Veljet laskivat

Nokian Naulonvuoren laskenta on jo käsite, ainakin meille Kurppakomppanian ryhmälle. Sitä paikkaa on kierretty jo 35 vuotta joten laskenta antaa mielenkiintoista aineistoa kelle tahansa tutkijalle. Veljet menivät sen laskennan tänään 8.1., itse jäin sieltä pois vaikka puitteet olisivat olleet mitä mainioimmat. Totean poisjäännistäni että aina ei voi voittaa vaan hengessä mukana oleminen ja eläminen on tärkeintä. Soittelin pojille juuri kun he olivat laittamassa nuotota, tiesin sen tunteen kun nuotion ensimmäiset liekit roihahtavat!!

Päivän havaintoja täällä kotona ovat ne normaalit, tallaria n 20, sinitiaisia myös se parikymmentä, viherpeipon ääni, pikkuvarpusia n 30 lensi ylitseni kahdessa parvessa, närhi ruokailulla, kaksi harakkaa ruokinnan puissa, 2 käpytikkaa talilla, urpiaisen ääntä kuulin, naakkoja kolmattakymmentä, Sitten näin varmaankin fasaanin lennähtävän ruokinnan alapuolella, oikeastaan se on ainoa mahdollisuus. siinähän tämän päivän havikset. Eipä ole paljon kehumista. Tyhjää parempi kuitenkin.

Hieman tuntuu metsä tyhjältä. Eiköhän tämä elämä vielä tästä virkoa kun päästään kääntämään kalenterin sivuja. Uskon että luonnon elo alkaa kunhan aurinko alkaa lämmittämään. Nythän on vasta tammikuun alku. Pöllöjen ääntelyt ovat ensimmäisiä kevään merkkejä. Olen katsellut tiiraan tulleista lintuhavainnoista onko siellä merkkejä alkavasta soidinkaudesta mutta ei ole vielä ollut mitään eloa missään päin Pirkanmaata. Ainoastaan yksittäisiä pöllöhavaintoja Odottavan aika on pitkä, täytynee lukaista vanhoja havaintoja tai sitten jopa tyydyttää pahinta nälkäänsä lukemalla aiheeseen liittyvä kirja.

Joulun poissiivoaminen on aina myös merkki jostain, ainakin siitä että imuri rupeaa laulamaan ja pölypallot saavat kyytiä. Täytyy mennä tekemään myös osansa jotta ei pahemmin kehuttaisi. Nyt tuli tauko kirjoittamiseen, oikeastaan hyvään paikkaan kun samalla saa odotella poikien havaintoja Nokian laskennasta.

Nokian laskennan lintumäärä oli 288 yks. Tämä osoittaa että linnut olivat hieman kadoksissa. Eniten löytyi sinitiaisia (86) ja toisen tilan voisi jakaa kolmen kesken, tallari (32), pikkuvarpunen (30) ja keltasirkku (30). Reissu oli ollut onnistunut, viisi laskijaa; Kari, Helge, Hanski, Antero ja Sipilän Erkki olivat kiertäneet Naulonvuoren. Nuotiomakkarat maistuivat ja juttu kulki. Sehän on parasta näillä reissuilla. Reissun lajimäärä oli 22, joista näin retkellä ei mukana olleena voisin mainita merikotkat (4), tilhen (1), varpuspöllön (1) sekä teeret (17).

Haastatellessani Karia hän sanoi että reissu onnistui hyvin ja siellä oli jälleen maisemat muuttuneet. Uusia hienoja pöllipinoja oli loppumatkassa tien (pakko sanoa että tien vaikka siellä oli kyllä iso polku) varressa kun vain pääsisi osille niiden onttojen pönttöjen jakohetkeen. Helge äimisteli maiseman muuttumista. Hanski oli jossain kohtaa sanonut että nythän nuo linnutkin näkevät paremmin. Erkki oli kanssa hämmästynyt reitin muuttumista, ei oikein meinannut uskoa samaksi reitiksi kuin viisi vuotta sitten edellisen kerran sen kierrettyään. Anteroa en saanut kiinni saadakseni hänen kommentejaan. Naulonvuoren reitti on tullut tiensä päähän ainakin meidän osaltamme, on aika miettiä uusia vaihtoehtoja.

