Odottava tunnelma

Kurppakomppanian ryhmittymällä on kaikilla hyvin odottava tunnelma, syysretken ajankohta lähestyy kovaa vauhtia. Se on jo aivan nurkan takana. Örön entinen puolustusvoimien saari on nykyään valjastettu kaiken kansan käyttöön, saari sijaitsee aivan Hangon korkeudella Turun saaristossa ja sieltä on jo ensimmäiset lintuhavainnot parin vuoden ajan tehtynä. Oman rikkansa soppaan on tarkoitus myös meillä jättää.

Viikko tuolla meren sylissä on tällaiselle sisämaan tallaajalle aina jotain eksoottista, hieman outoa ja jännittävää. Tuleva viikko pitää vielä "kärvistellä" täällä Pirkanmaalla, katsoa tiirasta lintujen syysmuuton etenemistä. Täällä on kurkien ensimmäinen aalto jo mennyt, tuleeko vielä toinen aalto? Vai menikö siinä jo pitkäkaulat kaikki?  Itä-Suomessa on jo saatu makustella valkkareiden isoja parvia. Näin minulle raportoi Partasen Harri Parikkalasta. Kymmenen tuhatta valkkaria yhdessä parvessa on aika iso määrä, hienoa porinaa ja hanhien haukkumista. Harri kertoi että ikäänkuin hanhien määrään turtui, ei jaksanut seuloa jokaista valkoista poskea vaan ikäänkuin tyytyi toteamaan että valkkareita ne on.

Hieno kesäinen kuva

Räksät on tyhjentäneet hyvin pihlajanmarjat puista, Jääkö tilhille enää naposteltavaa! Lapin tilhiä odotellessa on täällä vain tyydyttävä rastaiden ääntelyyn, räkättien lisäksi olen nähnyt kuinka punakylkirastaat, laulurastaat ja mustarastaat ovat olleet pääosissa pihlajien tyhjentämisessä. Muita punaisista marjoista pitäviä lintuja ovat olleet esimerkiksi punatulkut. Pienet hyönteissyöjät ovat nykyisin jo aika harvinaisia, tiltaltin laulun yritystä on kuullut aina silloin tällöin. Pajulinnusta voi vaan unelmoida. Myös peippolinnut ovat matkalla kohti etelän maita.

Syysretkestä vielä pari sanaa. Meillä on muodostunut kiva lisä matkan ohjelmaan kun jokainen reissun osallistuja veikkaa nähtävät linnut, nytkin on kädessäni listat 5:n miehen odotuksista retken annista. Se on toisaalta aika "hauskaa" katsella mitä lajeja toiset ovat listalleen laittaneet ja sitten toisaalta huomata omat puutteensa. No kyllähän niistä puutteista saa sitten kuulla! Se juuri on parasta antia näin etukäteen pohtiessaan reissun saldoa.

Keltaisia ilopillereitä

Nyt on vielä neljä päivää aikaa kun lautta lähtee, matka sinne on jo iso osa retkestä. Onko kaikki tarpeellinen mukana? Aina on pärjätty vaikka on jollain jäänyt kaukoputken jalustakin kotiin. Ruokapuoli on merkittävä osa retkeä, kullakin matkaajalla on vastuullaan yhden päivän menuu ja me myös käytetään paikallisten vaihtoehtoja hyväksemme. Sitten päivän retkien eväspuoli on jokaisella omalla vastuullaan, termarikahvit jossain aamun hetkinä on hieno päivän aloitus. Tästä kaikesta teen jälleen jonkinlaisen reportaasin kunhan sieltä jostain ollaan päästy jälleen ihmisten ilmoille.

