Isolepinkäinen ja pajusirkku 29.3.

Tällä kertaa kokoonnuttiin Harjunmäelle kolmikolla Antsu, Kari ja allekirjoittanut koiransa kanssa. Pääsimme perille Karin kanssa vielä hämärän vaihtuessa aina vaan valoisampaan, kellonvaihtumisen jälkeisenä aamuna klo 06.30. Antsukin tuli aika pian ja lajiien kerääminen alkoi, lajit laitettiin tarkasti ylös koska Karin heittämä haastekisa antoi sopivasti pontta päivän puuhille. kisassa kukin arvasi päivän lajit, +1 jos laji havaittiin ja -1 jos lajia ei havaittu, ässälajeista sai 2 pinnaa. Näköjään olen onnistuneesti tartuttanut tämän kilpailukipinän muihinkin veljiin. Näin tulee tästäkin lajista paljon hauskempaa kun voi elää päivää jo etukäteen ja sitten muistella jälkikäteen millaista kisassa oli.

Kisan voitti (tietenkin) kisan haasteen heittäjä, ylivoimaisesti kuten hän tuloksia julkistaessaan kirjoitti. Kari sai 17 p, Helge (12p) tuli kakkoseksi, vaikka ei tullut paikan päälle ja Risto (11p) "voitti" pronssia niukasti ennen Anteroa (10p). Ässälajeista muodostui tämän kisan ratkaisu, niitä rohmusi Kari yhteenväliin päivän kulkiessa ai9ka tiuhaan tahtiin. Tulospalvelu ei kerro määrää mutta niitä oli ainakin neljä.

Päivän lajit olivat seuraavat kirjaamisjärjestyksessä:
töyhtöhyyppä       217 (32a) aamun jälkeen valtaosa kohti S-SE = paluumuuttoa
laulujoutsen            43 (9a) suurin parvi 18 yks --->NE (paikallisia pyörijöitä ei laskettu mukaan)
punatulkku               4
mustarastas              7, aamulla kolme laulavaa eri tahoilla
pulmunen                 3 p vähintään, ellei jopa joitakin yksilöitä enemmän
teeri                          9 paras kertymä, näistä naaraita 3
peippo                      8, (3a)
keltasirkku               useita mäellä
vihervarpunen          muutamia kierteleviä
sinitiainen                2, varmaankin pönttöjen haltijoita
korppi                      kieteleviä ja paikallisia useita
palokärki                 1 ä ainakin
lapinharakka           1 laulava mäellä koko aamun, ilmeisesti reviiri edelisen vuoden tapaan
naakka                    16, (5a) pääosin S
kulorastas               2 S
harmaalokki           10, (4a) korkealla kohti N-NE
sepelkyyhky           32, (11a) valtaosa paluumuuttoa S-SE
tilhi                         6, (2a)
kiuru                       124, (20a) aamulla suuntana N, sen jälkeen lähes kaikki paluumuuttoa S-SW
pajusirkku               5, (2a) yksi lintu keltasirkkujen kanssa koivuissa, suurin parvi, 4 yks kohti N
Anser sp/ metsähanhi 13 (3a) yksi 5 linnun parvi määritettiin, muillakin suuntana NE-E
kurki                        2 (1+1) kadoten kohti N
hiirihaukka               1 p vähintään
pikkukäpylintu         1 ä
varis                          jonkin verran muuttoon viittaavaa                                            

Lajimääräksi saimme 27 kpl. Kovahko tuuli (5-6 m/s) haittasi havainnointia, etenkin äänten osalta.

