on myöhäissyksyä, näin täytyy uskoa. Laurilan talon ruokinta tuntuu vetävän hyvin lintuja, siellä oli paljon tiaisia ja pikkuvarpusia sekä oravia jotka Heta huomasi heti ja sitä odotellessa menikin tovi, täytyihän sen haukkua ne. Kotipihalla huomasin yhden pienemmän linnun pudottavan kohti ruokintaa, äänestä tunsin sen tikliksi. Onkohan se niin että kun havaitsee jonkun lajin niin seuraavina päivinä se tulee heti taas eteen. Näin on käynyt nyt tiklillä ja hippiäisillä joita myös näin tai oikeastaan kuulin päivän kävelylenkillä.

Pähkinähakki, lintu jota en itse nähnyt. Kuva Timo Palomäki

Lauantaina tempaistiin Hakalan Karin kanssa ja lähdettiin kiertämään Hämeenkyröä marraspinnojen toivossa. Ensimmäisenä katsottiin Mahnalasta maisemapaikalta Kirkkojärvelle olisko siellä ”ketään” uimassa, no olihan siellä, sieviä tummia lintuja pilkkasiipiä lopistavin valkoisin täplin. Karilta puuttui varpunen mutta ei enää tämän pydähdyksen jälkeen. Hain erityisesti kanadanhanhia jotka oli just siinä kohdin nähty mutta nyt olivat kateissa. Siitä matka jatkui Kierikkalaan peltoaukeita tarkkaillen. Kierikkalasta ei löytynyt mitään uutta, matka jatkui Kaipioon pikku järviä tarkastaen, Seuraava pinna oli isolepinkäinen jossain langalla . Se lintu kyllä tarkasteltiin huolella muistaen Hailuodon opetukset. Vesäjärvellä oli aika tokka laulujoutsenia, arviotiin lähemmäs 500 yksilöä yhdistettynä Hirvonjärven ja Vesäjärven linnut. Vesäjärveltä löytyi myös haapanoita (3) sekä sinisorsia. Siinä rannalla ollessamme kuulin aivan kuin vihervarpusen äänen, hetken kuluttua löysimme urpiaisparven jota Kari katsoi hieman tarkemmin ja löytyihän sieltä ainakain yksi mustahattuinen lintu. Ajeltaessa eteenpäin kuskimme huomasi tien päällä johdoissa istuvan mustan linnun, jarrutus ja katsanto ylös varpuspöllöön. Hyvä havainto. Ulvaanharjun koukkauksen jälkeen tuntiin Järvenkylän järvenlaskuojalle jossa on (ainakin muina vuosina) ollut koskikara mutta nyt ei lintua löytynyt. Siitä Kyröskosken sahan kautta (muisteltiin menneitä)jossa näimme retken toisen vapön jolla oli saalis kynsissään. Siitä itse päätaajamaan jossa oli nähty iso puluparvi. Hetken siinä ajeltiin, Kari näki yhden pulun, minä en nähnyt. Torin laidalla tehtaan rakennuksen katolta löytyi iso parvi puluja istuskelemassa, sain lopultakin pinnan laariini. Sitten matka jatkui Kirkkojärvelle, matkalla Kari puhui jotain palokärjestä ja pienen tovin päästä hän näki yhden kelopuun latvuksessa tumman ”mötin” joka oli kuin olikin palokärki, pinna Karille. Päivän viimeisen pinnani sain järveltä jossa kellui parvi lokkeja, 5 lokkia joista ainakin 3 oli kalalokkia ja 2 harmaalokkia.
Yhteisenä piirteenä päivälle oli se että joka paikassa oli rastaita ja pihlajanmarjoja, tilhiä muistaakseni n 80 parissa kohdin. Räksien määrää emme lähteneet arvioimaan, olisi mennyt tonni poikki. Laskimme kuitenkin keltasirkkujen määrää ja saimme aika tarkasti kirjattuna 171 sirkkua. Sain marraspinnoiksi yhteensä kuusi eli saldo on nyt 42


Pihapuuhastelujen päivä oli alkaneen viikon maanamtai. Aina kannattaa olla pihalla korvat tarkkoina, tänään kuulin kun käpylinnun ääni lähestyi, se ei ollut pikkukäpärin ”plit” vaan selkeästi ”kyp” eli isokäpylintu, niitä oli kaksi matkalla NE ihan suoraan ylitseni. Hyvä pinnna marraskuulle, saldo on nyt 43


