Saunasta terassilla

Minulla on tapana vilvoitella saunan löylyistä aina terassilla ja en saa poistua takaisin sauna löylyihin ennen kuin olen tunnistanut kymmenen lintulajia. Toki varhaisemmin keväällä olin hieman joustavampi sen kymmenen suhteen mutta näin loppukeväällä pidän tiukasti kiinni kymmenestä lajista.

Tänään takana oli hyvä puuhastelupäivä, viimeiseksi niitin ennen saunaa tuota meikäläisen "vihaamaa" voikukkaa ja muita ylimääräisiä viherkasveja aivan talon nurkalta. jäi sitä niitettävää vielä seuraavillekin päiville mutta eipä se tekeminen lopu näin omakotiasujalla. Täytyy vaan olla tarkkana mitä sattuu viikatteen terän alle. Olen ainakin yhden jalopuun taimen onnistunut tuhoamaan kun en muistanut juuri istuttamaani pientä tainta, arvaa harmittiko!!

Vilvottelujakson lajit koostuivat hyvin tavallisista pihapiirin linnuista. Peippo, pajulintu, kirjosieppo, räkättirastas ensimmäisiä lajeja. Sitten istuessani aivan rauhassa terassilla niin näin yhden harakan lentävän puiden takana, kuulin punakylkirastaan äänen jostain järven toiselta puolen. Yhtäkkiä näin laulurastaan lentävän pihan yli. Sinitiainen pesii pihan pöntössä (ellei kirjosieppo ole onnistunut sitä tuhoamaan!) ja kuulin tintin äänen. Myös tuttua pikkuvarpusen ääntelyä rupesi kuulumaan. Hyvin kaukaa kuulin lehtokertun livertelyä. Tässähän rupeaa jo olemaan kymmenen lajia. Samassa tuli yksi naakka lähimännyn oksalle ja sepelkyyhkypari lensi pihan yli. Eli kymmenen lajia tuli helposti, aikaa meni noin viisi minuuttia.

Tämä tapa on hyvä linnun äänien omaksumisen treenaamista. Uskon että tämän "leikin" avulla olen painanut joitain ääniä mieleni sopukoihin tämänkin kevään aikana. Suosittelen kaikille vastaavaa treeniä, se auttaa aina vaikeiden lintujen äänten opettelussa. Ei koskaan voi sanoa osaavansa riittävän hyvin vaan aina on parannettavaa!

Nyt saa linnut olla ja seuraavaksi on työn alla päiväperhosten opettelu. Meillä on kavereiden kanssa pieni "kisa" perhosten näkemiseksi. Viime vuosi oli aika huono perhosvuosi ja siksi jatketaan tänäkin vuonna hienoa kisaa. Tällä hetkellä minulla on yhdeksän "pinnaa", uusimpana sain tänään sitruunaperhosen plakkariini. Uskon tämän vuotisesta kilpailusta tulevan aika mielenkiintoinen ja ennen kaikkea hyvin opettava jakso tässä perhosten tunnistamisen jalossa maailmassa. Raportoin tänne sivuille sitten kesän päätyttyä mihin olen päässyt.

Esikko

Yksi myös mielenkiintoinen alue on kukkien värikäs maailma. Vaimoni on hyvin innokas eri taimien hoitaja ja uusien värikkäiden kukkien istuttaja, yritän auttaa häntä tässä puuhassa. Niinpä meidän pihalla on aika monta kukkaa ja ne ovat aina eri aikaan puhkeamassa loistoon. Yritän opetella jatkuvasti niiden nimiä, välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Tämän päivän yksi nimi oli "Amaryllis" joka on tekemässä kukkaa ja tunnistin tämän hienon kukan. Olen aika ylpeä!

Vielä kun kuulisi kaulushaikaran tuosta viiden kilometrin päästä niin se olisi aika hyvä piriste ja lisä pihapinnoihin. Mutalassa on botte (Botaurus stellaris) äänessä ja se voisi hyvällä tsäkällä myös kuulua tänne, se olisi pihapinna nro 141. Täytynee olla hereillä puolen yön aikoihin. Yrittänyttä ei rangaista!