Isolepinkäinen netistä pongattuna

Jutun otsikko johtuu isolepinkäisen laulusta joka oli aiheuttanut jo edelliselä käynnillä Harjunmäessä paljon päänvaivaa, koska emme tunteneet lajin laulua. Tämä laulu tai laulun tapailu sisältää monia muiden lintujen ääntä muistuttavia ääniä. Viime viikolla kuullessamme näitä "outoja" ääniä, vaihtoehdot äänilähteestä kävivät hyvin missa lajeissa kuten pyy, punatulkku, kapustarinta ja varpuspöllö. Samoin tänään vaihtoehdot olivat aluksi hyvin moninaisia, jälleen kapustarinta, uutena lajina sepelrastas ja vielä pyy. Sitten Kari kipusi katsomaan lähempää ja huikkasi että ässälaji!

Pajusirkku netistä löydettynä

Pajusirkku on hyvä havainto näin maaliskuussa, vieläpä 5 yksilöä. Kaikkea tämä eurotalvi teettää, Ennen vanhaan pajusirkun löysi jostain järven rantapusikoista huhtikuussa.

   

Harjunmäellä tuulen vietävävänä 26.3.

Olin kuin pikkupoika edellisenä päivänä kun tiesin että "pääsen" linturetkelle hyvien kavereiden kanssa. Vaimokin asiaa ihmetteli mutta miehensä tuntien hän hyväksyi asian. Nukkumaan ajoissa ja herätys 5.45. Siltikin ehti Helge pihaan ja kolkuttamaan ovea aamulla minua hakiessaan. En ollut kuitenkaan riittävän nopea vaan hakija joutui odottamaan minua joitakin minuutteja. Koiramme Heta oli tuttu Helgelle jo entuudestaan ja tietenkin päinvastoin joten ei ne aamuminuutit menneet hukkaan koiran kannalta ainakaan, niin paljon ehti Helge rapsuttaa meidän vanhaa rouvaa.

Mäelle ehdittin juuri ennen seitsemää ja meidän automme pölyjä nieleskellen saapui myös samalla hetkellä Alhon Antero. Näin oli (taas) koossa eläkeläisryhmä joka halusi viettää aamuhetket raikkaassa ilmassa Harjunmäen sorakuopilla. Aamun ensimmäinen linnun ääni oli teeren pulputus ja tuttu kilisevä ääni jota heti osattiin epäillä lapin pulmuseksi. Tämä ääni on vuosi vuodelta harvinaisempi, asiaa muisteltiin aamupäivän hetkinä kuinka pulmusia oli vähän jokapuolella näin maalis- ja huhtikuussa. Eipä ole enään näitä puhtaita, valkoisia lumihiutaleen tapaisia lintuja lentelemässä peltojen päällä. Onneksi linnun ääni on sen verran tuttu että osattiin heti laittaa kirjoihin pulmusen kohdalle merkintä.

Pulmunen Luontoportin sivuilta

Naarasteeri aiheutti oman mielenkiintoisen hetkensä ollessaan kaukoputki-etäisyydellä männyn latvassa. Lintua epäiltiin koppeloksi (metsonaaras) mutta Helgellä oli onneksi lintumiesten raamattu mukanaan josta saatoimme jälleen kerran opiskella teeri- ja metsonaaraan eroja. Näinhän se on että tämä lintuharrastus on ikuista opiskelua. Vaikka juuri on jonkun linnun tuntomerkit kerrannut niin annapa olla olet sen jo ehtinyt unohtaa seuraavaan kertaan mennessä. Edellisen kerran näitä samoja tuntomerkkejä opiskeltiin vuosi sitten samassa paikassa.

Päivän muita "hyviä" havaintoja olivat kiurujen (10 yks), sepelkyyhkyjen (5), töyhtöhyyppien (8), peippojen (6 ) ja järripeippojen (5 ->N) muuton alkulupaukset. Joutseniakin oli kuuden linnun muuttava (tai kiertelevä) parvi sekä jotkut selkeästi pariutuneet pariskunnat.