Kuusitiainen kadoksissa

Tammikuun alku ja sen huomaa, pakkanen huitelee -20, tuuli saa viiman tuntumaan paljon kylmemmältä. Nyt on talvi, onneksi on satanut hieman lunta niin talven tuntu on paljon todenmakuisempaa. Olen yrittänyt tihrustaa tuolta ruokinnalta kuusitiaista mutta turhaan, lintu on lähtenyt muutolle tai sitten on iso käsi käynyt. Tänäänkin on siellä ollut kyllä tiaisia, pääasiassa talia kymmenkunta lintua. Sain hyvän ja helpon lajin pois kun yhytin pari viherpeippoa ruokinnalta. Näin ne lajimäärä kasvaa kohti sataa.

Pakkanen on veikeä vieras, toisaalta sitä kammoksuu ja pelkää ja toisaalta on sitä jo kestänyt lähes kuusikymmentä vuotta ja sen on oppinut hyväksymään. Aina se on yhtä kylmän viileä "ystävä" ja sitä on täytynyt oppia myös kunnioittamaan. Linturetkillä on todettu kokemuksesta että pääasiassa se kuuluu pukeutumiskysymyksen piiriin. Jokaisella on kaapeissaan niin paljon vaatteita että ulkona ei pitäisi palella. Eri asia on ulkonäkö jos siitä kantaa huolta, jostakin täytyy aina maksaa eikä aina voi miellyttää edes itseään! Mutta kerrospukeutuminen on hyvin suositeltavaa, se pitää kylmän loitolla ja mielen virkeänä.

Kuvasssa pelto ennen suuuria lumisateita

Nyt mennään niitä tammikuun kylmiä päiviä jolloin mitataan ihmismielen sietokykyä. Olen nuoruudessani palellut monta kertaa Kyröskosken urheilukentän laitamilla, ehkä kannan siitä veroa nyt vanhemmiten mutta kyllä se kannatti, oli siellä niin paljon hauskoja hetkiä, kädet kohmeessa mutta olla täytyi. Vanhemmiten osaan jo pukeutua lämpimästi ja pitää kylmän kauempana vaikka se aina jostain hiipii luihin ja ytimiin. Niin kävi myös tänään kun käveleskelin tuolla ulkosalla ja yritin tarkkailla luonnon elämää. Täytyi vaan ottaa lusikka kauniisti käteen ja tulla neljän seinän sisäpuolelle ja uskoa että nyt on TALVI !

Sain tälle päivämäärälle havaintoja aika nirkoisesti, oikeastaan en mitään maata mullistavaa joten päivä meni täysin "pelastusarmeijalle".  Vain sen verran sain tehtyä että täytin lomakkeen poikien Takamaan laskennasta, sillä olin jo tehnyt oman päätökseni laskennan skippaamisesta. Takamaan laskentaa on tehty vuodesta 1993 jolloin se aloitettiin. Laskenta on 12 km pitkä joten sitä on tilskitty nyt 588 km! Aika heitto on suoritettuna. Jämsän Miikan kanssa on aloitettu ja nyt täytyy myöntää että se on varmaankin omalta kohdaltani ohitse, pienellä kysymysmerkillä varustettuna. Mieleni minun tekevi ja aivoni ajattelevi vaan ei kanna "heikot jalat".

Koskara (kuva Harri Partanen)

Nyt tavoitteena voisi olla edes käydä pihalla, ottaa kola esiin ja olla tekevinään hommia ja tulla sisään keittämään kuppi kuumaa ja tehdä pienet voikut, kuten eräässä mainoksessa sanotaan. Sitten voisi jälleen tarkkailla pihan ruokintoja ja toivoa jotain ilmestyvän. Siinähän se päivä kulkee sujuvasti. On aivan turha haaveilla mitään utopistisia ulkolenkkejä, nyt voi aivan hyvillä mielin istahtaa sohvan nurkkaan kirja kädessä ja hautautua sen syövereihin. Tai sitten voisi katsella netin ihmeellisestä maailmasta upeita kuvia ja tarinoita.

