Katselin tuossa menneellä viikolla siskoni vanhoja kouluvihkoja ja kasvikeräilyn tuotteita. Kasvit olivat aivan huippuhyvin säilyneitä, hienosti pakattuja. Jokaisesta kasvista oli keräyspaikka, paikan luonnehdinta, kasvin tieteellinen nimi, ajankohta jolloin kasvi oli kerätty. Tässä olisi jokaiselle Suomen koululaiselle hyvä näyte siitä miten kasveja tulisi kunnioittaa, kasveja tulisi kerätä! Sitten oli vielä kouluvihko jossa oli kirjoitetussa muodossa samalla lailla hieman useampien kasvien esittely. Erään kasvin kohdalla on päivämäätä joka on merkittävä meikäläiselle, syntymäpäivänäni kerätty kasvi!
Tekisivätpä nykypäivän koululaiset samalla lailla, kyllä tunnisttetaisiin kaikki kasvit, puut. Tietomäärä lisääntyisi valtavasti eikä aina tarvisi kaivaa "googlesta" apuja. Mutta nykyään ei voida vaatia lapsilta tuollaista. Kuinka paljon helponpaa olisikaan esim. omassa puutarhassa tehdä istutuksia, käydä metsässä keräämässä marjoja, sieniä. Mutta kun ei vaadita, tiedän sen itsekin siellä koulumaailmassa työskennelleenä. Jotenkin siellä koulussa vaan ajautuu sellaiselle raiteelle että ei vaadi liian paljon. Myönnän tuon ainakin omalla kohdallani tapahtuneen.
Minulla oli onneksi omalla kohdallani huipppuhyvä biologian maikka joka vei meitä retkille, sai meidät innostumaan ympärillämme olevista ja tapahtuvista asioista. Monet kerrat vietimme iltahetket koulun luontokerhon kokoontumisissa katsellen esim tähtitaivasta. Monet kerrat vietimme päivän retken jossain lähisuolla.
Kaveriporukka joka tuolloin pyöri siinä mukana, vaikuttaa edelleen meikäläisen jokapäiväiseen arkeen!! Tästä on jo nelisenkymmentä vuotta!! Pitkä aika tosiaan on takana. Muistan hyvin ne retket joita tehtiin aluksi kotipiiristä aina vähitellen laajentuen ja reissuista tuli yhä pitempiä, nykyään jo viikon mittaisia lintureissuja ulkomaita myöten. Näillä retkillä tunnen olevani kotona! Kaikki mikä tapahtuu on seurausta nuoruuden innostuksesta. Tämä blogini on yksi tuote tuosta vaiheesta elämässäni.
Helge on kerännyt kuvia tuolta alkuajoilta ja tavoitteeni on laittaa niistä jossain vaiheessa pieni otos näille sivuille, siihen voi mennä vielä aikaa mutta ajatuksissa se on jo joten eiköhän sekin joskus vielä toteudu. Niissä kuvissa näkee hyvin minkälainen innostus oli ja sen seurauksena onkin perustettu Kurppakomppania jonka nimissä mekin osallistumme moniin kissanristiäisiin. Kiitos kuuluu kyllä monipuoliselle opettajallemme Joukion Heikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti