Eläkeläismiehet Harjunmäellä 29.3.

Olimme sopineet jo viikko sitten että tulevana tiistaina mennään "retkelle" Harjunmäkeen. Meitä oli kolme eläkeläismiestä, Helge, Antero ja meikäläinen joukon nuorimpana. Helge aiheutti aamun hämyssä heti yllätyksen kun tuli hakemaan Lavajärveltä.

Katsoin ikkunasta kun meidän tielle kääntyi joku "vehje" jossa oli pienet valot. Meikäläisen sydän ponnahti ylös kun ajatuksiin tuli että ketä sieltä nyt tuli? Aivan kuin mönkijällä joku olisi tullut. Kello oli vajaa kuusi, hiivin ulko-ovelle katsomaan eikä sieltä kuulunut mitään mönkkärin ääntä. Sitten näin kun joku käveli meidän pihapolulla, tuttu hahmo lähestyi,Helge oli aikalailla etuajassa! Hieman siinä ihmettelin ja kutsuin miehen sisään. Koiramme Heta oli heti hyvää kaveria Helgen kanssa ja selvisi että Helge oli yhteensattumien vuoksi ottanut käyttöönsä vanhan museoauton eli matkasimme pelipaikalle vuoden 1952 mallia olevalla Mercedes Dp? mustalla autolla. Kulkupeli oli mitä mainioin menopeli, Helge pitää autosta todella hyvää huolta, auto on museorekisterissä eli sillä "saa" ajaa vuodessa noin parikymmentä kertaa. Oli kunnia saada kyyti näin arvokkaalla ja hienolla autolla! Kiitos Helgelle taas tästä "elämyksestä"
Vaikka Heta onkin hyvää pataa Helgen kanssa niin sen verran oli koiran ennakkoajatukset vallalla että autoon ei koiruus suostunut kiipeämään. Näin ollen Heta jäi nyt tältä reissulta kotiin huilaamaan.

Perillä Harjunmäelle oli jo Antero ehtinyt, emmekä me myöhästyneet kuin akateemisen vartin verran ja olimme heti työntouhussa. Sää oli mitä parhain, aurinko paistoi täysin pilvettömältä taivaalta, ainoastaan tuuli oli hivenen liian kova. Meillä on sanonta että kun tuuli on enemmän kuin 5 m/s niin silloin harkitaan syvästi menemistä mäelle ja tänään oli 4-5 m/s. Mutta tämähän oli meistä kahdelle avausreissu (Helge, Risto) niin sen verran oli meillä joustoa että olimme innolla mukana. Saimme päivän aikana rautaisannoksen auringonpaistetta mausteena silloin tällöin kova tuulenpuuska. Täytyy näin jälkikäteen sanoa että kyllä kannatti!

Aamu alkoi heti pienellä joutsenjonolla joka sitten paljastuikin päivän ainoiksi sillä odotettua muuttoryntäystä ei saatu vaan päivän lajit koostuivat hyvin maaliskuun loppuun sopiviksi mukana kuitenkin ainakin yksi kiva yllätys. Kangaskiuru on tyypillinen hiekkakankaitten, Harjunmäen laji joka yllätti aikaisuudellaan, yksi kaveri oli varmaankin lähellä olevan hiekkanyppylän päällä ja kun se päästi oman tyypillisen äänensä niin meillä oli heti hoksottimet tarkkana että oliko kyseessä kangaskiuru? Tarkistimme asiaa kännykässä olevasta nauhoitteesta ja vastaavuus oli "silmäänpistävä" joten määritys oli varmistettu.

Pulmusta emme ole tänä vuonna nähneet Harjunmäellä 

Toinen kiva laji joka saatiin listoille oli isolepinkäinen, yksi lintu oli saapunut vanhalle tutulle pesimäreviirilleen. Lanttu kuten lintuväen keskuudessa lajia kutsutaan on ollut meille jo aikaisemmin pieni yllätys monipuolisellaan äänivalikoimallaan. Tällä kertaa löysimme tämän hauskan ääntelijän tutusta paikastaan ja näin saimme varmuuden määrityksestä.