Niin niistä Takamaan havainnoista: Pojat eli Miika ja Juha Tuominen,  onnistuivat näkemään 2 koskikaraa sekä yhden hyvän talvihavainnon, peippo (koiras, talvipukuinen) Ahdepäässä. Yhteensä he näkivät 386 lintua, määrä on oikein hyvä näin tammikuussa. Varmaankin vanhalla koululla he näkivät  pari teertä, saldoon kuului myös yksinäinen tilhi, pari hippiäistä sekä kanahaukka. Myös pyrstötiaisia näkyi 5 kappaletta. Täytyy vielä tuoda esille ennen hyvin yleinen varpunen joita pojat saivat silmiinsä kolme yksilöä.. Reissun valtalajiksi tuli talitiainen (83), seuraavana oli sinitiainen (73) ja pronssitilan sai viherpeippo (52). Hyvä reissu ja meikäpojan tavoitteena on päästä mukaan kevätlaskentaan.

Suomi sata vuotta, pihasta sata lajia

Suomen juhlavuoden kunniaksi ovat lintumiehet Tringasta julistaneet "kisan" 100 lajia pihasta!
Asia tuntuu niin hienolta että päätin osallistua, meitä on siinä kilpailussa mukana yli 90 lintuihmistä, koska lintuja harrastaa myös naispuolisia bongareita. Tähän kisaan voi tulla mukaan myöhemminkin joten osallistujamäärä kasvanee vielä huomattavasti. Tämä ei siis ole kilpailu mutta ihmismielen tuntien tipuja tullaan seuraamaan tarkasti. Sain tästä kertovan sähköpostin Oululaiselta pitkän linjan ex-Hämeenkyröläiseltä Pessan Jormalta. Kiitos "Jopelle" tästä mielenkiintoisesta viestistä, olen sitä jo jatkanut eteenpäin.

Kisa-alueena on siis kotipiha, -tontti ja siihen luetaan vielä 400 metriä jokaiseen ilmansuuntaan eli kotipihan käsite on hieman laajempi kuin meikäläiset ovat tottuneet. Tämähän tarkoittaa sitä että meikäläisen alueeseen kuuluu esim Laurilan pellot etelän suunnasta, länteen päin pidän rajana Kierumanperän tietä, pohjoisessa ei ole selvää rajakohtaa mutta olen ajatellut yhtä polkua joka menee hyvin muodostaen selkeän rajan. Itään päin on entinen Lavajärven kauppa juuri 400 metrin päässä eli sekin suunta on hoidossa. Tämä "uusi alue" on aika mielenkiintoinen ja se tullee tarjoamaan paljon uusia kävelyreittejä ja samalla hyviä bongauspaikkoja.

Mustarastaita ei ole tänä talvena 

Kisa-aika on koko vuosi. Aloitin jo heti tänään käymällä katsastamassa tuon pohjoisen puolen rajoja. Sain samalla ainakin yhden lajin jota en ole tässä talvikaudella vielä kotona nähnyt, eli hömötiaisen. Hippiäistä en nyt onnistunut löytämään, ehtiihän sen vielä hakea. Hippiäisen kyllä sain marraskisassa tontiltani mutta kovassa se oli.

Tämä "kisa" sopii meikäläiselle kuin naula seinään. Tarvitsen aina jonkun syyn liikkumiseeni ja tässä on oiva syy käydä kävelemässä. Kevään koittaessa on hyvä syy lähteä soutuveneelläkin ja tietenkin myös polkupyörä tulee hyvään käyttöön. Mahdollisuuksia on paljon!

Tähän päivään mennäkseni pääsi talvi yllättämään taasen. Aamupäivällä satoi pienen lumikerroksen ja heti maisema muuttui paljon hienommaksi. Nyt on vielä sitten luvassa kova pakkasen nousu joten se talvi tekee jälleen tepposensa. Eihän se nyt haittaa vaan piristää kummasti. Ruokintapaikka tulee taas arvoonsa, näin omalla ruokinnalla fasaanin jäljet joten sekin yrittää selvitä tästä kaudesta! Nyt on koossa 15 täppää kun laitoin päivän havikset kirjoihin. Tästä on hyvä jatkaa kohti sitä sadan linnun maagista rajaa.