Tiistaina päätin lähteä kävellen järvenkiertoon, ajattelin mennä hyvin rauhallisesti, vähän niin kuin Hetan tahtiin joka paikkaa haistellen.Aikaa kului 3, 5 tuntia ja kyllä vaan tuntuu jaloissa, mutta se tuntemus on vaan merkki siitä että kroppa pelaa ja lihakset tekevät töitä. Reissun jälkeen on tosi hyvä olla.
Lintumaailma oli hyvin hiljainen, ensimmäinen lintu oli varpushaukka kotona, peto meni kohti ruokintaa. Kummasti ruokinnan lintujen äänet rauhoittuivat. Seuraavat linnut olivat tiaisia ja hippiäinen. Mustalahdenperällä oli hyvä tiaiskeskittymä, hömö-, sini-, tali- ja töythtötiaisia (2-3) Matkalla näin lisäksi närhiä, variksia, harakoita ja kuulin käpytikan äänen parista paikkaa. Laurilan mäen päällä näin kaksi lentävää tikliä, ne myös ääntelivät tunnistettavasti. Eli tulevassa laskenassa on mahdollisuudet saada hieno ja linturikas kokemus.

joutsenet Timon kuvaamina

Lauantaina 22.11. oli vuorossa Hämeenkyrön joutsenten laskeminen. Kiersimme autoilla usealla lintujärvillä ja saimme yhteismääräksi 290 laulujoutsenta, vielä tuohon summaan tulee lisää
Lavajärven joutsenet , jotka oli laskenut toinen ryhmä. 290+40 = 330 kansallislintua vietti syksyänsä Hämeenkyrön vesissä. Muitakin lintuhavaintoja tehtiin, marraskisaan pääsi lehtopöllö, kanadanhanhi ja tukkasotka. Näiden jälkeen on minulla 46 pinnaa.
Kävin taas tänään 23 pv katsomassa koskikaraa, toiset ovat sen kyllä nähneet mutta minun okulaareihini karaa ei ole tarttunut. Taas tuli turha reissu, onko tämä se minun akilleen kantapääni, lintu jota ei ole suotu minulle. Minun oma nuijaukseni!
Päätin maanantaina aloittaa viikon kunnon bongausreissulla, Sasissa oli ollut vaseti (valkoselkätikka), pähkinähakki, jouhisorsa, harmaanhaikara, nämä kaikki kelpaisivat marraskisaan
Mutta mutta... Nuijaaminen jatkui. Koskikaranpurojen kautta Sasiin, sieltä Mahnalaan ja sitten Heinijärven kautta Hämeenkyröön. Siellä asiointia ja sitten Kyron sahan kautta koskelle mutta ei mitään mainittavaa näkynyt. Lavajoen kautta kotiin ja autopesulle. Nuijauksien nuijaus jatkuuuuuu.
Täytyy vaan ajatella että päivä se on huomennakin ja paistaa se päivä risukasaankin!


Torstai oli taas toivoa täynnä, se kannattikin sillä käydessäni Lavajoella näin kuin näinkin yhden koskikaran istuskelevan mattolaiturin vieressä ruokojen päällä. Samalla selvisi miksi en ollut nähnyt karaa aiemmin. Ajoin muilla kerroilla autoni matonpesupaikan parkkiin ja ehkä se kara oli pelästynyt autoani ja mennyt piiloon? Ei väkisin mutta väsyttämällä oli päivän teema!
Sitä toista Sasin lintua eli jouhisorsaa en päässyt katselemaan kun aamupäivällä oli niin paljon sumua että näkyväisyys jäi 100 metriin. Yksi toinen yllätys oli kyllä tarjolla kun pääsin näkemään lentävän peipon läheisellä ruokinnalla. Kaksi siipijuovaa piirtyi silmien verkkokalvolle kun lintu pakeni autoani. Hyvä havis marrassaldo kohosi nyt 48:aan!


Nyt on perjantai 28.11. ilta on pimeä, vietetäänhän nyt vuoden pimeintä aikaa ja Lapissa on alkanut kaamos joka päättyy joskus parin kuukauden päästä. Kaamos kestää pohjoisimmassa lapissa yli 50 vrk. Kaamosväsymys on kavala tauti joka voi yllättää etelän kulkijan, jos ei saa riittävästi auringonvaloa. Movember kisa oli hyvä kaamosväsymyksen estäjänä. Vielä olisi pari päivää mutta eipä sitä jaksa innostua bongaamaan, jos joku laji vielä tulee niin hyvä, muuten näillä mennään. Vaikka 50 raja jäikin pari puuttumaan niin olen ylpeä löydetyistä lajeista. Taviokuurna ja isokäpylintu ovat hyvin harvinaista herkkua ja tietenkin kaikki vesilinnut näin maaraskuussa ovat hieno lisä.
Tietenkin kunnia lajien löytymisestä kuuluu koko porukalle, vesilintuja oltiin katsomassa kahdella autolla, Hakalan Karin ja Palomäen Timon jonka opastuksella käytiin katsastamassa hyvä metsopaikka, eipä lintua silloin löytynyt. Timo oli käynyt myöhemmin siellä lähellä ja nähnyt yhden ukkometson josta on kuva todisteena. Nyt mennään vikaa päivää marraskuusta, sää on todella hieno, aurinkokin paistaa. Mieli tekisi lähteä hakemaan vielä kahta lajia, jotta saisi sen 50 täyteen, mutta ei taida vanha jaksaa lähtä. Nyt nautitaan kotona olemisesta kun vaimollakin on viikko lomaa. Tämä aika on harvinaista herkkua. Hain postin aamulla kävellen, mietin että otanko kiikarit mukaan, en ”jaksanut” vaan koiran kanssa mentiin kävellen. Huomasin kävellessäni vesilintuparven (n 10 yks) lentävän SW ja hetken päästä vielä toinenkin porukka. Arvaa harmittiko että ei ollut kiikareita mukana! Pihassa ruokinnan puissa on 15 linnun parvi pikkuvarpusia.