Odottelimme jonkinlaista petomuuttoa mutta saimme (taas) pettyä. Hiirihaukkoja saimme yhden muuttavan ja sitten 4 paikallisiksi luokiteltavia. Varpushaukkaa löytyi myös yksi muuttava ja serkkunsa kanahaukan näimme yhden paikallisen. Yhden aika varhaisen petomuuttajan löysi Helge hyvin kaukaa mutta lajityypilliset tuntomerkit olivat niin hyvin esillä että tuulihaukan saimme merkitä lajilistaamme. Tässähän ne päivän pedot sitten olivat. Paitsi yhden nelijalkaisen pienpedon voisi nyt vielä mainita kun kettu tuli tuulenalta meitä kohti hyvin lähelle.

Kurkia näimme kaiken kaikkiaan 21 m 8 parvessa. Joutsenia näkyi ja kuului koko päivän ajan mutta mitään isompaa ryntäystä emme päässeet todistamaan, kirjoihin tuli n 80 m 17 parvessa. Töyhtöhyyppiä meni koko päivän ajan hyvin pieniä (2-3 yksilön) "parvia", ainoastaan joitakin suurempia tuli merkittyä, saimme päivän listoille n 60 m 12 parvessa, siis tässä luvussa ei ole mukana päivän aikana kaikkia nähtyjä. Samoin sepelkyyhkyt liikkuivat  hyvin pienissä parvissa, niitä summasimme parisenkymmentä muuttajaa ja parisenkymmentä paikallista.

Rastaat ovat nyt saapuneet, mustarastaat lauloivat huiluäänillään (väh 4-5) ja yllättäen olivat myös kulorastaat (7 m) lentämässä. Pari räkättirastasta löytyy kansioistamme. Kottaraisia näimme yhden 5 yksilön parven. Joten äänimaailmamme on saanut hyvän lisäyksen.

Tässä oli hieman päivän parhaita, hieno reissu. Kyllä Hetaa harmittaa kun ei lähtenyt mukaan!

Tähän jutun perään laitan maininnan omasta ruokintamme yllätysvieraasta jonka onnistuin ikuistamaan myös kameralla.

Näätä on aika paha peto metsän pikkueläimille ja linnuille. Tämä vierailija selittää aika hyvin miksi ei isompireikäisimmissä pöntöissäni löydy pesintöjä!

Kevään avausta kotona 27.3.2016

Harjunmäelle en ehtinyt joten päätin staijailla kotona terassilta, onhan sekin nyt jotain kevään hurmaa. Sää oli aluksi pilvinen, suht lämmin ja puolelta päivin rupesi aurinkokin jo paistaan ja asteet selvästi plussan puolella.

Heti aluksi kuulin kiurun lentoäänen, itse äänen aiheuttajaa en onnistunut löytämään sinitaivaalta. Alkoi lupaavasti. Tallustelin pihamaalla korjaten talven jäljiltä tavaroita talteen ja samalla sain tehdä havaintoja, viherpeipot lauloivat ja lentelivät sinne sun tänne, summasin mielessäni viherpeippojen yhteismääräksi 4-6 kpl. Missähän nekin pesivät?

Päivän mittaan sain kiurujen määräksi yhteensä 7, kertaakaan en päässyt näkemään lintuja mutta kiuruja ne olivat, siitä olen varma. Samoin kuusitiaisia lauloi 2-3 kpl eri suunnissa, tulisivat pesimään pönttöihin sillä niitä kyllä riittää. Mustarastaiden (koiras) ääniä kuulin vähintäin 2 eri yksilöä ja näin vielä yhden koiraan lentävän suuntanaan NW.

