Veljet laskivat

Nokian Naulonvuoren laskenta on jo käsite, ainakin meille Kurppakomppanian ryhmälle. Sitä paikkaa on kierretty jo 35 vuotta joten laskenta antaa mielenkiintoista aineistoa kelle tahansa tutkijalle. Veljet menivät sen laskennan tänään 8.1., itse jäin sieltä pois vaikka puitteet olisivat olleet mitä mainioimmat. Totean poisjäännistäni että aina ei voi voittaa vaan hengessä mukana oleminen ja eläminen on tärkeintä. Soittelin pojille juuri kun he olivat laittamassa nuotota, tiesin sen tunteen kun nuotion ensimmäiset liekit roihahtavat!!

Päivän havaintoja täällä kotona ovat ne normaalit, tallaria n 20, sinitiaisia myös se parikymmentä, viherpeipon ääni, pikkuvarpusia n 30 lensi ylitseni kahdessa parvessa, närhi ruokailulla, kaksi harakkaa ruokinnan puissa, 2 käpytikkaa talilla, urpiaisen ääntä kuulin, naakkoja kolmattakymmentä, Sitten näin varmaankin fasaanin lennähtävän ruokinnan alapuolella, oikeastaan se on ainoa mahdollisuus. siinähän tämän päivän havikset. Eipä ole paljon kehumista. Tyhjää parempi kuitenkin.

Hieman tuntuu metsä tyhjältä. Eiköhän tämä elämä vielä tästä virkoa kun päästään kääntämään kalenterin sivuja. Uskon että luonnon elo alkaa kunhan aurinko alkaa lämmittämään. Nythän on vasta tammikuun alku. Pöllöjen ääntelyt ovat ensimmäisiä kevään merkkejä. Olen katsellut tiiraan tulleista lintuhavainnoista onko siellä merkkejä alkavasta soidinkaudesta mutta ei ole vielä ollut mitään eloa missään päin Pirkanmaata. Ainoastaan yksittäisiä pöllöhavaintoja Odottavan aika on pitkä, täytynee lukaista vanhoja havaintoja tai sitten jopa tyydyttää pahinta nälkäänsä lukemalla aiheeseen liittyvä kirja.

Joulun poissiivoaminen on aina myös merkki jostain, ainakin siitä että imuri rupeaa laulamaan ja pölypallot saavat kyytiä. Täytyy mennä tekemään myös osansa jotta ei pahemmin kehuttaisi. Nyt tuli tauko kirjoittamiseen, oikeastaan hyvään paikkaan kun samalla saa odotella poikien havaintoja Nokian laskennasta.

Nokian laskennan lintumäärä oli 288 yks. Tämä osoittaa että linnut olivat hieman kadoksissa. Eniten löytyi sinitiaisia (86) ja toisen tilan voisi jakaa kolmen kesken, tallari (32), pikkuvarpunen (30) ja keltasirkku (30). Reissu oli ollut onnistunut, viisi laskijaa; Kari, Helge, Hanski, Antero ja Sipilän Erkki olivat kiertäneet Naulonvuoren. Nuotiomakkarat maistuivat ja juttu kulki. Sehän on parasta näillä reissuilla. Reissun lajimäärä oli 22, joista näin retkellä ei mukana olleena voisin mainita merikotkat (4), tilhen (1), varpuspöllön (1) sekä teeret (17).

Haastatellessani Karia hän sanoi että reissu onnistui hyvin ja siellä oli jälleen maisemat muuttuneet. Uusia hienoja pöllipinoja oli loppumatkassa tien (pakko sanoa että tien vaikka siellä oli kyllä iso polku) varressa kun vain pääsisi osille niiden onttojen pönttöjen jakohetkeen. Helge äimisteli maiseman muuttumista. Hanski oli jossain kohtaa sanonut että nythän nuo linnutkin näkevät paremmin. Erkki oli kanssa hämmästynyt reitin muuttumista, ei oikein meinannut uskoa samaksi reitiksi kuin viisi vuotta sitten edellisen kerran sen kierrettyään. Anteroa en saanut kiinni saadakseni hänen kommentejaan. Naulonvuoren reitti on tullut tiensä päähän ainakin meidän osaltamme, on aika miettiä uusia vaihtoehtoja.

Kuusitiainen kadoksissa

Tammikuun alku ja sen huomaa, pakkanen huitelee -20, tuuli saa viiman tuntumaan paljon kylmemmältä. Nyt on talvi, onneksi on satanut hieman lunta niin talven tuntu on paljon todenmakuisempaa. Olen yrittänyt tihrustaa tuolta ruokinnalta kuusitiaista mutta turhaan, lintu on lähtenyt muutolle tai sitten on iso käsi käynyt. Tänäänkin on siellä ollut kyllä tiaisia, pääasiassa talia kymmenkunta lintua. Sain hyvän ja helpon lajin pois kun yhytin pari viherpeippoa ruokinnalta. Näin ne lajimäärä kasvaa kohti sataa.

Pakkanen on veikeä vieras, toisaalta sitä kammoksuu ja pelkää ja toisaalta on sitä jo kestänyt lähes kuusikymmentä vuotta ja sen on oppinut hyväksymään. Aina se on yhtä kylmän viileä "ystävä" ja sitä on täytynyt oppia myös kunnioittamaan. Linturetkillä on todettu kokemuksesta että pääasiassa se kuuluu pukeutumiskysymyksen piiriin. Jokaisella on kaapeissaan niin paljon vaatteita että ulkona ei pitäisi palella. Eri asia on ulkonäkö jos siitä kantaa huolta, jostakin täytyy aina maksaa eikä aina voi miellyttää edes itseään! Mutta kerrospukeutuminen on hyvin suositeltavaa, se pitää kylmän loitolla ja mielen virkeänä.

Kuvasssa pelto ennen suuuria lumisateita

Nyt mennään niitä tammikuun kylmiä päiviä jolloin mitataan ihmismielen sietokykyä. Olen nuoruudessani palellut monta kertaa Kyröskosken urheilukentän laitamilla, ehkä kannan siitä veroa nyt vanhemmiten mutta kyllä se kannatti, oli siellä niin paljon hauskoja hetkiä, kädet kohmeessa mutta olla täytyi. Vanhemmiten osaan jo pukeutua lämpimästi ja pitää kylmän kauempana vaikka se aina jostain hiipii luihin ja ytimiin. Niin kävi myös tänään kun käveleskelin tuolla ulkosalla ja yritin tarkkailla luonnon elämää. Täytyi vaan ottaa lusikka kauniisti käteen ja tulla neljän seinän sisäpuolelle ja uskoa että nyt on TALVI !

Sain tälle päivämäärälle havaintoja aika nirkoisesti, oikeastaan en mitään maata mullistavaa joten päivä meni täysin "pelastusarmeijalle".  Vain sen verran sain tehtyä että täytin lomakkeen poikien Takamaan laskennasta, sillä olin jo tehnyt oman päätökseni laskennan skippaamisesta. Takamaan laskentaa on tehty vuodesta 1993 jolloin se aloitettiin. Laskenta on 12 km pitkä joten sitä on tilskitty nyt 588 km! Aika heitto on suoritettuna. Jämsän Miikan kanssa on aloitettu ja nyt täytyy myöntää että se on varmaankin omalta kohdaltani ohitse, pienellä kysymysmerkillä varustettuna. Mieleni minun tekevi ja aivoni ajattelevi vaan ei kanna "heikot jalat".

Koskara (kuva Harri Partanen)

Nyt tavoitteena voisi olla edes käydä pihalla, ottaa kola esiin ja olla tekevinään hommia ja tulla sisään keittämään kuppi kuumaa ja tehdä pienet voikut, kuten eräässä mainoksessa sanotaan. Sitten voisi jälleen tarkkailla pihan ruokintoja ja toivoa jotain ilmestyvän. Siinähän se päivä kulkee sujuvasti. On aivan turha haaveilla mitään utopistisia ulkolenkkejä, nyt voi aivan hyvillä mielin istahtaa sohvan nurkkaan kirja kädessä ja hautautua sen syövereihin. Tai sitten voisi katsella netin ihmeellisestä maailmasta upeita kuvia ja tarinoita.