Linnuista ja vähän muustakin

Ekaksi lintuasiaa tai asiatonta, kuinka vaan. Tämän päivän lintu on eittämättä tiltaltti. Summasin niitä kaikkiaan 6 laulavaa lintua. Onhan se nyt mahdollista että samakin lintu on joissakin kohtaa kyseessä, mutta päivän mittaan kuulin lintujen oluen tiputtelua eri puolilta tonttia. Hyönteissyöjät ovat jo lähtökuopissa etelänmaille talvehtimisalueilleen ja tiltaltteja on näinä päivinä ollut aika runsaasti. Selvästi enemmän kuin kesällä.

Tiltaltt, kuva luontoportin sivuilta

Päivän toinen lintumaailman ääni on ollut korpin huutelua. Meidän kodin lähimetsässä on varmaankin ollut korpilla onnistunut pesintä. Joku aika sitten  (1-2 kk) näin taivaalla korppipoikueen joka harjoitteli lentoaan ja sitten olen nähnyt tai kuullut korpin kovaa ääntä aika useasti. Korppihan ei ole asutuskeskuksien lintu vaan rauhallisempien seutujen asukki.

Päivän kolmas lintumaailman havainto on närhien seikkailut pihan tammessa. Närhi tuntuu pitävän tammenterhoista ja olenkin monena päivänä nähnyt kuinka tammen oksat liikkuvan. Kun olen mennyt katsomaan mikä siellä on, paljastuu sieltä närhi tai kaksi närheä. Linnut ovat pienten tammenterhojen kimpussa. Yllättävän hiljaisina nämä veijarit ovat olleet näiden herkkupalojen kimpusssa. Mielenkiintoista seurata kuinka terhot maistuvat ja kuinka pitkään niiden kanssa menee?

Närhi, kuva luontoportin sivuilta

Sitten mennään "terve metsä-lehden" juttuun jossa kerrotaan hyvin mielenkiintoisesti naavoista ja luposta. Artikkelin on kirjoittanut Anitta Illi ja hän kertoo omat muistonsa lapsuudesta jonka kaltaisia muistoja on minullakin. Hän kertoo kuinka hänen lapsuudessaan oli ollut kotimetsässä kuusissa roikkumassa pitkiä naavatupsuja. Sitten ne olivat kadonneet, ei enää voinut leikkiä naavoilla kuvitellen niiden olleen pitkiä partoja. Nyt ovat naava- ja luppoparran tekotarpeet taasen ilmaantuneet metsiimme, kun ilmakehä on puhdistunut rikkioksidista.

Etelän metsissä olevaa kellertävän vihertävää naavaa ja pohjoisen metsissä roikkuvia säikeitä, väriltään ruskehtavan harmaita kutsutaan lupoksi. Toki luppoja voi olla myös etelänkin metsissä. ja vastaavasti naavoja voi olla jonkin verran Lapissakin. Naavamaiset jäkälät ovat erittäin herkkiä ilmansaasteille.  1980-luvulla ilman epäpuhtaudet hävittivät ne etelän metsistä. Naavat ja lupot ovat alkaneet elpyä etelän metsissä, siellä missä on niille sopivia kasvupaikkoja.

Naavat ja lupot ovat epifyyttijäkäliä hotka muodostuvat sienten ja levän symbioosista. Luomuksen museomestari Sampsa Lommin mukaan ne kasvavat hyvin hitaasti, korkeintaan sentin vuodessa. Naavamaiset jäkälät lähtevät kasvamaan hyvin pienestäkin, usein lintujen kuljettamista muruista. Nämä jäkälät pärjäävät hyvin niukalla ravinnolla. Tarvitsemansa ravintoaineet ne ottavat sadevedestä, kertoo lehden artikkeli. Naavoja ja luppoja käytetään lankojen värjäyksessä. Luppo on Lapissa porojen talviruokaa. Tällaisen artikkelin luin siis "Terve metsä" lehdestä.

Metso päivän parhaana!