Yksinäinen töyhtöhyyppä lensi NW eli Lavajärveä kohti, minnekä sekin matkasi. Aika määrätietoisesti se kyllä eteni. Päivän miellyttävin yllätyslaji oli uuttukyyhky jota sain katsella kun se lensi kohti NE, sain katsella lintua aika pitkän tovin ja näin että tällä kyyhkyllä ei ollut sepelkyyhkylle ominaisia valkoisia "sepeleitä" kurkussa eikä valkoista ollut myöskään siivillä. Hieno tonttipinna taas moneen vuoteen!

Pulmusia kuvattuna Parikkalasta by Harri Partanen

Kaksi lokkia lensivät korkealla kohden NE ja onneksi ne jäivät kaartelemaan jonkin matkan päähän jotta sain ne määritetyksi harmaalokeiksi, selkeitä muuttajia! Samoin päivän mittaan näin varislintuja muuttolennossa varmaankin toistakymmentä pääasiassa naakkoja ja variksia. Päivän korpit lensivät SE suoraan talon yli ja tulivat sitten iltapäivällä takaisin. Naakkoja en rupea edes arvioimaan sillä niiden lentoa ja lukumääriä saa seurata päivän mittaan koko ajan. Selkeitä muuttoparvia en nähnyt. Keltasirkut lauloivat päivän mittaan omaa tuttua lauluaan "si-si-si-si-syy".

Hiirihaukka tuli myös puolenpäivän aikoihin, löysin yhden linnun kaartelemassa SE ja se liisi suoraan NW eli Lavajärven päältä ja katosi sitten, oliko lintu muuttava vai sitten jo paikallinen kaveri jää ainakin minulle arvoitukseksi.
Tässä oli minun tämän kevään ensimmäinen muuttopäivä, ihan hyvä sellainen. Veljet olivat olleet Harjunmäellä ja nähneet siellä esim merikotkia 8 kpl, joutsenia 123 m, hiirihaukkoja myös 8 kpl (3 m ja 5 p) yhden piekanan joka muutti. Varpushaukkoja 3 m ja kanahaukkoja 2 p. Töyhtöhyyppiä 129  m ja yhden kiertelevän uuttukyyhkyn. Kiuruja 29 m ja kottaraisia 3 m sekä hemppoja myös 3 m. Pahnan pohjimmaisena oli vielä tilhipariskunta. Kysyinkin Karilta ja Hanskilta että jättivätkö he meille mitään tiistaiksi kun me tehdään "eläkeläisretki" Harjunmäelle!
   

Kaksi mekoa ja yksi mako

Juuri kun sain eilen kirjoitettua lintujen vähyyttä niin heti tänään löytyi niitä
sitten roppakaupalla, kaksi merikotkaa ja heti samaan syssyyn yksi maakotka! Teimme sirkelihommia perheen päällikön kanssa kun oli jo tauon aika. Katse kiinnittyi taivaalle, joku kaartelee siellä ja se joku oli hyvin vahvasti kotkan näköinen. Juoksin hakemaan kiikarin ja merikotkaksi lintu paljastui.

Kuva on "lainattu" netistä

Hetkinen, siellähän kaartelee toinenkin kaveri samassa nosteessa (?) ja ovat hyvin valtavasiipisiä lintuja. Saimme seurata niiden kaartelua aika kauan kunnes ne hävisivät pilvien sisään.
Siinä samassa tuli esiin uusi kotka, maakotka joka eteni matalalla NE. Aika hulppea hetki!!Tällaista olen jo odottanutkin.

Saimme tänään tehtyä pihan puut, ne joita keräsin viime syksynä tuosta naapurin metsätyömaalta. Mielestäni ei mikään paha rasti. Tällainen kotipuuhastelu on mielekästä hommaa, siinä ei kyllä parane olla liian ahne kun niitä tekee, sen tuntee kropassaan sitten illalla. Tämän päiväisen puu-urakoinnin jälkeen on mieli todella hyvä ja voi hyvillä mielin uhrata joitakin aamuja jo lintuhommiinkin.