 

Kesäkuumaa

Tässä onkin jo vierähtänyt paljon aikaa kun olen viimeksi päivittänyt tänne "lintumiehen arkea". Meillä oli oikein kiva arktikaviikko Siikasaaressa (14-20.5.) tutulla Kurppakomppanian porukalla. Siellä ei nähty mitään maata mullistavaa, mutta koettiin jälleen kerran oikein mukava viikko lätynpaistoineen ja iltasaunoineen (käytiin meressä uimassa!). Hanhimuutto meni hieman toista reittiä, nousivat aikaisemmin mantereelle Kotkan seudulta ja meille jäi "rippeet" valkkareista eivätkä sepelhanhet vielä ehtineet muuttamaan, ainoastaan maistiaiset näimme.

Pikkusieppo nähtiin alkupäivinä, laji oli sellainen jota oli osannut veikata vain yksi neljästä (Helge). Muuten veikkauksemme oli jälleen tasainen, Kari vei voiton 43 pist, Antero oli toinen 41 pistettä ja Helge sai pronssia 39 pist. Meikäläinen piti perää 31 pisteellä.

Suopöllö muutti tiistaina korkealla NE, Kari löysi linnun ja saimme seurata lintua kauan ja saimme määrityksen yhteisymmärryksessä tehtyä. Pikkusieppo oli myös torstain lajeja ja muita kivoja olivat mehiläishaukat, ruskosuohaukka ja harmaahaikarat. Keskiviikon hanhimuutto oli jo aika mukavaa, näimme päivän aikana yhteensä 17 000 hanhea, pääosin valkkareita. Muutava pikkukuovi päätti päivän staijauksen klo 16

Perjantaina muutto oli tyrehtynyt täysin ja katsoimme tulevaa sääennustetta joka lupasi lauantaille sadetta niin päätettiin lopettaa tämän kertainen arktikaviikko päivää etukäteen. Olimmehan saaneet ainoannoksen aurinkoa ja kokemusta jälleen muistilokeroihimme josta sitten voi taas ammentaa tätä tuleville päiville.

Tähän loppuun vielä pieni kuvakooste tältä viikolta.

Hyönteisarmeija valloittaa Suomea

Kuvassa Ulla, Antero, Kari ja Helge

Helge oli jälleen lettumestarina

Tornien taisto 7.5.2016

Autoin Ylöjärveläisiä muodostamaan joukkueen perinteiseen Tornien taistoon, meillä oli Miika Jämsän ja Tuomisen Juhan kanssa tarkoitus mennä Ylöjärven Hirvijärven torniin mutta torni vietiin meiltä nenän edestä. Jouduimme hakeutumaan toiseen torniin ja päädyimme Hämeenkyrön Sarkkilanjärven isompaan torniin. Saimme vielä yhden lisävahvistuksen kun Palomäen Timo päätti myös tulla tornille viettämään aurinkoista päivää. Joukkueemme nimi oli "Vääntämättömät".
Kisa alkoi aamulla klo 05 ja kesti iltapäivän alkuun klo 13. Vieraita kävi tornissamme viitisen kappaletta. Lajit alkoivat kertyä hyvään tahtiin, olihan torni meille uusi kokemus eikä meillä ollut selvillä mitä lajeja voisimme päivältä odottaa.

Kiurun laulu ja kuovien huuto olivat runsaimmat äänet päivän aikana. lintuja en nyt lähde kaikkia luettelemaan vaan kerron joistakin hetkistä jotka jäivät mieleeni. Fasaanin kiekaisu oli aika yllättävä mutta sittenkin aika odotettu, olihan näitä "juhlallisia rääkyjiä" ollut talviaikaankin tornin läheisyydessä. Pikkuvarpunen oli yksi päivän yleisimmistä tsirkuttajista mutta mistä saisimme varpusen, tiesimme tavallisiakin varpusia olevan tässä lähellä. Asia ratkesi hyvin yksinkertaisesti, Miika jalkautui ja kävi katsomassa läheisen talon puista ja siellä olikin näitä varpusia, sitten vaan katsoimme putkilla tietyssä paikassa olevia lintuja ja näin tämä laji tuli listoillemme. Lintulajin tulee tunnistaa vähintään kaksi joukkueen jäsentä.

