Hernekerttu ja satakieli kilpalaulannassa

Tänään la 31.5. on ruohonleikkuupäivä, nurmikko oli päässyt aika viidakoksi. Västäräkki tuli aivan ruohonleikkurin viereen, aivan kuin tulisi katsomaan mikä täällä metelöi, hänen valtakunnassaan. Ei siinä lähellä ollut mitään pesäpaikaksi sopivaa joten eväiden metsästämisreissulla riukupyrstö oli, paljastuihan koneen jäljiltä matalaa kasvustoa ja matoja (?) kenties evääksi.
Kun välillä täyty pitää taukoa leikkuussa niin aamu ensimmäisinä tunteina kuuntelin kuinka satakieli ja hernekerttu lauloivat kilpaa. Satakieli on palannut tuohon puron notkoon ja toivottavasti pesii jossain siellä, itse pesää en tohdi hakea. Pääasia on satakielen kauniit laulunluritukset iltamyöhällä ja aamuvarhaisella, ne on hienoa kuultavaa. Samoin hernekertun kova laulu "tell-tell-tell" tai mitenkä sitä kuvaisikaan. Pihan puissa on myös ollut pensaskerttu mutta kaippa se jatkanut muuttoaan.

Kehrääjä netistä otettuna

Lavajärven länsipäässä asuva Leskisen Matti oli kuullut kotiinsa (?) kehrääjän surisevaa laulua. Se olisi hienoa kuulla mutta matkaa on liiaksi, järvi on n 5 km pitkä, ja kehrääjän reviiri on varmaankin jossain Lintuharjun maisemissa joten liian paljon on etäisyyttä kuullakseen surinaa. Kaikkiaan matkaa tulisi n 7 kilometriä. Mutta täytyy olla korva tarkkana jos se kehruukone sattuisi lentelmään "Laurilan" aukean takana olevalle hakatulle metsäaukealle. Sieltä sen äänen voisi hyvällä tuurilla ja tuulella kuulla.
Katselen kun räkättirastaat ovat heti hakemnassa matoja nuorikoilleen, parhaimmillaan niitä on ollut puolen kymmentä aikuista räksää tonkimassa vasta-ajettua nurmikkoa. Hyvä on kun lintumaailma löytää evästä pihamaalta. Kirjosieppo hakee myös hyönteisiä eli jossain pihamaan pöntöissä on siepon pesintä käynnissä. Hyvä kun on sitten rengastajalle "materiaalia" käsiteltäväksi.

Hiiri rikki

Otsikon tapahtuma ei ollut mikään elävä hiiri vaan tietokoneen hiiri joka rikkui ja pakotti joidenkin päivien taukoon tässä virtuaalimaailmassa. Kyllähän se on myönnettävä että pieniä erokipuja oli ilmoilla kun aina katsoi konetta kohti mennäkseen tutkimaan vaikka maailman tapahtumia iltapäivälehtien sivuilta tai sitten pankkiyhteys piti saada tai sitten katsoa tiiran sivuilta missä mennään.
Olen kyllä hyvin tyytyväinen tähän katkokseen, mitään maata mullistavaa ei päässyt tapahtumaan, kaikki asiat ehdittiin hoitaa näin myöhemminkin verkkoyhteyden palattua. Rupesin oikein miettimään tänään että jokaiselle ihmiselle tekisi hyvä olla erossa verkkomaailmasta joitakin päiviä, vaikka kuinka painotettaisiin sen kaikkivoipaisuutta. Olenhan ollut linturetkillä viikkojen ajan ilman nettiyhteyttä eikä se ole yhtään sattunut!
Ihmisten väliset sosiaaliset suhteet tulee hoitaa kasvokkain, face to face, eikä vain sähköpostien välityksellä, toki on sanottava ja myönnettävä että hanakasti tartun sähköpostiin ja meilaan asiani eteenpäin kun voisin vaikka soittaa tai mennä käymään. Täytyy oikein pahoitellen todeta tällainen epäkohta omassa elämässäni!
Osaisinpa ottaa opikseni asiasta.

Nyt itsesyytökset nurkkaan ja eteenpäin tässä upeassa kevät- (kesä-)ilmassa, vaikkakin on aika koleaa. On jopa niin kylmää että en mene pihalle hommiin vaan odotan parit päivät säiden lämpiämistä. Kodin uuden varaston ulkoseinien maalausurakkaa on vielä moneksikin päiväksi (-viikoksi ?) edessä joten turha hosua, kyllä sen ehtii.

