Ylläksellä kaarnikassa

Vietin siskoni Annikin ansaitseman lomaviikon pohjois-Suomessa, Ylläksen maisemissa. Olimme siellä kolmen porukalla, Annikki, Riitta ja meikä poika. Maisemat olivat edellisiltä lapin käynneiltä tuttuja mutta kyllä ne aina Hämeenkyrön metsäiset paikat voittavat. Luonnossa hallitsivat mustikat ja meikäpojalle "uusi tuttavuus" kaarnikka eli variksenmarja. Niitä tuntui olevan jokapuolella samoin kuin mustikoitakin, lohdutukseksi lappiin lähtijöille voisi todeta että mustikat eivät vielä olleet aivan huipussaan eli marjoja riittää vielä pitkään. Aivan samoin on kaarnikan kanssa, niiden kasvukausi ulottuu vielä pari kuukautta eteenpäin. Tämä kaarnikka on oikea vitamiinipommi! Marja sisältää flavonoideja huimat määrät ja siksi kaarnikka on Suomen marjoista vitamiinirikkain. Niitä tuli kerättyä pieni määrä tulevan talven syöntiin.

Mustikkaa vasemmalla ja kaarnikoita oikealla 

Ylläksellä olivat samaan aikaan Suomen hiihtomaajoukkue leireilemässä ja harjoittelemassa. Näin Ylläksen huipulle johtavalla tiellä rullasuksihiihtäjiä ja menin juttelemaan tien varressa olevan kaverin kanssa ja hän kertoi että näillä rullilla hiihtäjillä ei ollut muita suojuksia kui kypärä päässä ja laskiessaan tunturin huipulta alaspäin heidän vauhtinsa voi kohota aina 60 km/h. Huimaa vauhtia, jos siinä tulee joku yllättävä asia eteen niin on siinä tekemistä, ei auta muu kuin mennä pöpelikköön. Näin niitä hurjapäitä tehdään.

Lintumaailma oli yllättävän hiljainen, kuukkelit olivat päivittäin vieraina. Yhden mökin pihassa kuulin yllättäin tutun rantasipin äänen ja näinkin linnun. Käpytikkojen vaellus tuntuu yltävän pohjois-Suomeenkin kun eräällä retkellä havaitsin kolme käpytikkaa, näiden tikkojen levinnäisyysalue ei ihan yllä näin ylös. Urpiaisparvi oli yhden päivän havainnoissa. Niittykirvisen ääni oli hyvin yleinen, liekö valmistautunut jo syysmuuttoon (?) ja samoin näin eräänä päivänä järripeippoparven mökkimme lähellä. Kerran pääsin katselemaan puukiipijän ravinnon hakemista mökin ikkunasta. Pikkukäpylintujen parvia (10-20 yks) näkyi parina päivänä.


Kotieläimemme poro oli myös päivittäin vieraanamme. Nämä jäkälän purijat olivat hauskoja katsella, yllättävän lähelle ne tulivat mutta kyllä ne halusivat pitää hajurakoa etelän ihmisiin jotka niitä ihmettelivät. Tulipa sekin eläin nyt nähtyä tälle vuodelle. Aina tällainen pohjoisen loma tuo uusia näkökulmia ja uutta ihmeteltävää!  

Outoja valkoisia marjoja

Kävimme Niinan ja Riitan kanssa hakemassa pakastimen täytettä eli mustikoita ja tarkkasilmäiset naisihmiset tekivät hienon löydön, valkoisia mustikoita!

Googletimme kotona asiaa ja sieltä selvisi että kyseessä olivat väärän väripigmentin omaavat marjat. Metsäntutkimuslaitoksen tutkija Kauko Salo oli vastannut jollekin kysyjälle että näitä tulee vuosittain nelisenkymmentä tapausta ilmi. Tämä alue josta ne marjat löydettiin painettiin tarkasti mieleen tulevia aikoja varten. Yleensä tällainen esiintymisalue pyritään säilyttämään esim avohakkuilta. Vanhin tiedossa oleva löytö on 70 vuoden takaa ja samalla paikalla kasvaa niitä vieläkin kertoi tutkija Kauko Salo jutussaan.

Kävimme vielä tänäänkin vattumetsällä ja sieltä löytyi taas valkoisia vadelmia! Ne eivät ole niin harvinaisia, niiden maku oli aivan kuin kypsällä vatulla. Aika harvinaista metsänherkkua oli saatu, jopa kahdesta eri marjasta! Tässä kuvia marjoista.