Kalasääskiä näimme päivän aikana neljä eri yksilöä, Sarkkilanjärvi on hyvin matala eikä siellä ole paljon kaloja mutta kalasääsket lensivät pesiltänsä saalistamaan hieman isommille järville Sarkkilan kautta ja näin saimme tämän kovan saalistajan tai ehkä on parempi sanoa että kalastajan listallemme. Parhaana hetkenä oli kolme kalasääskeä yhtäaikaa näkyvillä. Myös hienosti runsastunut tuulihaukka näkyi pesäpöntöllänsä. Hiirihaukkoja näkyi myös aika hyvin, parhaimmillaan taisi olla 4-5 haukkaa ilmoilla.  Varpushaukkoja näkyi myös parikin kappaletta. Päivän aikana emme nähneet ainuttakaan suohaukkaa joita hieman odottelimme.

Sarkkilan järvellä ei oikein kuulu metsän lajeja ja ellei niitä pääse katsomaan kaukoputkilla tai kiikareilla niin niiden havaitseminen on hankalaa. Tikkalintuja emme oikein osanneet odottaa mutta saimme kaksi lajia, toinen oli hieman yllättävä harmaapäätikka joka huuteli aluksi hieman kauempaa, lensi hieman lähemmäksi ja taas loittosi meistä. Toisen lajin löysin katsoessani kaukoputkella, vaikeus oli vain opastaa joku toinenkin katsomaan lajia mutta onnistuihan sekin, nämä tikat olivatkin vain yhden kerran havaittavissa joten hyvä ja tärkeä lisä lajilistoille. Samoin oli myös kivitaskun kanssa kun näin putkella yuhden talon läheisyydessä puun latvassa olevan veijarin ja sen onnistuivat myös muut näkemään.

Kahlaajia näimme oikein mukavasti, töyhtöhyyppä, kuovi, metsäviklo ja taivaanvuohi soidintavana. Sitten oli muuttavia kahlaajia, kapustarintoja laskimme yhdellä pellolla 28 lepäilevää lintua, yhden valkoviklon, useita suokukkoja ja liroja. Monilla kahlaajalajeilla oli vielä muutto täydessä vauhdissa ja Sarkkilanjärven ympäröivät pellot ovat keväisin yksi varmimmista paikoista nähdä monipuolisesti kahlaajia.

Pikkulinnuista metsästimme myös metsäkirvistä jonkun aikaa ja putkella se myös nähtiin. Onneksemme lensi myös keltavästäräkki äännellen ohitsemme ja samoin myös pari kappaletta vihervarpusia. Tiaista jäimme vain kahden, tali- ja sinitiaisen varaan. Kevään pääskysmuutto oli vasta nyt pääsemässä vauhtiin, näimme vain kahta eri lajia, haarapääskyjä sekä törmäpääskyjä. Räystäspääskyä emme onnistuneet löytämään sinitaivaalta eikä myöskään järven hyönteisiä jahtaamasta. Suomen yleisimpiinlintuihin kuuluvia pajulintuja kyllä kuului ja yhden kerran hernekertun ääni mutta muita hyönteissyöjiä ei vielä ollut äänessä. Värikäs tikli ilmottautui mukaan kahden yksilön voimin.

Västäräkki löytyi lajilistalle

Vesilintujen kanssa tämä järvi on oikein hyvä. Nyt vaan oli kevät jo edennyt niin että paljon ei hanhia ja sorsia enää ollut järvellä. Hanhia näimme onneksemme yhden metsähanhiparven (11 yks) ja kolme valkoposkihanhea matkalla pohjoiseen. Vielä edellisinä viikkoin oli Sarkkilassa ollut tundrahanhia lepäilemässä ja joitakin sorsalintuja ollut järven lampareitten kätköissä. Meistä vain yhden onnistui nähdä lapasorsan, naaraslinnun mutta koska sitä ei havainnut kukaan muu niin lajia ei voinut hyväksyä listoille. Yksinäinen tukkasotka uiskenteli järvellä. Kahdeksan isokoskelon parvi liikkui Sarkkilanjärven hetteiköissä. Vaikka Hämeenkyrön järveillä on hyvä kanta gavia-lintuja niin emme nähneet ainuttakaan kuikkaa tai kaakkuria, ei edes kalastamaan matkalle olevia yksilöitä.