Lintulaskenntoja on tehty, pistelaskenta Lavajärvi kiertäen 23.5. ja soutaen 24.5. Olin tällä souturetkellä vain soutajana, Pessan Jorma hoiti kaikki laskennalliset asiat. Siellä todettiin että aika vähälintuinen tämä Lavajärvi on, täällä ei ole havaittavissa mitään rehevöitymistä joka suosisi sorsalintuja. Jorma tiesi kertoa että Lavajärvi kuuluu kuitenkin top-viiden sakkiin pinta-alan suhteen Hämeenkyrön järvistä. Kuikkien kalastusareenana tämä järvi toimii, Jorma näki ainakin viisi kuikkaa, sinisorsa poikue ja pari muuta aikuista huomattiin. Telkkiä poikasineen oli myös rannoilla. Haapana-pari näkyi. Kahlaajia edusti ainakin neljä eri rantasipireviiriä, kuovien ääntelyä kuului läheisiltä pelloilta.
Petopuolelta Jorma näki nuolihaukan mutta muut pedot jäivät puuttumaan.

Pikkulinnuista tulee mieleen peukaloisen ääntely ja viitakerttusen laulun tapailu. Tässä vesilintulaskennassa ei lasketa kaikkia pikkulintuja eli tavallisemmat jäävät listojen ulkopuolelle. Palokärki kyllä merkittiin mukaan kun sellainen lensi aivan ylitsemme. Samoin hieman isompi kurki äänteli järven  itäpäässä.
Lokkintujen määrästä minulla ei ole tarkempaa tietoa, ehkä joskus saan ne tiedot Jormalta?

Oluentiputtaja eli tiltaltti

Pistelaskenta, jossa järvi kierretään teitä pitkin pysähdellen 300 metrin välein, stoppipaikassa kuunnellaan viisi minuttia ja kirjataan kaikki lajit ylös. Nekin listat olen jo täyttänyt ja lähettänyt eläintieteeliseen museoon jonne kaikki laskennat kootaan. Muistinvaraisesti tässä pelataan. Sirittäjiä löytyi ainakin pari eri yksilöä, Tiltaltteja oli ainakin parissa paikassa tiputtamassa oluttaan. satakieli luikautteli omia kauniita sointujaan parissa paikassa, pensaskerttuja (useita), hernekerttuja (2-3), lehtokerttuja (useita) ja mustapääkerttu (vain yksi) olivat näitä kesän tuojia. Pensassirkkalintu lauloi järven länsipään rannoilla, se oli hieno löytö. Punavarpusia löytyi parista paikasta (?)
Palokärjeltä kuului aluksi rummutusta ja sitten tämä isoin tikkalintumme myös näyttäytyi. Samoin tikkalintuihin kuuluva käenpiika kuului Komin päässä järveä.

En nyt muista mitään muuta erikoista, tavalliset rastaat, tiaiset, pikkuvarpuset, peipot jne.. kuluivat kaikki laskennan lajeihin.
Yritän ensi kerralla jättää itselleni hieman enemmän faktaa laskentareissuista. Mutta se tunnelma aamuvarhaisella on upea. Ei kuulu mitään ylimääräisiä ääniä, kellon tullessa kuusi alkaa autoliikenne selvästi vilkastua

Pajulintu kuuluu lähes jokapuolelta

Hippiäinen on hieno laulaja

ja samoin käy äänimaailman, se muuttuu totaalisesti. Jokaisen ihmisen tulisi ainakin kerran elämässään kokea ne aamuauringon ensimmäiset säteet, auringon lämmittävä vaikutus joka tuntuu aamukylmyyden kaikottua. Myös hiljaisuus, joka vallitsee aamun hetkinä, on upea elämys! Suosittelen heräämistä ainakin yhtenä kesäaamuna hyvin varhain!      