Fasaani ei pettänyt

Teimme Lavajärven laskennan keskiviikkona, sää oli mitä parhain. Pakkasta pari astetta eikä tuullut, aurinko paistoi sen mitä paistoi täysin kirkkaalta taivaalta. Ei voisi olla upeampaa keliä missä tarpoa.
Lintuja näimme vähänlaisesti mutta pääsimme normaaliin talvilintulaskennan lajimäärään kun lajisto lopulta lopuksi ynnättiin, niitä kertyi kaikkiaan parisenkymmentä.

Valtalajiksi tuli yllättäen kaikille tuttu varislintu, mustapuhuva naakka, niitä nähtiin neljä eri "parvea" ja saimme yhteismääräksi 48 lintua. kolmenkymmenen kerhoon pääsevät tiaiset, tali ja sini. Muista ei sitten kannata puhuakaan. Sen verran voisi kyllä mainita että Laurilan aukealta löytyi yksinäinen isolepinkäinen. Iso lanttu on hyvä talvilaji jonka toivoisi näkevänsä vielä omalla pihamaallaan. Pyrstotinttejä merkittiin yksi lintu vaikka hyvin tiedetään että tintit liikkuvat parvissa, havaitsimme äänestä tämän linnun järven toisella puolen. Parvea emme saaneet näkyviin vaikka tovin sitä haettiin.

Vaseti Timo Palomäen kuvaamana

Kävelylenkki oli pitkä, matka sujui kaikin puolin hyvin aina puoleen väliin asti mutta sitten iski minulle stoppi. Kun ei jalka nouse niin se ei nouse. Täytyi jättää lenkki kesken. Vaikka kesken jättö ei ollut mikään sielun syviä tuntoja miellyttävä kokemus niin se vain täytyy hyväksyä. ne kävelevät jotka pystyvät! Mitenkä on sitten tulevien muiden laskentojen kanssa? Ehkä täytyy ottaa järki käteen ja myöntää vajavaisuutensa. Miksi lähteä kävelyreissuun jos on vaarana jälleen keskeyttäminen! On paljon fiksumpaa tunnustaa että ei pysty ja pysyä poissa. Kyllähän noita reissuja on jo tullut käveltyä riittämiin, nyt on aika toisenlaisten pyrintöjen.

Meitä oli tänään mukana kolme lintumiestä, Antero Ylöjärveltä,  Kari Komista ja sitten meikämanne. Matka eteni tällä porukalla hyvin sujuvasti, siinä käytiin kaikkien tapahtuneet läpi ja puitiin yhteistuumin vallitsevat tilanteet niin kunnalliselämässä ja valtiollisellakin tasolla. Se on aika mielenkiintoista puhua ja havaita muidenkin miettivän samoja asioita. Eniten kuitenkin ajatuksia vaihdettiin lintumaailmasta, onhan kaikilla kokemusta enemmän ja vähemmän tipujen tilanteista. Niistä keskusteluita saisi kunnon romaanin aikaiseksi.

Lavajärven laskenta on kierretty vasta parisen vuotta joten sen kokonaiskertymä lintulajeista on vielä aika pieni mutta kyllä se määrä siitä karttuu, tänään saimme jälleen yhden uuden lajin kun kotoiselta ruokinnalta tavoitettiin fasaani joka oli syömässä kauransiemeniä. Se oli aika yllättävä havainto mutta se otettiin hyvillään vastaan. Nyt on sitten aika suunnata kohti vuodenvaihdetta ja uusia haasteita. Jos vaikka saisi tuohon Pilyn talvipihakisaan vielä puuttuvat "helpot" lajit tai sitten miksi ei vähän vaikeampiakin kuten valkoselkätikka ja varpuspöllö, siinä olisi oivat tavoitteet. Lisätään vielä yksi helpompi tavoite, pyrstötiainen niin siinä olis jo kolme kovaa!

Joulun jälkeista aikaa

Nyt on saatu tämän vuotinen joulu juhlittua ja hyvin meni, toivottavasti sinullakin! Nyt pakkaa vähän mmietityttämään tämän vuotiset lintulaskennat. Ne ovat seuraavana vuorossa, Lavajärven laskenta käydään keskiviikkona, ilmatieteen laitoksen ennusteen mukaan se on ihan ok päivä, pääasia on että ei sada mitään eikä tuule hirveästi. Matkaa tulee olemaan 12 km järvi kiertäen, periaatteella valoisan valloitettua aina siihen asti kun taas on hämärän hetki koittanut. Tänä vuonna ei mennä kelkalla eikä suksilla, ainoastaan polkupyörä voisi olla paras apuvälinen. Apostolin kyydillä olisi tarkoitus Karin (Isokivijärvi) kanssa tarpoa reissu läpi. En ole vielä saanut muita innostettua mutta onhan tässä vielä pari päivää aikaa.