Saimme kasaan Hämeenkyrön torneista eniten, 64 lajia. Tällä määrällä sijoituimme koko Pirkanmaan torneista kuudennelle sijalle. Kirkkojärven tornin kanssa meillä oli tosi "raju ja verinen" kamppailu, siitä taistosta selviydyimme niukasti parempina koska heidän lajilistalle kertyi päivän aikana 59 lajia. Tällainen pieni kilpailu toisten tornien kanssa piristää kummasti ja auttaa jaksamaan kun päivän aikana rasittuneet silmät eivät tarkenna kunnolla.  

Kolmannen päivän terassistaiji

Päätin suorittaa terassiväijyn ja heräsin jo ensimmäisen kerran klo 04.30, hetken tarkkailin aamun ääniä ja päätin laittaa mahani sänkyyn ja mennä siihen viereen. Hyvin nukutti aina seiskaan asti ja pääsin ylös ja ulos juomaan aamukahvit. Siitä rupesi päivän lista täyttymään.

Heti aluksi näin yllättäin metsähanhia (15) muuttavan NE aika korkealla, hyvä aloituslaji. Normaalit rastaat pitivät aika konserttia, ei oikein aluksi ollut erottaa mitkä linnut olivat äänessä mutta lopulta sain jutun juonesta kiinni ja lista alkoi täyttyä. Joutsenia oli liikkeellä, kaikki NE suuntaan. Sain summaksi päivältä yhteensä 6, pieniä parvia mutta kaikkien suunta sama.

Västäräkki on jokapäiväinen lintu

Tiltaltti oli innokkaasti äänessä, arvioin niitä olleen 4-5 kpl. Tiiraan laitoin kuitenkin varovaisen arvion vähintään 2. Töyhtöhyyppäkin lenteli, hyvä lisä lajilistaan. Rantasipi on tullut paikalliseksi, todennäköisesti pysyvä reviiri mökin rannassa! Samoin kuusitiainen laulelee aina samoilla paikoilla, missähän sen pesä on? Järripeippojen ryystävää ääntä kuuluu naapurin metsiköstä, siellä linnut keräävät ravintoa loppumatkaa varten.

Kirjosieppo laulaa myös innokkaasti naapurin puolella, koskahan ne kotipihan pesijät tulevat. Näin pariin kertaan yhden kottaraisen lentävän pihan yli, koskahan meillä pesii. Kottaraispönttöjä on parikin kappaletta odottamassa näitä entisaikojen pihojen sulostuttajia. Päivän punatulkut tulivat taas ruokailemaan kauran siemenillä, punatulkku pesii hieman syrjäisemmällä paikalla joten kotipihaan ei sitä lintua taida saada pesimään.

Päivän päätteeksi näin vielä haarapääakyn muuttolennossa pihan yli suuntanaan N. Tämä yksilö kuitenkin teki pieniä koukkauksia sinne sun tänne joten aivan suoraa muuttolentoa se ei ollut. Kuitenkin vuoden ensimmäinen haarapääsky, räystäspääskyn näin jo eilen.

Kaveri joka tuli eräänä päivänä katsomaan meitä

Sain kasaan jälleen 36 lajia joka on osoittaunut luvuksi johonka pääsen kun vaan rupeaa kirjaamaan lajeja. Tämä taisi olla nyt tämän kevään viimeinen lajikeräily, sitten taas syksyllä rupean listaamaan näitä poislähteviä, mutta nyt ei saa ajatella vielä liikaa syksyä vaan nauttia kevään kiihkosta ja tehdä hyviä havaintoja.

Olen nyt pähkäillyt paljon sitä sepelrastas-havaintoani ja tullut siihen päätelmään että olin liian hätäinen määrityksessä. Minun havaintoaikani oli liian lyhyt varmaan määritykseen ja senpä vuoksi olen korjannut tiira-järjestelmään havaintoa, muillekin lajeille jää paljon tilaa ja niinpä tonttipinnani ovat nyt 140. Pahoittelen hätäpäisyyttäni ja virheellistä määritystä. On parempi korjata asia silloin kun sen vielä voi. Tälläistä tämä lintumiehen elämä on, aina tulee epäillä itseään!!