Taas kotona

Oli hieno retki arktikaa seuraamassa mutta vielä on hienompi palata kotiin. Vaikka täällä on paljon kotihommia heti edessä, on koti kuitenkin paras paikka!
Lintumaailma oli muuttunut kotitantereella olennaisesti, oli siirrytty talvi- ja kevätlinnuista kesälintuihin. Pihalla kuului heti satakielen laulua, hernekertun laulua, pajulinnun laulua. Tiaiset olivat vallanneet pesintäpönttönsä. Kirjosiepot myös ilmoittivat omistavansa reviirin. Kohti kesää mennään lujaa!

Arktikaretki antoi taas monia hyviä kokemuksia ja elämyksiä. Parinkymmenen tuhannen valkoposkihanhen muutto suoraan yli kymmenien metrien korkeudessa antoi jotain sanoinkuvaamatonta elämystä jolla jaksaa taas taapertaa.

Valkoposkihanhia , kuva Kari Isokivijärvi

Mielenkiintoisia kokemuksia olivat kyhmyhaahkan näkeminen taas monen vuoden jälkeen. Lintu pysähtyi lähivesille pariksi päiväksi, joten sitä pääsi nauttimaan oikein kunnolla. Samoin oli myös leveäpyrstökihun kanssa, siitä oli jo useita vuosia kun lintua oli viimeksi ihaillut, nyt pääsimme kaukoputkilla katselemaan lepyä oikein hyvin.
Käki on kaikille tuttu "kukkuja", näimme kaksi käkeä lentävän lähipuiden lomaan, luulimme ensin että kyseessä olisi ollut käkeä lennossa muistuttava varpushaukka mutta kun lintu äänteli soidinhuumassaan, niin määritys oli nopea. Jälleen hieno elämys ja kokemus.

Käki puussa kukkumassa, kuva Kari Isokivijärvi

Muuttohaukan näimme kun lintu lähestyi idän suunnasta ja lensi aivan veden pintaa pitkin ohitsemme, saatoimme seurata lintua tovin, näimme sen koon ja viiksijuovan. Sekin oli taas aika harvinainen tilanne.
Pikkusieppo on suhteellisen harvinainen lintu, yleensä sen havaitsee vasta laulusta. Nyt pääsimme katselemaan sen väritystä oikein kunnolla, myös muitakin tuntomerkkejä kuten tummaa silmää ja linnun rintamuksen väritystä. Tämäkin lintu oli pysähtynyt muutolta levähtämään koska se pysyi aika pitkän aikaa lähimaastossa. Emme kuulleet sen laulua ollenkaa.

Gavioiden muutto oli yhtenä päivänä oikein hienoa, pääsimme yli tuhanteen gaviaan päivän saldona, muuten määrät olivat joitakin satoja.Gavia-lautta (-parvi) on hieno ja helpohko tunnistaa linnut gavioiksi, niin perinteinen muoto on linnuilla muuttamisessa. Gaviat lentävät yleensä suht. matalalla joten niitä on helppo hakea taivaalta vaikka ne yleensä löydetään vasta viime tippaan kun ne ovat jo ohittamassa.

Helge laski eräänä päivänä 16 eri lintulajia Siikasaaren kärjen puissa puolen tunnin aikana. Luvussa ei ole mukana lokkilintuja eikä sorsalintuja. Määrä osoitta hyvin sen että Siikasaaren "metsikkö" kerää hyvin lintuja muutolta levähtämään.

Tässä oli nyt joitakin lintuelämyksiä viime viikolta. Arktisten vesilintujen muutto oli kuitenkin se juttu minkä vuoksi sinne aina mennään, hämeenkyröläiset lintumiehet ovat olleet tällä samalla paikalla nyt 39 vuotta joten ensi vuonna on juhlavuosi. Jotain varmaan kehitetään juhlan kunniaksi, siitä sitten myöhemmin.