Normaalisti talvilintulaskennassa havaitaan n 20 lajia. Tämä reitti on perustettu vasta joitakin vuosia sitten joten lapsen kengissä tässä vielä mennään. Lavajärvi on kauttaaltaan jäässä, ehkä Lavajoen koskikara paikka on sulaa, siellä on niin paljon virtausta. Siellähän voisi olla vaikka mitä, vaikka sorsia, joutsenia. Aina voi toivoa ja ennakoida. Jos saisimme vaikkapa 24 lajia olisi reissu tosi hyvä ja innostava.

Hieman minua hirvittää matkan rasitukset näin kotioloissa viettäneen kannalta. Muistan kuinka sain karvaasti todeta että ei meikämannesta ollut koko reissun kävelijäksi tässä pari vuotta sitten. Hieman se korpesi mutta kyllä sen kesti, kaverit jatkoivat tästä puolimatkan krouvista loppuun asti. Podin jalkakramppia vai mikä se nyt olikaan. Kumminkin se esti minua jatkamasta. Täytyy vaan tunnustaa että on tullut "vanhaksi".

Sitten olisi vielä Takamaan lenkki Ylöjärvellä, samoin 12 km ja Nokian Naulonvuoren kierros (10 km). Joten tiedossa on hyviä kinkun sulatuslenkkejä ja paljon raitista ilmaa, toki paljon mukavaa tarinointia ja kauniin luonnon ihmettelyä. Kaikilla lenkeillä on yhteistä monipuolisen maaston läpi kulkeminen, toisissa kävellään teitä pitkin ja toisissa maastona on suomalainen metsä. Joen vartta löytyy myös jokaisessa laskennassa. Tämä tuo yhden lajin mahdollisuuden, koskikara on nähty kahdessa laskennassa, Naulonvuori on ainoa mistä tämä hauska lintu puuttuu lajilistasta. Naulonvuori on vanhaa metsää ja maaseutumaisemaa joka kylläkin on muuttumassa asutuksen laajentumisen vuoksi. Kaikki täytyy kestää vaikka se kipeää tekeekin!

Nyt vain reppua pakkaamaan ja laskentavälineet mukaan. Se on hienoa ja hauskaa hommaa. Suosittelen tätä kaikille luonnossa liikkumisesta kiiinnostuneille. Kohensin kotiruokintaa valmiiksi koska me tulemme tännekin käymään. Olisi ihan mukava saada vaikka fasaani lajiksi!

Leppoisaa joulun aikaa I

Leppoisaa joulun aikaa itse kullekin säädylle! Nyt on maisema lumeton, aika harmaata ja pimeää riittää. Talvipäivän seisaus oli 21.12 ja silloin kääntyi kelkka, valoisa aika rupeaa lisääntymään ja toivo aurinkoisesta huomisesta on valloilla. Pihamaalla on nyt harmittavan märkää, niin ei tee mieli paljon ulkoilla. Miksi mennä ulos kun voi viettää aikaa sisätiloissa ja nauttia tulevasta joulusta. Joulu on vain kerran vuodessa joten levätään nyt. Luontokin ympärillämme on ikäänkuin lepotilassa ja valmistautuu tulevaan.

Pihamaan puitteet ovat aivan kuin keväällä, lunta ei näy missään ja kaikki paljaat alueet ovat kaljamalla, vaarallisen liukkaat. Nurmikkoalueet vihertävät kuin keväällä. Nyt löytävät pienet ystävämme luonnostakin aivan omin nokkinensa naposteltavaa, mutta kun on aloittanut talviruokinnan niin sitä jatketaan kunnes kevään tohinat ovat alkaneet. Siihen menee vielä aikaa, saamme ison lumikerroksen, kolille ja auroille riittää paljon hommia. Miksi murehtia, antaa lehmän murehtia sillä on isompi pää kuten maajussit vitsailevat.