Tavoitteena voisi pitää kevään lintumuuton kokemista oikein eväitten kanssa, voiko olla hienompaa hetkeä kuin jossain auringonpaisteessa istuen nauttia kupista (lue kuksasta) kuumaa ja hyvät eväsleivät kyytipoikana. Vielä kun sattuisi jotain lintujen muuttoa samaan hetkeen. Tämänlaisia "hulluja" ajatuksia pyörii pienessä mielessäni, toteutuvatko ne on sitten jo toinen kysymys.

Ei vielä omalle kohdalle mutta muille

Täytyy taas turvautua muiden kuviin kun itsellä ei tapahdu mitään, Ei sen puoleen ole ollut kamerakaan mukana mutta vieläkin on aikalailla hiljaiseloa omalla kohdalla. Komissa asuva Isokivijärven Kari oli onnistunut kuvaamaan näkemänsä vasetin! Näin se onni potkii muiden kohdalla. Meiltä on Komiin matkaa n 5 km joten aika läheltä liippaa.

Täytynee käydä hakemassa ruokinnalle hieman uutta läskiä, jos vaikka saisi sen valkoselkätikan käymään omalla tontilla, sehän olisi uusi tonttipinna. Vasetin äänet täytyy kerrata jotta ei sitten töpeksi tilanteen tultua päälle.

Hiirihaukka on palannut reviirilleen. Kari oli onnistunut näkemään linnun jo alkuviikolla ja saanut pari hyvää kuvaakin kaverista. Hieman värityksensä puolesta tämä lintu muistuttaa "börringen" rotua mutta onhan niillä rodunsisälläkin tummempia ja vaaleampia yksilöitä. Hiirihaukat palaavat reviirilleen tässä maaliskuun lopussa, niin tämäkin yksilö. Varsinaisia muuttavia hihoja voi nyt nähdä kun kelit suosivat, ilma lämpenee ja tuulenvire käy lounaasta/etelästä.

Alhon Antero oli käynyt tänään näköjään Harjunmäellä, hän ei malttanut odottaa vaan korkkasi paikan, eipä hänellä ollut vielä hyvää lintutuuria, ainoastaan palokärjet pitivät vanhoilla reviireillään omaa elämäänsä ja joitakin selkeästi muuttavia variksia oli Antero saanut kirjoihinsa.Sitten laulujoutsenia oli ollut 9 m ja kuusitiainen paikallisena. Siitä se uusi kausi lähtee liikkeelle, Kyllä meikäläisen mieli palaa aikalailla jo harjun rinteille mutta nyt on menossa oma puusavotta joka ajaa kaiken ohi. Heti kohta tämän vaiheen jälkeen otan kyllä yhteyttä näihin muihin staijari-kavereihin ja suuntaamme auton nokan kohti Harjunmäkeä!

Kunpa ne pesisivät

Näin kaksi laulujoutsenta lähestyvän Lavajärvellä, ne pitivät kovaa ääntä ja hakivat laskeutumispaikkaa, nehän tulivatkin lähelle meidän rantaa paikkaan jossa on keväällä aina sulaa. Se sula ei vielä ole auennut mutta siinä on pieni niemenkärki ja siinä on myös virtaava joensuu joka siis aukeaa näinä päivinä ja sula laajenee. Tähän ne joutsenet laskeutuivat ja pitivät omaa älämölöään. Tulkitsin tämän "meluamisen" olevan jotain parinmuodostusta sillä nämä joutsenet jäivät pariksi kolmeksi tunniksi siihen.