Kauden avaus Ketunkolossa 15.8.klo 5.30-9.20

Kari heitti hyvän haasteen lähteä mukaan syyskauden muutontarkkailuavaukseen lauantaina Ketunkivenkankaalle, meidän hyvään syyspaikkaan. Kutsuun tarttuivat siis Kari kutsujana, Antero ja Risto Heta-koiransa kanssa. Oli taas hienoa koota välineitä edellisenä iltana ja valmistella eväitä, kahvinkeitin napin painamista vaille valmiina ja eväät tehtynä kylmässä. Hetankin eväät oli katsottu valmiiksi. Kello tai puhelin soittamaan aamuneljältä, oli kieltämättä hieman vaikea nousta, ei oikein tahtonut ymmärtää mikä on tuo herättävä ääni. Mutta kyllä kaikki lähti käyntiin ja luulin laittavani riittävästi vaatetta päälle mutta kylmä totuus paljastui aamun kuluessa että Suomen kesä on kääntymässä kohti lumiaikaa. Onneksi siihen lumeen on vielä aikaa (?).  Matkaa kotoa sinne Ketunkivelle on n 18 km, ajoin kyllä varovasti sillä koskaan ei tiedä noista metsän eläimistä mistä ne hyppivät tielle, tällä kertaa näin vain pari jänistä jotka hyppivät tieltä pensaikkoon, onneksi en saanut mitään isompaa näköpiirini.

Syksyn staijaus on sitten avattu. Heti kun menin mäelle niin veljet sanoivat että oli hyvin hiljaista. Sain todeta saman itsekin kun varsinaista muuttoa ei näkynyt, joitakin metsäkirvisten ääniä ja lentoa jotka voitiin tulkita muuttaviksi. Pojat olivat heti aamutuimaan päässeet näkemään n 25 haarapääskyn parven, näitä pääskyjä sitten saimme aamun mittaan nähdä lentelevän, osa niistä oli varmasti jo muuttavia. Törmäpääskyillä on perinteisesti ollut monia kymmeniä pesäkoloja tällä hiekkakuopalla mutta nyt niitä arvioitiin olevan vain n kymmenkunta. Valitettava tosiasia on että niiden pesintärinteet ovat kadonneet aina vuosittain ja nyttemmin näitä pesintäpaikkoja ei juurikaan ole sillä tämän kuopan hiekanotto on loppumassa ja maisemointi on käynnissä. Jospa ne törmäpääskyt löytäisivät tältä tulevalta kuopalta vielä pehmeää paikkaa pesäkolon kaivamiseen! Tämä on harras toiveemme.

Sepelkyyhkyillä oli pientä parven muodostusta havaittavissa, nythän on juuri alkanut kyyhkyjen metsästysaika ja silloin tällöin kuuluneet laukaukset olivat siitä merkkinä. Parhaassa parvessa arviotiin olleen n 50 lintua ja pienempiä 15-20 linun parvia oli jo useampia. Kyyhkyillä ei ollut varmaankaan kyseessä mikään parvilentely vaan pakolentelyä oman turvallisuuden vuoksi.

Käpytikoilla on menossa vaellus, pääsimme todistamaan asiaa kun näimme aamun aikana yht 12 vaeltavaa käpäriä, kaikilla suuntana NW tai W. Kaikki meidän näkemämme linnut oliva yksin lentämässä. Hieman pohjoisempana Oulun korkeudella on todettu hieman isompia määriä, eräänkin päivän saldona oli ollut liki tuhannen vaeltavaa käpytikkaa. Mikä saa nämä linnut lähtemään vaellukselle, onko tiedossa huono käpyvuosi? Ovatko kannat kasvaneet niin paljon että nyt on hyvä lähteä hakemaan uutta aluetta? Vastaus kysymykseen saataneet kuluvan syksyn aikana.

Petopuolella näimme ainain yhden muuttavan varpushaukan ja toisen paikalliseksi luonnehdittavan varpparin. Tuulihaukkoja näimme kaksi, kyseessä saattoi olla samakin lintu. Tämä tuha pyöri lähellä peltojen päällä. Muita haukkahavaintoja ei tehty, vaikka niitä hiemen jo odoteltiinkin.

Töyhtöhyyppä

Kahlaajista saimme näköhavainnon vain töyhtöhyypistä joita löytyi pellolta paikallisena, Lukumäärä jäi pellon kaukaisuuden vuoksi vain noin arvioksi, kahdella paikkaa oli yhteensä 45 lintua (15+30). Yllättävin havainto oli hiekkakuopan pohjalla olleessa lammikossa uineet 5 tavia. Mistä nekin sinne ilmestyivät? Varmasti ne eivät sinne tämän aamustaijin aikana lentäneet, olivatko linnut lentäneet sinne jo pimeän aikaan, vaikea sanoa mutta hauska havainto. Siinä muisteltiin että olimmeko aikaisemmin havainneet tavia Ketunkiveltä, Kari lupasi tarkistaa asian kunhan ehtii kotitietokoneen äärelle. Harmaahaikarakin pääsi listoille vaikka olikin erehdyttävästi kurjen oloinen löytyessään taivaalta.