Kohti arktikaa

Toukokuun puoliväli, merellä käy länsi/lounaistuuli, sataa ripottelee pikkuhiljaa. Miehiä on kallionkolossa väijymässä, ollut jo kohta neljäkymmentä vuotta peräjälkeen samana ajankohtana. Aluksi värjöteltiin teltoissa, trangialla tehtiin päivän ruoat, nykyään ruoka valmistuu mökin lieden lämmössä. Makuupusseja ei tarvitse kuivata yökosteuden jälkeen.
Hanhien protinaa lähestyy salmen suunnasta, seplut pääsivät jälleen yllättämään staijarit. Merellä näkyy myös hanhien jono, ne lentävät hyvässä järjestyksessä välittämättä pienestä sateesta. Nämä hanhet olivat valkoposkihanhia, myös matkalla arktisille pesimäalueilleen kuten sepelhanhet.
Aamulla, hyvin varhain olivat arktikaseuraajat nähneet gavioiden (kuikkien ja kaakkureiden) kymmenpäisiä lauttoja, välillä meren puolella tai sitten mantereen puolella myös lentävän kohti Venäjää. Parhaassa g-parvessa oli lähes sata yksilöä. Jotkut lintumiehet sanovat että kuikan ja kaakkurin voi erottaa profiilista, kaulan asennosta mutta me olemme tyytyneet toteamaan että gavia-lintu, oli se sitten kuikka tai kaakkuri.
Vielä kun tähän samaan satoon lisätään kuhankeittäjän kaunis vihellyslaulu ja idänuunilinnun västäräkkimainen kutsuääni ja korvia hivelevän kaunis laulu niin aletaan olemaan jo asian ytimessä!
Tietenkin täytyy vielä muistaa pikkukuovin "phy-phy" ääni, monikymmenpäinen kahlaajaparvi halkoo tuulta, parven seassa on myös hieman pienempi ja punaisempi punakuiri. Niiden alapuolella lentää mustavalkoisia, punanokkaisia kahlaajia siisti jono. Meriharakoitahan ne ovat, kaikki kahlaajat kuuluvat myös kevään arktisiin lintuihin, jotka ohittavat kotimaamme hyvien myötätuulten vallitessa. Huonoilla tuulilla niitä voi joskus ihailla jossain rantakivikossa lepäämässä

Lokkimaisesti lentävän, jäykkäsiipinen ja tummempi, suurinpiirtein lokin kokoinen kihu on merien rannoilla esiintyvä ruokarosvo, joka kyttää jotain lokkia jolla on evästä matkassaan, syöksyilee linnun kimppuun kunnes tämä pudottaa saaliinsa, kihu nappaa toisen saaliin ilmasta ja poistuu takavasemmalle.
Merikihu on yleisin kihu, leveäpyrstökihu ja vielä harvinaisempi tunturikihu olisivat todellisia pinnoja. Samoin riuttatiira, joka on leviämässä vähitellen Suomen rannikoille Viron suunnasta. Kala- ja lapintiirat ovat meille ainainen tunnistuksen kohde, ei luulisi olevan vaikeaa mutta kun se on, vaikka sitä on jo harjoiteltu kymmeniä vuosia.

Nykyään on jo vuosittain nähty kattohaikaroita, sekin on ilmojen lämmetessä leviämässä Suomeen, tekopesiäkin haikaroille on tehty mutta vielä ei ole todettu pesintää suomen puolella. Petolinnuista olisi toivelistalla uljas kiljukotka tai pikkukiljukotka, ainoa vaikeus on niiden tunnistaminen. Mehiläishaukkojen muutto meren pintaa pintaa pitkin tuo omat vaikeutensa mutta vaikeudet on tehty voitettaviksi. Aina haukkojakin toivoo nähtävän ja näin uskomme tänäkin vuonna käyvän.

Tämän laatuista tunnelmaa lähdemme hakemaan jälleen äitienpäivän jälkeen. etukäteisvalmistelut ovat jo hyvässä mallissa, kasseja pakattuna kodin nurkissa, sää ennustuksia on tutkailtu ahkerasti, niistä pyritään muodostamaan käsitys millaisin olosuhteisiin oleme menossa, vaikka se on jo tiedossa että kylmä siellä on varmasti aina aamuisin, päivällä voi lämpö tehdä hyvän yllätyksen väsyneille staijareille, kukin valitsee oman paikkansa ja kellistyy "hetkeksi", toiset kylläkin vain vartiksi mutta toiset riippukeinussa voivat viettää pitkänkin tovin. Ruokakello kutsuu, meillä on nykyään hyvin asiat kun on mahdollisuuus mennä valmiiseen pöytään, siitä kuuluu suuri kiitos näille lintumiesten siipoille, jotka laittavat maittavan yhteisen aterian kerran päivässä. Muuten täytyy pärjätä tutulla porukalla, esim Helgen tekemien lettusten voimin.