Oma hetkensä oli päivän ateriointi nuotiomakkaroiden kanssa. Toimme mukanamme hieman kuivia puita ja sytytykseen annos puiden tervasia lastuja.  Päivän sää oli kuitenkin niin tuulta antava että joiduimme turvautumaan joihinkin vanhoihin sanomalehden sivuihin jotta makkaranuotio saatiin kunnolla syttymään. En tiedä olimmeko vain uusiavuttomia vai miksi nuotioa ei "halunnut" heti roihahtaa liekkeihin, vai oliko meillä niin kova makkaranälkä. Oli asia niin tai näin saimme paistetuksi hyvässä nuotiossa päivän annoksemme. Koiruus päivysti uskollisesti lähettyvillä saisiko herkkupaloja mutta joutui nyt odottamaan omia herkkupalojaan hieman myöhemmälle. Siinä paistellessa laitettiin taas kerran maailman asiat järjestykseen. Näin tapahtuu aina ja se on hyvä, tämä nuotiopiiri on meidän miesten ompeluseura ja sellaisena se pysyköön.

Antsu ja Helge (selin)

Noustuamme ruokahetken jälkeiselle kahvihetkelle staijauspaikkaan mäen huipulle huomasimme tuulen nousseen sen verran kovaksi että päätimme luovuttaa tältä päivältä.Aamupäivällä säästä keskustellessamme totesimme että tuulen ollessa 5 m/s on se raja jonka jälkeen alkaa tällaisella hiekkamäellä olla jo vaikeaa kuulla edes omaa ääntään saatikka ylilentäviä tai laulavia lintuja, kaiken huipuksi voi tuuli jo aiheuttaa hiekkaa pöllytellessään omat vahinkonsa katselijoiden silmiin. Sitten on käynyt niin että kaukoputketkin kaatuilevat ja kevyemmät tavarat vaihtavat paikkaa ihan omasta tahdostaan riippumatta. Tästä lintuharrastuksesta tulee voida puhtaasti nauttia eikä kärsiä nauttiessaan. Sovimme että homma jatkuu kelien näin kertoessa.
Päivän lajimääräksi tuli hulppea talvilintulaskentalukema 17 !. Se ehkä kertoo kevään kulusta hyvin, ainakin miehet yrittivät katsella kiikareilla ja putkilla ahkerasti taivaanrantaa koluten, jos lintu ei liiku niin sitten ei liiku.    

"Risu"savotan lomassa kuultua

Kotimme lähellä on puronotko jossa kasvaa hyvin leppiä ja raitoja. Tässä notkossa on varmaankin pesinyt satakieli, ainakin sen laulua kuulin joitakin vuosia sitten kevään lopulla ennen pesintäkauden alkua. Satakieli oli silloin hyvin äänessä mutta en sitten ryhtynyt hakemaan sen mahdollista pesää.
Kuitenkin siellä kasvavat lepät yms puut ovat nyt tulleet tiensä päähän ja niinpä aloin kaatelemaan niitä meille kotiin polttopuiksi.

Tavoitteeni on siivota se puronnotko hieman siedettävämpään kuntoon jotta sinne voisi viedä linnunpönttöjä, niin pienireikäisiä kuin hieman isommillekin kololinnuille. Onhan tämä hieman typerää puuhaa kaataa vanhoja lehtipuita mutta ihmismieli tekee omia ratkaisujaan omista lähtökohdistaan. Puronnotko oli täysin kulkukelvotonta paikkaa ja nyt olisi tavoitteena saada siitä ihmissilmään sopivampi paikka. Sehän on saanut kasvaa nyt parisenkymmentä vuotta aivan rauhassa omaa kasvuaan. Itse puro ei ole mikään iso, loppukesällä tuskin menee paljon vettäkään. Nyt kevätaikaan siellä on kyllä vaara kastella itsensä. Puro laskee Lavajärveen.