Niin niistä Takamaan havainnoista: Pojat eli Miika ja Juha Tuominen,  onnistuivat näkemään 2 koskikaraa sekä yhden hyvän talvihavainnon, peippo (koiras, talvipukuinen) Ahdepäässä. Yhteensä he näkivät 386 lintua, määrä on oikein hyvä näin tammikuussa. Varmaankin vanhalla koululla he näkivät  pari teertä, saldoon kuului myös yksinäinen tilhi, pari hippiäistä sekä kanahaukka. Myös pyrstötiaisia näkyi 5 kappaletta. Täytyy vielä tuoda esille ennen hyvin yleinen varpunen joita pojat saivat silmiinsä kolme yksilöä.. Reissun valtalajiksi tuli talitiainen (83), seuraavana oli sinitiainen (73) ja pronssitilan sai viherpeippo (52). Hyvä reissu ja meikäpojan tavoitteena on päästä mukaan kevätlaskentaan.

Suomi sata vuotta, pihasta sata lajia

Suomen juhlavuoden kunniaksi ovat lintumiehet Tringasta julistaneet "kisan" 100 lajia pihasta!
Asia tuntuu niin hienolta että päätin osallistua, meitä on siinä kilpailussa mukana yli 90 lintuihmistä, koska lintuja harrastaa myös naispuolisia bongareita. Tähän kisaan voi tulla mukaan myöhemminkin joten osallistujamäärä kasvanee vielä huomattavasti. Tämä ei siis ole kilpailu mutta ihmismielen tuntien tipuja tullaan seuraamaan tarkasti. Sain tästä kertovan sähköpostin Oululaiselta pitkän linjan ex-Hämeenkyröläiseltä Pessan Jormalta. Kiitos "Jopelle" tästä mielenkiintoisesta viestistä, olen sitä jo jatkanut eteenpäin.

Kisa-alueena on siis kotipiha, -tontti ja siihen luetaan vielä 400 metriä jokaiseen ilmansuuntaan eli kotipihan käsite on hieman laajempi kuin meikäläiset ovat tottuneet. Tämähän tarkoittaa sitä että meikäläisen alueeseen kuuluu esim Laurilan pellot etelän suunnasta, länteen päin pidän rajana Kierumanperän tietä, pohjoisessa ei ole selvää rajakohtaa mutta olen ajatellut yhtä polkua joka menee hyvin muodostaen selkeän rajan. Itään päin on entinen Lavajärven kauppa juuri 400 metrin päässä eli sekin suunta on hoidossa. Tämä "uusi alue" on aika mielenkiintoinen ja se tullee tarjoamaan paljon uusia kävelyreittejä ja samalla hyviä bongauspaikkoja.

Mustarastaita ei ole tänä talvena 

Kisa-aika on koko vuosi. Aloitin jo heti tänään käymällä katsastamassa tuon pohjoisen puolen rajoja. Sain samalla ainakin yhden lajin jota en ole tässä talvikaudella vielä kotona nähnyt, eli hömötiaisen. Hippiäistä en nyt onnistunut löytämään, ehtiihän sen vielä hakea. Hippiäisen kyllä sain marraskisassa tontiltani mutta kovassa se oli.

Tämä "kisa" sopii meikäläiselle kuin naula seinään. Tarvitsen aina jonkun syyn liikkumiseeni ja tässä on oiva syy käydä kävelemässä. Kevään koittaessa on hyvä syy lähteä soutuveneelläkin ja tietenkin myös polkupyörä tulee hyvään käyttöön. Mahdollisuuksia on paljon!

Tähän päivään mennäkseni pääsi talvi yllättämään taasen. Aamupäivällä satoi pienen lumikerroksen ja heti maisema muuttui paljon hienommaksi. Nyt on vielä sitten luvassa kova pakkasen nousu joten se talvi tekee jälleen tepposensa. Eihän se nyt haittaa vaan piristää kummasti. Ruokintapaikka tulee taas arvoonsa, näin omalla ruokinnalla fasaanin jäljet joten sekin yrittää selvitä tästä kaudesta! Nyt on koossa 15 täppää kun laitoin päivän havikset kirjoihin. Tästä on hyvä jatkaa kohti sitä sadan linnun maagista rajaa.