Nyt vain odottelen veljien lähettävän tuloksensa jotta voin tehdä yhteenvedon. Sen jo tiedän että Palomäen Timolla oli vankin lista (54 lajia), vertailuna voin tähän heittää Parikkalan Harrin saaman määrän joka oli 57. Kai siellä itärajalla kelpaa, onhan se etelämpänä kuin Pirkanmaa. Vertasin Harrin lähettämää listaa lajeista ja totesin että meillä kahdella oli 14 eri lajia, Harrilla oli esim mustapääkerttu, kaakkuri, harmaapäätikka, pohjantikka, kuukkeli, tukkakoskelo näin ulkomuistista lueteltuna.




Ässälajeja veljet saivat seuraavasti:
Timo: Sinisuohaukka, metso, valkoselkätikka,
Kari H: Uuttukyyhky, harjalintu,
Hanski: Kottarainen, merilokki, nokikana, alli, tavi, kyhmyjoutsen
Risto: Isokäpylintu
Antsu: Maakotka
Kari I: Järripeippo
Helge: Naurulokki


Vain kahden havannoitsijan tekemiä olivat: Harmaahaikara, jouhisorsa, lapasotka, kanahaukka,
teeri, fasaani, viirupöllö, hiiripöllö, taviokuurna,

Timon metso

Mielestäni kovin havainto oli Hakalan Karin huomaama harjalintu, joka löytyi autoa ajaessa Mahnalassa mutta lintu katosi pian näköpiiristä. Aika myöhäinen sisu eli sinisuohaukka oli Palomäen Timolla. Vaseti eli valkoselkätikka kuului myös Palomäen Timon repertuaariin, linnusta on myös kuva. Samoin metso on aina mielenkiintoinen nähdä ja Timo sai linnun vangittua myös kameralla. Anteron maakotka oli vielä muuttomatkalla etelää kohti. Hanski sai Tampereen sulavesistä hyviä ässälajeja. Helgen kuulema naurulokki on mielstäni ajankohtaan nähden aika kova havainto.

Timon viirupöllö

Mitä kommentteja tuli veljiltä: Kari I kertoi työn haitanneen hyvää harrastusta ja lupasi jo nyt lähteä ensi vuonna kisaan mukaan, Samoin toinen kari valitteli että kun pimeällä lähtee ja pimeällä palaa töistä niin ei paljon ehdi ”bongaileen”. Tampereen mies kertoi innostuneensa loppua kohden. Timo puolestaan lupasi mennä hakemaan kioskilta lottorivin, oli ollut niin ihmeissään samana päivänä nähdyistä kahdesta eri viirupöllöstä. Marraskuun kisa oli hänen mukaansa ollut hieno piristysruiske ja nähdyt lajit olivat ylittäneet kaikki odotukset, Timo lupasi myös lähteä ensi vuonna uudestaan, tällä kertaa fasaanimetsästyksen merkeissä. Risto ei voi kuin kiittää Partasen Harria hienosta piristysruiskeesta meille tavallisille sisämaan tallaajille, meitä pitää aina jonkun potkia persuuksille ja potkia pois sohvalta löhöämästä ulkotiloihin, sisätiloihin eivät linnut näy eikä kuulu! Helge myötäili näitä ajatuksia, hän kertoi ottaneensa kisan vähän ”vasemmalla” kädellä. Se suotakoon itsekullekin säädylle, tämähän on vain harrastus ja elämää on lintumaailman ulkopuolella. Helgen asenne herätti meikäläisessä paljon ajatuksia, mikä olisi hyvä painoarvo ja panostus. Tämähän on juuri kaveriporukan hieno piirre, muiden mukana saa hyviä virikkeitä ja huomaa taas uusia näkökulmia.
Olen tehnyt koosteen kisalajeista kaikille kisailijoille. Ehkäpä tämän kisa oli innostajana kun Hakalan Kari heitti jo uuden haasteen lintujen asuntojen puolesta.