Kuulin hyvän tositapahtumiin perustuvan tapauksen tässä käydessäni joulukäynnillä tätini luona. Hän kertoj erään miehen venkoilleen kun hänen nuoruudessaan oli lehmä poikinut juuri näin joulun alla. Tämä mies oli kehoittanut antamaan juuri syntyneelle vasikalle nimeksi Jeesus koska sen syntymä osui juuri aattopäivälle. Mielestäni aika osuvasti tokaistu nimiehdotus!

Näin arkisempiiin asioihin mennäkseni jälleen tuli harmaapäätikka aterioimaan talipötkölle hämärän koittaessa. Sillä linnulla on lyhyt matka varmaan tulla murkinalle, missä sen pesä lienee? Täytynee tässä kevään kuluessa kuunnella aktiivisesti jos siitä saisi mitään vinkkiä. Olisi aika hienoa löytää hapätin pesäkolo!

Kuten alussa toivotin leppoisaa joulunpyhien aikaa, nyt on jälleen tullut aika hiljentyä ja rauhoittua. Näin tehkäämme. Kuvissa on mennen talven lumikuvia joita nyt voi vaan kaihoisasti katsella, kyllä ne lumet ja kylmyys vielä tulevat!

 

Lintutyhjiön aikaa

Tänään oli näkyväisyys maksimissaan 300 metriä voimakkaan sumun takia. Onneksi ei ollut tarvetta lähteä liikenteen sekaan, siellä ei olisi ollut mielekästä seikkailla. Aina löytyy joitakin hurjapäitä jotka eivät malta kunnoittaa muuta liikennettä vaan ajavat täysin omien sääntöjen mukaisesti. Vietin tämän päivän kotioloissa pesuhuoneen ja saunan pesua. Täytyy myöntää että on hyvä tuoksu ja hieno fiilis kun saa puhdasta aikaan.

Tänään ei ole paljon ehtinyt ulos vilkuilla vaan olen saanut tyytyä pieneen kävelylenkkiin pihamaalla, samat linnut kuin aina, ei ole paljon tiiraan ilmoitettavia. Täytynee jatkaa tätä sepustusta vielä huomenna jos saisi vaikka parempia aiheita. Heti aamulla huomasin harmaapäätikan ruokinnan talipötköllä ja samalle talipötkölle lennähti myös käpytikka. Hetken parivaljakko oli yhtäaikaa takoen pähkinätalia mutta sitten petti käpytikan hermo ja hapäti sai jäädä yksin. Kuten sanonta kuuluu niin olisipa ollut kamera valmiina niin olisi saanut hienon talvikuvan ruokinnan touhuista.

Eilinen sumu oli kyllä kaikenkattava hernerokkasumu joka kietoi maiseman kauttaaltaan helmoihinsa Tänään on vielä jonkin verran sumua, lämpötila on pari kolme astetta plussalla ja ne olemattomat lumet sulavat kaikki pois. Joulusta näyttää tulevan aika musta sään puolesta.  Jos ei nyt ihan musta niin märkä, plussa merkkiset astelukemat tietävät kosteita kelejä.

On se aika kovaa tuo linnun elämä. Heti kun hämärä hieman hellittää niin välittömästi naposteltavan hankintaan. Tuota valoisaa aikaa ei riitä kuin hetkeksi kunnes taas hämärä koittaa. Kuutisen tuntia on peliaikaa ja se aika on käytettävä tarkkaan hyväksi. Talviruokinnat ovat ensiarvoisen tärkeitä tässä talvisessa taistelussa. Siksi nämä ruokkijat ovat paljon vartijoita, he saavat kiitoksensa sitten taas keväällä kun näitä pikkulintuja ilmaantuu pesimään ja laulelemaan.

Fasaaninaaras nousi ruokinnan "automaatille", Oli se aika iso ilmestys, siinä odottivat vuoroaan myös oravat ja kuusitintti. Hauska näytelmä jossa pääosan esittäjät eivät viihtyneet näyttämöllä kauan. Mutta sydäntä lämmittää kun näkee naaran taas viihtyvän näillä tantereilla. Siinähän on hyvä tavoite tälle talvelle saada fasaani selviämään talven koitoksista jos vaikka keväällä näkisi vielä koiraankin kiekaisevan tämän korvia raastavan "laulunsa". Lintumiehillä on aika ihmeelliset tavoitteet!