Harmaahaikara Partasen Harrin kuvaamana Parikkalasta

Päivän yhteenvetona saatoimme todeta että orastavaa syysmuuton alkua oli havaittavissa, metsäkirvisillä, keltaväiskeillä ja hysyillä (hyönteisyöjillä) joten seuraavan parin viikoon aikana nousevat muuttajamäärät jo toisiin lukemiin. Näimme tänään 28 lajia

Päivän polttavia puheenaiheita olivat syksyn marjastukset, niin kotona puskissa kuin metsissä. Päivän politiikkaa puimme jonkin verran, lähinnä kävimme ulkopolitiikan puolella todeten velivenäläisen arvaamattomuuden ja sitten tietenkin maahanmuuttajien asiat jotka totesimme olevan heidän kannaltaan hyvällä mallilla. Tässähän tätä asiaa jo riittikin sitten kun vielä muistettiin tänään estyneitä veljiämme niin päivän saldoksi tuli hyvin positiivinen fiilis. Aina kannatta herätä ja lähteä linturetkelle, senhän jo todistaa Heta joka nukkuu tuossa pöydän alla.

Päivä 9.8. Lavajärvellä

Heipä hei!
Nyt on aika lopettaa tämä hiljaiselo ja ruveta päivittämään blogia vähän ahkerammin. Tämä elokuu on hyvää luonnossa liikkumisen aikaa, lähinnä kuitenkin katse maahan suunnattuna ja hakien noita metsän herkkuja, mustikoita. Niitä tuntuu olevan aikas tavalla tuol

la metsien kätköissä. Olen ottanut tavakseni hilpaista metsän kätköihin aina kun tulee sellanen fiilis. Uskollinen karvaturri Heta on aina lähtövalmiina mukaan, olen siellä reilun tunnin ja saalina on vähintään puoli ämpäriä mustikkaa. Niitä peratessa kyllä menee toinen tunti mutta se on sen väärti. On ne niin hyviä aamupalaksi sitten kun rupeaa syksy koittamaan.

Tänään aamulla nostin itseni ennen seiskaa ja päätin pitää oman aamuvakioni eli seurata lintumaailmaa vähän tarkemmin ja kirjata aamun kaikki linnut muistiin. Klo 7 oli kurki ekana lajina ja siitä sittten seurasivat normaalit ja hyvin tavanomaiset lajit, ehkä ei ihan joka päivä nähtynä olivat gav sp, todennäköinen kuikka 2 kpl, palokärki (ä), selkälokki (2), sain siitä lopultakin tälle vuodelle tonttipinnan. Rautiaisen äänikin kuului ja kirjosiepon ääntelyä. Aamuvakion lajimäärä oli yhdeksään mennessä 23.

Haarapääskyn poikasia (kuva Ruotsista)

Jatkoin lintutarkkailua kuitenkin koko päivän, nyt kuitenkin laajensin "reviiriäni" Lavajärveksi sillä kävin aamupäivällä mustikassa koiruuden kanssa, siltä retkeltä sain 4 lajia lisää, tick-rastaan eli laulurastaan, hömötiaisen, västäräkin ja tallarin. nämä kaksi viimeksi mainittua olisivat normaalina aamuna olleet jo kotipihalla mutta tänään niitä ei vaan kuulunut. Iltapäivällä lähdettin Niinan kanssa vielä kerran hakemaan pakastimen täytettä ja saatiinkin yksi ämpärillinen. Voitte uskoa että oli Heta päivän retkistä väsynyt jos olen minäkin. Olenkin nyt päättänyt viettää tulevan yön ulkoruokinnassa eli nukkua terassilla. Meillä on siellä hyvä puutarhakeinu nukkumiseen ja siinä on "morsiushuntu" hyttysverkoksi joten vielä on mahkut saada jotain lajeja iltayöstä. Jos niitä ilmaantuu niin päivitän ne huomenna. Nyt on lajimäärä Lavajärveltä 29

Yö takana ja hyvin nukuttu yö. Eivät hyttyset päässeet kiusaamaan ja keli oli sopivan lämmin. Yön ääniä ei paljon ollut, lehtopöllö tuli uutena lajina mutta eipä muuta. Rastaat olivat ensimmäisten lintujen joukossa tänä aamuna, räksä ja punakylkirastas ilmoittivat aamuhämärän aikaan lintujen elämän alkavan. Puoli viisi kuulin ensimmäisten autojen äänten menevän, töihin kenties. Kokemus tämäkin oli ja kennties toistan sen vielä.