Päivän kruunaa sitten iltasauna, jossa puidaan päivän tapahtumat, kerrataan menneitä ja luodaan suuntaviivoja huomiselle. Iltahuuto on lintumiesten oma päätösseremonia päivän touhuille, lintuhavainnot laitetaan ylös, lasketaan päivän muuttajat ja todetaan lajit. Saunan jälkeen ei enää tarvi kauheasti kutsua unta sillä herätys on jälleen aamuneljältä.

Usein vielä näin illan tullen päästään toteamaan että nyt menee vessuja eli vesiäisiä eli alleja, mustalintuja, pilkkasiipiä. Niillä on kovaa muuttoa aina pimeän tuloon saakka. Mustalinnun viheltävä ääni, tai allin "a-alli" ääni on oikein hyvää unilääkettä väsyneille sisämaan lintumiehille. Nuoruuden vuosina niitä vielä arvioitiin paljonko niitä muuttaa mutta nykyään todetaan että nuoremmat laskevat, me nautitaan!

Tornien taisto 3.5. ja valkohäntäkauris

Valtakunnallinen tornien taisto käytiin 3.5, olimme kavereiden kanssa Hämeenkyrön Kirkkojärven tornissa, tämä vuosi oli 13. Keskiarvo lajimäärästä on 62 lajia, tänä vuonna pääsimme 60 lajiin. Pelastuksemme oli huono sää eli pudotuskeli joka toi meille kahlaajia. Muuten lajit olivat hyvin tavallisia, voisi ehkä mainita pikkutikan joka huuteli lähipuissa, teeren joka lensi järven ylitse pari kertaa, paikalliset petolinnut ruskosuohaukka, hiirihaukka, tuulihaukka ja varpushaukka.
Vesilinnuista löytyi meille päivän paras lintuhavainto, heinätavipari oli vastaranalla aamusumussa, yksinäinen kuikka lensi järvellä, telkät, sinisorsat, silkkiuikut, tavit ja yksinäinen isokoskelo. Nokikanoja ei ollut montaa yksilöä. Lokkilinnuista valtalaji olivat naurulokki ja kalalokki, harmaalokkeja oli joitakin ja pikkulokkeja lopultakin löytyi useampia. Jäimme kaipaamaan selkälokkia!

Kahlaajat olivat aika hyvin edustettuina, töyhtöhyyppä, taivaanvuohi, kuovi, metsäviklo näistä "paikallisista", muutoparvia oli rantasipillä (3 yks), valkoviklolla (7), punajalkaviklo (1), liro (1) ja päivän parhaana kurmitsat joita näimme isot parvet (140+30), linnut olivat todennäköisesti kapustarintoja joilla on parhaillaan kova muutto. Jäimme kaipaamaan pikkukuovien parvia, joita voisi aivan hyvin nähdä. Hysyjä eli hyönteissyöjiä hieman odotettiin mutta eipä niitä vielä tullutkaan, mustapääkerttu aiheutti meille pientä päänvaivaa kunnes linnun ääni löysi paikkansa. Pajulintuja lauloi lähes kymmenkunta tornin lähellä. Näistä pienemmistä linnuista jäimme kaipaamaan tiltalttia, ja sirittäjää.

Meillä on aina muiden lintukavereiden kanssa kisa tornien välillä. Olemme olleet aika tasaväkiset Hirvijärven tornin kanssa, kuitenkin parina viime vuonna on Hirvijärven porukka ollut hiemen niskanpäällä. Myös tänä vuonna pääsi Ylöjärveläistorni kuittaamaan voiton päihittämällä meidät yhdellä lajilla. tuloksena oli Hkyrö 60 -- Yvi 61.

Päivän paras elämys tuli kuitenkin nisäkäspuolelta kun pääsimme todistamaan valkohäntäkauriin uintia yli kirkkojärven, kauris päätyi retkellään aivan tornimme alapuolelle, jossa eläin katseli ympäristöään arkana, pelästyi ehkäpä kameran sulkimen ääntä ja lähti kohti taajamaa. Toivoimme että eläin selviäisi tästä retkestä ilman isompia kolhuja! Sain kauriin uintiretkestä kuvasarjan josta laitan joitakin tähän jutun yhteyteen.
Hieno elämys joka tuli aivan yllättäin eteemme, aina näkee kun on vaan aistit valppaina!