Kunpa ne jäisivät pesimään siihen! Paikka on aivan rauhallinen, Lavajärvessä ei saa ajaa moottoriveneellä ja soutajiakin on aivan minimaalisen vähäinen määrä. Meillä olisi aivan aitiopaikka seurata mahdollista pesintää. Mikä sen upeampaa voisi olla kuin Suomen kansallislinnun pesinnän seuraaminen.
Näin vielä päivän aikana kolmen joutsenen porukan lentävän korkealla suuntanaan NW, nämäkin hakivat selvästi sulaa johon laskeutua.

Partasen Harri oli jo nähnyt kiurun tienpenkalla ja hänellä oli ollut kamera mukana. Tämän tuotoksen laitan tähän keväisen jutun komistukseksi. Täytyy tyytyä kavereiden ottamiin kuviin kun itse ei saa aikaiseksi, enhän minä liikukaan missään kameran kanssa vaan odotan kuvauskohteita tulevaksi pihapiiriin. Kyllä sekin päivä vielä koittaa!

kuva Harri Partanen

 Tässä lähellä asuva Oiva Mäenpää oli nähnyt tänään jonkun buteon liitelevän tässä päässä järveä, hän viestitti asiasta minulle mutta en voinut auttaa kun lintu ei osunut meikäläisen silmiin. Se olisi ollut kiva nähdä ja lintu olisi ollut suhteellisen aikainen muuttaja. Tiedä vaikka se olisi ollut jopa piekana! Ei niin hyvää tuuria voi käydä että vielä pihapinnoista puuttuva laji tulisi noin vaan!

Kevään muuttajia voi nyt tulla koska vain joten täytyy pitää itsensä hereillä kun touhuaa tuolla ulkohommissa. Meillä on tämä jokakeväinen puusavotta menossa joten olen pihapiirissä koko ajan, mutta sirkeli pitää sen verran kovaa ääntä että ei siinä kyllä ainakaan kuulohavaintoja pääse tekemään. Raikasta ulkoilmaa ja auringonpaistetta kyllä siinä saa ja happimyrkytys on päivittäinen vaiva.

Nyt on nähty ekat kevään muuttajat

Kävin päivällä Hämeenkyrössä ja kävin myös Kirkkojärvellä, siellä oli iso sula järvi joka oli houkutellut kevään muuttajia. Kolme laulujoutsenta patsasteli jään reunalla, ne eivät olleet ekoja kevään muuttajia eikä myöskään ollut se yksinäinen sinisorsa koiras joka uiskenteli Palolaiturin lähellä.

Ne kevään ensimmäiset kunnon muutajiksi luokiteltavat olivat kaksi telkkä-koirasta ja yksinäinen naaras joka kylläkin houkutteli toisen koiraan vierellensä. Se tunne nähdä kevään ensimmäiset muuttajat kotoisella KIrkkojärvellä oli aika hieno! Voit vaan arvata että mielessäni kävi jos jonkinmoisia ajatuksia, en nyt lähde yksilöimään niitä mutta upealta se tuntui! Harmi kun ei ollut kameraa mukana, noista sorsalinnuista olisi saanut kyllä otettua kuvat mutta nyt täytyy tyytyä muistikuviin ja tämän tekstin yhteydessä oleviin muista linnuista otettuihin kuviin, jotka on ottanut Partasen Harri Parikkalassa, itä-Suomessa.

Vihervarpunen

 Kuvan vihervarpunen oli törmännyt ikkunaan jonka jälkeen Harri oli siirtänyt linnun "huilaamaan".
Tämä lintu ei välttämättä ole vielä kevään muuttajia vaan on talvehtinut Suomen oloissa.

Olen viettänyt päiviä ulkohommissa ja yrittänyt tihrustella taivaalle sekä kuunnellut ahkerasti ympäröivää luontoa mutta vielä ovat ne tarkkailut olleet vesiperiä eli tyhjää täynnä. Uskon että tämä kupla puhkeaa aivan pian. Nyt ovat säät suotuisat, tuulen vire käy oikeasta suunnasta (eli s-sw:stä) ja oikea muuttoaika on käsillä.Tässä ei oikein malttaisi odottaa vaan haluaisi nähdä jo ensimmäiset siivenlyönnit tai sitten kuulla ensimmäiset laulunluritukset.