Eläkeläisten oikeutena on mennä linturetkelle silloin kun itselle sopii, vähän säiden mukaan. Näin ajattelin kun ryhdyin keräämään "vanhoja partoja" kokoon 13.9. Harjunmäelle. Meitä eläkeläisiä kerääntyi kolme kappaletta, Helge, Antero ja meikäläinen yhdessä vanhan rouvan Hetan kanssa.
aamulla hieman hirvitti kun Helge kertoi meille tullessaan että Lavajärven päällä oli aikas sumu. Onneksi se sumu oli vain Lavajärvellä, hieman aamusumua oli myös Harjunmäellä mutta ei se haitannut mitään, päinvastoin oli hyvin aikaa juoda aamukahvit luonnon helmassa ja kuunnella äänten maailmaa.

Ajomatkalla pieni matka ennen mäkeä meidät yllätti ukkometso joka päivysti tien poskessa. Kuvan lintu ei ole sama lintu mutta aiheeseen sopiva kuva. Helgen kanssa rupateltiin että emme olleet aikaisemmin havainneet metsoa Harjunmäellä vaikka siitä oli jo montakin noteerausta eri henkilöiden tekemänä. Pidimme havaintoa niin hyvänä että se julistettiin päivän parhaaksi. Ei metsoa ihan joka päivä havaitse eikä edes joka toinenkaan päivä, sellaista herkkua metso on!

Metso kuvattu Parikkalasta (H Partanen)

Antsa oli ehtinyt mäelle jo puoli seiskaksi ja hänen muistiinpanoistaan sain alkumetrit tietooni ja sitten Antero luovutti kirjaamisen minun huolekseni. Onhan se nyt sama kuka sitä muistiinpanoja pitää, minulla oli kuulemma "oikeanlainen vihko" sitä varten. Saimme kasaan päivän aikana 39 lajia. Aika hyvin tulivat kaikki lajit, pahimpia puutteita olivat naakka, varis sekä lokkilinnut.  Rastaat olivat kaikki (paitsi sepelrastas!), kulorastaita arveltiin olleen 6-8 kpl muuttavia suuntaan SE, muita rastaita ei oikein katseltu sillä silmällä.  Pyrstötiaisia summattiin yksi parvi josta löytyi kaiken kaikkiaan 15 lintua. Mitään selkeää muuttosuuntaa niillä ei ollut, nämä kaverit etenivät pikkuhiljaa puita pitkin NW suuntaan. Punarintojen tiksuttelua kuului aina silloin tällöin.

Puukiipijänkin äänen kuulimme

Peippolintuja nähtiin arviolta 100 yksilöä. Mitään isompia parvia ei vielä ollut liikkeellä.amupäivän ensimmäisä havaintoja olikin järripeipon äänet ja pienet parvet. Peippolintuihin luetaan kaikki peipot, järripeipot ynnä muut samankaltaiset tipuset eli määrittämättä jääneet. Västäräkkien ääntä kuului tiheään mutta emme onnistuneet näkemään kuin kymmenkunta selkeästi muuttavaa lintua.

Varislinnuista korpin ja närhen  lisäksi näimme kolme mustavarista jotka selkeästi matkasivat kohti etelää. Hieno havainto tämäkin. Petolinnuista saimme merkinnät kirjaamme yhdestä naaraspukuisesta sinisuohaukasta, yhdestä paikallisesta tuulihaukasta, yhdestä muutavasta ampuhaukasta, yhdestä paikallisesta varpushaukasta ja kanahaukasta. Harjunmäelle tutut hiirihaukat lienevät jo lähteneet kohti talvehtimisalueitaan, hieman niitä kaipailtiin. Kivitaskuja näimme yhteensä kolme eri yksilöä, näistä kaksi nähtiin tulevan pohjoisen suunnasta ja sitten oli vielä yksi paikallinen. Haarapääskyn muuttoaika on nyt menossa ohi, näimme niitä vielä kaksi parvea (2+3).