Olen tehnyt kaatohommia siellä pelkän kirveen ja pikkusahan kanssa, hyötyliikunnan nimeen on tehty hommia. Kun sitä tekee 2-4 h putkeen hommaa, kaataa puut ja karsii, Pätkii rungot sopivaan mittaan jotta jaksaa ne kantaa ylös pellon reunaan josta haen ne mönkijällä kotipihaan "jatkokäsittelyä" varten. Tällaisen työrupeaman jälkeen ei kyllä kaipaa minnekään kuntosalille, ainoastaan saunaan voisi suunnata melkein heti mutta täytynee odottaa vielä iltahetkeen asti tätä suomalaisten hienoa keksintöä. Täytyy kyllä myöntää että olen sortunut konevoimankin käyttöön kun ne puun rungot ovat olleet jo pari kertaa reiden paksuisia. Tällaista jössikkää ei tohdi ruveta millään kirveellä kaluamaan vaan mielellään kaivaa moottorisahan kätköistä esiin. Jo pelkästään niiden parimetristen runkojen rahtaaminen käy aikalailla voimien päälle. Ainakin tähän mennessä olen onnistunut ne kaikki raahaamaan tai kantamaan ylös notkosta pellon reunaan.

Kuvan joutsenet ovat Parikkalasta a'la Harri Partanen

Siinä työn touhussa on hyvä kuunnella ja katsella ympäröivää luontoa. Tänään kuulin yhden pikkukäpylinnun lentävän siitä yli ja samoin yksinäinen tikli lensi onneksi aivan ylitseni. Aamun ensimmäisenä äänenä kuulin tutun sepelkyyhkyn pöllömäisen huhuilun. Tämä ääni on kyllä kuulunut jo aikaisemminkin mutta nyt vasta sen tohdin laittaa täysin varmana havaintona. Tämän päivän muita mielenkiintoisia ääniä olivat joutsenten yhteysäänet lintujen lentäessä hieman vaihteleviin ilmansuuntiin. Kyllä sen jo on oppinut tietämään että onko kyseessä se parivaljakko joka laskeutuu Lavajärveen vai onko sieltä tulossa isompi tokka joutsenia. Tintit olivat hieman hätäännyksissään omien pönttöjensä lähistöllä mutta ei niillä ollut hätä päivää koska varoin touhuamasta liian lähellä.    

Kesä meni jo ?

Otsikko johtuu siitä että kiuruilla oli tänään selkeästi paluumuuttoa kohti S, olin Harjunmäen sorakuopilla aloittamassa tämän vuoden kevätstaijauksen urakkaa. Lähdin vasta aamutoimien jälkeen ja olin mäellä kympin jälkeen ja lopettelin päivän urakointia ennen kahta. Kieltämättä tuli aimo pläjäys kasvoille tuota auringon paistetta, sen huomaa näin vasta kotona sisätiloissa.
Harjunmäen sorakuopat "löydettiin" pari vuotta sitten uudeksi kevätpaikaksi kun meille niin tuttu Vatulan harju oli umpeenkasvanut.  Mäeltä on näkyväisyys 360 astetta eli joka suuntaan on esteetön näköala. Nyt (kuten aina keväisin) oli hiekkakuopat jo aivan lumettomia, tie paikalla oli hyvässä kunnossa, iltapäivällä pois lähtiessä saattoi ounastella tulevia rospuuttoaikoja kun tien jääpeite alkoi sulaa. Harjunmäki ja tuuli kuuluvat aina yhteen eli kannattaa katsoa hieman ennusteita tuulen voimakkuudesta, tänään oli (vain!) 3-4 m/s, paikoin puuskissa kylläkin 5-7 m/s ja hiekka pöllysi tuttuun tyyliin. Näissä puitteissa vietin 4 tuntisen staijaushetken yhdessä koiruuden kanssa, Heta on vanha Harjunmäen kävijä, se on siellä viettänyt useita tunteja aiempina vuosina. Koira teki heti saavuttuamme kierroksen lähimaastoissa ja asettui sen jälkeen viereeni (odottamaan eväshetkeä!).