24 h kisa 31.7., Hailuoto voitti

Heinäkuun lopuksi oli kiva järjestää pienimuotoinen tonttikisa, näin tuumattiin Hanskin kanssa kun soiteltiin. Mukaan haastettiin muut tipuveljet, mutta eivät ne kaikki päässeet osallistumaan. Kolme "urhoollista" pihaa lähti mukaan, Nokialta Helgen tontti, Hailuodon tontti Hanskin voimin ja allekirjoittanut. Kisa sovittiin 24 h kisaksi, joten ainakin meikäläisellä oli ajatuksena saada jotain yön äänistä perjantain ensimmäisinä tuntina ja vastaavasti iltayöstä kisan loppumetreillä mutta toisin kävi, luonto oli toista mieltä.

Lavajärvi nukkui autuaasti kisan alkamishetkenä joten ensimmäiset merkinnät tulivat vasta klo 7 jälkeen, Nokialta kuulin että siellä oli oltu hereillä jo 6:sta alkaen mutta kuten totesin niin luonto ei suosinut alan harrastajia. Kaikenkattava sumu peitti tienoot ja linnut olivat hyvin hiljaa. Kai nekin luulivat että nyt ei kannata paljon laulaa, sadesäällä (vaikka ei satanutkaan). Ilman kosteusprosentti oli niin kova että kaikkialla oli kuin olisi satanut.

Nokian lajeista oli räksä ensimmäinen, Lavajärveltä peippo voitti kultamitalin. Hailuodon lajien tulojärjestystä en tiedä. Teen loppuun lajilistan josta selviää kaikkien saamat lajit, ja tietenkin ne ässälajit.

Ainakin Lavajärvellä mahtui päivän touhuihin myös muuta kuin lintuja. Aamupäivän ratoksi hakkasin puita pieniksi parin tunnin ajan, saldona n 2 kuutiota puita! Siinä työn lomassa oli hyvä antaa kirveelle pieni lepohetki ja kuunnella äänimaailmaa ja katsella taivaalle. Löysinkin näillä lepohetkillä joitakin lajeja, esim hiirihaukan jota ajoivat lokit takaa, siitä tulikin kaksi lajia, hiha ja kalalokki.

Myös Nokian miehellä oli päivän ohjelmassa myös normaaleja kuvioita, kauppareissua jne... Eihän tätä kisaa saisi ottaa ihan täysillä vaikka vakavasti se otetaankin! Lavajärvellä iski päivällä melkein neljän tunnin koripallotauko joten keskipäivän laululinnut jäivät kuulematta. Pääsin jatkamaan neljän jälkeen "aktiivikeräilyä" mutta lajilista ei paljon karttunut. Luontoäiti oli hoitanut tälle heinäkisalle hieman hankalan sään, etenkin aika viileän ja pilvisen sään, ei paljon tarvinnut hikoilla auringossa. Sitten vielä osui sopivan tuulinen sää jotta ne harvat äänet joita voisi kuulla jäivät tuulen suhinan alle. Summa summarum; kisa kannattaa aina! Tämä on oikein oiva tapa viettää kotipuuhastelun päivää samalla kun on harrastuksen ytimessä.

tervapääsky

Kisan siis voitti Hailuodon tontti 40:llä lajilla, "hopean" sai Lavajärvi 22 lajilla ja pronssisen mitalin nappasi Nokia (13).  Alla on lueteltu Hailuodon lajit ja niissä on perässä L tai N jos laji on havaittu näissä paikoissa.

punarinta (N)              käpytikka (N,L)                  kurki (L)                      merihanhi
talitiainen (N,L)          mustarastas (L)                   räkättirastas (N,L)       punakylkirastas (N)
varis (N,L)                  sepelkyyhky (L)                 harakka (N,L)              hippiäinen
peippo (N,L)               sinitiainen (N,L)                liro                                haarapääsky (L)
pajulintu                      tervapääsky (L)                 taivaanvuohi                 punatulkku
urpiainen                     viherpeippo (N,L)             käpylintulaji                  räystäspääsky
vihervarpunen (L)       västäräkki                         kivitasku                        pensastasku
törmäpääsky                korppi (L)                         hömötiainen                   varpunen
puukiipijä                    harmaasieppo                    ruskosuohaukka             kalalokki (L)
metsäviklo                   metsäkirvinen                   leppälintu                       merilokki

Lavajärven ässät: keltasirkku, laulurastas, hiirihaukka, naurulokki, kalatiira, harmaalokki
Nokian ässät: kirjosieppo, pikkuvarpunen

Hauska tapa päättää heinäkuu!