Gavialintuja näimme tai oikeastaan kuulimme kaksi lajia, kaksi kaakkuria pyöri kenties pesimäjärviensä ympärillä ja sitten kuului yhden kuikan huutoa sen verran että ehdimme linnun tunnistaa. Hanhet jäivät yhden kanadanhanhen varaan, tämä kaveri muutti suuntaan S kolmen määrittämättömän sorsan kanssa. Vielä voisi mainita päivän ainoa "phyllari", tiltaltti joka yritti viritellä lauluaan siinä kuitenkaan onnistumatta. Sen verran hyvin se kuitenkin tiputteli että saimme lajin listoillemme.

Niinhän se on että kukaan ei niitä mukavia elämyksiä ja hetkiä tuo meidän kotisohvallemme vaan ne täytyy mennä ulkoa hakemaan. Samaa mieltä oli varmaan Heta-koira, joka myös nautti olostaan retkellä. Heta torkahteli vieressämme koiranuntaan ja "heräsi" aina kun joku rapisteli eväspapereitaan Päivä oli aika onnistunut syksyinen linturetki josta jäi hyvät muistot.


 

Ennen vanhaan

Katselin tuossa menneellä viikolla siskoni vanhoja kouluvihkoja ja kasvikeräilyn tuotteita. Kasvit olivat aivan huippuhyvin säilyneitä, hienosti pakattuja. Jokaisesta kasvista oli keräyspaikka, paikan luonnehdinta, kasvin tieteellinen nimi, ajankohta jolloin kasvi oli kerätty. Tässä olisi jokaiselle Suomen koululaiselle hyvä näyte siitä miten kasveja tulisi kunnioittaa, kasveja tulisi kerätä! Sitten oli vielä kouluvihko jossa oli kirjoitetussa muodossa samalla lailla hieman useampien kasvien esittely. Erään kasvin kohdalla on päivämäätä joka on merkittävä meikäläiselle, syntymäpäivänäni kerätty kasvi!

Tekisivätpä nykypäivän koululaiset samalla lailla, kyllä tunnisttetaisiin kaikki kasvit, puut. Tietomäärä lisääntyisi valtavasti eikä aina tarvisi kaivaa "googlesta" apuja. Mutta nykyään ei voida vaatia lapsilta tuollaista. Kuinka paljon helponpaa olisikaan esim. omassa puutarhassa tehdä istutuksia, käydä metsässä keräämässä marjoja, sieniä. Mutta kun ei vaadita, tiedän sen itsekin siellä koulumaailmassa työskennelleenä. Jotenkin siellä koulussa vaan ajautuu sellaiselle raiteelle että ei vaadi liian paljon. Myönnän tuon ainakin omalla kohdallani tapahtuneen.

Minulla oli onneksi omalla kohdallani huipppuhyvä biologian maikka joka vei meitä retkille, sai meidät innostumaan ympärillämme olevista ja tapahtuvista asioista. Monet kerrat vietimme iltahetket koulun luontokerhon kokoontumisissa katsellen esim tähtitaivasta. Monet kerrat vietimme päivän retken jossain lähisuolla.

Kaveriporukka joka tuolloin pyöri siinä mukana, vaikuttaa edelleen meikäläisen jokapäiväiseen arkeen!! Tästä on jo nelisenkymmentä vuotta!! Pitkä aika tosiaan on takana. Muistan hyvin ne retket joita tehtiin aluksi kotipiiristä aina vähitellen laajentuen ja reissuista tuli yhä pitempiä, nykyään jo viikon mittaisia lintureissuja ulkomaita myöten. Näillä retkillä tunnen olevani kotona! Kaikki mikä tapahtuu on seurausta nuoruuden innostuksesta. Tämä blogini on yksi tuote tuosta vaiheesta elämässäni.
Helge on kerännyt kuvia tuolta alkuajoilta ja tavoitteeni on laittaa niistä jossain vaiheessa pieni otos näille sivuille, siihen voi mennä vielä aikaa mutta ajatuksissa se on jo joten eiköhän sekin joskus vielä toteudu. Niissä kuvissa näkee hyvin minkälainen innostus oli ja sen seurauksena onkin perustettu Kurppakomppania jonka nimissä mekin osallistumme moniin kissanristiäisiin. Kiitos kuuluu kyllä monipuoliselle opettajallemme Joukion Heikille!