Päivän tarkkailun kohteista voisi yhteisesti sanoa, ennen kuin aloitan lajikohtaisen raportin, sen verta että aikaisessa ollaan. Olin kylläkin ne aamun parhaat tunnit mäeltä pois, sain kasaan täsmälleen saman määrän lajeja kuin edellisenä päivänä kotiterassilta eli 16 lajia. Kyllä huomaa että on vielä alkukevät, eivät linnut liiku niin ahkeraan kuin kohti kesää mentäessä. Muutto oli tänään melkein pysähdyksissä, vain joitakin kavereita meni kohti pohjoista, toisilla puolestaan oli selkeästi matka kohti S eli paluumuuttoa. Ainakin kiuruilla ja töyhtöhyypillä oli suuntana etelä-Suomen viljavat ja lumesta vapaat pellot, vai onko linnuilla jonkinlaiset anturit jotka antoivat viestiä tulevasta ilman kylmenemisestä?

vihervarpusen kuva netistä

Vihervarpusia ja urpiaisia oli joitakin kymmeniä lennellen sinne sun tänne. Viherpeipot lentelivät samoin ja keltasirkut (ne harvat jotka näin). Joutsenet pitivät omaa mekkalaansa lähijärvillä, ainuttakaan kansallislintua en nähnyt vaan jouduin tyytymään äänihavaintoihin. Mustarastaan laulua kuului jostain läheltä ja pääsin näkemään yhden lentävän koirasyksilön. Variksia oli joitakin lentäen kohti E, ei määrällisesti paljoa. Kaksi korppia esittivät oma taitolentonäytöstään, muistaakseni samoilla paikoilla kuin muinakin vuosina. Yksi naakka-parvi (8 yks) lensi kohti S. Hakalan Kari on vienyt aiemmin mäen välittömään läheisyyteen joitakin pönttöjä ja yhden pöntön lähettyvillä lauloi talitiainen.

Päivän parhaimmat eli tiiraan ilmoitettavat lajit olivat sitten seuraavat. Harmaapäätikka joka  piti tunnistettavaa ääntään mäen W-puolella.  Kiuruja merkkasin kaiken kaikkiaan 17 yksilöä (10a), huomioitavaa on se että aina kun kuulin kiurun äänen ja onnistuin näkemään äänilähteen, oli kyseessä 1-3 lintua. Jos en nähnyt ääntelevää lintua, merkkasin vain yhden havisvihkoon. Töyhtöhyyppiä     (11 yks) näin kaksi parvea jotka suuntasivat etelään. Kanahaukkoja näin kaksi jotka selkeästi olivat pariutuneet, koiras pienempi ja naaras isompi), pitäen omaa ilmalentonäytöstään mäen S-puolella. Päivän kruunasi merikotka, joka oli vanha yksilö valkoisen pyrstönsä kanssa. Lintu löytyi mäen N-puolelta ja katosi pian kohti N.

Hyvien eväiden ja kosolti aurinkoa saaneena voin sanoa että kevään staijausrupeama on korkattu onnistuneesti. Näitä haluaa lisää ja uskon että myös Heta oli onnellinen. Uskon myös siihen että saan muitakin kavereita mukaani tuleville retkille.

Murat raaseilla

Otsikko tulee siitä kun kotiruokinnalla on talipalloista pudonnut paloja tiaisten nokkiessa itselleen apetta. Nämä tähteet, raaseet ovat olleet mustarastaiden mielestä hyvää syötävää ja parhaimmillaan on niitä ollut syömässä 4 mustarastasta. Näiden laultaitureiden huiluääntä on jo kuulunut iltaisin, hyvin vienoa aloittelua mutta laulun tapailua kuitenkin.

Tänään nousin oudon valoilmiön osuessa silmiini, aurinkohan sieltä verhon raosta paistoi suoraan näköelimiini joten oli aivan turha yrittää jatkaa unta, kahvinkeittoon mars. Siinä odotellessani kahvin tippumista päätin kirjata (taas?) päivän linnut ja siitä syystä vietin oman aamuvakioni terassilla hienossa auringonpaisteessa klo 8-9. Sain kasaan näinä aamun hetkinä 15 lajia, näistä kerron sitten lopussa yhtenä lajikoosteena paremmin.