Urpiainen

Kuvan urpiainen ei myöskään ole varsinainen kevätmuuttaja sanan varsinaisessa merkityksessä mutta kylläkin hyvä sanasaattaja. Näitä kumpaakin lintua olen nähnyt talvella ja niiden lisääntyminen on selvää merkkiä kesän tulosta. Kyllä kumpaakin kehtaa katsella ja haluaisi katsella sillä ne ovat jotain toista kuin "tallari tai sitten keltasirkku" omalla ruokinnalla. Hain tänään kyllä hieman lisää apetta linnuille sillä pian tulevat kanssasiskot ja kanssaveljet kilpailemaan pesinnöistä. Tervetuloa vaan tänne Suomeen!!

Nokialla ennätys

Lauantaina 5.3. kokoontui jälleen rytmiryhmä Naulonvuoren juurelle, meitä oli tällä kertaa 4 kiertäjää, Alhon Antero, Kiasen Hannu,Hakalan Helge ja allekirjoittanut. Ryhmän viides jäsen Kari oli "huilaamassa" kotona mutta hengessä mukana. Sää suosi meitä, lievästi lämpöasteita, ei tuullut, taivas täysin pilvessä ja ei satanut. Eli keli oli mitä mainioin laskennalle. Pojat olivat ehtineet jo lähtöpaikkaan puoli kahdeksan ja kun me Helgen kanssa saavuimme olivat ekat havainnot jo kirjattu, näistä poikien näkemistä lajeista tuli mieleen mustarastas, jota ei sitten päivän mittaan päästy näkemään.

Kipuaminen Naulonvuoren huipulle oli helppoa kun tie oli jälleen aurattu, pyy äänteli nousumatkalla. Sekin laji oli vain yhden kerran päivän mittaan joten hyvin alkoi. Reissu jatkui vieläkin polkuja pitkin ekalle kahvittelupaikalle, jossa oli selkeästi oltu talviloman vietossa. Tämähän sopi meille, meidän kävelyurakka helpottui huomattavasti ja hups yllättäen olimme jo Sammalistontiellä ja kulku oli jälleen helppoa yleisellä maantiellä. Lajit olivat lisääntyneet tasaisesti, teen lajilistauksen lopussa.

Evästelypaikalla meille antoi hyvän mausteen nuotiomakkaroille erään linnun hieno "laulu". Harmaapäätikka oli jälleen aktiivisena äänessä tällä perinteisellä reviirillään. Sekin laji tuli hieman yllättäin mutta onnekkaasti lajilistoillemme. Harmaapäätikan huutelu toi usealle meistä mieleen ne kerrat kun olimme hakeneet lintua puiden kätköistä, tälläkään kerralla emme onnistuneet löytämään sitä vaikka hyviä, isoja haapoja olikin lähellä. Lintu kuitenkin oli suhteellisen lähellä, ei matkaa ollut varmaan kuin 50-100 metriä. Mutta kun ei suostunut tulemaan näköpiiriin niin ei sitten.

Nuotiomakkarat maistuivat hapätin laulun ohessa

Pyhäjärven pienen salmen ylitys oli näillä jäillä helpohkoa, lunta oli vain 10-20 cm kerros. Tästä kohtaa saatoimme ekan kerran tarkastella mahdollisia pilkkijöitä joita Hanski laski olleen kahdeksan ja heidän avantojensa lähellä merikotkia kärkkymässä eväitä mutta vielä eivät ne mahtavan kokoiset saaliskalojen metsästäjät suostuneet näyttäytymään, pian kylläkin! Ensin huomasimme puukiipijän erään mökin puissa, ei niitäkään liiemmälti ollut päivän aikana. Sitten törmäsimme taas "surulliseen" näkyyn kun metsää oli kaadettu. Laskimme erään mahtavan kokoisen puun rungon iän, saimme sille puuvanhukselle vuosia noin 120! Oli se mahtavan kokoinen. Siinä samassa kun katseltiin muitakin puiden runkoja näimme että ei niistä puista ollut kyllä tukkipuiksi vaan lahonalkuja näkyi melkein jokaisen kaadetussa rungossa.