Västäräkkejä riittää

On se vaan niin vaikeata synnyttää tekstiä, olen nyt jo viikon päivät hakenut oikeata nuottia mutta kun ei synny niin ei synny. Jotain kumminkin olen yrittänyt saada aikaan, tässä pari päivää sitten heräsin kuudelta ja tein ns. aamuvakioni eli terassipäivityksen. Join aamukahvit tosi hienossa auringonpaisteessa ja keräsin päivän saldoksi noin parikymmentä lajia, aikaa meni noin puolitoista tuntia. Sitten vielä loppupäivästä sain vielä joitakin lajeja eli päivän kokonaissaldo oli kolmisen kymmentä lajia.

Syyssatoa sieniretkeltä

Näistä lajeista seuraavassa jotain pientä huomioitavaa.  Aamu alkoi kurkien kovalla toitotuksella johon kukko antoi omat ääninäytteensä, nämä linnut kilpailivat selvästi! Uskoisin kyllä kurkien voittaneen. Närhet olivat tulleet metsien kätköistä, pihan puissa, tammessa oli 2 kpl, ne löysivät selvästi jotain niitä kiinnostavaa, liekö ne olleet pienet tammenterhot? Närhiä ei ole paljon muuten näkynyt. Pikkulinnuista runsain oli selvästi vihervarpunen, niitä lenteli yhteensä ehkäpä viitisenkymmentä (a4) pienissä parvissa, kierteleviksi ne kuitenkin luokittelisin. Joku iso peto eteni kohti etelää, ilman kiikareita tarkemmasta määrityksestä kuitenkin oli luovuttava. Varmaankin se oli hiirihaukka joka meni kohti pesäänsä Laurilan aukealle? Ainakin päivän mittaan sieltä päin kuului hiirihaukan ääntelyä.

Rastaslinnut ovat kuitenkin tulleet esiin, ehkäpä nauttimaan hyvästä pihlajanmarjasadosta, näistä voisi mainita räkättirastaat yleisimpänä, rastaita ei vielä ollut kuin kymmenkunta mutta kaikki olivat marjojen kimpussa. Mustarastaskin oli aamuhämärissä hakemassa matoja nurmikolta.  Samoin huomasin pihlajan yläoksilla aivan käpylintumaisen linnun jolla oli vahva nokka. Punatulkku siinä napsi herkullisia marjoja, koiras lintu. Hetken kuluttua näinkin viisi lintua lähtevän lentoon kohti länttä. Olisiko punatulkuilla jonkinlaista vaellusta? Olen tässä monena aamuna havainnut punatulkkujen ääntä Lavajärven rantapuissa eikä tämän laatuista ääntä pidä vain kotitulkut. Viisaammat kertokoon asian lopullisen päätelmän.

Jutun otsikko västäräkkejä riittää tulee siitä kun pihanurmikko vetää magneetin lailla lintuja, ne hakevat sieltä jotain apetta, parhaimmillaan olen tänään katsellut kun neljä västiä hakee epätoivoisesti murua rintalastansa alle. Västäräkit rupeavat jo kerääntymään parviin syysmuuttoa varten. Kyllähän tämä jo enteilee alkavaa muuttokautta! Meillä on kotona jo tarvinnut käydä lisäämässä lämpöä jotta öiseen aikaan tarkenisi. Onneksi on syksyn puut jo varastossa sisätiloissa. Siellä ne kuivuvat vielä hivenen kunnes ne tuottavat lämpöä matalaan majaamme.