Mura kuvat olen ottanut keittiön ikkunan läpi, myös Niina on harrastanut valokuvausta samoin ikkunan läpi. Yläkuvassa on koiras keltaisen nokan kanssa ja vierellään joko nuori lintu tai sitten naaras. Alakuvassa on naaras.

Ennen puolta päivää olin pihassa kun kuulin iloisen liverryksen yläpuoleltani, yksinäinen (?) kiuru teki muuttoamatkaa, tämän linnun laulun kyllä tuntee vaikka sitä on vaikea kuvailla muuten kuin liverryksenä. Kiurun havaitseminen merkitsee minulle aina hyvin varmaa kevään merkkiä ja lupausta tulevasta kesästä.

Laulujoutsenien ääntä on kuulunut päivän mittaan Sorvajärveltä päin mutta lintuja en ole nähnyt, joutsenia on tullut jo jonkin verran mutta isommat laumat antavat odotuttaa itseään. Päivän lintuna voin pitää sitä kiurua sekä kahta käpytikkaa jotka ovat selvästi pesiytyneet jonnekin lähimaastoon. Täytynee hakea se pesäkolo kunhan kevät tästä etenee.

Päivän lajimääräksi tuli sitten 17, ellen sitten kuule vielä illan hämyssä lehtopöllöä. Kuitenkin lajimäärä jäi alle kahdenkymmenen joka oli meikäpojan tavoite. Uskon että se rikkoontuu läjipäivinä jos vaan tulee laitettua lajit ylös.

Mustarastaita näin päivän aikana 2-4 kpl. Tiaisia, niin tali kuin sini, oli kymmenkunta pitäen omaa reviiritaisteluaan. Muista tinteistä, hömötiaisia kuulin aamun hetkinä äänteleviä sekä yhden laulavan kuusitiaisen.  Pyrstötiaisen ääntä kuulin kun olin mökin maastoissa, harmi että sieltä sitä ei hyväksytä tonttipinnaksi tälle vuodelle.Viherpeippoja  ja keltasirkkuja joitakin yksilöitä. Naakkoja oli kymmenkunta lintua, variksia kuului aamulla kauempaa ja harakoita näin kiikareilla yhden puun latvuksessa.. Käpytikasta on jo maininta aikaisemmin.

Pikkuvarpuset ovat kaikonneet jonnekin, vain yksi pari on pyörinyt pihan maastoissa  Spinareita on lennellyt aina pieniä määriä, paras parvi taisi olla 8 yksilöä jonka näin. Urpiaisen ääntä kuulin aamun hetkinä, itse lintuja en onnistunut löytämään sinitaivaalta.
Tässä nämä päivän linnut. Tässä samalla päivän mittaan tuli tehtyä yksi mönkijäkärryllinen puita joten ei päivä mennyt täysin "harakoille"

Kevään tunnelmaa 11.3.

Päätin aamulla että kirjaan kaikki päivän lajit ulkohommien ohella. Suoritin oman aamuvakioni eli terassistaijauksen klo 10-11. Lintuasemilla on aina vakioitu aamun tarkkailu auringon noususta pari kolme tai neljä tuntia aktiivista tarkkailua. Vaikka kotitalo ei olekaan lintuasema saatan silti täälläkin tarkkailla vakioidusti aamun tunnit ja muun ajan tarkkailla muiden töiden ohella.