Olimme matkan puolessa välissä, kun yllättäin kuulimme linnun äänen jota ei uskoisi kuulevansa, Kukko kiekaisi jossain lähellä. Lintua ei kuitenkaan hyväksyttäisi listoille mutta emme olleet kuulleet "kukko kiekuuta"  aiemmin. Hieman se ääni yllätti ja vähän naurattikin, kyllä sen ymmärtää kun pääsiäinen lähestyy kovaa kyytiä! Vielä olisi edessä reissun pahin matka, josta olisi etukäteistieto että alussa olisi hyvää polkua. Olimmehan alkumatkasta jo saaneet nauttia valkohäntäkauriiden poluista ja jäljistä, en ollut mukana joululaskennassa joten reitti olisi minulle "neitseellinen" kokemus. Täytyy kyllä myöntää että todellinen valtatie oli tullut retken tähän osaan. Siellä oli ison kuorma-auton tai parempi sanoa että tukkirekka-auton jäljet, kilometrin verran hyvää valtatietä, sillä nämä autot olivat hakeneet paljon puuta. Me pääsimme nauttimaan tästä joten matkanteko oli hyvin sujuvaa. Tiesimme olevamme aivan ennätyslukemissa joten kaikki aistimet hereillä nämä viimeiset kilometrit kuljettiin. Kyllä se kannattikin kun Antero huomasi yläpuolellamme puiden oksissa lintuja joilla oli pitkät pyrstöt, pyrstötiaisia kaksin kappalein siellä haeskeli itselleen evästä. Nämä pyrstötintit olivat retken laji numero 29. Se oli uusi ennätys lajimäärän suhteen. Tätä ennätystä on aika vaikea rikkoa, se vaatii aika monen tekijän osumista kohdalleen, vaelluslintujen liikkumista, nähdä petolintuja, kuulla tikkoja, reissun osumista lintujen kevätmuuton alkuhetkeen, tässä joitakin seikkoja joita nyt tuli mieleeni tätä kirjoitettaessa.

Nokian Naulonvuoren laskentaa on nyt takana jo 30 vuotta. Siihen aikaan mahtuu monta eri vaihetta, on maisemat muuttuneet, on tullut uutta asutusta. Laskijoiden kohdalla ei nyt viitsi alkaa luetella kaikkia muuttuneita "osia", miehet sen kuin komistuvat ja jalka nousee melkein entiseen tahtiin ja juttu kulkee, tarinat vaan tuppaavat noudattamaan samaa vanhaa kaavaa, olemmehan kaikki kotoisin Hämeenkyröstä, joten sen alueen vanha historia tulee aina kerrattua.

Tämänkertaiset lajit ja niiden määrät olivat seuraavat:
talitiainen (41), sinitiainen (44), hömötiainen (2), töyhtötiainen (7), kuusitiainen (12), viherpeippo (25), keltasirkku (3), korppi (3),varis (15), naakka (15), närhi (1), räkättirastas (1), mustarastas (1), käpytikka (7), palokärki (1), harakka (15), pikkuvarpunen (10), vihervarpunen (2), urpiainen (11), punatulkku (18), hippiäinen (2), laulujoutsen (5), puukiipijä (2), harmaapäätikka (1), merikotka (2), harmaalokki (1), kanahaukka (1 n), pyy (1), pyrstötiainen (2)
reissun valtalajiksi tuli sinitiainen voittaen hyvin niukasti talitiaisen.