Kuva Timo Palomäki

Päivän saldo on tätä kirjoittaessa klo 17.00 viisitoista lajia. Aamun tarkkailu alkoi hieman myöhässä mutta lupaan parantaa tapani tästä eteenpäin. Laulujoutsenten kiertely oli selkeästi aamun piristävin ruiske, ensiksi kuulin joutsenten ääntä Lavajärveltä päin, kai siellä on jo Ruonanjoen kohdilla sulaa sen verran että joutsenet löytävät ateriointi paikkaa ja meluavat sitten kevään kunniaksi. 7 linnun nätti parvi joukahaisia lensi länteen päin ja päivän aikana näin yksinäisiä tai sitten pariutuneita joutsenia kiertelevän yhteensä 7 joutsenta eli päivän joutsensaldo oli 14.

Vihervarpunen oli aamupäivän toinen mukava laji, spinarin ääntä kuului aika usein mutta itse lintua en päässyt näkemään. Kuulin kyllä hieman isomman parvenkin ääntä joka eteni puiden latvojen tasolla, arvioisin että siinä parvessa olisi ollut yli kymmenen lintua. Yhteisummana päivän vihervarpusista voisi laittaa muistiin 30 lintua. Toinen viher-alkuinen lintu joka oli yllättävän runsas oli viherpeippo. Ainakin siltä tuntui kun lintujen ääntä kuului aamun tunteina aika tiuhaan, yhteensä ehkä noin parisenkymmentä lintua.

Varislinnut olivat korppia lukuunottamatta myös hyvin esillä, närhiä summasin 3-4 kpl, variksia kuului samoin ehkä viiden eri yksilön äänet ja naakkoja näkyi ja kuului ainakin parinkymmenen linnun edestä. Naakoista voisi vielä todeta että ne ovat selkeästi pariutuneet koska aina kun näki naakkoja niin niitä oli parillinen määrä. Herra harakkaa oli ainakin 4-6 linnun verran päivän havainnoissa.

Tiaisista olivat sini- ja talitiainen voimallisemmin esillä. Johtuisiko siitä kun meillä on tiaisille sopivia pönttöjä pihapiirissä aika tiuhaan, laskin että näen terassilta viidentoista pöntön paikan. Kunhan kirjosiepot saapuvat toukokuussa niin sitten vasta nähdään kuka hallitsee kutakin pönttöä. Kuusitiaisen laulua kuulin ja näinkin pariin otteeseen laulavan linnun puun latvassa. Hömötiaisen ääntelyä kuulin pari kertaa Lavajärven rantamilta päin.

Käpytikkoja arvoisin olleen ainakin kahden reviirin verran koputtelijoita, yksi reviiri on aivan kotipihan tuntumassa ja toinen hieman etäämpänä. Tikkojen laulu on niiden nakuttamista ja näin keväällä tikat hakeutuvat sähkötolppien peltiosia hakkaamaan, siinä on "kaikupohjaa" aika hyvin Punatulkkujen pehmeää ääntä kuulu enää harvakseltaan, toisin kuin talvella niitä oli selkeästi enemmän äänessä. Johtuisiko ruokinnasta ?
Mustarastas on aika piilotteleva laji mutta sillä on tunnusomainen ääni jota ei voi sekoittaa muihin lintuihin, etenkin kevään edetessä mustarastaiden huilumainen laulu kuuluu äänimaailmaan joka on lähtemättömästi ihmisten mielissä. Nytkin tätä kirjoitettaessa huomasin yhden mustarastas koiraan nousevan lähipuun latvukseen jossa osaan hyvin kuvitella sen laulavan. Ei tämä lintu nyt vielä antanut omaa lauluesimerkkiään vaan lennähti taas metsän kätköihin.

Kuva Harri Partanen

Vielä illalla odotan että paikallinen lentopöllö alkaa taas oman ääntelynsä joten päivän lajimäärä voi nousta aina kuuteentoista. Odotin kyllä tälle päivälle jotain keväistä muuttolintua mutta eihän mikään kukko käskien laula vaan ne antavat odotuttaa itseään, lintukärpäsen pureman kokenut ei vaan malta millään odottaa.
Nyt on saunottu ja ilta ehtinyt pimeäksi, kuulin ja näinkin lehtopöllön joten päivän lopullinen lajimäärä oli 16.